Melontaretki Finnmarkiin Norjan Bavttajohkalle 4.–10.6.2022

Norjan Finnmarkissa sijaitseva Bavttajohka on kartalla varteenotettava joki, mutta vaikea saavuttaa. Kuitenkin mahdollinen viikon retkelle. Retki onnistui ja eteni useiden kauniiden maastojen kautta.

Kuvituskuvana nimetön koski Bavttajohkassa (isompi kuva tässä).

Päivittäisiin tapahtumiin.

Lauantai 4.6.2022

Saavuin yöjunalla Lappiin, bussilla Hettaan, taksilla Kalmakaltion autiotuvan liepeille. Kasasin kanootin lähtökuntoon [karttalinkki] (isompi kuva tässä).


Kurkistin myös autiotuvan sisälle. Upouusi. Lakka kiiltää.


Sitten jokeen. Olen noussut Käkkälöjoen kahdesti tätä ennen: 2014 nousureittinä kohti Kietsimäjokea ja 2015 nousureittinä kohti Norjan Anarjohkaa. Tällä kertaa reitti on sama kuin 2015, mutta erkanee neljäntenä päivänä kohti Bavttajohkaa.

Käkkälöjoki oli sama kuin ennen. Lähdön jälkeen vuorotellen meloin (kun vastavirta oli pieni) ja vedin kanoottia kahden köyden tekniikalla (kun joessa oli koski).


Kahden köyden vetotekniikkaa kutsutaan narutukseksi tai liinaukseksi (englanniksi lining). Naru kulkee kanootin keulan alta käteen ja siitä kanootin perään. Narun otekohta vaikuttaa kanootin asentoon vedessä. Keula ohjataan kauemmas rannasta kuin perä. Kun vetäjä kävelee rantaa ylös, kanootti seuraa kauniisti vetäjää.

Käytän köyden pituutta 20 metriä, siis kuljen noin 10 metriä kanootin edellä. Joissakin ahtaissa tai hankalissa virtapaikoissa lyhennän köyttä (siitä lisää myöhemmin). Keulaköyden saa kanootin alle, kun käytetään lisäköyttä (sininen), joka kulkee kanootin alta ja jonka päät kiinnitetään kanootin reunoihin. Vetoköysi (violetti) kiinnitetään sinisen köyden lenkkiin.


Olen Käkkälöjoen jo kahdesti noussut, jotta tiedän, ettei narutusta kannata tehdä väkisin, jos koski on liian visainen tai rannat liian pusikkoiset. Alla oleva kuva on rajatapaus, jossa kuitenkin narutan.


Jos koski on esim. kivinen, on järkevää kantaa tavarat maitse, vaikka se etappi täytyy kävellä kolmesti (reppujen kantaminen, takaisin, kanootin kantaminen). Ilta päättyi 250 metrin kantamiseen, kun edessä oli jyrkempi koski ja sen osana Käkkälöjoen suurin köngäs.


Nimetön köngäs, korkeus 1,4 metriä (isompi kuva tässä).


Könkään kohdalle mäen päälle asetin punaisen teltan noustuani jokea 2 tuntia 20 minuuttia [karttalinkki] (isompi kuva tässä).

Kanootti eteni 3,8 km.


Sunnuntai 5.6.2022

Könkään yläpuolella olisi helppoja uittopaikkoja ..


.. ja hieman vaikeampia.


Vaikeat paikat tietäen vedin kanoottia vielä 300 metriä, kunnes koski oli ohitettu.


Kosken jälkeen on suvanto. Meloin, kunnes vastaan tuli seuraava koski.


Sitten taas vedetään köydellä.


Pari dronekuvaa. Olen noussut rauhallisen kosken. Olen taas valmis melomaan (isompi kuva tässä).


Seison kuvan oikeassa ylänurkassa. Kun olen vetänyt kanootin luokseni, olen taas valmis melomaan (isompi kuva tässä).


Alla dronevideo narutuksesta (videossa ei ole ääntä).


Narutus alkaa lyhyellä narulla: potkaisen kanootin virtaan. Kävelen taaksepäin ja pidennän narua (en täyteen pituuteen). Ahtaan uittoväylän vuoksi homma menee kaksi kertaa pieleen ja kanootti kääntyy kohti rantaa juuri, kun olen kääntänyt katseen pois. Naruja sopivasti vetämällä oikaisen kanootin ja jatkan vetämistä. Lopussa naru tarttuu rantapusikkoon, josta repäisen sen irti.

Narutus on hauskaa puuhaa kuten mikä tahansa vaikeahko asia, jossa kehittyy. Harmi kyllä Käkkälöjoki on yleisesti ottaen narutusjoeksi hankala (Repojoki on helpompi). Esim. Käkkälöjoen rannoilla kasvaa paljon koivuja, joiden takaa naru on puikattava.

Otsakameravideo narutuksesta (kuvitteellinen, mutta realistinen):

  • Kamera katsoo vetäjän käsiä, jossa naru. Kamera kääntyy alavirtaan, katsoo kanoottia.
  • Kamera katsoo edessä olevaa koivua. Kamera kääntyy alavirtaan, katsoo kanoottia.
  • Kamera katsoo jalkoja, jotka kävelevät. Kamera kääntyy alavirtaan, katsoo kanoottia.
  • Kamera katsoo käsiä ja koivua. Kamera kääntyy alavirtaan, katsoo kanoottia.
  • Kamera katsoo käsiä, jotka pujottavat narun koivun takaa. Kamera kääntyy alavirtaan, katsoo kanoottia.
  • Kamera katsoo käsiä, jotka alkavat vetää narua koivun ohituksen jälkeen. Kamera kääntyy alavirtaan, katsoo kanoottia.

Jatkuvaa pään kääntelyä. Joka välissä on vilkuiltava eteen ja taakse. Näin naruttaja luo itselleen tilakäsityksen, jonka avulla hän tietää maaston ja tapahtumat ympärillään.

Onnettomuus:

  • Olin pujottanut narun pusikon ympäri ja valmis vetämään kanootin pusikon takaa luokseni. Pusikon edessä oli voimakas virta.
  • Kanootin keula virrassa. Vesi kohisee. Lisäsin voimaa, mutta kanootti pysyi poikittain pusikon takana.
  • Lisäsin yhä voimaa. Nyt kiskoin todella lujaa.
  • Maa petti allani. Menetin tasapainon. Löin pään koivun oksaan. Kaaduin eteenpäin kyljelleni outoon asentoon.
  • Makasin maassa. Käsillä tunsin, että köydet löystyvät. Tajusin, että kanootti lähti virtaan.
  • Ajattelin, että narua ei saa päästää. Jos kanootti karkaa, sitä ei saa helposti takaisin.
  • Naru kiristyi äkisti. Yhä makasin maassa enkä nähnyt kanoottia. Ajattelin, että kanootti kaatui. Tavarat huuhtoutuvat jokeen.
  • Nousin ylös. Näin, että kanootti ei kaatunut, sillä narujen kiinnitys oli oikea eikä kanootti ollut täyttynyt vedellä (etunaru kanootin alla pienentää virran painetta).
  • Varovasti ohjasin naruilla kanootin rannemmas ja sidoin narun puuhun. Kävelin kanootille. Vedin kanootin rantaan. Parempi on luovuttaa ja vetää kanootti maata pitkin tämän paikan ohi.

Vasemman käden keskisormi sai tuossa iskun ja turposi. Seuraavan tunnin ajan vältin vasemman käden käyttöä (narutin vasemmalta rannalta). Kun pitkä suvanto alkoi, meloin oikealta puolelta, jotta turvonnut sormi pysyi ylhäällä.

Kului tunti. Kipu väheni, vaikka sormi oli yhä turvonnut (ja on yhä hieman, kun tätä kirjoitan). Havaitsin, että pystyin jälleen melomaan molemmilta puolilta.

Jostain syystä suokukot viihtyvät Käkkälöjoella. Aivan samassa paikassa 2014, 2015 ja 2022.


Pitkän suvannon symmetrisen mahtava U-mutka [karttalinkki] (isompi kuva tässä).


Lisää mutkia, muttei enää yhtä symmetrisiä (isompi kuva tässä).


Yllä olevassa kuvassa valkoinen väri ylhäällä ei ole lunta vaan hiekkaa.


Ohitin kello 17 Naltijärven autiotuvan [karttalinkki]. Ei ollenkaan niin siisti kuin Kalmakaltion autiotupa eilen.


Jatkoin etenemistä kello 20 asti kuten joka ilta. En ollut varma riittääkö viikon loma tähän retkeen, joten olin liikkeessä 10–11 tuntia päivässä.

Kanootti eteni 18,4 km.


Maanantai 6.6.2022

Jatkoin yksittäisten koskien narutusta (myös ohitin pari liian pusikkoista koskea rannan kautta) (isompi kuva tässä).


Saavuin Jokilommol-nimiseen pitkään järveen, jonka läpi meloin [karttalinkki] (isompi kuva tässä).


Vielä 250 metriä, sitten käännös pienempään puroon, joka tulee Pierkkujärvestä.


Kannoin tavarat ja kanootin Pierkkujärven rantaan [karttalinkki] (isompi kuva tässä).


Alkoi monivaiheinen siirtymä kohti Norjan rajaa 6 järven kautta (Pierkkujärvi mukaan lukien). Järvet meloin, välit kannoin ja raahasin. Rajan vieressä järvien välit ovat alle 50-metrisiä. Komeaa. Seison ja vilkutan kahden lähimmän järven kannaksella [karttalinkki] (isompi kuva tässä).


Yllä olevan kuvan kolme lähintä vesiallasta laskevat vetensä Kemijoen kautta Itämereen. Taustalla oleva järvi laskee Tenojokeen, Jäämereen.

Viimeinen nimetön järvi Suomen puolella. Siinä ei ole laskuojaa, joten vesi hieman sameaa (isompi kuva tässä).


Poroaita 450 metriä merenpinnan yläpuolella. Tämän korkeammalla en tällä retkellä käynyt.


Kanootti 2-metrisen aidan päälle, narun avulla pehmeästi alas.


Tähän asti kului (kokonaisajassa laskien) vajaat 2 päivää. Olen Jäämereen laskevan vesistön äärellä [karttalinkki].


Niinpä tyhjensin kanootin.


Koska kyseessä on vedenjakajan ylitys ja riski levittää Gyrodactylus salaris -lohiloinen Tenojoen vesistöön, desinfioin kanootin Virkon S -aineella ulkoa ja sisältä.


Kuvasarja: 1 = Noin ruokalusikallinen Virkon S desinfiointijauhetta litran purkkiin, siis 15 millilitraa. 2 = Purkki täytetään (järvi)vedellä, näin saadaan 1,5 % liuos (1 % liuos riittäisi). 3 = Kaadetaan sekoitetta kanoottiin. 4 = Levitellään. 5 = Myös kanootin keulat ja sivut. 6 =Myös kanootin pohja. 7 = Levitellään. 8 = Myös melat. 9 = Myös saappaat. (Jos ainetta jää yli, kaadetaan maahan, ei suoraan vesistöön.)

Nyt olen valmis Ravdojavrille, Tenojoen vesistöön, Jäämeren vesistöön (isompi kuva tässä).


Suomen ja Norjan raja kulkee Ravdojavrin eteläpään halki. Niinpä siirtyminen Norjaan tapahtui vasta järvellä.


Asia, jota en ollut uskoa todeksi. 2 kilometriä pitkän Ravdojavrin keskellä on satojen metrien jäävyöhyke. (Hmm, jää olisi näkynyt jo aiemmassa dronekuvassa – en ollut huomannut.)


Jäätä.


Puumelat eivät ole jään rikkomista varten. En yrittänyt jään läpi vaan peräännyin ja päätin yrittää rannan kautta.


Jos rannan vieressä ei ole melottavaa vettä, sitten voi ryhtyä kantamaan.


Rantajää 15 cm.


Mutta ei tarvinnut kantaa. Jää oli haurasta. Jos jää ylettyi rantaan, meloin päälle ja jää lohkesi.


Loppu häämöttää. GPS-paikannin kertoo, että 500 metrin matkaan kului 40 minuuttia. Hidasta mutta mukavaa leikkiä.


Paikan ohitettuani otin dronekuvan taaksepäin. Olin edennyt (kuvassa) järven vasenta rantaa (kuvan suunta etelä eli itäranta) (isompi kuva tässä).


Ravdojavrin jälkeen alkaa Ravdojohka.


Reittini vedenjakajalla. Sininen ja violetti ovat tämä retki (kanootti vedessä ja maalla). Keltainen ja punainen ovat vuoden 2015 retki (vuoden 2015 retkellä koko Ravdojavri oli jäässä, niinpä se kannettiin ohi).


Huom! Satelliittikuvassa näkyy myös poroaidan mutkittelu raja-alueella: Norjan puolella on enemmän jäkälää.

Väliin myös video: kanootin kuljetusta kohti Bavttajohkaa.


Videon aiheet:

  • Kanootin narutusta helpossa kohdassa (kuvattu myöhemmin Bosmmiidjohkassa).
  • Kanootin raahausta järvien välillä ennen kuin siirryin Norjaan.
  • Melontaa hiihtotekniikalla Ravdojavrilla jäiden puristuksessa.
  • Pieni purokoski Ravdojohkassa.

Dronekuvaaminen kanootista on vaikeaa. Videon otokset ovat helpoista kohdista, joissa tiesin ennakkoon, mihin drone laskeutuu. (Dramaturgisesti ajatellen videon kuuluisi päättyä suuren kosken laskemiseen, mutta se olisi ollut minulle liian vaativa temppu.)

Takaisin joelle.

Ravdojohkan laskin myös vuoden 2015 retkellä, kun pääkohteena oli Anarjohka. Silloin jouduin kahdesti paikkaan, jossa joki haarautuu useaksi pikkupuroksi eikä eteneminen ole sujuvaa. Nyt olin varautunut ja raahasin näiden kohtien ohi vasemman kautta (300 metriä ja 150 metriä).


Sitten on tietysti myös yksittäisiä esteitä.


Joka tapauksessa Ravdjohkassa parasta ovat useat purokosket.


Satunnainen kohta ylhäältä (isompi kuva tässä).


Ravdojohkan varrella on myös järviä. Jokainen joki alkaa pienestä. Mittakaavana kanootti (isompi kuva tässä).


Ravdojohkaa ympäröivä suo on kapea vyöhyke. Hyviä leiripaikkoja on paljon.

Kanootti eteni 14 km.


Tiistai 7.6.2022

Liikkeelle.


Purokoskessa on oltava valmis pysähtymään ja vetämään kanootti rannalle.


Tässä tapauksessa syy oli joen poikki kurottava 5 cm paksu puu, johon en halunnut kaoottisesti törmätä. Nostin puun pois ja jatkoin matkaa.


Toinen purokosken este ovat yksittäiset kivet. Tämän olen kuvannut kanootista taaksepäin, kun olin kiven jo ohittanut.


Vielä yksi järvi.


Siinä se on. Ravdojohkaa on melottu tarpeeksi.


Huom! Vuonna 2015 jatkoin Ravdojohkaa edelleen Anarjohkalle. Ravdojohkan lopusta muistan pelottavan paikan, jossa kanootin vauhti kiihtyi purokoskessa päätyen lopulta joen keskellä olevaan kiveen. Olkoon varovainen, ken tuonne joskus aikoo!

Kannoin kanootin tavaroineen nimettömälle järvelle, joka on 386 metriä merenpinnan yläpuolella.


Tämä järvi oli oikoreitti seuraavaan jokeen: sama joki kuin Anarjohka, mutta kartalla sen nimi on kuitenkin Bosmmiidjohka.

Bosmmiidjohkan virta on todella luja. On oltava varuillaan, ettei naru kirpoa kädestä.


Kun virta on luja:

  • Käytä lyhempää narua.
  • Uita kanoottia pienemmällä kulmalla.

Esimerkkinä kiven ohitus. Jos naru olisi pitempi ja vetäjä varomaton, kiven vierestä ryöppyävä vesi täyttäisi kanootin kahdessa sekunnissa (sen jälkeen lyijynraskasta kanoottia olisi vaikea hallita).


Lyhyt naru on varmistus, ettei virhettä tapahdu.


Tällainen uittokuva vielä puuttui. Naru puikattuna koivun takaa. Kun kanootin kulma vedessä on stabiili, tilanne tarjoaa lepohetken, jonka aikana voi rauhassa hakea seuraavaa vetopaikkaa.


Vedin Bosmmiidjohkaa ylös 3 kilometriä, kunnes kyllästyin. Kannoin kanootin harjun yli itäiselle Bosmmiidjavrille, korkeus 401 metriä.


Bosmmiidjavrit oli reittini kohti Bavttajohkaa.


Koski Bosmmiidjavrien välissä. Kannoin kanootin tämän kohdan ohi.


Läntinen Bosmmiidjavri, korkeus 402 metriä. Olin saapunut vasemmalta ylhäältä ja sitten kiertänyt niemen, jota luulin norjalaisen kartan perusteella saareksi (isompi kuva tässä).


Läntisen Bosmmiidjavrin länsipäästä kannoin kanootin nimettömälle järvelle (kuvan alaosassa), korkeus 415 metriä (isompi kuva tässä).


Tämän jälkeen vielä yksi raahaus seuraavalle järvelle, korkeus 422 metriä.


Kello 20, leiriytyminen. En ole vieläkään Bavttajohkalla, mutta lähellä (isompi kuva tässä).

Kanootti liikkui 16,6 km.


Keskiviikko 8.6.2022

Viimeinen raahaus ennen Bavttajohkaa.


Bavttajohkan nimetön latvajärvi, korkeus 408 metriä.


Järven sokkeloisten vesireittien välisissä heinikoissa oli paljon suokukkoja.


Reitti latvajärveltä eteenpäin ylhäältä vasemmalta alas oikealle. En osannut valita parasta reittiä, vaan ajauduin (kuvassa) liikaa vasemmalle, josta olen juuri nostamassa kanoottia pääreitille (isompi kuva tässä).


Pienestä alkaa tämäkin joki.


Mutta yllättävän nopeasti Bavttajohka levenee, kun tunturiylängöt syöttävät vettä molemmilta puolilta.


Onpas kivistä (heti 393 metrin korkeudella sijaitsevan järven jälkeen).


Yllä oleva paikka oli viimeinen, jossa jouduin kantamaan kanoottia pitempään. Kun myöhemmin ohitin järven 382 metrin korkeudella, Bavttajohkan leveys oli kanootin verran eikä mitään hankaluutta enää ollut.


Bavttajohkan mutkia (isompi kuva tässä).


Sain tarkkailla maakotkaa ensin 20 metrin etäisyydeltä (ei valokuvaa siitä) ja sen jälkeen taivaalla varisten kiusaamana.


Bavttajohka. Näitä maisemia varten olin tänne tullut (isompi kuva tässä).


Koko ajan pientä virtapaikkaa, jotka pystyi melomaan sujuvasti, koska onhan nyt kesäkuu, vedet yhä korkealla.


Kun joki mutkitteli, sisäkurvissa oli usein soraikko.


Sitten joki siirtyy suolta pois. Joki leveni ja siinä oli kiviä.


Rannoilla alkoi näkyä korkeampia kallioita.


Yllä oleva kuva on oikeastaan jo pieni kanjoni. Meloja ei näe, mitä on mutkan takana. Onko siellä jotain vaarallista? Onko siellä esimerkiksi vesiputous?

Noudatin turvallisuutta:

  • Jos en näe joen mutkan taakse, etsin katseella rantautumispaikan, johon voin meloa, josta näen eteenpäin ja josta voin tarvittaessa kantaa kanootin pahan paikan ohi.
  • Jos joen mutkassa on kallioseinät molemmin puolin eli rantautumispaikkaa mutkassa ei ole, nousen hyvissä ajoin kanootista ja kävelen katsomaan, mitä on mutkan takana?

Alla on esimerkki hankalasta koskesta erään mutkan jälkeen (kuvattu kallioseinän päältä).


Kun koskea katsoo ylhäältä, siinä näkee mahdollisen laskureitin.


En kuitenkaan laskenut tätä koskea, koska nuolella merkitty reitti vaatisi huomattavan nopeaa sivuttaisliikettä.

Saman kalliokiellekkeen päällä otin valokuvan myös eteenpäin. Myös seuraava kalliokielleke kääntää virran ja luo alleen kosken. Tämän laskin heti edellisen perään.

Kaunis S-mutkainen kanjoni. Harmittelin jälkikäteen, etten ottanut dronekuvaa. Alla summittainen reitti satelliittikuvan päällä.


Myöskään alla olevaa koskea en laskenut, koska (kuvassa) oikealla oli viistoaalto. Laskin kanootin joen keskellä olevan kallion päältä veteen ja jatkoin matkaa (isompi kuva tässä).


Muut Bavttajoen kosket laskin.

Illalla saavuin järvelle, jonka korkeus on 320 metriä (isompi kuva tässä).


Kyseessä on oikeastaan kaksi järveä. Niiden välinen kanava on kaunis (isompi kuva tässä).

Pysähdyin pohjoisemman järven itäpuolelle ja asetin siihen teltan. Kuvan taustalla järvien välisen kanavan harjanteet (isompi kuva tässä).

Kanootti liikkui 30,6 km.


Torstai 9.6.2022

Vasta eilen olin päässyt varmuuteen, että aika riittää. Olen huomenna perillä Karasjoen taajamassa.

Dronessa oli patterit vähissä. Tein niin kuin ennen vanhaan. Kapusin mäelle ottamaan kuvaa kauniista jokilaaksosta (isompi kuva tässä).


Olin nähnyt aiemmilla järvillä ja jokivarsilla muutamia norjalaisia luksusmökkejä. Tässä oli jotain enemmän. Tähän mökkikeskittymään oli vedetty sähkölinja.


Kosket jatkuivat laskettavina. Hankaluutta tuotti lähinnä vastavalo.


Sitten oli hankalampia koskia (isompi kuva tässä).


(Siirtyminen joen toiselle puolelle.) Tähän koskeen keksin varman reitin.


Laskin kosken nuolen mukaisesti. Vaikka kanoottiin tulee roiskevettä, koskessa ei ole viistoaaltoa, vaan ylitin aallot suoraan. Hyvin meni.


Välillä kiellekkeet muodostavat kalliolippoja.


Seuraava tapaus. Koski pienessä kanjonissa.


Nousin kallion päälle tarkkailemaan (samalla katsoin miten joki jatkuu, ei mitään vaikeaa) (isompi kuva tässä).

Yllä olevan kosken laskin oikeaa reunaa, jossa on vähemmän kuohuja (=kuvassa vasenta reunaa).

Seuraava tapaus. Bavttajohka ahtautuu 5 metrin levyiseen ränniin.


Lähempi tarkastelu paljasti, että aivan kiven takaa vierestä voi laskea. Näin tein.


Seuraava tapaus. Jälleen kanjoni, josta ei voi tietää, mitä takana on.

Kipusin vasemmalle kallion päälle ja totesin, että läpi voi mennä.

Seuraava tapaus. Leveämpi koski, jossa monia reittejä.

Tähän keksin reitin: Melon kohti oikeaa rantaa, kunnes olen metrin päässä rannasta, käännän kanootin, annan mennä alas. Näin tein.

Koskenlaskun turvallisuus.

  • Kannan housujen vasemmassa sivutaskussa vedenpitävää hätälähetintä. Jos menetän kanootin ja kaikki tavarat, minulla on yhä mahdollisuus hälyttää apua, jos housut ovat pysyneet jalassa.
  • Tarkistan ennakkoon kaikki paikat, jotka ovat mutkan takana (tästä oli jo puhetta).
  • Tarkistan ennakkoon vaikeammat kosket, joihin en näe ylhäältä kanootista varmaa laskureittiä. Kaksi päätapausta ovat: koskessa on paljon valkoista vettä tai koskessa on epäjatkuvuuskohta (=en näe koskea koko pituudelta, siinä on luultavasti köngäs).
  • Kun katson koskea rannalta, mietin miten sen lasken. Ensin lasken kosken virtuaalisesti miettien parasta reittiä ja menetelmää, miltä se tuntuu.
  • Jos jokin arvelluttaa, en laske koskea, vaan kannan kanootin kosken ohi (tästä mainitsin jo muutamia esimerkkejä).

Tämän retken kaikki kosket laskin varmasti. Silloin pään sisäinen puhe sanoo (esimerkki):

  • Vesillä ollaan => odota hetki => kohti oikeaa rantaa NYT=> valmiina => SEIS, käännös => nauttii, kun saavutti oikean linjan => hyvin meni.

Olen aiempina vuosina laskenut koskia myös panikissa. Pään sisäisenä puheena se on tällaista (esimerkki):

  • Vesillä ollaan => odota hetki => kohti oikeaa rantaa NYT => ehdinkö? => kiroilee, en ehtinyt => paniikki siitä, ettei ole suunnitelman mukaisella reitillä eikä tiedä mitä on tehtävä => kiroilee pään sisällä kymmenien kirosanojen sarjaa, on valmis kaatumaan minä hetkenä hyvänsä => ooh, tuurilla selvisin.

Tällä retkellä saatoin pään sisäisenä puheena sanoa korkeintaan V*** P*** (kaksi kirosanaa), kun laskin kiveä päin koskessa, jonka laskemista en ollut etukäteen suunnitellut rannalta. Yleensä näissä koskissa ei ollut todellista vaaraa. (Jos olisi ollut vaaraa, olisin katsonut kosken rannalta ennakkoon.)

Yhä näkyy lumilaikkuja kallioseinämissä.


Taivas.


Mäntyjä vaaran laella.


Bavttajohkan viimeinen järvi.


Bavttajohkan viimeiset kosket, leveitä, helppoja.


Bavttajohka laskee Karasjohkaan. Siitä ei ole valokuvaa, mutta on helppo hahmottaa, että Karasjohka on kertaluokkaa isompi joki. Tästä eteenpäin olen melonut joen vuoden 2017 Karasjohkan retkellä.

Heti jokien yhdyttyä Karasjohkan vasemmalla rannalla on velluspolkujen kylttejä sekä erämaakirkko.


Tämän kirkon olemusta jäin pohtimaan vuonna 2017 perustuen yhden neliömetrin kokoiseen hautausmaahan.


Vuonna 2017 en katsonut kuka tässä makaa – ja aprikoin (väärin), että kyseessä olisi rikas norjalainen Finnmarkin metsiä rakastava erämies, joka on testamentin osoittamilla varoilla määrännyt kirkon rakennettavaksi ja itsensä sen viereen haudattavaksi.

Katsoin ristiä.


Liv Ågot Somby eli vuonna 1951 vain 175 päivää. Hän kuoli kenties onnettomuudessa ja lienee ollut tärkeä isälleen. Netti kertoo, että isä Anders Johnsen Somby eli 1903–1981 ja saavutti 78 vuoden iän. Muuta oleellista en löydä. Joka tapauksessa tämä tapahtui ennen Norjan öljyaikaa, joten isä lienee ollut paikallinen mahtimies – kenties omistanut kalatehtaan?

Paikalla on myös autiotupa, johon kurkistin sisään (hieman epäsiisti).


Koska kello oli vasta 16:30, jatkoin melontaa.

Kun Karasjohkan vedet yltyvät koskeksi, siinä riittää valkoista vettä (isompi kuva tässä).

Katsoin, että (kuvassa) vasemmasta laidasta kosken voisi laskea, mutta jätin tekemättä. Kannoin kanootin 15 metriä kallion yli. (Jälkikäteen tarkistin, että 2017 laskin kanootin rosvoväylää pitkin, joka kulkee kuvassa metsän takana tämän kosken oikealla puolella.)

Lähestyn päivän suurinta koskea, Stuorragorzia (isompi kuva tässä).


Jo kauan ennen köngästä kosken aallot ovat pelottavan suuret. Meloin vasenta rantaa aivan varovasti, jokaisen virtapaikan ja linjan etukäteen tarkistaen. Lopuksi kannoin könkään ohi (isompi kuva tässä).


Koska kello oli melkein 20, jäin tähän yöksi. Punainen teltta hädin tuskin näkyy puiden lomasta, mutta siellä se on keskellä alhaalla (isompi kuva tässä).

Kanootti liikkui 43,7 km.


Perjantai 10.6.2022

Aamulla tähystin Stuorragorzin jatkoa. Aivan vasenta laitaa olisi mentävä.


Stuorragorzin jatko ei ole teknisesti vaikea, mutta isoaaltoinen se on. Kun joki kääntyy oikealle, kanootti kulkee alla olevan ahtauman kautta (sorry, heikkolaatuinen valokuva). Sen jälkeen on mentävä rantaan ja tyhjennettävä sisään roiskunut vesilasti.


Melontaa pohjoisten havumetsien ympäröimänä.


Melontaa tuntureiden ympäröimänä.


Saavutaan Raitegorzille. Tämä leveä moniosainen koskialue on kaunis (seison kuvassa vasemmassa alanurkassa). Helppo laskureitti on aivan oikeassa reunassa (kuvassa vasen reuna) (isompi kuva tässä).


Raitegorzin keskiosan koskisaaria (isompi kuva tässä).


Raitegorzin jälkeen ei ole enää mitään vaikeaa. Kipusin maisemia katsomaan (isompi kuva tässä).


Vähän kuin täytekakku.


Kipusin päälle.


Maisema takaisin päin (isompi kuva tässä).


Tai haluatteko mieluummin näin?


Alitan Karasjoen ensimmäisen sillan.


Ohitan laitteiston, joka laskee vaelluskalojen määrää.


Laatikossa lukee ”SKYNORDIC” ja sen kotisivut ovat täällä, jossa edelleen lukee mm. ”VASSDRAGSANALYSE .. Fisketellere, fiskeforvaltningsassistanse samt registrering av … fiskevandring”.


Taustaksi. Karasjoessa ei tänä vuonna kalasteta, koska se on Tenojoen sivujoki ja lohikalastus kielletty koko vesistössä. Sellainen on Suomen ja Norjan yhteinen päätös, sillä lohikanta on viime vuosina romahtanut. Lohen laskennalle on siis tarve, jotta kalastuskielto voidaan joskus tulevaisuudessa kumota.

Googlasin hieman ja lohilaskentaa voi seurata myös verkossa, joskin tämän nettisivun mittapiste on Polmakissa 200 km tästä paikasta alavirtaan. Tätä kirjoittaessa näyttää siltä, että lohien kumulatiivinen määrä on 2022 parempi kuin viime vuonna (ei kuitenkaan vuoden 2018 tasolla).

Tapasin ensimmäiset ihmiset 6 päivään: kolme norjalaista. Juttelimme 10 minuuttia.

Alla Karasjohkan viimeinen koski (lasketaan vasenta laitaa) paikassa, jossa vasemmalta tulevan Iesjohkan ja Karasjohkan vedet yhtyvät (isompi kuva tässä). Tämän jälkeen seuraava koski on noin 100 km alempana: Tenojoen Yläköngäs.


Vielä pari tuntia: Karasjoen taajama.


Olen perillä.

Kanootti liikkui 48,8 km.

Jätin kanootin ja tavarat rantaan. Kävin kaupassa ostamassa appelsiineja. Palasin rantaan ja heitin repun selkään. Kävelin Karasjoen leirintäalueelle suihkuun. Avasin netin. En saanut junalippua seuraavaksi yöksi, vaan vasta sitä seuraavaksi.


Lauantai 11.6.2022 – vielä yksi retkipäivä

Koska en saanut junalippua seuraavaksi yöksi, ei kannattanut vielä palata Rovaniemelle. Kanootti oli yhä rannassa valmiina.


Seuraavassa joen mutkassa näkyy Karigasniemen linkkimasto.


Ennen Karigasniemeä on 6 oikealle-vasemmalle-mutkaa (isompi kuva tässä).


Mutkien jälkeen Karasjohka yhtyy Anarjohkaan (suomeksi Inarijokeen). Siitä alkaa Tenojoki.

Olin kuitenkin menossa Karigasniemelle, niinpä lähdin Inarijokea ylös. Narut jälleen esille.


Kameran 10 sekunnin vitka ei tahdo riittää, jos haluaa ottaa sellaisen kuvan, jossa narutan ja kanootti näkyy. Alla paras yritys (takana Karigasniemen silta) [karttalinkki] (isompi kuva tässä).


Meloin Camping Tenorinteen rantaan. Pakkasin kanootin ja menin suihkuun. Kanootti liikkui 23,5 km (narutusta 5 km).


Yhteenveto

Bavttajohka on hieno koskimelontajoki, joka vertautuu Suomessa mm. Kietsimäjokeen ja Vaskojokeen. Jos nämä joet eivät ole tuttuja, niin:

  • Bavttajohkan kosket ovat kokonaisuudessaan Ivalojokea hankalampia, mutta Näätämöjokea helpompia.

Toisaalta ei Bavttajohkalle kannata mennä Bavttajohkan tähden. Bavttajohkalle mennään kokonaiselämyksenä, jossa liikutaan maastossa neuvokkaasti useilla eri menetelmillä (narutus, kantaminen, melonta, reittisuunnittelu). Tätä on hyvä elämä. Ihminen tarvitsee vaellukselleen kokemuksia – Bavttajohkan retkellä päivät ovat taatusti mitä vaihtelevampia.

Kuriositeetti: Yksittäiset kanootin kantomatkat olivat tällä retkellä lyhyitä. Pisin etappi juuri ennen Norjan rajaa oli 450 metriä.

Bavttajohkan retki isossa kuvassa Kalmakaltiosta Karigasniemelle = sininen väri. (Aiemmin melomani joet ovat keltaisia ja kävelyt punaisia.)


Reitti tarkemmin. Pallot reitillä osoittavat paikat, joissa yövyin. (Mukana myös muita jokia, jotka olen melonut.)


Matkamittari näytti Karasjoen sillan vieressä 196,2 km.


Purettuna:

  • Kanootti liikkui 176 km
    • meloen 162,5 km
    • naruttaen 7 km
    • kantaen 6,5 km
  • Kävelin 34 km
    • josta 7 km naruttaen ja 6,5 km kanoottia kantaen
  • GPS-paikantimen perusteella olin liikkeessä 47 tuntia + paikoillaan 18 tuntia
    • Siis Karasjoelle asti aktiivitunteja = 47 h + 18 h / 2 = 56 tuntia

Lasken joka retken jälkeen aktiivitunnit, jotta voin verrata reittien pituuksia. Esim. 2017 Suukisjoki-Karasjohkan-retki oli 73 aktiivituntia.

Viimeisen päivän ylimääräinen ponnistus Karigasniemelle toki lisäsi matkaa: kanootti liikkui 199,5 km (meloen 181 km, naruttaen 12 km, kantaen 6,5 km). Aktiivitunteja sen jälkeen = 62,5 h.

* * *

Kiitos kun luit tänne asti. Seuraavat Lapin melonnat aloitan kohta juhannuksen jälkeen – niistä sitten myöhemmin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: