Melontaretki Vuottasjohkalle-Iesjohkalle 15.–17.7.2022 ja uusi keksintö: Lapin jokireittien linjakartta!

Päivittäisiin tapahtumiin.

Perjantai 15.7.2022

Norjan bussi jätti minut Garggoluobbaliin kello 18. Garggoluobbal on vain risteys, ei muuta – talot ovat kauempana.

Jokireittien linjakartassa Garggoluobbal näyttää tällaiselta. Linja-auton väri kertoo minkä maan linjastosta on kyse. Karasjoen kuntakeskukseen kulkee sekä suomalainen että norjalainen bussi (siksi sininen / punainen).

Vain reilu sata metriä, niin olin Vuottasjohkalla – Tenojoen vesistön pikkuruisessa latvahaarassa.

Käärö auki.

Olin tätä ennen melonut Luostejohkalla ja desinfioinut kanootin ennen tuota retkeä.

Pieni selitys: Desinfiointi on tarpeellinen varmistuskeino, ettei Gyrodactylus salaris -lohiloinen leviä Jäämereen laskeviin jokiin. Kanootin tai kalastusvälineiden desinfiointi tehdään usein maksua vastaan desinfiointiasemalla: Googlaa ”finnmark desinfeksjonsstasjon” tai mene suoraan tänne ja kelaa alemmas, siellä on kartta.

Toinen menetelmä on kantaa mukana Virkon S -ainetta (jauhe tai tabletti), jonka avulla desinfioinnin voi tehdä maastossa. Silloin on tärkeää ottaa valokuvat todisteeksi mahdollista viranomaistarkistusta varten.

Sitten puuhaamaan. Ruokalusikallisen verran Virkon S -ainetta pulloon (puolen litran pulloon riittäisi puoli ruokalusikallista).

Vettä joesta ja sekoitus.

Kaadetaan kanoottiin ja levitellään.

Myös kanootin pohjapuolelle ja levitellään. (Kun on huppu päässä, hyttyset eivät lennä niskaan.)

Lopuksi melat. (Myös saappaat, mutta siitä ei ole valokuvaa.)

Loput nesteet maahan, ei suoraan vesistöön.

Valmis. Sitten kanootin pumppaus ja asemointi 6 metriä leveään Vuottasjohkaan.

Pienten virtapaikkojen jälkeen joki muuttui sileäksi. Muutama mutka ja saavuin järvelle, jonka nimi on Garggoluobbalat.

Garggoluobbalat-järven kapeikko.

Laskujoki löytyi pienen etsiskelyn jälkeen.

400 metrin jälkeen taustalla järvi.

Se on Vuottasjavri.

Sääennuste oli sellainen, että 4-kilometrinen Vuottasjavri oli järkevää ylittää heti kokonaan.

Illalla oli myötätuuli. Huomenna vastatuuli ja päivemmällä kaatosade, jonka ensimmäiset merkit näkyvät jo.

Vuottasjavrin rannat ovat pusikkoiset. Kun näin järven pohjoispuolella korkeampaa maastoa, leiriydyin sinne.

Kanootti liikkui 6,2 kilometriä.

Lauantai 16.7.2022

Vuottasjavrin jälkeen Vuottasjohkassa on enemmän vettä.

Virtapaikkoja on.

Myös satojen metrien mittaisia koskia, jossa kanootin reittiä joutuu hieman pohtimaan.

Pitempien koskien lopussa pitää varoa kiviä.

Toinen versio, miten Vuottasjohkan koski alkaa…

.. ja miten koski loppuu.

Vuottasjohka alittaa Kautokeino-Karasjok-tien kaksi kertaa. Ensin joki siirtyy tien eteläpuolelle, sitten pohjoispuolelle.

Yllätyin, kun havaitsin jokeen virtaavaa ruskeaa vettä. En tunne Norjan lakeja, mutta veikkaan, että tämä maatila ei ole toiminut kaikkien sääntöjen mukaan.

Saavuin Suossjavrille.

Suossjavri ei ole valokuvassa erityisen näköinen järvi, mutta jokireittien linjakartassa se on mainittu, koska siinä Vuottasjohka yhtyy Iesjohkaan.

Iesjohkan meloin 2018, jolloin aloitin retken Kautokeinosta, meloin Altan patoaltaaseen ja siirryin maaston kautta (oranssi nuoli) Iesjavriin (Norjan Lapin suurin järvi), josta meloin Iesjohkaa Suossjavriin.

Jatkoreitti oli siis tuttu. Neljän vuoden takaa muistin, että seuraava koski on vaikea. Sitä se tosiaan oli, sillä kosken keskellä oli könkäitä, joita piti väistellä. Jostain syystä otin valokuvan vasta kosken jälkeen: vasen hihani on läpimärkä siitä vedestä, joka koskesta roiskui.

Norjalaisella kartalla kosken kohdalla lukee ”Fartaguorvil” ja ”Nuoroaivveguorvil”. Koski on 700 metriä pitkä. Joki putoaa 11 metriä (kaato 16 m/km). Ylempi kuva on Google Earth, alempi norjalainen satelliittikuva (keltaiset viivat osoittavat, että laskin tämän eri tavalla 2018 ja 2022).

Kun katson yllä olevia kuvia rinnakkain, havaitsen:

• Google Earthin kuvassa on enemmän vettä (lumi viittaa kevättulvaan).
• Valkoista vettä on eri kohdissa. Muuttuuko koski vuosittain, kun jäät siirtelevät joen pohjan isoja kiviä?

Iesjohkan kosket ovat haastavia. Seuraava pysähdys oli ennen Kautokeino-Karasjok-tien siltaa. Myös tämän kosken muistin 2018 olleen vaikea, mutta toki laskukelpoinen.

Nousin sillalle katsomaan. Näkymä ylöspäin. Joen leveys 35 metriä. Pieni kanootti oikeassa reunassa.

Näkymä alaspäin. Selvää reittiä ei ole. Varovasti on laskettava ja tilanteisiin reagoitava, sillä virran seassa odottaa muutama köngäs.

Hetken kuluttua kanootti kosken alla. Hyvin meni, tosin kanootin pohja lainehti vedestä (sen voi kaataa pois, kun kallistaa kanoottia).

Tämän kosken pituus 900 metriä, joki putoaa 11 metriä (kaato 12 m/km). Laskureitit 2018 ja 2022 olivat jälleen erilaiset. (Vuonna 2018 oli vähemmän vettä ja laskin kosken yhtä kyytiä ylhäältä alas.)

Kaatosade alkoi. Laitoin kameran suojaan enkä kuvannut seuraavia koskia, joista kaksi poimintaa.

Poiminta 1. Nimi kartalla ”Stuorra Gohas” => päättyy kohtaan ”Uhca Gohas”. Kosken kiivaan osan pituus 2 km, joki putoaa 17 metriä (kaato 8,5 m/km).

Poiminta 2. Nimi kartalla ”Avjovarguoikkadappal” => päättyy kohtaan ”Avjovarguoikkasavu”. Kosken kiivaan osan pituus 2,7 km, joki putoaa 27 metriä (kaato 10 m/km).

Nämä pitkät kosket ovat helpompia laskea kuin kaksi ensimmäistä, joita edellä selostin. Laskin nämä etukäteen tarkistamatta (satelliittikuvan keltainen reittiviiva ei käy rannassa) luottaen siihen vaikutelmaan, joka kokeneen melojan päähän syntyi: aina sieltä joku reitti löytyy! (Vasta koskien lopussa kävin rannassa tyhjentämässä kanootin roiskeveden ja kaatosateen takia.)

Vertaileva yhteenveto Iesjohkan koskista:

• Ensin varoitus. Näissä koskissa kanootti ei saa kaatua siten, että tavarat leviävät jokeen. Pudonneiden tavaroiden keräily kilometrien matkalta on mahdotonta. (Toisaalta hyvä puoli: tämä ei ole erämaata, sillä Kautokeino-Karasjok-tie on lähellä.)
• Erittäin hauskoja vauhdikkaita koskia, joita on ilo laskea, kunhan virtaavan veden lukeminen ja koskenlaskutekniikka ovat hallussa. Varsinaista oikeaa laskureittiä ei nimittäin ole, vaan kosket lasketaan kiviä ja könkäitä lennosta väistellen.
• Kaksi ensimmäistä koskea (pituudeltaan 700 m ja 900 m) ovat tasoltaan hankalampia kuin monelle tutut Poroenon ja Lätäsenon kosket. Loput Iesjohkan kosket ovat vaikeustasoltaan Poroenon ja Lätäsenon koskien kaltaisia – eli toisaalta kertaluokkaa vaikeampia kuin Ivalojoen kosket.

Pidin ateriatauon kaatosateessa. Ennen kuin lähdin eteenpäin, kuvasin tämän satunnaisen paikan Iesjohkassa – minkä jälkeen laitoin kameran takaisin suojaan. (Ohjasin kanootin lähelle joen oikeaa laitaa ja sitten jatkoin kilometrin pitkää koskea alas.)

Kaatosade jatkui iltaan asti (jatkoin melontaa, välillä tasaista, välillä koskia).

Käytän kumista sadetakkia ja sadehouduja. Hitaasti kastuin läpi, sillä sadetakki ei ole kuivapuku. Jokivesi on lämmintä, sadevesi kylmää – tämän totesin useasti, kun kosket roiskuttivat vettä käsilleni.

Tarvitsin illaksi katoksen, jonka alla vaatteet kuivaisivat edes alustavasti. Muistelin, että 4 vuotta sitten joen vasemmalla rannalla (tien vieressä) on kaksi kalastajien tulipaikkaa. Saavuin ensimmäiseen. Vedin kanootin rantaan. Nousin tulipaikalle. Viereen ajoi auto. Satoi kaatamalla.

– Näin sinut tuolta kauempaa. Onko melonta mennyt hyvin? (Tämä norjaksi, mutta ymmärsin.)
– Olen suomalainen. Minäkin näin sinut. Melonta on ollut ok, mutta olen varsin märkä. (Tämä englanniksi.)
– Minä puhun suomea. (Tämä suomeksi.)
– Vau, sinä puhut suomea! (Suomeksi, aidosti ihmeissään.)
– Minulla on mökki tuolla toisella puolella.
– Ahaa. Näin sinun mökin noin puoli kilometriä sitten. Tulin tähän rantaan, koska minä etsin laavua, katosta, jonka alle märät vaatteet voi laittaa. (Puhuin mahdollisimman helppoa suomea, samalla elehdin käsilläni.)
– Ei täällä ole katosta. Voit mennä yöksi minun mökkiin.
– No katsotaan kuitenkin. Tässä on ilmoitustaulu. Tässä on hirrestä tehty pöytäryhmä. Mutta tosiaan, ei ole katosta.
– Voit mennä minun mökkiin. Voit tehdä myös tulet.

Jouduin tunnustamaan, että olen tavannut ihmisen, joka oli minulle enkeli. Käteltiin. Sanoin, että otan tarjouksen vastaan ja että tämä on aivan ihmeellistä, sillä mökki on juuri sitä, mitä tarvitsen. Arvid selosti vielä periaatteet, mitä voin mökillä tehdä. (Keskusteltiin myös siitä, että juuri tämä on Arvidille Iesjohkan paras lohenkalastuspaikka. Mutta kuten tiedetään tämä on toinen vuosi, kun lohenkalastus on kielletty koko Tenojoen vesistössä. Siksi Arvid ei ole käyttänyt mökkiään vähään aikaan.)

Meloin ylävirtaan 500 metriä. Kannoin varusteet mökin eteiseen ja sitten varustesäkki kerrallaan mahdollisimman hyvin kuivattuna mökin sisään.

Olen yhä hämilläni tästä onnenpotkusta, sillä kun avasin vaatekassin, vaatteet olivat märät tai vähintään kosteat (laukun vetoketju oli jäänyt puoli senttiä auki). Tein tulet kamiinaan. Viisi halkoa riitti siihen, että aamulla kaikki oli kuivaa.

Kanootti liikkui 52,2 km.

Sunnuntai 17.7.2022

Aamulla siivosin mökin perusteellisesti. Kirjoitin Arvidille kiitoskirjeen, jonka jätin mökin pöydälle (yhteystiedot jätin myös, mutten ole kuullut hänestä – kaikkea hyvää hänelle).

Yhä satoi, mutta minun oli hyvä lähteä eteenpäin kuivana miehenä.

Kosket jatkuivat vielä pari tuntia. Alla poiminta. Nimi kartalla ”Sullovuolle” => päättyy kohtaan ”Loddenjarguioika”. Kosken kiivaan osan pituus 3 km, joki putoaa 22 metriä (kaato 7,5 m/km).

Iesjohkan viimeinen koski on minulle liian vaikea: Miellemohkaguoika.

Tämän kiersin myös 2018. Jatkuvan sateen vuoksi myös kosken rannat olivat tulvassa.

Kierretty.

Kierto satelliittikuvassa (punainen = kanootin kantamista tai joessa talutusta).

Miellemohkaguoikan jälkeen on vain sileää vettä. Ennen Karasjohkan haaraa ohitin vaelluskalojen laskentalaitteiston.

Karasjohkan ja Iesjohkan yhdyttyä joen nimi on Karasjohka. Joutuisassa virrassa meloin Karasjoen kuntakeskukseen. Vuorokauden kestänyt sade oli tauonnut.

En pysähtynyt Karasjoen taajamaan, vaan jatkoin eteenpäin kohti Tenojokea eli paikkaa, jossa Inarijoki ja Karasjohka yhtyvät. Siitä lähdin vetämään kanoottia ylävirtaan.

Tässä kohdassa Lapin jokireittien linjakartassa on katkoviiva: sininen Karigasniemeltä alavirtaan, mutta sen voi mennä myös ylävirtaan (punainen).

Saavuin Karigasniemelle mielessä jokireittien linjakartan ajatus.

Kanootti liikkui 48,6 km, josta 100 metriä kantamalla ja 5 km köysivedolla.

Yhteenveto

Garggoluobbalista alkava Vuottasjohkan-Iesjohkan retki on melonnallisesti mahtava hienoine pitkine koskineen, jossa pujotellaan kivien välistä ja saadaan roiskeita kanoottiin. Iesjohkan koskien luonnetta voisi hahmotella vastakodan kautta:

• Ivalojoella koskien keskipituus on 200 metriä ja paras laskureitti suunnitellaan etukäteen kosken vierellä kävellen.
• Iesjohkalla monien koskien pituus on useita kilometrejä. Kosket ovat leveitä ja niissä on paljon valkoista vettä – myös könkäitä. Koskissa on monia rinnakkaisia hyviä laskureittejä – ei sitä ainoaa oikeaa.

Tämän retken jokien vaikeusasteet voisi merkitä Lapin jokireittien linjakarttaan seuraavasti.

Nyt kun Vuottasjohkan-Iesjohkan koskia on kehuttu, samaan hengenvetoon on sanottava, että reitti ei ole maisemallisesti näyttävä. Jokirannat ovat keskimäärin pusikkoisia. Joen vieressä ei ole korkeita törmiä, joiden huipuilta avautuisi kauniita näkymiä. Erämainenkaan tämä reitti ei ole, sillä Kautokeino-Karasjok-tie kulkee joen myötäisesti – toisaalta se tarkoittaa, että melonnan logistiikka on helppo: jos saavut Garggoluobbaliin omalla autolla, auton voi hakea norjalaisella bussilla.

GPS-paikannin näytti retken jälkeen 107,5 km. (Keskinopeus 5,0 km/h on hurja – yleensä se on Lapin retkilläni luokkaa 3,5 km/h.)

Purettuna osiin:

• Kanootti liikkui 107 km, josta kantaen 100 metriä ja köysillä vetäen 5 km.
• Kävelin 7 km.
• Lasken retkeltä aktiivitunteja kaavalla = aika liikkeeessä 18:23 + aika pysähdyksissä 3:14 per 2 = 20 tuntia. Retki oli harvinaisen lyhyt.

Reitti kartalla.

Tarkemmin:

Lapin jokireittien linjakartta, ensimmäinen versio, olkaa hyvä (isompi kuva tässä).

Tätä täytyy vielä kehitellä: etappien vaikeusasteet, pituudet, aika tunneissa molempiin suuntiin, kauniille maisemille ja vesiputouksille oma merkintä, bussimerkintöjä lisättävä – ja minne bussilla ei pääse, lisättävä merkintä henkilöautosta tai mönkijästä, jne.

* * *

Tämä oli viimeinen Norjan melontaretkeni 2022. Meloin tämän jälkeen vielä kaksi lyhyttä retkeä Suomen Lapissa, joista jälkimmäiseen palaan, kunhan ehdin.