Sipoonjoki – Suomen kuraisin joki?

Keväällä tulva-aikaan kokeilen uusia jokipätkiä. Tällä kertaa vuorossa oli Sipoonjoen yläjuoksu. Kysyin mukaan kaverin ja niin lähdettiin 23.4.2022 Sipoonjoelle, jonka veden ruskeus hakee vertaistaan.

Kuvituskuvana joen mutkia Sipoonjoen yläosan metsässä [karttalinkki] (isompi kuva tässä).

Lauantai 23.4.2022 kello 8:25

Lähtöpaikka Paippistentien silta Pohjois-Sipoossa [karttalinkki].

Veden väri on kura – tyylikkäämmin sanottuna maitokahvi.

Samalla tavalla kuin maitokahvissa, näkösyvyys on 1 cm.

Sitten on tämä oksaisuus.

Oksia on. Oksien takia väistellään, nitkutellaan kapeista väleistä, sukelletaan pää alhaalla risukkoon, yritetään pitää mela kyydissä.

Välillä käydään rannassa, kun puusuma tukkii joen. Vedetään kanootti suman ohi. Kura litisee saappaiden alla, sillä huipputulva on ohi – rannat täynnä joen tuomaa märkää mutaa. Kanootti takaisin veteen. Siisti mies huljuttaa kurat pois saappaista, ja astuu kanoottiin vasta sitten.

Vastasi odotuksia.

Kartan leveys maastossa 1 kilometri. Lähtö paikasta ”Lähtö”, sitten suuntana etelä. Kokemuksesta tiesin, että tällainen topologia – joki virtaa 20–50 metriä leveässä ~8 metrin syvyisessä kanjonissa – tarkoittaa useita jokeen kaatuneita puita. Muutaman kilometrin sitä jaksaa, jos se sellaista on (sellaista se oli). Silti hyvä mennä katsomaan, jotta sen itse näkee ja uskoo.

Välillä oli avarampaa 80 metrin ajaksi.

Kuva ylhäältä. Kurajoki (isompi kuva tässä).

Hidasta etenemistä: 2 tunnissa 3 kilometriä. Sen jälkeen jokikanjoni laakeni, maisema avartui.

Telkänpönttö = täällä liikkuu ihmisiä = enää ei ole esteitä, ainakaan paljon.

Kun tie tuli joen viereen, otin dronekuvan tulvivasta maastosta [karttalinkki] (isompi kuva tässä).

Sivistys. Etelä-Paippisen kylä.

Sadekuuro. Evästely sovitettiin sateen ajaksi kuusikkoon.

Maaseutumaisemaa, helppoa melontaa. Annoin kameran hetkeksi Mikalle eli kuvassa olen minä (kuva Mika Sigvart).

Tulva ja matalat sillat.

Sipoonjoki kulkee Sipoon kuntakeskuksen eli Nikkilän vieritse. Kurainen joki ei ole kunnalle mainos – niinpä joen rannalla ei ole yhtään ”edustusrakennusta”. Sipoon kirkkokin on muinoin rakennettu 500 metrin päähän joesta.

Nikkilän kuntakeskuksesta jälkeen melotaan hetki pellolla, sitten metsässä, kunnes saavutaan padolle [karttalinkki] (isompi kuva tässä).

Padon ohitus on lyhyt, 40 metriä.

Padon jälkeen virtaus kasvaa, kanjoni jälleen syvenee.

Kohtuullinen virtaus ja esteet ovat yhdistelmä, joka vaatii tarkkuutta. Kanoottia ei saa päästää oksistoon poikittain.

Varsinkaan tässä ei saa sählätä.

Luonnon arkkitehtuuria. Tuohon ”aukkoon” on helppo osua.

Tiheikköinen pientä pujottelua vaativa osuus jatkuu padon jälkeen reilun kilometrin. Sitten maisema taas avartuu.

Sipoonjoen loppu on helppo. Ihmeen vähän oli melonnan jälkeen kanootissa roskia (hmm, kenties siivosin kanoottia jo matkan varrella).

Vanhan Porvoontien silta. Tähän Söderkullan kylän viereen on hyvä päättää 25 km melonta [karttalinkki] (isompi kuva tässä).

Kumikanoottimiehet pakkaavat kanootin kärryihin ja poistuvat pysäkille. Busseja kulkee sunnuntaina kaksi tunnissa.

Lopuksi

Etelä-Suomen jokia kartalla.

Onko Sipoonjoki Suomen kuraisin joki? Kysytään ensin: Onko joen varrella uimarantaa? (Uimarantaa ei kuraiseen jokeen perusteta.)

• Uimaranta on: Vantaanjoki, Keravanjoki, Mustijoki, Porvoonjoki, Tuusulanjoki (Tuusulanjärvellä on uimaranta).
• Ei uimarantaa: Lepsämänjoki, Luhtajoki, Palojoki, Sipoonjoki (+ muualla Suomessa esim. Loimijoki).

Jäljelle jääneiden pitempien jokien kuramittaus voitaisiin suorittaa läpinäkyvyystestinä: Kuinka paksu vesikerros tarvitaan peittämään tumma esine? Tai minkä joen vesi on yleisesti ottaen vaaleinta?

Kaivelin vanhoja valokuvia Luhtajoelta ja Loimijoelta, joissa näkyy virtaavaa vettä.

Varsin epävirallisen mittauksen lopputulos: Sipoonjoen vesi on vaalein. Sipoonjoki on kuraisin. 🙂

(Kiva retki – tällä kertaa en silti suosittele.)