Helvetinjärven rengasmelonta 25.-27.9.2015

Kerronpa Avokanoottiyhdistyksen melontaretkestä, jota en suunnitellut. Olin vain mukana – Helvetinjärven kansallispuistossa ilman karttaa [Luontoon.fi-linkki] – kysellen alinomaa yhdistyksen sihteeriltä Pasi Talvitieltä mihin seuraavaksi? Sellaistahan se lampipoukkoilu on, kun tavoite on löytää helpoin kulkutie metsän läpi seuraavaan vesialtaaseen.

Yhteensä meloimme kolmessa päivässä 15 järvellä / lammella. Alla Iso Helvetinjärvi [karttalinkki].

Päiväkohtaisiin tunnelmiin.

Perjantaina 25.9.2015 saavuimme lähtöjärven eli Koveron rantaan, kun aurinko oli jo laskenut [karttalinkki].

Kyseessä on julkinen veneranta, jossa puusee ja kotarakennus (lukittu). Tilaa oli usealle autolle.

En pidä pimeässä melomisesta. Niinpä olisin mielellään jäänyt lähtörantaan yöksi, mutta tämä ei ollut minun retki. Otsalamppujen valossa meloimme Koveron luoteisnurkkaan, josta kärräsimme kanootit hiekkatietä pitkin Luoma-nimiselle järvelle [karttalinkki], jota pitkin edelleen Luoman läntiselle tulipaikalle, johon pystytimme teltat [karttalinkki]. Tulipaikka oli aivan kelpoinen, tilaa noin 5-8 teltalle, puusee on.

Iltanuotiolla.

Lauantaina 26.9.2015 lähdimme liikkelle. Ruska alkaa saapua Keski-Suomeen.

Meitä oli mukana 5 henkeä. Pasi yksikkönä Gumotex-tehtaan kumikanootissa. Minä ja Chris kaksikkona Grabnerin kumikanootissa, Tiina ja Jouni kaksikkona Pakboatilla. Siis kaikki kokoonpantavilla välineillä.

Kuvassa minä ja Chris (kuva Pasi Talvitie).

Alla oleva tilanne toistui päivän mittaan. Raahausta Luomalta kohti Pitkää Helvetinjärveä [karttalinkki].

Pasi raahasi tavaransa yhdellä kerralla. Kaksikkomelojat nautiskelivat keveämmästä lastista ja kantoivat ensin varustesäkit, sitten kanootin. Tiinan ja Jounin tyylinäyte.

Tässä toinen tyylinäyte Tiinalta ja Jounilta.

Kantaa vai vetää perässä? Se taisi ratketa heillä sen perusteella, oliko alla kova polku vai märkä suo. Jos polku, kantoivat – jos suo, vetivät.

Minä ja Chris vedimme kanoottia. Helvetinjärven kasvillisuuden peittämät maastot soveltuvat kanootin vetoon hyvin. Kivet eivät täällä pilkota maan povesta (uhaten raapia kanootin rikki) niin kuin joissakin muissa Suomen erämaissa (kuten Vätsärissä heinäkuussa 2015, jossa jouduin kantamaan kanoottia yllin kyllin).

Jotkut lammet ovat todella pieniä ja tarjoavat vain lyhyen levon ennen seuraavaa raahausta. Melotaanko tämäkin, tuntuu Chris kysyvän 50-metrisellä Sammakkolammilla [karttalinkki].

Helvetinjärven kansallispuiston supernähtävyys on Helvetinkolu. Näkymä alhaalta.

Ylhäältä avautuu mainio näkymä Isolle Helvetinjärvelle [karttalinkki].

Varsinainen juttu on kuitekin 50-metrinen kuru ylhäältä alas järvelle. Turistikohde jo 1800-luvulla. Helvetinkolu.

Sikäli kuin järvien väleillä oli hiekkateitä, käytimme niitä. Tätä varten kärryt ovat tarpeen.

Ja näin ryhmä liikkuu (kuva Tiina Kujansuu).

Tiina otti lopulta käyttöön helpoimman vetokeinon = köysi kiinni melontaliivien hakaseen.

Katsotaanpa reittiä kartalla. Keltainen on melontaa, punainen tietä (kärryt) tai metsää (veto tai kanto).

Tulipaikoista suurin on Haukanhieta [karttalinkki], jossa oli ohitushetkellä 8 telttaa. En ottanut valokuvia.

Helvetinjärven kansallispuistossa on rajoituksia: avotulen teko, leiriytyminen ja kalliokiipeily on sallittu vain niitä varten osoitetuilla paikoilla. Koska lauantai-illaksi ei sopivaa tulipaikkaa ollut reitillä, parkkeerasimme teltat yksityiselle maalle jokamiehen oikeuksien perusteella [karttalinkki].

Pitkää ruohoa, ei siis mikään hyvä leiripaikka.

Eikö kansallispuiston alueelta löytäisi parempaa leiripaikkaa vaikka salaa? Kyllä varmaan, mutta koska tämän retken alla oli juuri sattunut se tapaus, jossa olin maksanut sakot yöpymisestä Kevon luonnonpuistossa, asia oli pinnalla eikä kukaan ehdotellut muuta paitsi vitsinä: ”Ei me voida yöpyä kansallispuistossa, Janne kertoo Metsähallitukselle ja käräyttää koko porukan”.

Iltayön kokeilu, nelikätinen mies.

Sunnuntaina 27.9.2015 aamu oli pilvinen.

Kävimme katsomassa tervahautaa, kuvassa taustalla [karttalinkki].

Tässä on mäntyä poltettu ja terva valunut putkea alas astiaan, selostaa Pasi Chrisille. Sitten se terva vietiin Britanniaan, jotta sinun esi-isät tilkitsivät sillä laivat vedenpitäviksi ja valloittivat laivoilla maailman.

Päivä jatkuu meloen, hiekkatietä kärräten ja välillä metsässä raahaten, jos hiekkatietä ei ole. Tämän järvien välisen kapeikon läpi pääsee meloen [karttalinkki].

Pasin tyylittelyä.

Jounin ja Tiinan tyylittelyä.

Tarkistimme alla olevan saaren. Aivan oiva leiripaikka, mutta 60 metriä kansallispuiston sisäpuolella, joten ei saa yöpyä [karttalinkki].

Tuleville Helvetinjärven rengasreitin kiertäjille tiedoksi, että alla olevan 1 km pitkän puron läpi pääsee meloen [karttalinkki].

Vain kahdessa kohdassa on ”silta”, jossa joutuu hiukan jaloittelemaan.

Helvetinjärven karpaloiden määrä oli kiitettävä.

Viimeisiä järviä. Tässä kaiketi purjehditaan.

Lopulta jälleen Koverolla.

Reitti loppui samaan pisteeseen mistä alkoi.

Minun GPS-paikannin tallensi rengasreitin pituudeksi 32 km, josta vesillä 23,5 km ja maalla 8,5 km. Maalla kuljetusta matkasta 6 km meni kärräten ja 2,5 km metsässä vetäen.

Aivan kelpo reitti kevyeen lampipoukkoiluun, joskin Chris totesi, että metsää oli liikaa. ”Tällaisia kantopätkiä minä suosin”, sanoi Chris siinä ainoassa lyhyessä ylityksessä, jolloin kantomatka oli 15 metriä [karttalinkki]. 🙂

PS. Pasikin kirjoitti retkestä omassa blogissaan.