Vappumelonta 2022, Avokanoottiyhdistys Viron Keilajoella

Koronaepidemian aiheuttamat matkustusrajoitukset ovat mennyttä aikaa. Kahden taukovuoden jälkeen Avokanoottiyhdistys suuntasi jälleen vappuretkelle Viroon.

Kohteeksi 9 melojalle valitsin Tallinnan lähellä sijaitsevan Keilajoen, jonka alajuoksulla ennen merta sijaitsee mahtava ”Keila juga”, Keilan vesiputous – muodoltaan hevosenkenkämäinen mini-Niagara [Google Maps] [Google-katunäkymä] (isompi kuva tässä).


Sitten retkelle.

Perjantai 29.4.2022

Näin sujui lähtö:

  • Päivälaivalla Tallinnaan.
  • Tallinnassa ruokakauppaan, josta viimeiset ostokset.
  • Autoilla kohti melonnan lähtöpaikkaa lähelle Kiisan kylää, jossa kanoottien ja varusteiden purku [Google-katunäkymä tien varresta].
  • Kuskit ja autot Keila-Joaan – retken päätepisteeseen – johon autot jäivät parkkiin ja jossa vastassa oli Eerik, tuttu virolainen.
  • Kuskit Eerikin kyydissä takaisin melonnan lähtöpaikalle (Eerikille palkkio).

Telttojen pystytystä, lämpimämpien vaatteiden pukemista, jutustelua, kokkaamista – sellaisesta on hyvä ilta tehty.

Lauantai 30.4.2022

Heräsin varhain ottaakseni dronekuvan leiristä ja joesta (isompi kuva tässä).


Hieman matalammalta (isompi kuva tässä).


Pakkasyön jälkeen kömmitään teltasta ulos.


Aamupalaa, makuupussien tuuletusta.


Kanootit jokeen.


Melottiin kaksikoina.


Vappuna kevät on pitkällä, paitsi tällä kertaa ei. Tällä kertaa puut eivät viheriöi. Virossakin on ollut kylmä kevät.


Mutta puut ovat lehdettöminäkin vaikuttavat.


Tauko!


Olemme uteliaita. Tutkitaan hetki jokirannassa Metsänurmen leiripaikan varustelua. Google-kartassa Metsanurme campfire place (kuva Henri Modig).


Takaisin joelle. Tässä kaikki 5 kanoottia.


Matka jatkuu. Melomme Henri Modigin kanssa useimmiten ensimmäisinä. Siitä on hyvä kääntyä ja kuvata muita.


Keilajoki sopii kenelle vain. Helppo joki. Jo pienessä virtapaikassa huudamme toisillemme ”koski” niin kuin kyseessä olisi suurikin uhka.


Näin tämän ”kosken” laskee Pekka – tämän retken ainoa yksikkömeloja.


Välillä joessa on esteitä, mutta helppoja. Kaatuneet puut ovat kevättulvalla veden alla tai pinnassa. Vesi roiskuu. Irma ja Auli ottavat vauhtia, jotta pääsevät yli.


Seuraava puueste. Minä ja Henri (vasemmalla) olemme parkkeeranneet kumikanootin puun päälle. Näin alla oleva puu taipuu alemmas ja muut pääsevät puun yli vierestä helpommin (kuva Maare Heinikoski).


Kun muut ovat päässeet yli, myös minä ja Henri ähkimme kanootin yli – minä usein siten, että nousen hetkeksi puun päälle seisomaan.

Vastaavia paikkoja on muutamia. Syntyy sanaleikki:

Henri nyt kyttää,
kun Irma nytkyttää.

Sitten on isompia esteitä. Sitä varten Pekalla on saha.


Kyllä tästä läpi mennään.


Kun Pekka on tehnyt reitin, muut tulevat samasta reiästä.


Näyttikö vaikealta? Ei, helppoa tämä oli. Kertaakaan ei tarvinnut nousta kanootista ja vetää venettä maitse esteen ohi.

Kun toiset nytkyttävät, Suvi ja Jaakko ottavat rennosti.


Kaikkein pisimmällä kanootilla esteetkin ylittyvät parhaiten.


Ateriatauko. Minulle se tarkoittaa: Ota drone esille! (Isompi kuva tässä.)


Keilajoki on kiharainen (me kuvan keskellä alhaalla) (isompi kuva tässä).


Drone alas. Nyt minäkin pääsen kokkaamaan itselleni ateriaa.


Melonta jatkuu. Joki suorenee. Ohitamme Jõgisoon taajaman. Alitamme Tallinna-Pärnu-valtatien.


Esteitä on yhä – enimmäkseen väistettäviä esteitä, koska laidasta pääsee ohi.


Tai sitten mennään ali.


Kahvitauko!


Otetaan erikoiskuvia (isompi kuva tässä).


Joko kahvit on juotu? Minulla on ajatus. Tuossa on hieno pelto. Otetaan erikoiskuva niin, että kaikki ovat mukana (isompi kuva tässä).


Taas jatketaan. Mennään pienen sillan ali.


Isomman sillan ali – edessä Leena ja Maare.


Rautatiesillan ali.


Mutta ei mennä heti ali, koska siinähän on koski, joka pitää ensin tutkia. Kypärät päähän. Suvi ja Jaakko laskevat kosken (isompi kuva tässä).


Tämä junarata on Keilan kaupungissa. Pysähdymme, ostamme lähikaupasta jäätelöt. Jäätelötauko, kahvitauko, ruokatauko, virolaisen leiripaikan tutkimistauko, mikä vaan tauko. Avokanoottiyhdistyksen vappumelonnalla ei kauheasti pingoteta. Taukoja pidetään tarpeeksi.

Kun jäätelötauko on ohi, aletaan valmistautua leiripaikan etsintään.


Melomme alavien maiden keskellä, peltojen keskellä.


28 km matkaa tehty. Tästä joenpenkalta löytyy paikka teltoille (isompi kuva tässä).


Meri jo siintää horisontissa (isompi kuva tässä).


Keräännymme leirin keskusaukiolle (kuva Henri Modig).


Baltian vappuretken vetäjänä otin tehtäväksi palkintojenjaon. Pekka on päivän sahaaja. Hän saa kaulaansa suklaamitalin (kuva Henri Modig).


Vappupäivä 1.5.2022

Vapun perinteitä ovat pallot ja ylioppilashatut – tosin minulla ei hattua ole (kuva Henri Modig).


Vesille lähtö (kuva Henri Modig).


Suvi ja Jaakko.


Irma ja Auli.


Minä ja Henri.


Palloja palloja.


Uuh, vielä yksi ruokatauko.


Kirkasvetinen Keilajoki (isompi kuva tässä).


Saavuimme tuota pikaa Keila-Joaan. Melontaa 11 km.

Vesiputous lähestyy. Jalkauduimme. Ennen vesiputousta on metrin korkuinen pohjapato.


Sitten 70 metriä leveä 6 metriä korkea vesiputous, ”Keila juga”, Keilan vesiputous (isompi kuva tässä).


Tämä on todellinen turistikohde. Vesiputousta voi ihailla kulttuurimaisemassa monelta puolelta (isompi kuva tässä).


Joen yli kulkee riippusilta. Riippusillan kautta pääsee putouksen länsipuolelle (isompi kuva tässä).


Alla piirros sadan vuoden takaa. Tuosta ajasta putous on perääntynyt 10 metriä. Siitä voi laskea, että putouksen reuna liikkuu noin 10 cm vuodessa, kun virtaava vesi sitä syövyttää.


Yhteenveto

Retken jälkeen tuli mieleen: Jokainen yhdessä tehty retki on lähidemokratiakokeilu.

Minulla ei ole kaikille kanootteja eikä edes autoa. Kuinka siis voin suunnitella ja järjestää Viron vappuretken 9 hengelle? Näin se menee:

  • Valitsen joen ja teen perustutkimuksen joen olosuhteista käyttäen apuna virolaisten kanootinvuokraajien nettisivuja, Google Earthia, Google-katunäkymäkuvia ja tarkkoja virolaisia satelliittikuvia. Katson laivayhtiöiden aikatauluja ja arvioin kuljetusten ja melonnan ajankäyttöä huomioiden tekemäni lupaus, että vappumelonta on suhteellisen helppo. Näin pääsen alustavaan selvyyteen mahdollisista lähtöpaikoista joella.
    • Jos jokin on epäselvää, otan yhteyttä virolaisiin kanootinvuokraajiin ja kysyn lisätietoa. (Tällä kertaa kysyin arviota kaatuneista puista Kiisan ja Jõgisoon välillä, jolle etapille kanoottiyrittäjä ei ollut antanut nettisivulla aika-arviota.)
  • Kirjoitan Avokanoottiyhdistyksen Facebook-sivuille seikkaperäisen yhteenvedon, millainen retkestä tulee. Kysyn kuka lähtee retkelle?
  • Kun osallistujat ovat selvillä, luon ryhmäkeskustelun, jossa tarkoituksena on päättää retken yksityiskohdat. Muutamassa päivässä asia on selvä. Kaikki ovat saaneet (lähidemokratian hengessä) osallistua päätökseen kuljetuksista (autot) ja millä kanooteilla kukin meloo ja kenen kanssa.

Kaikki ei silti mennyt putkeen.

Olin valmistellut retkelle 3 eri lähtöpaikkaa (pdf-tiedosto, jossa Google-katunäkymäkuvat, satelliittikuvan päälle merkitty polku tieltä joelle, paljonko tulee melontamatkaksi) ja pyytänyt osallistujia perehtymään asiaan. Lähtöpaikka joelle päätettäisiin laivassa yhdessä keskustellen.

Näin ei kuitenkaan käynyt. Kun tapasimme laivassa, minulle ilmoitettiin: ”me olemme jo päättäneet lähtöpaikan”. Sanoin okei ja hyväksyin sen. Harmitti kuitenkin. Vaihtoehdoista ei keskusteltu, ”kaikki saavat osallistua”-tyyppinen lähidemokratia ei toteutunut.

Kuitenkin oli suorastaan mainiota, että tämä meni juuri näin ”vähän pieleen”. Asia kristallisoitui: Jokainen kimpparetki on lähidemokratiakokeilu! Juuri siksi on niin mahtavaa vetää retkiä ja retkeillä toisten ihmisten kanssa. Siinä oppii. Se on myös eräänlaista varautumista tulevaisuuteen – herkkyyden kasvattamista eri tilanteissa tiiviissä vuorovaikutuksessa toisia huomioiden.

Tämä oli aivan mahtava retki.

Oli kiva kokea pientä eksotiikkaa ja lähteä Viroon.


Sitä paitsi Keilajoki oli juuri sellainen kuin ajattelin: kirkasvetinen helppo joki ihan aloittelevallekin avokanoottimelojalle.

Alla vielä yksi ryhmäkuva, joka meni vähän pieleen, sillä luulin kameran jo räpsähtäneen, kun ryntäsin ”poseerausasennosta” takaisin kameralle.


Ensi vuoden Viron jokiseikkailua jo kyseltiin. Mihin mennään?

Vuoden 2023 vappupäivä on maanantai. Niinpä on 3 päivää aikaa meloa – eikä tarvitse jäädä ihan Tallinnan kupeeseen. Vapun 2023 joki on toki jo tiedossa: se on Kasarijoki.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: