Segelskär ja ”täydellinen” tuuli-ikkuna 24.10.2015

Lauantaille 24.10.2015 sattui täydellinen tuuli-ikkuna meloa kumikanootilla Segelskärille. Hemmetin tyhmä ajatus, koska se on ihan ulkomerellä [karttalinkki].

En edes olisi keksinyt mennä Segelskärille, jos pari tuntemaani Helsingin Melojien kajakkimestaria eivät olisi käyneet siellä viikoa aiemmin tunnelmia välittämässä (oli mm. nähty hylje rantakalliolla). Näin se sosiaalinen media toimii – joku tekee ensin jotain ja se toimii inspiraationa muille, jotka tekevät myös.

Kirjoitin tuohon alkuun ”hemmetin tyhmä ajatus”, ja se on varoitukseksi niille, jotka lukevat tätä blogia ja yrittävät mennä Segelskärille, koska minä olen puolestani inspiroinut heitä. Älkää menkö, sillä Segelskär on tosiaankin ulkomerellä.

Mutta lähdetäänpä alusta.

On lauantai 24.10.2015 – kello on 8:45 Lappohjan uimarannalla [karttalinkki].

Ulappa on mitä rauhallisin. Olemme lähdössä Segelskäriin Mikan kanssa kahdella kumikanootilla.

Upea aamu.

Segelskäriin on linnuntietä reilut 16 km. Emme melo sinne suoraan vaan pieniä etappeja saaresta toiseen, jotta saamme taukoja sopivin välein. Alla Kalvönin ja Spattenin välinen kapeikko [karttalinkki].

Reitti kulkee edelleen Tvärminnen uloimpia saaria hipoen. Vihdoin tulee viimeinen isompi saari, Långskär, josta on lähdettävä pitkälle meriylitykselle [karttalinkki].

Matkaa Segelskäriin on vielä 8,7 km.

Ennen retkeä olin katsonut sääennusteita (tunnin tarkkuudella, esim. yr.no) ja havainnut, että Långskäristä Segelskäriin olisi aamupäivällä leuto 1-2 m/s myötätuuli. Iltapäivällä tuulen suunta kääntyisi ja niin saisimme paluumatkallekin sivumyötäistä tuulta 3-4 m/s.

Pääsimme kyllä Segelskärille.

Syötiin.

Lähdettiin kiertämään saarta, jos jossain rannalla olisi hylje – olihan se hylje viime viikollakin näyttäytynyt.

Siinä vasta täydellinen uima-allas hylkeelle.

Entäpä tuo allas?

Ei hyljettä.

Todettiin saari kumminkin kaikin puolin upeaksi – etenkin jääkauden pyöristämät kalliomuodot (kuvissa näkyvä valkoisista tiilistä rakennettu mökki ei ole lukossa vaan toimii hätämajoitteena, jos joutuisi myrskyn vangiksi).

Melottiin pois eri reittiä. Tuulen voima ja suunta olivat paluumatkallakin sitä mitä ennusteissa luvattiin.

MUTTA sen tällä retkellä totisesti opin, että ne hiton tuuliennusteet eivät riitä.

Pitäisi tietää myös millainen tuuli oli päivää aiemmin toisella puolella Itämerta, koska siitä riippuu mainingin suunta ja koko ulkomerellä. Eivät ne mainingit nyt tosin niin suuria olleet, että tämä retki olisi läheskään vaaralliseksi muuuttunut (aallonkorkeus 40-50 cm), vaan aivan rauhallista tahtia kuitenkin voitiin edetä (ainakin minä).

Sen verran jatkuva aaltoilu kuitenkin hidasti matkantekoa, että ehdimme Byxholmenin retkisatamaan vasta auringon laskettua [karttalinkki].

Kodan ja kamiinan rakensimme pimeässä (kuva aamulta, hmm, miksi mieleeni tulee Muumi-kirjojen mörkö?)

Kaikki hyvin, mutta silti. Oli olemassa asia, jota minä en huomioinut ja jonka tästedes huomioin aina.

Tiivistelmä:

• Älä lähde kumikanootilla ulkomerelle.
• Jos kuitenkin lähdet, katso tuntikohtaiset tuuliennusteet Ilmatieteenlaitoksen sivuilta tai esim. yr.no.
• Katso aina myös ennustettu aallonkorkeus Ilmatieteen laitoksen sivuilta tai esim. Aaltopoiju-palvelusta (klikkaa poijun kuvaa) – kiitän Helsingin Melojien Ilkka Salmea näistä linkkivinkeistä!