Kanootilla Soomaan kansallispuiston halki: Vappuretki 2026 Viron Hallistejoelle

Avokanoottiyhdistys meloo Baltiassa joka vappu. Vuoden 2026 vappupäivä osui perjantaihin, niinpä retkestä saatiin kolmen päivän mittainen. Valitsin kohteeksi Soomaan kansallispuiston, jonka läpi kulkee Hallistejoki. Retki päättyisi Navestijoen kautta Pärnujoelle.

Huom! Baltian maiden jokireiteistä on tehty ohjeet verkkoon. Tässä Hallistejoki, Navestijoki ja Pärnujoki.

Kuvituskuvana leirinäkymä Soomaan kansallispuistosta (isompi kuva tässä).

Sitten retkelle…

Torstai 30.4.2026 – Vappuaatto

Kolme autoa. Neljä kanoottia. Kuusi melojaa. Siirryimme laivalla Tallinnaan hyvissä ajoin. Ajoimme Etelä-Viroon Kilingi-Nõmmeen, jossa majoituimme paikalliseen 6-paikkaisen motellin 2 hengen huoneisiin (Livonia Matkamaja).

Perjantai 1.5.2026 – Vappupäivä

Ensimmäisen melontapäivän aamu.

• Ajoimme autot Kanakülaan, jossa Hallistejoki alittaa tien.
• Purimme kanootit jokirantaan.
• Kuskit lähtivät viemään autoja melonnan lopetuspaikkaan eli Sindi-taajamaan (60 kilometrin siirtymä).

Kun melotaan jokea alas, autot kannattaa siirtää kohteeseen retken alussa. Miten kuskit palaavat takaisin? Yleensä taksilla. Tässä tapauksessa asia sovittiin Livonia Matkamajan omistajan kanssa. Myös hän ajoi Sindiin ja sai palkkion siitä hyvästä, että toi kuskit takaisin Hallistejoen rantaan.

Kello 11:15. Olemme valmiit lähtöön (isompi kuva tässä).

Kanootit vesille.

Viimeinenkin kanootti.

Nyt mennään.

Hip hei.

Välillä metsässä.

Välillä talojen ohi.

Meloimme 50 minuuttia. Sitten lounas. Vappuhirviö vahtii.

Jatketaan.

Pieniä virtapaikkoja.

Enemmän kuitenkin ihan vaan muuten tasaisesti virtaavaa jokea.

Vettä ei ole aina riittävästi, jos virtapaikka on leveä.

Mutta matka jatkuu.

Esteen ali.

Ja kahvitauolle. (Joka päivälle oli aikataulutettu kahvitauko.)

Kyllä on komea puu.

Ei tässäkään puussa valittamista!

Puujono.

Oksien ali.

Viimeinen silta.

Olemme saapuneet Soomaan kansallispuistoon (soomaa = yhdyssana suo + maa).

Tähän asti on mennyt mukavasti, mutta esteet lisääntyvät.

Kaatunut puu vesirajassa. Yksiköllä pääsee yli, kun ottaa vauhtia ja vaihtaa painopistettä. Kaksikko ei ole yhtä sujuva. Keulatyyppi maihin.

Ja takaisin kanoottiin.

Sitten se suurin este. Ei mitään toivoa, että pääsisi läpi vettä pitkin.

Retken vetäjänä osallistuin muiden kanoottien ja tavaroiden raahaamiseen. Yllä oleva on ainoa tilanteesta ottamani kuva.

Alla oleva kuva on Maare Heinikosken ottama. Siinä olen (valkeassa paidassa) auttamassa muita vesille. (Retken vetäjä nousee joesta ensimmäisenä – laskeutuu vesille viimeisenä.)

Ei tuo ainoa paha este ollut. Ylimääräistä aikaa esteisiin meni 45 minuuttia.

Hyvä leiripaikka löytyi jokipenkereeltä (isompi kuva tässä).

Lähempi kuva.

Kanootit liikkuivat 27 km.

Lauantai 2.5.2026 – Toinen melontapäivä

Aamuaurinko. Teltan kuivatusta.

Lähtö aikataulun mukaan kello 9:30.

Pieniä esteitä.

Isompia esteitä.

Valtavia esteitä. Tässä kohdassa meni puoli tuntia, kun kanootit piti kuljettaa maata myöten puusuman ohi.

Ja seuraava este heti perään (kuva Maare Heinikoski).

Tästä estepaikasta en ottanut omaa valokuvaa, kun olin muita auttamassa. Yllä olevassa kuvassa seison takana joessa puun päällä valkeassa paidassa. Jaakko sahaa oksaa poikki. Ei sahaus auttanut, joten lopulta kiskoin kaikki kanootit pienestä raosta läpi. (Kunhan ensin kaksikkojen toinen jäsen nousi kiskonnan ajaksi puun rungolle seisomaan.)

Harrastamme siis akrobatiaa.

Alla olevassa kuvassa lisätemppu. Liikesuunta on vasemmalta oikealle. Karin kanootti kulkee puun ali, mies itse puun yli (laskeutumassa takaisin kanoottiin).

Nämä esteradat sopivat kaikenikäisille. Liikkuvuus kohenee.

Nuo aiemmat puusumat ovat peruja vanhojen puiden kaatumisista. Toki majavatkin kaatavat osan puista.

Aamun esteissä hukattiin hyvää melonta-aikaa 50 minuuttia. Seuraava kuva on lounaspaikalta (isompi kuva tässä).

Joki on yhä kapea.

Muttei kauan.

Kun olimme meloneet Hallistejokea yhteensä 40 km, Raudnajoki yhtyy Hallistejokeen. Joki levenee kaksinkertaiseksi.

Yhtyneen joen nimi on yhä Hallistejoki.

Ohitamme kylän, jonka nimi on Riisa.

Pian Riisan jälkeen Hallistejoki on melottu (48 km) (isompi kuva tässä).

Saavumme Navestijoelle, jossa kahvitauko.

Hieman dronen lennätystä. (Minun kanootti on tuo vasemmanpuoleinen. Kumikanootti siis. Retken aikana en huomannut pyytää ketään kuvaamaan minua melomassa. Niinpä sellaista kuvaa en voi tässä tarinassa julkaista.)

Navestijokea melomme lievään vastatuuleen 12 km.

Tarina virolaisesta ystävällisyydestä:

Navestijoen rannalla näin miehen kajakkimela kädessä. Hän heilutti melaa minulle. Meloin ohi 15 metrin etäisyydeltä, joki oli sen verran leveä. Sitten muistin: Ai niin. Viisi tuntia aiemmin Hallistejoella oli ollut kalastaja. Kalaa oli tullut ja mieli teki syödä, mutta suolaa ei ollut. Annoin kalamiehelle purkin merisuolaa. Kajakkimelan heiluttaja oli sama kalamies. Ystävällisyyttään hän sitä melaa minulle heilutti, arvioiden, että ottaisin melan mielelläni vastaan, kun minulla on vain 1-lapainen mela.

Sinä ystävällinen Viron kalamies: Kiitos ajatuksesta. Et voinut tietää, että kajakkimelaa en halua. Olenhan 1-lapaisen melan taitaja.

Kattohaikarat.

Miksi ette katso kameraan?

Muutama helppo koski Navestijoessa.

Jokirannassa on asutusta.

Molemmin puolin.

Ja kalamiehiä.

Yhä levenee. Saavumme Pärnujoelle.

Puikkaus sivulampareeseen.

Kelpo leiripaikkaa oli vaikea löytää, mutta tässä on. Kahdeksan metrin levyinen joutomaa pellon ja jokitörmän välissä.

Tässä emme ole muille häiriöksi.

Kanootit liikkuivat 36 km.

Sunnuntai 3.5.2026 – Kolmas ja viimeinen melontapäivä

Retken vetäjänä en määrittele toisille heräämisaikaa, vaan määrittelen lähtöajan vesille. Sen perusteella jokainen voi herätä oman aikataulun mukaan.

Tänään kaikki olivat enemmän kuin ajoissa. Aamu aloitettiin poseeraamalla (isompi kuva tässä).

Liikkeelle siis. Rantaruovikon kattohaikaraa katsellen.

Puolitoista tuntia. Saavuimme taajamaan, jonka nimi on Tori. (Veden pintä väreilee. Koko päivän oli vastatuuli.)

Torin jokirannassa on korkeat törmät.

Kirkon pihalla on jotain.

Pyhä Yrjö (Püha Jüri) tuhoaa lohikäärmeen. Patsas Viron vapaussodan ja itsenäisyyden palauttamisen kunniaksi.

Onpa paljon kalastajia.

Kaikilla samantapaiset välineet.

Tööt, sanoi kovaääninen torvi, kun kello löi 11. Kalastuskilpailu alkaa.

Retken kovin koski oli pian Torin jälkeen. Laskin sen ensin. Minun jälkeen Kari.

Leena ja Maare.

Muutama tippa roiskuu kanoottiin.

Jaakko ja Suvi.

Kiitävät kosken alas.

Kiva on koskia laskea, kun osaa. Eikä tuo niin iso ollut.

Asutus lisääntyy.

Rauhallisen lounaspaikan sentään löysimme.

Viimeiset kilometrit. Mahtavia puita.

Yksinäinen kivi virrassa. (Jääkauden jättämä siirtolohkare?)

Viimeiset virtapaikat.

Pääsemme perille.

Kohti Sindin taajamaa.

Kun saavuimme Sindiin, alkoi vimmattu toiminta. Kanoottien purkua. Kuskit lähtivät hakemaan autoja Sindin keskustasta.

Meloin 100 metriä eteenpäin. Sindiin on näet rakennettu koskipujottelurata (isompi kuva tässä).

Laskin pujotteluradan 2 kertaa. Vasenta ja oikeaa laitaa. Kukaan ei ollut kuvaamassa. Niinpä kuvasin yllä ja alla olevan kuvan jälkikäteen dronella.

Kanootit liikkuivat 22 km.

Yhteenveto

Tämä oli minulle kahdeskymmenes Baltian vappureissu. Reissuista 17 on tehty Avokanoottiyhdistyksen retkinä, jonne kutsun jäseniä mukaan. Matkaa teimme tällä kertaa 85 kilometriä (kartassa punaisella).

Miksi Baltiaan? Viron ja Latvian joet ovat varsin lähellä ja jokimelojalle miellyttävämpiä kuin Suomen joet. Viron ja Latvian maaperä on soraa ja hiekkaa – ei peruskalliota kuten Suomessa. Sorapohjaisen maan joet virtaavat keskimäärin hitaasti kohti merta. Vesivoimaloita ei ole. Matkaa voi tehdä monessa joessa yli 100 kilometriä ilman patojen ohituksia. Se on luksusta!

Huom! Baltian maiden jokireiteistä on tehty ohjeet verkkoon. Tässä Hallistejoki, Navestijoki ja Pärnujoki.

Vaikkei voimalapatoja tällä retkellä ollut, esteitä kuitenkin oli. Soomaan kansallispuistossa kaatuneita puita oli hieman liikaa. Retki tehtiin kuitenkin suunnitellusti, kun lauantain ahkerointia pidennettiin yli 7 tuntiin.

Hyvä retki siis. Vappuna 2027 mennään taas!