Pääkaupunkiseudun tiheimpien alueiden kierto eli ”pienympyrä” = melontaretki 600 000 ihmisen ympäri 16.–18.4.2021

Keväällä kiehtoo yrittää uusia kanoottireittejä Lapin meiningillä. Melotaan joki ylös, vedetään kanootti vedenjakajan yli, lasketaan seuraava joki alas ja palataan merta pitkin lähtöpisteeseen.

Pääkaupunkiseudulla tällaiseen retkeen riittää viikonloppu, kun kiertää 600 tuhatta ihmistä Espoonjoen ja Vantaanjoen reittiä.

Kuvituskuvana Espoonjoen yläjuoksu, jossa kevättulva paljastaa jo hävinneeksi luullun Kirkkojärven [karttalinkki] (isompi kuva tässä).


Perjantai 16.4.2021

Kun viikon työt olivat valmistuneet, otin pitkästä aikaa käyttöön paremmat kanoottikärryt. Vedin kumikanootin Kivenlahden rantaan [karttalinkki].


Pumppasin kanootin täyteen ja meloin kohti Espoonjoen suuta. Täältä alkaa kiertoreitti pääkaupunkiseudun tiheimmin asuttujen alueiden ympäri [karttalinkki].


Olen melonut Espoonjoen alas noin 25 kertaa. Koskaan en ole melonut jokea mereltä ylös Kirkkojärvelle.


Alku on helppo. On täällä muitakin veneitä, joilla käydään merellä (kalassa ehkä) ja noustaan takaisin.


Alkumatkan hankaluus on Kauklahdenkoski, jonka virtaa vastaan ei kannata yrittää meloa. Kannoin kanootin ohi – 300 metrin takia en viitsinyt kytkeä kärryjä [karttalinkki].

Sitten ei pitkään aikaan mitään ongelmaa. Kauklahden rautatieaseman ohituksen jälkeen Espoonjoen kivisillan alitus [karttalinkki].


Rantaradan ali.


Vastavirta ei ollut paha ja matka ylös jokea taittui, kunnes tämän 50 metrin pituisen risupadon ohitus piti tehdä kanootti olalle nostaen [karttalinkki].


Mistä nämä risut tulevat? Espoonjokea ruopataan ja levennetään, ylimääräiset jokeen kaatuneet puut poistetaan – rantojen pajukoita harvennetaan. Siitä ne risut tulevat. (Edellä mainittu risupatokin aikanaan poistetaan, mutta vielä ei ole sen vuoro.)


Espoon kirkko. Tähän asti pääsin Kivenlahdesta 3 tunnissa 10 minuutissa [karttalinkki].


Espoon kirkon jälkeen Löfkullan golfkentän ohitus – siis sama kenttä, jonne toteutettiin helmikuussa 2021 Suomen suurin lumipiirros.


Golfkentän jälkeen jotain uutta. Tässä oli ennen kapea puro ja molemmilla puolilla laajat risukot. Nyt on avaraa.


Turun moottoritiesillan ali.


Ahaa, moottoritien pohjoispuolella ruoppaaja ei ole käynyt. Täällä Espoonjoki on yhtä pusikkoinen kuin aina.


Katse taaksepäin. Aurinko laskee.


Kuljetin mukana dronea. Tuli vahva tunne, että tässä paikassa on jotain [karttalinkki] (isompi kuva tässä).


Drone nousee. Hämmästelin mahtavaa näkymää kädessäni (isompi kuva tässä).


Täydellinen vau-elämys. Espoonjoki ei ole tavallinen joki. Se on kanava, joka on kaivettu laajan vesialueen läpi (isompi kuva tässä).


Tämä oli se keino, jolla vanha Kirkkojärvi kuivattiin. Kirkkojärven keskelle ruopattiin kapea joki, johon virtaava vesi ohjautuu (isompi kuva tässä).


Mutta Kirkkojärvi ei ole kadonnut. Se palaa takaisin aina tulva-aikaan (isompi kuva tässä).


Vielä 100 metriä eteenpäin. Tämä on rauhallinen paikka yöpyä. Söin iltaruoan ja pystytin teltan. Kuuntelin varhaiskevään yölaulajia. Hyvää yötä [karttalinkki].


Lauantai 17.4.2021

Heräsin kello 4. Olin liikkeellä klo 5:05, sillä lähdin tavoittelemaan todella pitkää melontapäivää.

Vaikka Espoonjokea voisi yhä meloa ylöspäin, katsoin sujuvammaksi siirtyä kävelytielle.


Hiljainen lähiö. Kukaan muu ei ole vielä hereillä.


Träskändan puisto [karttalinkki]. Huomaa sininen vetoliina kanootin keulassa. Kun kanootti on balanssissa, vetoliina kehon ympärillä takaa huolettoman kävelyn eikä edes käsiä tarvita (vain alamäissä hillitään kanootin vauhtia).


Träskändan puistossa siirryin takaisin jokeen, jonka nimi ei ole enää Espoonjoki vaan Glimsinjoki (Espoonjoki alkaa virallisesti siitä, missä Glimsinjoki ja Glomsinjoki yhtyvät).


Yhä liikuin jokea ylös. Glimsinjoki alkaa Pitkäjärvestä, jonka länsipää on rämeinen.


Pian Pitkäjärvi aukeaa leveänä.


Järven ympärillä on paljon asutusta ja venerantoja.


Neljän kilometrin jälkeen nousin ylös [karttalinkki].


Alkoi kärryveto tietä pitkin. Espoon ja Vantaan rajalla on kylätiekokeilu, jonka liikennesäännöt ovat normista poikkeavat.


Linnaisten kartanon edessä.


Ainontie. Kylätiekokeilu päättyy ennen kuin tullaan Vantaan Hämeenkylään (isompi kuva tässä).


Kävin Hämeenkylässä pikaisesti elintarvikekaupassa. Huonekalukaupoissa en käynyt.


Erityisempää vuorovaikutusta ihmisten kanssa ei ollut, vaikka toki olin valmis kertomaan mitä teen ja minne menen. Hauskin tapaus oli utelias koira, joka osoitti kiinnostuksensa terhakkailla asennoilla ja haukahtelemalla, mutta kanootista hauva ei saanut ystävää.

Kehäradan ylitys Martinlaaksossa.


Vantaankoskelle saavuin puoli kymmeneltä [karttalinkki]. Vesillä olin klo 9:45.


Muistiin. Joskus täytyy tehdä kuvasarja Vantaanjoen kummituspuista. Nämä ovat mahtavia (isompi kuva tässä).

Vantaanjoki on perin tuttu, sillä Vantaan alaosan lienen laskenut kanootilla yli 30 kertaa. Tällä kertaa valokuvasin kosket alapuolelta.

Pitkäkosken loppu [karttalinkki].


Niskalankoski [karttalinkki].


Ruutinkoski [karttalinkki].


Jatkoin ruokatauon jälkeen pienessä myötävirtauksessa kohti merta.

Alla näkyvä kahden kallion väli on nimeltään Pikkukoski. Mitään koskea tässä ei enää ole, mutta 1800-luvulla tässä oli koski, kunnes kallioon louhittiin leveä väylä ja kosken yläpuolen vesi laski, jotta Vantaanjoen tulvista oli vähemmän haittaa ja veneet pääsivät vapaammin kulkemaan [karttalinkki].


Vanhankaupunginkosken yläpuolella [karttalinkki]. Tähän aina lopetan Vantaanjoen kevättulvaretken, mutta nyt oli tarkoitus jatkaa Espooseen, jotta kierros täydentyy ympyräksi.


Viritin kärryt kanootin alle ja vedin kanoottia 600 metriä eteenpäin. Takana Vanhankaupunginkoski [karttalinkki].


Sisämaakierros oli ohi. Loppumatka kotiin tapahtuisi meritse.

Kalasataman pilvenpiirtäjät.


Rakentaminen on yhä kesken.


Korkeasaaren eli Suomen suosituimman eläintarhan ohitus [karttalinkki].


Hylkysaari (alla) pääsi uutisiin 2 päivää sen jälkeen, kun ohitin saaren. Se myytiin 7 miljoonalla eurolla uudelle omistajalle. Kesän 2022 suunnitelmissa on avata julkinen sauna ja kesäkahvila, kertoo uutinen [karttalinkki].


Tuuli on 6–8 m/s idästä, kun kiersin Helsingin niemeä. Valitsin reitin niin, että pääsin myötätuuleen. Katajanokan eteläpuolen ristiaallokko ei ollut mukava, mutta kumikanootti on hyvä – se keikkui aalloilla kuivana. Aallokosta johtuen ainoa valokuvani Helsingin Eteläsataman paraatimaisemasta jäi täydellisen epätarkaksi.


Helsingin niemen ohituksen jälkeen Tallink M/S Megastar tuuttasi Länsisatamassa ja lähti Viroon.


Miten kanoottimiehen kuuluu ohittaa purjehduskilpailu? Tämä aina mietityttää, sillä toisinaan on melottava purjehtijoiden parveilualueen läpi – tietämättä onko kyseessä kilpailu vai harjoitus. Ratkaisuni oli, etten muuttanut kurssia. Meloin läpi eikä tästäkään ongelmaa syntynyt. Lähin jolla purjehti 8 metriä editseni ja seuraava yhtä kaukaa takaa.


Lauttasaaren kaivattu pysäkki [karttalinkki].


Tämä oli ensi kerta joulun jälkeen, kun tapasin siskon perhettä. Sellainen tämä korona-aika on. Kahvisteltiin ja juteltiin kuulumisia tunnin verran. Samalla sain tarpeellisen vesitäydennyksen kotimatkaa varten. Kiitos paljon, myös kekseistä. (Kuva Ilmari Hakala.)


Taas vesille. Kohti länttä.


Tein päätöksen, etten jaksa yrittää tänään kotiin, sillä kotirannassa olisin ollut täysin puhki. Niinpä meloin yöksi Gåsgrundiin, jossa oli muitakin melojia (kävin jututtamassa viittä melojaa – mukavia tyyppejä niin kuin melojat aina) [karttalinkki].


Tälle päivälle riittää 55,6 km. Hyvää yötä.


Sunnuntai 18.4.2021

Gåsgrund on kelpo leirisaari, jossa on kolme keittokatosta ja hyviä paikkoja teltalle.

Aamun dronekuvat. Gåsgrundin itäpuoli (isompi kuva tässä).


Tässä näkyy punainen teltta (vasen alakulma).


Gåsgrundin länsipuoli (isompi kuva tässä).


Edessä oli helppo 10 km Kivenlahteen, jonka jälkeen kierros on täytetty.


Muutama kuva: 1,5-metrinen pystykivi Metarklippanilla.


Linjataulut.


Reilun parin tunnin kuluttua kotiranta.


Vedin kanootin pyörien päällä kotipihaan, jossa purin varusteet. Hyvin meni. (Kuva satunnainen rantanaapuri.)


Yhteenveto

Asioita saa nimetä, ken ensi kertaa asioita tekee. Niinpä päätän, että meloin ”Pienympyrän” – vuonna 2020 olen vastaavasti melonut Suurympyrän (5 päivää) ja Turku-ympyrän (15 päivää).

Muuta satellittikuvassa:

  • Valkoiset renkaat ovat lähtöpaikka sekä kaksi yöpymispaikkaa.
  • Reitin sininen väri on melontaa ja punainen kanootin kuljettamista kärryillä. Nämä osamatkat olivat melonta 66,4 km + kärryt 12,6 km = 79 km (päivämatkat olivat 13,1 km + 55,6 km + 10,3 km = 79 km).

Mittaan reittiin käytettyä aikaa katsomalla GPS-paikantimesta ”aktiivitunnit” laskukaavalla = aika liikkeessä + aika paikoillaan jaettuna kahdella. Tämän perusteella:

  • Pienympyrä 17 aktiivituntia
  • Suurympyrä 46 aktiivituntia
  • Turku-ympyrä 126 aktiivituntia

Pienympyrän melonta oli ehdottoman mielenkiintoinen. Olin koko matkan aivan fiiliksissä. Jos on 20 vuotta melonut jokia vain alaspäin, suunnan kääntäminen ja kärryjen käyttö on yksinkertaisesti hauskaa.

Wikipediasta laskin, että Pienympyrän sisällä asuu 600 000 ihmistä. Se on iso määrä, mutta paremmaksikin voi pistää.

Tuleville vuosille jää toteutettavaksi laajempi kiertoreitti, jonka sisälle jäisi myös Itä-Helsingin ja Itä-Vantaan lähiöt.

Kierron voi tehdä myötä- tai vastapäivään.

Jos vastapäivään, se tarkoittaa ensin merimelontaa Sipoonjoelle => nousu Nikkilään => kärräys Keravan läpi Hyrylään (15 km) => Tuusulanjoki alas => Vantaanjokea => Vantaankosken kohdalta sama reitti kuin Pienympyrässä, mutta toiseen suuntaan.

Kuka kiertää ensimmäisenä? Ehkä se en olekaan minä? Kenties se oletkin sinä siellä, joka saat tästä inspiraation? 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: