Tom of Uganda ja irronnut käsi (filmi)
03.05.2016 1 kommentti
Tom of Uganda tekee kolmannen filmin. Tällä kertaa mies seikkailee Viron Piritajoella.

Retkellä, tavalla tai toisella
03.05.2016 1 kommentti
Tom of Uganda tekee kolmannen filmin. Tällä kertaa mies seikkailee Viron Piritajoella.

17.04.2016 10 kommenttia
Meloessani Porkkalasta Kivenlahteen 16.4.2016 näin horisontissa jotakin. Röda kon -saarella on hämähäkkimäinen rakennuksen sokkeli, jossa on 10 jalkaa [karttalinkki] [ilmakuva].

Kun meloin lähemmäs, hämähäkillä oli enää 7 jalkaa.

Mitä tapahtui? Miksi jalkojen määrä väheni? Tämä ihmettely sai minut luomaan teorian sokkelin näennäisten jalkojen määrästä.
07.04.2016 7 kommenttia
Vantaanjoki päästä päähän on kevättulvaretki, jonka ohjaan joka vuosi. Tänä vuonna retki tehtiin lyhennettynä 2.-3.4.2016, sillä tulva oli normaalia pienempi. Lähtö oli Kytäjäntien sillalta [karttalinkki] eikä Riihimäeltä – näin retken alusta lähti pois 17 km. Myllymäen mittapiste näytti melontapäiville virtaamaa 29 m3/s (olisi pitänyt olla vähintään 35 m3/s, jotta olisi kannattanut meloa koko joki kuten viime vuonna).
Kutsuuni vastasi Avokanoottiyhdistyksen verkostojen kautta yhteensä 8 melojaa. Lauantaina klo 10 olimme valmiita lähtöön.

31.03.2016 2 kommenttia
Olen melonut 8 kertaa vedenjakajan yli Lapissa vuosina 2011-2015. Nämä ovat uskomattoman hienoja retkiä – hienoimpia mitä olen tehnyt. Mitä kaikkea tällaiset retket vaativat? Kirjoitin siitä 10 sivun artikkelin Retki-lehteen (numero 3/2016, alla ensimmäinen aukeama).

Lehtiartikkeli käy läpi tekniikat sekä antaa runsaasti vinkkejä. Lopussa on luettelo 16 reitistä, joissa ylitetään vedenjakaja Suomen Lapissa (reittiluettelo ja luetteloon liittyvä kartta eivät ole mukana lehden paperiversiossa).
Lue artikkeli tästä.
Lisätietoa ja kuvia tekemistäni 8 vedenjakajareitistä löydät alta (kirjaimet kuten artikkelissa – linkki avaa yksityiskohtaisen retkitarinan):
Lisäksi olen melonut Lapin Vätsärissä Routasenkurun läpi vedenjakajan yli ja takaisin, mutten laskenut sitä muiden reittien joukkoon, koska palasimme alkupisteeseen.
Käytän tilanteen hyväksi ja kiitän 13 henkilöä, joiden kanssa olen nämä reitit tehnyt (aakkosittain): Antti H, Auli K, Esko K, Henrik P, Juha F, Ilkka S, Marko P, Marko T, Mika S, Risto V, Tiina K, Timo A, Tuomas T. Suurin osa kuuluu Avokanoottiyhdistykseen, jonka puitteissa näitä retkiä järjestän.
Yhtään reittiä en ole melonut yksin. Sen takia näitä tarinoita kirjoitan, että saisin lopuillekin Lapin vedenjakajareiteille hyviä reissukavereita.
Vielä kahdeksan vedenjakajareittiä jäljellä. Niihin tarvitsen 4 tai 5 vuotta?
26.02.2016 5 kommenttia
Olen melonut pakattavalla kanootilla 16 vuotta, 14 500 kilometriä. Miksi pakattava kanootti? Kirjoitin siitä 5-sivuisen artikkelin Melonta ja soutu -lehteen (numero 1/2016, alla ensimmäinen aukeama).

Artikkeli osoittaa pakattavien kanoottien kätevyyden neljässä tapauksessa (verrattuna koviin kanootteihin): joella, merellä, Etelä-Suomessa yleensä, Lapissa yleensä.
Olen toki käsitellyt aihetta aiemmin – en kuitenkaan printtimediassa. Artikkelin Lappi-tarinakin on tuttu tämän blogin lukijoille: retki Vätsärin läpi Jäämerelle vuonna 2014 suunnistajamestari Henrik Palménin kanssa.
Koko lehtiartikkelin voit lukea tästä.
PS. Mukavampi tietysti lukea lehti paperisena (tilaus täältä tai irtonumerona esim. Helsingin Akateemisesta kirjakaupasta).
26.10.2015 3 kommenttia
Lauantaille 24.10.2015 sattui täydellinen tuuli-ikkuna meloa kumikanootilla Segelskärille. Hemmetin tyhmä ajatus, koska se on ihan ulkomerellä [karttalinkki].
En edes olisi keksinyt mennä Segelskärille, jos pari tuntemaani Helsingin Melojien kajakkimestaria eivät olisi käyneet siellä viikoa aiemmin tunnelmia välittämässä (oli mm. nähty hylje rantakalliolla). Näin se sosiaalinen media toimii – joku tekee ensin jotain ja se toimii inspiraationa muille, jotka tekevät myös.
Kirjoitin tuohon alkuun ”hemmetin tyhmä ajatus”, ja se on varoitukseksi niille, jotka lukevat tätä blogia ja yrittävät mennä Segelskärille, koska minä olen puolestani inspiroinut heitä. Älkää menkö, sillä Segelskär on tosiaankin ulkomerellä.

10.10.2015 1 kommentti
Kerronpa Avokanoottiyhdistyksen melontaretkestä, jota en suunnitellut. Olin vain mukana – Helvetinjärven kansallispuistossa ilman karttaa [Luontoon.fi-linkki] – kysellen alinomaa yhdistyksen sihteeriltä Pasi Talvitieltä mihin seuraavaksi? Sellaistahan se lampipoukkoilu on, kun tavoite on löytää helpoin kulkutie metsän läpi seuraavaan vesialtaaseen.
Yhteensä meloimme kolmessa päivässä 15 järvellä / lammella. Alla Iso Helvetinjärvi [karttalinkki].

14.08.2015 9 kommenttia
Vuoden 2014 Vätsärin läpi Jäämerelle -reissun jälkeen tajusin, ettei tätä valtavaa erämaa-aluetta voi yhdellä retkellä kartoittaa. Varsinkin Routasenkuru [karttalinkki] on kartalla niin silmiinpistävä, että sen läpi on kerran melottava.
Varasin ajaksi heinäkuun lopun 2015. Julkaisin suunnitelman Avokanoottiyhdistyksen foorumilla. Pitkään näytti, etten saa muita yksikkökanootteja seuraksi enkä edes etumelojaa kanoottiin – yksin en halunnut lähteä, sillä isommalla porukalla saa monipuolisempia valokuvia –, kunnes retkiluistelu/melontatuttu Auli soitti kertoen, että toinen retki oli peruuntunut: ”Vieläkö olet lähdössä Vätsäriin?” Suunnitelma käytiin läpi. Mukaan päätettiin ottaa suurempi kumikanoottini, kaksikko.
Alla huippumaisema Routasenkurusta 26.7.2015 klo 22, kun ilta-aurinko valaisee rotkon järviketjua [karttalinkki].

13.07.2015 Jätä kommentti
Yhä löytyy Lapista minulle uusia melontareittejä, joissa ylitetään vedenjakaja ja saavutetaan harvoin melottu tuntematon joki. Tällä kertaa kolme miestä teki ylityksen Suomen Käsivarren kohdalta (Toriseno) Norjan Finnmarkiin (Kautokeinoelva). Muista vedenjakajia ylittävistä reiteistä tämän etu on, että molemmat joet virtaavat alas – vastavirtaan ei tarvitse mennä.
Torisenoa on toki moni melonut, mutta Kautokeinoelvasta ei tiedetty mitään. Kesäkuun alun Käkkälöjoki-Anarjohka-retkestä oppineena suunnittelin päivittäiset melontamatkat kohtuullisiksi – näin aikaa jäisi ylätunturissa patikointiin, vaikka kosket olisivat vaikeita ja vaatisivat ohi kantamista. (Alla olevassa kuvassa Kautokeinoelvan koskipätkän tyypillinen näkymä, kun joki kulkee kanjonissa.)

24.06.2015 2 kommenttia
Melottuani Tuomaksen kanssa Anarjohkan reissun (1.-8.6.2015), jatkoin seuraavana päivänä Karigasniemeltä bussilla kohti Ivaloa. Jäin pois 20 minuutin kuluttua Kaamasmukassa [karttalinkki], jossa minua odotti Tomi, jonka kanssa lähdin melomaan Kaamasjokea.
Olen jo melonut ja kehunutkin Kaamasjokea tässä blogissa vuonna 2013. Koska lähtöpaikka oli nyt eri (2013 lähdin Kielajoelta – nyt Kaamasmukasta), on syytä päivittää tähän artikkeliin uudet havainnot. (Alla olevassa kuvassa Kaamasjoelle tyypillinen leveä koski sekä leiripaikkamme, kalastajien tukikohta, jossa olisi ollut telttasaunamahdollisuus [karttalinkki].)
