Talven 2026 lumipiirroksia

Talvi 2026 oli Etelä-Suomessa lyhyehkö. Kahdessa ja puolessa kuukaudessa tein kymmenkunta lumiteosta – kooltaan parista metristä 60 metriin. Talven teemaksi valitsin ihminen ja eläin. Sen mukaan kehittäisin kuva-aiheet.

Tässä artikkelissa käyn läpi lumipiirrokset ja kuinka ne syntyivät. Lumipiirroksista on olemassa myös 3:27-pituinen YouTube-video.

Kuvituskuvana lumipiirrosten sikermä vuodelta 2026. Kaikki piirrokset toteutettiin Espoossa tai Espoonlahdella Kirkkonummen puolella (isompi kuva tässä).

Aloitetaan…

Sunnuntai 4.1.2026 – Kala ja kalastaja

Lähdin kaverini Mikan kanssa Nuuksion Pitkäjärvelle luistelemaan. Mukaan otin paitsi luistimet ja turvavälineet myös kaksi lapiota, köyden ja mallikuvan, jonka perusteella oli tarkoitus tehdä jäälle piirros talven teeman mukaan.

Luistelukeli ei ollut paras, sillä (Nuuksion Pitkäjärvelle tyypillistä) järven poikki kulki halkeamia, joiden pituudelta vesi oli noussut jäälle ja jäätynyt epätasaiseksi pinnaksi. Neljän sentin lumikerros haittasi jään lukemista ja teki varovaiseksi. 13 kilometrin luistelun jälkeen pysähdyimme 1½ tunniksi lapioimaan.

Lumipiirroksen kannalta 4 cm lunta on nippa nappa riittävä määrä (kuva Mika Sigvart).

Puolentoista tunnin jälkeen valmista: kala ja kalastaja, piirroksen halkaisija 8 metriä. Vanhana graafikkona Mika tajusi juonen heti ja muotoili mm. kalan pään, kun minä keskityin enemmän eviin ja kokonaisuuteen (isompi kuva tässä).

Alla piirros Nuuksion Pitkäjärven ympäristössä. (Piirroksen paikka on tarkoituksella jyrkänteen vieressä. Jos drone olisi pettänyt, jonkinlaisen valokuvan olisin saanut myös kallion päältä.) (Isompi kuva tässä.)

Loppiainen 6.1.2026 – Sukeltaja ja kalat

Piirtelin pikaisesti mallikuvan. Kahden tunnin ulkoilu Espoonlahden jäillä ennen kuin keskitalven aurinko laski. Kunpa olisin varannut enemmän aikaa, niin olisin viimeistellyt sukeltajan ja luonut kaloille pintakuvioinnin. Viimeistely olisi vienyt puoli tuntia. Tämä jäi kesken (isompi kuva tässä).

Kuvan koko 10 metriä. Takana Kivenlahti, jossa asun (isompi kuva tässä).

Piirros syntyi Kvärlan-saaren viereen (Kirkkonummen puolelle). Kaukana horisontissa on Suomenlahti (isompi kuva tässä).

Sunnuntai 11.1.2026 – Vanhan miehen kahvihetki

Talven teema on ihminen ja eläin. Aiemmissa kuvissa ihminen oli vailla persoonaa, sivustakatsoja. Nyt suunnittelin kuvan, jossa on tunnetta ja keskipisteenä ihminen. Piirroksen koko on 10 metriä (isompi kuva tässä).

Lukija pohtikoon itsekseen, mitä mies miettii, kun kahvista nousee perhosia.

Tästä piirroksesta on tallessa myös väliversio. Punaiset pisteet ovat villasukkia, jonka avulla sain piirroksen osat stemmaamaan.

Lähikuva.

Työskentelin työkaverini Jarmon kanssa 4 tuntia. Piirros syntyi lapioimalla Soukkaan Klobbenin niemen edustalle.

Laajempi kuva Klobbenista (piirroksen takana on talviuintipaikan avanto) (isompi kuva tässä).

Lauantai 31.1.2026 – Jumppaava tukaani

Jos talven teema on ihminen ja eläin, niin tällä kertaa yhdistin ne yhdeksi olennoksi.

40-metrinen jumppaava tukaani on ensimmäinen suunnittelemani piirros, joka tehtiin pitkillä lapion työnnöillä. Meitä tekijöitä oli paikalla viisi (minä, Ritva, Kaisa, Päivi, Mia). Välillä huutelimme hiihtäjille ja kävelijöille, etteivät kulkisi piirroksen yli (eivät kulkeneet) (isompi kuva tässä).

Paikalla oli myös dronekuvaaja Jari Tenhunen, joka ystävällisesti antoi kuvaamansa materiaalin käyttööni. Leikkasin siitä lyhyen videon (videossa ei ole ääntä).

Videosta ilmenee menetelmä eli 3 vaihetta, kuinka piirrokseen syntyy uusia osia:

1. Mitä tahansa uutta kohtaa tehdään, siihen tarvitaan 2 ihmistä. (Katso videon loppu, jossa alan hahmotella tukaanin päätä.) Molemmilla ihmisillä on köysi käsissään. Toinen seisoo paikallaan ”origossa”. Toinen (minä) liikkuu mallikuvan (paperiprintin) mukaan. Köydessä on merkit metrin välein, josta näen heti, kuinka kaukana origosta olen.
2. Jos uusi kohta on mutkikas, yksi kävelykerta ei riitä, vaan alan täsmentää mutkia. (Katso videon alku, jossa täsmennän sormien paikkaa.)
3. Kun uusi kohta on täsmennetty, voin siirtyä piirroksessa eteenpäin. Perässä tulee lapioija, joka viimeistelee muodon siirtämällä lumen pois. (Katso videon keskikohta, jossa lapioija on työssään.)

Piirros tehtiin Espoonlahdelle Björkö-saaren lähelle. Valokuvan suunta on etelään. Kaukana taustalla on Suomenlahti (isompi kuva tässä).

Tässä me tekijät vilkutamme (isompi kuva tässä).

Köyttä ja muita apuvälineitä tarvitaan, koska maan pinnalta on hankala hahmottaa, mitä olemme tekemässä. Alla tukaanin silmä.

Lauantai 7.2.2026 – Lumipiirros Japanin televisioon

Tästä lumipiirroksesta kerroin aiemmassa artikkelissa.

Tiivistelmä: Japanilainen TV-tuotanto tuli Suomeen kuvaamaan matkailuohjelmaa. Matkailuohjelman yksi ohjelmanumero oli tehdä lumipiirros, jossa idänsilkkikerttunen (lintu) istuu japaninaprikoosipuussa.

Piirros tehtiin 7.2.2026 Nuuksion Pitkäjärvelle. (Lue lisää täältä.)

Lauantai 14.2.2026 – Voimistelijat ja etanat

Voimistelijat ja etanat on talven ainoa lumipiirros, jossa hyödynsin peilisymmetriaa. Peilisymmetriassa sama hahmo toistuu eri mittakaavassa, jolloin pienemmät ja suuremmat hahmot sijoittuvat limittäin. Tällaisessa piirroksessa pelkkä suunnittelu on mielenkiintoista (isompi kuva tässä).

Ihminen ja eläin -teeman mukaisesti otin mukaan etanat – hauskana vastakohtana notkeille voimistelijoille. Piirroksen koko on 10 metriä (isompi kuva tässä).

En ole aivan tyytyväinen toteutukseen. Lunta oli kovin paljon (25 cm). Pois lapioitu lumi jäi kinoksiksi voimistelijoiden väliin ja näin osin esti yksityiskohtien hionnan. (Parempi ratkaisu olisi ollut lapioida ensin koko alue tyhjäksi kuten teimme aiemmin Jarmon kanssa piirroksessa Vanhan miehen kahvihetki.)

Piirros syntyi Espoonlahdelle Kirkkonummen puolelle metsän varjoon. Piirroksen sijoittaminen varjoon oli oleellista, sillä auringon valo toisi esille häiritseviä varjoja. Kuvan takana Kvärlan-saari ja Kivenlahti (isompi kuva tässä).

Tämän valokuvan suunta on etelään. Kaukana taustalla on Suomenlahti.

Lauantai 21.2.2026 – Ihmisiä vuoristomaisemassa

Talven teema ihminen ja eläin sallii myös sen variaation, että piirroksen ihmisiä olemme me itse.

Tämä lumipiirros syntyi Haihtuvat jäljet Facebook-ryhmässä esitetyn tapahtumakutsun perusteella Espooseen Maarin lintutornin lähelle. Mukana lapioimassa olivat: Ilona, Jarmo, Päivi, Reija, Sari ja Virpi (isompi kuva tässä).

25-metrinen piirros valmistui 20 cm syvään lumeen 3 tunnissa (olisi mennyt 2 tunnissa, jos lunta olisi ollut 10 cm). Onneksi oli pilvinen päivä. Jos olisi ollut aurinkoista, dronekuvaan olisi tullut turhia varjoja, joita on hankala poistaa jälkikäsittelyssä.

Kuvahan on vinksallaan, saattaa joku sanoa. Se on totta. Alla on mallikuva mittoineen, josta ilmenee, että muodoltaan piirros epäonnistui – mutta onko se sitten pieleen menoa, kun vinous on kuitenkin enemmän hauska efekti?

Alla makuukuva, jotta kuvausjärjestely tulee selväksi.

Ja piirros tehtiin siis Otaniemeen. Valokuvan suunta on etelä. Taustalla on Suomenlahti (isompi kuva tässä).

Alla versio ilman ihmisiä (paitsi että seison oikealla alhaalla) (isompi kuva tässä).

Lauantai 28.2.2026 – Ihmiset sillalla katsovat sorsaperhettä

Etelä-Suomessa oli ollut pitkä pakkasjakso, mutta nyt tuli plussakeli. Kun asteita on peräti +4, ei lapiota tarvita. Kunhan vaan kävelee järven jäällä, askelten kohta vettyy ja tumma jää paljastuu.

Toisaalta varaa virheisiin ei tässä tilanteessa ole, sillä jokainen askel jää näkyviin… tai no, okei, yksittäisiä virhejälkiä voi peittää kauhomalla jäljen päälle lunta, mutta se vie aikaa (isompi kuva tässä).

Suunnittelin piirroksen Nuuksioon pienemmän Sikalammen muotoon [karttalinkki]. Sillalla seisoo kaksi ihmistä, jotka katselevat vedessä uiskentelevia sorsia. Piirroksen koko on 35 x 60 metriä. Piirroksessa on 8000 jälkeä (isompi kuva tässä).

Lampi on syrjässä Nuuksion valtareiteistä. Keli oli juuri sellainen kuin otaksuin. Sain työskennellä rauhassa 4½ tuntia (isompi kuva tässä).

Lähikuvassa sorsat ja ihmiset sillalla. Minä vilkutan valokuvan vasemmassa reunassa (isompi kuva tässä).

Lähikuvassa silta (minä vasemmassa reunassa) (isompi kuva tässä).

Lähikuvassa sorsat ja ihmiset sillalla (minä vasemmassa reunassa) (isompi kuva tässä).

Jaoin tiedon tästä lumipiirroksesta Uudenmaan luontoliikkujat Facebook-ryhmään. Sieltä piirroksen sai tietoonsa Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien toimittajat, jotka pyysivät haastatteluita, joista linkit tässä ja tässä.

Sunnuntai 15.3.2026 – Lisko ja silmä

Muiden kiireiden ohessa halusin tehdä vielä jotain. Järven jäälle ei ollut enää menemistä. Suunnittelu jäi puolittaiseksi ja aihe yksinkertaiseksi, mutta siinä se on: Lisko ja silmä.

Lisko ja silmä syntyi Hannusjärven metsään pyöreähkön kiven laelle tunnissa (koko 1 metri).

Työ syntyi eri tavalla kuin aiemmat työt. En poistanut lunta kiven päältä, vaan siirsin lunta muualta kiven päälle. Työn nopea valmistusaika toi ajatuksen, että voisin yrittää tällä tekniikalla vielä kerran, mutta isommin ja vaativammin.

Lauantai 21.3.2026 – Poika ja perhonen

Lämpimät säät jatkuivat. Viikolla varmistin, että Hannusjärven metsän kallioilla on yhä lunta. Talven teemaan sopivasti suunnittelin piirroksen, jossa olisi pieni poika ja perhonen. Aihe on lähellä aiempaa piirrosta Vanhan miehen kahvihetki. (Tämä voisi olla sama mies lapsena.) (Isompi kuva tässä.)

Lämpötila oli +5 astetta. Aloitin pojasta. Siirryin perhoseen. Kun sain valmiiksi perhosen ja sen jälkeen vielä pojan käden, pojan ääriviivat olivat osaksi sulaneet. Lisäsin lunta poikaan, perhoseen, käteen, tarpeeksi paksusti, jotta sulaminen ei voita. Otin dronen esille – sekin vie aikaa ja piirros sulaa, mutta ehdin ottaa ihan hyviä valokuvia.

Talven viimeinen lumipiirros vei aikaa 2 tuntia. Kooksi tuli 3 metriä.

Yhteenveto

Tuossa olivat talven 2026 lumipiirrokset, joista suurimmat 60-metrisiä. Mukana tekemässä oli yhteensä 22 ihmistä, jos lasken mukaan japanilaisen TV-tuotannon ihmiset. Tein lumipiirroksista myös YouTube-videon (alla).

Vertailuksi:

Aiempina talvina olen tehnyt yli 100-metrisiä lumipiirroksia. Tällaiset jättipiirrokset ovat mahdollisia, kun käyttää lumikenkiä, jolloin laaja pinta-ala voidaan tallata nopeammin. Tänä talvena ei ollut yhtään sellaista piirrosta, sillä lumikenkäpiirrokset vaativat sopivaa sääikkunaa: uutta lunta ja tasaista lumipintaa ennen viikonloppua sekä viikonlopuksi aurinkoa, jotta valokuvasta tulee hyvä.

Tällaista sääikkunaa ei koskaan tullut, koska ylipäänsä lunta satoi talven aikana vähän. Toisaalta matala lumipeite oli hyväksi lapioilla tehtyjen lumipiirrosten kannalta. (Lunta ei ollut koskaan niin paljon, että lapiointi olisi ollut ylivoimaisen työlästä.)

Tänä vuonna opin:

• Keskisuuret 40–60 metrin lumipiirrokset onnistuvat lapioimalla. Menetelmä saadaan nopeaksi 2-vaiheisena: mittaryhmä kävelee ääriviivat lumeen, lapioryhmä aukaisee jäljet paljastaen jään – piirros valmistuu osa osalta.
• Sain lisää varmuutta suunnitella lumipiirroksia ja arvioida, kuinka paljon aikaa tarvitaan, kun lumipiirros tehdään tietyllä porukalla tietyllä tekniikalla tietyssä sääikkunassa tietyn syvyiseen lumeen.

Ylipäänsä ”pakotin” itseni menemään 10 kertaa läpi suunnittelu–toteutus–jälkiarviointi -vaiheet. Tämä jos mikä kerryttää hiljaista tietoa, kuinka lumipiirroksia tehdään.

Kun tätä kirjoitan, kevät on Etelä-Suomessa kääntymässä kesäksi. Ympäristöaskartelussa se tarkoittaa siirtymistä ruokoihin, keppeihin, lehtiin, neulasiin, kiviin jne.

* * *

Kiitos, kun luit tänne asti. Jos käsittelemäni aihe kiinnostaa ja haluat joskus mukaan askartelemaan, liity toki Facebookin Haihtuvat jäljet -ryhmään. Se ei maksa mitään. Laitan välillä askartelukutsuja ryhmään. Viimeistään syksyllä tehdään yhdessä erilaisia lehtien haravointitöitä.