Tehdäänpä lumipiirros Japanin televisioon!

Helmikuun 7. päivänä 2026 japanilainen televisioryhmä (8 henkeä) saapui Nuuksioon tekemään itteQ-matkailuohjelmaa, jonka aihe: kaksi japanilaista naista tekee kanssani lumipiirroksen.

Ohjelma on lähetetty Japanin televisiossa 15. maaliskuuta 2026. Kun ohjelma on Japanissa esitetty, olen vapaa kertomaan kuvien kanssa, miten meni, millaisen lumipiirroksen valmistimme (kuva oikealla).

Lumipiirroksen koosta saa käsityksen, kun havaitsee, että roskat piirroksen alla ovat maassa makaavia ihmisiä.

Tarina alkaa…

Tammikuu 2026

15. tammikuuta sain puhelinsoiton Italiasta: japanilainen tv-ryhmä haluaa tehdä lumipiirroksen kanssani. Julkaisin asian heti Facebookissa, koska tiesin, etten selviä yksin. Juho Haavisto (Punctum & Studium Oy) vastasi yksityisviestillä. Soiteltiin ja sovittiin, että jos tämä etenee, hän hoitaa business-puolen. Minulle jää taiteellinen yhteistyö.

Tammikuun aikana tutustuin verkostoon, jonka osaseksi muutuin. Juho oli yhteydessä Italian fikseriin, jonka kautta business-asia eteni. Minä olin yhteydessä Kaoriin, joka oli kulttuuritietoinen fikseri minun ja japanilaisen tv-tuotannon välissä.

Kaori toimitti ehdotuksia lumipiirroksen aiheesta, joista ensimmäiset hylkäsin liian vaikeina. Yhteinen aihe löytyi, kun Kaori lähetti kuvan linnusta (idänsilkkikerttunen) japaninaprikoosipuussa. Myöhemmin ymmärsin, että lintu aprikoosipuussa on japanilaisessa kansanperinteessä helmikuun ikoninen kuva. (Joka kuukaudelle on oma kuva.)

Japanilaisen kansanperinteen kuukauden kuvat ovat muodoltaan suorakaiteita ja värikkäitä. Täsmällistä suorakaidetta ei voi lumipiirrokseen tehdä, niinpä kysyin luvan tehdä kehys ympyränä, minkä japanilaiset hyväksyivät.

Tammikuun aikana pallottelin eri mahdollisuuksilla: Mihin piirros tulee? Millä tekniikalla?

Japanilaiset vaativat piirroksen kooksi vähintään 60 metriä. Alla mittakuva.

Otin henkilökohtaisesti yhteyttä tuntemiini suomalaisiin harrastajiin, joiden kanssa olen tehnyt lumipiirroksia ja joihin luotan. Suomalaisen ryhmän kooksi tuli minä + 5 muuta. Valitsin paikaksi Nuuksion Pitkäjärven ja tekniikaksi lapioinnin: piirros syntyy valkeasta lumesta ja tummasta jäästä. Talvi oli lapiointiin otollinen: lunta on järvellä vain 20 cm ja se on pakkaslunta, siis kevyttä lapioida.

Harjoittelimme piirroksen mittausta ja lapiointia 31. tammikuuta luomalla Espoonlahdelle 40-metrisen naisen, jolla on linnun pää. Sain varmuuden, että tämä onnistuu.

Helmikuu 2026

Helmikuun alussa osallistuin japanilaisten kanssa Teams-palaveriin: minä, Kaori, ohjaaja Moto ja muu ryhmä. Käytiin läpi taiteellista suunnitelmaa ja käytännön olosuhteita. Pakkasta on luvassa reilusti. Piirros tulee 500 metrin päähän Villa Solvallasta, jossa voi syödä, lämmitellä ja pitää sosiaalitaukoa. Tästedes yhteyshenkilöni on Moto.

Helmikuun 7. päivä – Lumipiirrospäivä

Helmikuun 7. päivänä suomalainen ryhmä kokoontui klo 8 jälkeen Nuuksioon Haltia-keskuksen pihaan. Japanilaiset tulivat klo 8:30. Tutustuttiin toisiimme.

Aluksi oli kaikenlaista säätöä, jonka määrä yllätti. Jäälle ei menty heti, vaan tv-ohjelmaan tarvittiin eri otoksia. Minä kerron millaisia lumipiirroksia olen tätä ennen tehnyt. Minä tapaan japanilaisen matkailuohjelman päähenkilöt (kaksi naista). Minä selostan heille, mitä tällä kertaa teemme: teemme lumipiirroksen käyttäen mallina japanilaisen kansanperinteen helmikuun kuvaa: idänsilkkikerttunen aprikoosipuussa.

Tv-tuotannon silmissä olin ”suomalainen mestari” ja yhtä lailla tv-ohjelman päähenkilö kuin japanilaiset naiset. Jäälle ei päästy vieläkään. Erikseen piti videoida järvelle saapuminen, laiturin kautta kävely, jonossa kävely valitsemaani paikkaan, jne.

Sää oli aurinkoinen. Pakkasta -18 astetta. Katsoin kelloa ja laskin mielessäni, paljonko on aikaa ennen kuin aurinko laskee. Piirros pitää saada valmiiksi ennen kuin metsän varjot hiipivät piirroksen päälle. Japanilaiset vaativat 60 metrin piirrosta. Hienosäätöön ei aikaa ole. Teemme minimin ja sitten seuraavaan vaiheeseen, sillä tämän lumipiirroksen valmistus sisältää monta vaihetta.

Johdatin porukan piirrospaikalle. Osoitin alueen, johon voi jättää varustekassit ja vastaavat. Lumipiirroksen ääreen ei päästy vieläkään, kun piti kuvata pätkä, jossa kerron naisille, että tähän tulee 60 metrin kokoinen lumipiirros. (Tämä kaikki oli hämmentävää. Naiset reagoivat puheisiini voimakkaasti tunteella, ooh, vauuu, enkä tiennyt miten siinä olisin.)

Vihdoin päästiin alkuun. Kaisa Pikkarainen piti mittaköyden toista päätä. Minä purin mittaköyttä pussista ja kävelin mutkitellen: 6 metriä, loiva käännös vasemmalle, 25½ metriä, jyrkkä käännös oikealle, 24½ metriä, mutkan kautta vasemmalle, kunnes 30 metriä, koko köysi. Seison piirroksen keskellä. Kaisa kiertää minut 30 metrin naru kädessä. Näin saadaan 60 metrin ympyrä.

Lapioita oli mukana tusinan verran, kahta leveyttä. Kun minä ja Kaisa mittasimme ja kävelimme jälkiä lumipintaan, 4 hengen lapioryhmä tuli perässä paljastaen jään askelten alta (Jarmo Karvonen, Ritva Lieppinen, Johanna Korhonen, Sari Kallioranta). Asetin villasukkia lumeen (kuvan vihreät ympyrät).

Villasukkien perusteella hahmotin, mihin tulee aprikoosipuun reunat. Lapioryhmä: – Joko saa lapioida? – Ei vielä, odottakaa hetki, kävelen teille lisää puuta.

Japanilaiset kuvasivat kolmella kameralla, mitä teemme. Lisäksi yläpuolella lensi drone. He arkailivat tulla piirroksen sisään kuvaamaan, mutta sanoin, että tulkaa vaan.

Tuli aika kävellä linnun pyrstö. Sen kautta päästiin puuhun linnun selkäpuolella. Tuli aika kävellä linnun vatsa. Tämä oli vaikein rasti, sillä lintu on piirroksessa keskeinen. Jos lintu epäonnistuu, piirros epäonnistuu. Kävelin apumerkkien mukaan. Lapioryhmä seurasi perässä.

Ruokatauko. Japanilaiset lähtivät Villa Solvallaan syömään ja lataamaan kameroita. Meillä suomalaisilla oli maastolounas. Otin dronekuvan piirroksen nykyvaiheesta ja totesin, että lintu on hyvä, tämä onnistuu.

Iltapäivän aluksi kävelimme piirroksen ”tylsiä” yläosia, puun lehvästöä.

Kun japanilaiset tulivat takaisin, sain tehtäväksi neuvoa japanilaisnaisia lapioimaan 3-metrisiä aprikoosipähkinöitä (opastusta kuvattiin monella kameralla). Tämä ei ollut aikataulun kannalta hyvä, sillä kun japanilaiset kuvasivat minua opastamassa matkailuohjelman tähtiä, piirros ei edennyt muualla. Sanoin Motolle, että on kiire, lintu ja paljon muuta viimeistelemättä. En voi opastaa, muuten piirros ei valmistu. Ratkaisu löytyi: Kaisa ja Johanna ottivat opastajan paikan.

Piirros valmistui puoli tuntia ennen kuin metsän varjot saavuttivat piirroksen. Huh. (Metsän läpi tulviva valo olisi läikikästä: piirroksen selkeys kärsisi.)

Drone lensi. Moto ohjeisti vielä kerran kuinka asetumme kaikki maahan makaamaan. Me teimme sen. Yhdessä. (Tästä tilanteesta on artikkelin alussa oleva kuva.)

Hyvästelimme japanilaiset. Menimme suomalaisporukalla Haltiaan kahville ja kelaamaan, kuinka meni.

Helmikuun 8. päivä – ja siitä eteenpäin

Helmikuun 8. päivänä palasin Nuuksion Pitkäjärvelle hiihtämään. Kovan pakkasen takia oma drone oli eilen kuollut. Vasta tänään pystyin kuvaamaan valmiin lumipiirroksen (isompi kuva tässä).

Ratsastan linnulla. Linnun koko konkretisoituu (35 metriä) (isompi kuva tässä).

Aurinkoisella säällä varjoista on haittaa. Alla on alkuperäinen kuva. Edellinen oli muokattu kuva, josta olin poistanut varjon.

Seison piirroksen edessä (isompi kuva tässä).

Lumipiirros Nuuksion Pitkäjärvellä. (Lumipiirros päästiin tekemään koskemattomaan lumipintaan. Hiihtoreitti kulkee järven keskellä piirroksen takana.) (Isompi kuva tässä.)

Seuraavat päivät ja viikot olivat jälkiseurantaa.

Olin yhteydessä ohjaaja Motoon. Hän pyysi lisämateriaalia tv-ohjelmaan, esim. kuvia ja videoita aiempien vuosien lumipiirroksista.

Huhtikuun alussa sain tiedon, että ohjelma oli lähetetty Japanissa 15. maaliskuuta.

Juho Haavisto (Punctum & Studium Oy) lähetti laskun Italiaan. Palkkio jakautui osina meille lapioijille + siivu Juholle.

Minulle palkkioasia oli henkisesti hankala, sillä haluan pitää lumipiirrokset harrastuksena. Silti tässä tehtiin työtä isolle tv-yhtiölle, eipä tätä ilmaiseksikaan kuulu tehdä. Niinpä pyysin Juhoa ohjaamaan (usean tuhannen euron) palkkani Suomen Punaisen Ristin kautta Ukrainaan. Se on ehkä sama kuin alkuasukasheimo metsästää seepran. Koko seepraa ei syödä, vaan osa uhrataan jumalille, jotta onni on jatkossakin myötäinen. Tämä oli mun ensimmäinen seepra. Seuraavan seepran kenties syön?

Millainen tv-ohjelmasta tuli?

Niin. Olenko nähnyt millainen tämä itteQ-matkailuohjelman jakso oli? En ole. Olen kysynyt asiaa ohjaaja Motolta, mutta hän ei ole lähettänyt linkkiä. (Sen tiedän, että samassa jaksossa käydään Lapissa, tavataan joulupukki ja tutustutaan poroihin.)

Toisaalta olen ymmärtänyt, että japanilaiset tekevät televisiota lähinnä itselleen. Suosituissa ohjelmissa on sellainen sisäpiirin huumorin kupla, joka ei aukea ulkomailla ja voidaan käsittää väärin. Väärinkäsityksiä Japanissa puolestaan vältetään, sillä (toisin kuin sisäpiirin humoristisissa tv-ohjelmissa) ulkomaan ihmisiä kohtaan noudatetaan tarkkaa etikettiä, hillittyä käytöstä.

Okei, on Japanissa sellaisiakin ohjelmaformaatteja, jotka aukeavat ulkomailla. Tämä matkailuohjelma ei vaan taida olla sellainen?

No löytääkö sen tv-ohjelman striimin jollain hakukoneella? Olen yrittänyt. En löydä. Ainoa löytämäni kuva on tämän artikkelin alussa: kuvahaulla löytämäni Tiktok-kuva. Se ei kuitenkaan johda eteenpäin sellaiseen videoon, josta näkisi mitä siinä tv-ohjelmassa tapahtuu.

* * *

Ainutkertainen kokemus joka tapauksessa.