Valjohkan melonta 23.–27.7.2021 ja paluu Norjasta Suomeen rajavartioston ohjeistuksella

Heinäkuun 2021 viimeisenä Lapin retkenä meloin 52 kilometriä pitkän Valjohkan, joka laskee Norjan puolelta Tenojokeen.

Valjohka on viehättävä kalaisa pikkujoki, jossa on koskia, mutta kosket eivät ole yhtä vaikeita kuin muissa Norjan joissa. Niinpä Valjohkaa voi suositella myös vähemmän meloneille tai heille, jotka haluavat keskittyä enemmän kalastukseen.

Minulle Valjohka oli paitsi helppo loman viimeinen joki myös keino palata Norjasta takaisin Suomeen (Utsjoelle). Kuvituskuvana ensimmäinen leiripaikkani Valjohkalla (isompi kuva tässä).

Lue lisää

Epäonnistunut kanoottiretki Lakkojohkalle ja siitä pohjoiseen 18.–21.7.2021

Ifjordfjelletin retken jälkeen lepäsin 2 päivää ja suuntasin pohjoisemmas, jossa on 70 kilometriä pitkä niemimaa ja kaksi jokea: Lakkojohka ja Sattovuonjohka (norjaksi Langfjordelva, Sandfjordelva). Ne on mahdollista läpäistä samalla retkellä, kunhan välin kulkee järvien ja maan kautta (apuna kanoottikärryt).

Retki epäonnistui, kun kolmantena päivänä ongelmat alkoivat kasautua. Neljäntenä päivänä keskeytin.

Kuvituskuva Lakkojohkan loppukilometreiltä, jossa joki kaartelee kohti vuonoa (isompi kuva tässä).

Lue lisää

Kanootilla Ifjordfjelletin (Norjan Vätsärin) läpi pohjoisesta etelään 11.–15.7.2019

Ifjordfjellet on suomalaisille tuntematon, mutta uskomattoman kaunis Norjan Lapin erämaa täynnä järviä – kuin Suomen Vätsäri, mutta tundraa. Se sijaitsee Utsjoen pohjoispuolella Tenojoen ja Jäämeren välissä.

Ifjordfjellet on patikoijalle helppokulkuinen, sillä maasto on tunturinummea – ei juuri soita eikä kivikkoa matkaa hidastamassa. Kalaisakin Ifjordfjellet kuuluu olevan (emme kokeilleet, mutta tapaamamme kalastajat näin kertoivat).

Kuvituskuva Bordejavrrit-kaksoisjärven kannakselta, jonne on yhden päivän matka päätieltä (isompi kuva tässä).

Lue lisää

Melontaretki Karigasniemeltä Hamningbergiin (Varangin niemimaan koilliskärkeen) 16.–27.7.2020

Vuoden 2020 viimeinen Lapin melontaretkeni oli kerrassaan monipuolinen: koko Tenojoki (siinä sivussa Paistunturissa Nilijoki) sekä uusi reitti kanootilla Varangin niemimaan halki. Pitkä reitti (365 kilometriä) sivusi kymmentä aiempaa Lapin retkeäni – yhdistäen ne osaksi samaa reittiverkostoa.

Retkikertomus on pitkä ja tihenee loppua kohti, sillä jouduin tosissaan koetukselle sekä Jäämeren olosuhteiden että norjalaisen virkamiehen kanssa.

Kuvituskuva on Varangin niemimaalta, jossa olen juuri saapunut Sandfjordelvalle noustuani tätä ennen Austerelvan (isompi kuva tässä) [Norgeskart.no-karttalinkki].

Lue lisää

Melontaretki Stabbursdalenin kansallispuistoon (Stabburselvalle) 6.–12.7.2020

Pohjois-Norjassa Lakselvin (Lemmijoen) lähellä on Stabbursdalenin kansallispuisto (suomeksi Rautusvuoman kansallispuisto), jossa on useita yli 1000 metriä korkeita tuntureita. Teimme Henrik Palménin kanssa melontaretken Stabburselvalle, joka kiertää kansallispuiston.

Retki oli uudella tavalla rankka, sillä joelle pääsy vaati ensin kanoottien kuljettamista mönkijäuraa pitkin yli 40 km, välineenä kanoottikärryt.

Kuvituskuva toisen retkipäivän lounastauolta, jossa olemme edenneet Leavnnjasjavrille, 453 metriä merenpinnasta – oikealla 1026 metriä korkea Vaddasgaisa (isompi kuva tässä) [Norgeskart-karttalinkki].

Lue lisää

Melontaretki Altajoen kanjoniin 27.–30.6.2020

Koronaepidemian laannuttua Suomen ja Norjan raja avautui 15.6.2020. Tämä ratkaisi lomasuunnitelman: suunta otetaan Altajoen kanjoniin, jonka jylhää maisemaa olin ihaillut tätä ennen vain muiden retkeilijöiden jakamissa valokuvissa.

Melonnallisesti kanjoni ei olisi vaikea – sen olin ennakkoon tutkinut – mutta työtä retki teettäisi, sillä Altan patoallas pitää ohittaa kantamalla. Sain houkuteltua etumelojaksi Maijan, joka ei ollut tätä ennen koskia laskenut.

Kuvituskuvana huippunäkymä Altan kanjoniin, jonka piirteitä saimme tarkastella ilta-auringossa. Kuva on otettu dronen avulla (isompi kuva tässä) [Norgeskart-karttalinkki].

Lue lisää

Melontaretki Ifjordfjelletiin, Norjan Vätsäriin 19.–24.7.2019

Pohjois-Norjan sisämaasta Jäämeren kupeesta löytyy uskomattoman kauniita melontamaastoja. Olen aiemmin löytänyt niitä Varangin niemimaalta – nyt lähdettiin Ifjordfjelletiin.

Ifjordfjelletiä voisi luonnehtia tundra-Vätsäriksi, sillä järviä on lukemattoman paljon mutta metsät puuttuvat. Järviosuuden jälkeen siirryimme Maskejohkaan, jonka vesiputouksia kiertäen meloimme erämaasta pois.

Kiitän Henrik Henkka Palménia luotettavasta retkiseurasta. Henkan kanssa rankempikin reissu sujuu.

Kuvituskuvana yhdistelmä (järvet ja vesiputoukset), jotta retken molemmat piirteet tulevat ilmi (vesiputouskuva Henrik Palmén).

ifjo yhdistelmä2
Lue lisää

Melontaretki Inarista Kirkkoniemeen 10 päivässä Näätämöjoen kautta 9.–18.7.2019

Olen aiemminkin melonut Inarijärveltä Jäämerelle (Vätsärin kautta 2014 ja 2016), mutta nyt oli mielessä jotain vaikeampaa: meloa Inarin satamasta Kirkkoniemen satamaan Näätämöjoen reittiä.

Samalla siinä välissä joutuisin melomaan palan Inarijärveä, nousemaan Siuttajoen ja lopussa risteilemään Jäämeren vuonoissa. Tarvitsisin totisesti onnea tuulten kanssa, sillä aioin tehdä retken kumikanootilla.

Retki onnistui. Kuvituskuvana toinen leiripaikkani Näätämöjoella: Saarikosken kaunis maisema [karttalinkki].

Lue lisää

Kolme upeaa vesiputousta melkein Suomessa

(Tämä on kopio Melonta & Soudun verkkolehteen kirjoittamastani artikkelista.)

Norjassa lähellä Suomen rajaa on kolme vesiputousta, joiden symmetrinen kauneus ja pauhu salpaavat hengen. Tässä vinkit kuinka sinäkin voit käydä niitä ihailemassa meloen tai jalkaisin.

Munkelvfossen (N 69°35,248′, E 29°16,753′) [karttalinkki][google maps]

Munkelvfossen (saameksi Uvdugorzi) sijaitsee aivan Vätsärin erämaa-alueen naapurissa 2 km Suomen rajasta ja on korkeudeltaan 20 metriä. Vähävetisenä kesänä putouksessa on kaksi haaraa. Suuremmalla vedellä putous hyökyää yhtenä pulleana pauhuna.

Lue lisää

Inarinpolulla patikoimassa 6.–10.9.2018 (Sevettijärveltä Jäämerelle)

100 km pitkä Inarinpolku on historiallinen kulkureitti Sevettijärveltä Jäämerelle (Karlebotniin). Veronkerääjät ja kauppamiehet kulkivat polkua jo 1500-luvulla. Inarinsaamelaiset käyttivät reittiä kulkiessaan Varangin vuonolle kalastamaan, jonne monet asettuivat asumaankin. Polkua käytettiin vielä 1900-luvun alkupuolella vierailtaessa sukulaisissa ja metsästysretkillä. Sitten polku katosi, kunnes se kunnostettiin retkeilijöille 1990-luvulla.

Millainen on Inarinpolku tänään? Sitä lähdin katsomaan enkä pettynyt. Varsinkin Norjan puoleinen osa on kaunis satoine tunturijärvineen kuten alla oleva kuva Njoaskejavrista osoittaa [GodTur.no-karttalinkki].

Lue lisää