Vantaanjoki päästä päähän 2026

Melon joka vuosi Vantaanjoen kahteen päivään. Jos virtaama ennustetaan hyväksi (yli 35 m3/ Myllymäen mittapisteessä), lähden Riihimäeltä – muuten lähden Hyvinkään Kytäjältä.

Kirjoitan myös joka vuosi tarinan, mitä yllättävää Vantaanjoen varrella näen ja kuinka meni? Tämä oli tavallinen vuosi: ei yllätyksiä. Siitä huolimatta (taas) tarina, jossa melotaan ja vedetään kanoottia isojen koskien ohi kärryillä Kytäjältä merelle (3.–4.4.2026).

Sitten retkelle.

Pitkäperjantai 3.4.2026

Vantaanjoen virtaamaennuste oli vain 10 m3/s. Riihimäeltä en lähde. Lastasin kanoottikärryn Hämeenlinnan bussiin. Jäin pois Hyvinkään kohdalla. Vedin kanoottikärryn Kytäjäntien sillalle. Pumppasin kanootin [karttalinkki].

Kun vesi on vähissä, on joessa esteitä. Se on seikkailua. Tästä pääsee läpi.

Tästä ei pääse läpi.

Nostin kanootin rannan kautta ohi.

Hyvinkään kesäteatterin silta on joinakin vuosina ollut este. Pääsin helposti ali.

Tästä ei pääse.

Joten rannan kautta ohi.

Kun puu on virran poikki alle 20 cm veden yläpuolella, melon yli.

Kas näin:
1. Otan vauhtia. Juuri ennen törmäystä nojaan taakse. Kanootin keula nousee puun päälle.
2. Nousen kahareisin puun päälle kanootti allani.
3. Vetäisen kanootin jalkojen välistä niin, että kanootin painopiste siirtyy puun yli.
4. Istun kanoottiin (kuva edellä).
5. Nojaan eteen ja rytkytän, jotta kanootti liukuu kokonaan puun yli.

Estetapauksia on viisi: Läpi (esim. pusikko), Ohi, Yli, Ali, Ali-Yli.

Alla Ali.

Viides tapaus Ali-Yli tarkoittaa sitä, että kanootti kulkee matalan rungon ali, mies loikkaa rungon yli (siitä ei kuvaa, vaikka sellainenkin tapaus oli).

Välillä maatila ja joutsenia.

Laulujoutsenia.

17,5 kilometrin jälkeen saavutaan Nukarinkoskelle. Ylös noustaan joen vasemmalta puolelta röttelön jälkeen [karttalinkki].

Alkaa 1,2 kilometriä pitkä Nukarinkosken ohitus.

Hiekkatie, asfaltoitu tie, urheilukentän ohi, pururataa alas joelle. (Minulla oli mukana vain bussikärryt. Niilläkin pärjää.)

Liikkeelle Nukarinkosken alta [karttalinkki].

Alla perinteinen puusuman paikka, jonka ohitus on joskus vienyt liki puoli tuntia. Nyt läpi pääsi helposti.

Linnanojan laavun ohitus [karttalinkki]. (Tämä on puolivälin yöpaikka, jos olen lähtenyt Riihimäeltä.)

Pilviä ja jokimaisemaa.

Saapuminen Myllykoskelle. Alla kosken ohitus on jo melkein tehty. (Koskessa on kovin vähän vettä.)

Myllykosken jälkeen kivisillan ali vasemmasta reiästä, jossa on vähemmän kiviä.

33 km melottuani olen saavuttanut pellon laidan = lyhennetyn Vantaanjoki-melonnan puolivälipaikka [karttalinkki].

Olihan siinä esteitä, mutta hyvin meni.

Lauantai 4.4.2026

Yöllä oli ollut nollakeli, pellon reuna kuurassa. Liikkeelle lähdin kello 7:15 rukkaset kädessä. Ojan ja joen väriero pitää valokuvata.

Tästä pääsi ali.

Vertailuksi kuva vuodelta 2025, jolloin vettä oli melko lailla saman verran.

Aamusumu.

Perinteinen pysähdys Palojoen suulla ja jokien väriero [karttalinkki].

Vantaanjoen varrella on paljon metsiä.

Lunta enää yksittäisinä palasina.

Tästä on 30 km merelle.

Vertailukuva vuodelta 2022, jolloin oli kunnon tulva. Vesi 2–3 metriä korkeammalla. Lato näkyy ja pellon pinta ladon alla.

Nyt ei tulvaa ole, niinpä maisema on pelkkä jokiura.

Retken kulttuurikohde…

.. jonne ei saa mennä ..

.. mutta ohi saa meloa.

Se on Königstedtin kartano. Täällä on vuosien varrella pidetty salaisia kokouksia, rauhanneuvotteluita ja valtion ylimmän johdon tapaamisia.

Katriinankoske kuohut laskin kulkusuunnassa oikealta pärskeet välttäen (=tässä kuvassa vasenta laitaa) [karttalinkki].

En pitänyt taukoja, niinpä olin Vantaankosken yläpuolella jo klo 12:15. Lounaan valmistin kattilassa kanootin penkin päällä [karttalinkki].

Kärräys Vantaankosken ohi on 400 metriä. Lähtö Vantaankosken alapuolelta [karttalinkki].

Kohta pääsen Pitkäkoskeen.

Se alkaa kävelysillan alituksella [karttalinkki].

Pitkäkoski, Niskalankoski, Ruutinkoski. Koskijakso on 3 km pitkä.

Viimeinen on Ruutinkoski, jonka loppuaalto on huomattava. Vettä roiskuu kanoottiin [karttalinkki].

Paitsi nyt. Tällä vesimäärällä aallot ovat pieniä.

Sitten vain loput 8 km Vanhankaupunginkoskelle.

Alla olevan kuvan tarkoitus on näyttää, että perillä ollaan.

Kanootti liikkui 43 km. Yhteensä 33 + 43 = 76 km.

Lopuksi

Alkukevään kuntoisuustestinä Vantaanjoen pitkä melonta on hyvä. Vantaanjoki mittaa paitsi kuntoa myös varusteita, kylmyydenkestoa ja pienimuotoista akrobatiaa. Akrobatiaa tarvitaan sitten kesällä Lapissa, jossa kanoottia retuutetaan ylävirtaan erilaisissa maastoissa.

Miten meni? Mitään yllättävää ei ollut. Vielä on vanhassa miehessä virtaa. Helposti meni.

Pidän vuosittain kirjaa Myllymäen mittapisteen vesimäärästä. Tänä vuonna melontahetken virtaama oli alhainen 10 m3/s.

Vuonna 2010 95 m3/s *
Vuonna 2011 65 m3/s *
Vuonna 2012 80 m3/s *
Vuonna 2013 125 m3/s (ei ollut aikaa koko jokeen, lähdin Myllykoskelta)
Vuonna 2014 vain 8 m3/s (lähdin Riihimäeltä, en ehtinyt merelle)
Vuonna 2015 40 m3/s *
Vuonna 2016 29 m3/s (Kytäjäntieltä merelle)
Vuonna 2017 15 m3/s (Kytäjäntieltä merelle)
Vuonna 2018 33 m3/s *
Vuonna 2019 53 m3/s *
Vuonna 2020 23 m3/s (Kytäjäntieltä merelle)
Vuonna 2021 65 m3/s *
Vuonna 2022 80 m3/s * (jatko Kulosaaren metroasemalle)
Vuonna 2023 30 m3/s (Kytäjäntieltä merelle)
Vuonna 2024 50 m3/s *
Vuonna 2025 10 m3/s (Kytäjäntieltä merelle)
Vuonna 2026 10 m3/s (Kytäjäntieltä merelle)
* = meloin koko joen Riihimäeltä merelle

Vuonna 2027 uudestaan, toivottavasti paremmalla virtaamalla kuin 2026!