Kumikanootilla Turusta Espooseen meritse 6.–20.8.2020

Toukokuussa 2020 meloin kumikanootilla Espoosta Turkuun sisämaareittiä (8 päivää).

Elokuussa oli vuorossa paluu takaisin kotiin meritse. Kuinka kumikanootti selvisi meriretkestä (3 viikonlopun aikana), siitä kerron tässä artikkelissa.

Huom! Joidenkin kuvien asettelu tökkii, koska en osaa vielä käyttää WordPressin uutta block-editoria. Auts.

Kuvituskuvana kumikanootin iltahetki Tallholmenin kauniilla kallioniemekkeellä Raaseporissa 15.8.2020 [karttalinkki] (isompi kuva tässä).

Päivittäisiin tapahtumiin.

Perjantai 6.8.2020

Kumikanootti on tuuliherkkä eikä sillä voi lähteä merelle koska tahansa. Toisaalta varteenotettava tuuli-ikkuna on parasta käyttää heti, kun sellainen tarjoutuu.

Perjantaina 6.8.2020 tarjoutui. Katkaisin työpäivän, pakkasin rullatun kumikanootin kärryihin, laittauduin linja-autoon ja matkustin Turkuun.

Tuomiokirkon pysäkiltä on 100 metriä Aurajoen rantaan, jossa lukuisa joukko nuoria ja vähemmän nuoria ihmisiä juhlisti viikonlopun alkua. Minulle on tyypillistä olla hieman hämilläni, kun teen ihmisten keskellä jotain sellaista näkyvää, mitä muut eivät tee – kuten pumppaan ilmaa kanoottiin valkoviiniä juovan seurueen vieressä (olemme kuin ilmaa toisillemme – silti koko ajan läsnä). Niinpä yritin selviytyä alkuvalmisteluista nopeasti. Niistä selvittyäni ja vesille päästyäni havaitsin, ettei lähtöpaikasta ole valokuvaa. Auts.

Ensimmäinen valokuva tulee siten 150 metriä myöhemmin. Olen alittanut Tuomiokirkkosillan. Turun Tuomiokirkko.

Ohitin haahkaveistokset. Ne ovat kuvataiteilija Reima Nurmikon käsialaa ja kelluneet Aurajoessa vuodesta 2011 lähtien.

Toukokuun 30. päivä olin lopettanut retken Martinsillan grillille.

Nyt jatkoin grillin ohi kohti Turun muita nähtävyyksiä.

Föri.

Höyrylaiva Ukkopekka.

Suomen Joutsen.

Joutsen jokipotretissa.

Turun linna (puiden takana).

Aurajoki vaihtui mereksi. Käännyin vasemmalle kohti Paraisia.

Ispoisten uimaranta [karttalinkki].

Paraisten kupeeseen ehdin klo 19:30.

Majoittuminen Solliden Campingiin [karttalinkki].

Matkaa kertyi 18,2 km.

Lauantai 7.8.2020

Solliden Campingistä sain 6,5 litran vesiastiat täyteen loppumatkaa varten.

Lähdin liikkeelle Paraisten Kanoottikerhon rannasta, jonne olin luvan kanssa parkkeerannut illalla (rauhallisempi paikka kuin Solliden Campingin uimaranta).

Paraisten keskustan läpi voi meloa.

Kävelysilta, takana kirkko.

Lisää siltoja.

Aamu hiljainen – ilta eläväinen. Kanavan rantojen turistipalveluihin on panostettu [karttalinkki].

Lauantain 3 m/s lounaistuuli ei ollut mieleen, mutta sentään siedettävä. Alla esimerkki avoimesta selästä, jonka yli oli melottava sivuvastaiseen (isompi kuva tässä).

Lounaistuulen takia olin jo eilen hylännyt tavoitteen meloa Hankoon. Sen sijaan otin määränpääksi Bromarvin. Yhtä kaikki, Kemiönsaari oli kierrettävä ja etelään melottava 15 km.

Paitsi etten kiertänyt Kemiönsaarta. Meloin Dragsfjärdin kirkonkylän rantaan, jotta olisi mahdollista oikaista Kemiönsaaren läpi sisäjärven kautta.

Dragsfjärdin kirkon ohitus (kävelytyylini ei ole erityisen uljas) [karttalinkki].

Kirkon eteläpuolella on pitkä sisäjärvi, Dragsfjärden, mutta yksityispihan kautta sinne ei ole menemistä.

Niinpä kannoin kanootin ja tavarat Dragsfjärdin kirkonkylän uimarannalle (800 metriä) [karttalinkki].

Sisäjärvi Dragsfjärden on 6,1 km pitkä.

Sen jälkeen toinen kannas (400 metriä) ja jälleen merellä – näin on Kemiönsaari oikaistu [karttalinkki].

Melontasuunta Hankoon olisi ollut etelä ja myöhemmin kaakko, mikä olisi ollut lounastuulella raskas. Bromarvin suunta oli itä ja siten sivumyötäinen.

Toisaalta keli myös tyyntyi illalla.

Pysäköin kanootin klo 21:30 asumattomaan Norrören-saareen, jossa oli linjataulu [karttalinkki] (isompi kuva tässä).

Toinen suunta ja koominen otsalamppuefekti, jota en osannut aavistaa, kun tätä kuvaa otin (isompi kuva tässä).

Hyvin meni pitkä päivä. Kanootti liikkui 48,9 km, josta kantamista 1,2 km. Huh.

Sunnuntai 8.8.2020

Matkaa Bromarviin oli vielä runsaasti. Heräsin klo 4:15, jotta varmistin, että ehdin siihen ainoaan linja-autoon, joka lähtee sunnuntaina klo 15 Bromarvista pääkaupunkiseudulle.

Liikkeelle klo 5:30. Hyvästi linjataulusaari.

Kohta aurinko nousee.

Maiseman pääväri vaihtuu nopeasti.

Aamun jatkuessa tuuli nousi, tällä kertaa myötäisenä.

Merireitti ei ollut suora, sillä Bromarv sijaitsee tavalla tai toisella ”pussissa”. Tein kierron pohjoisen kautta Padvan niemen ympäri. Padvan satama [karttalinkki].

Lopulta Bromarvin satama, joka on pieni ja soma [karttalinkki].

Kirkkokin siellä takana.

Hyvin meni tämä ensimmäinen etappi (isompi kuva tässä).

Ai niin. Bromarvin satamakahvilakin on mainio. Sitä oli aikaa testata, sillä olin perillä 2 tuntia ennen klo 15 linja-autoa.

Näin päättyi ensimmäinen viikonloppumelonta Turusta kohtii Espoota: Bromarvin satamaan.

Kanootti liikkui 29,5 km. Koko viikonloppu yhteensä 96,6 km. Keskivauhti jäi vastatuulessa alle 5 km/h.

Lauantai 14.8.2020

Olin onnekas, että heti seuraavana viikonloppuna oli mahdollista jatkaa melontaa Bromarvista kohti Espoota. Perjantaina vain siirryin Bromarviin, sillä iltamyöhällä ei enää kannattanut meloa mihinkään. Salatelttailin Bromarvin vapaapalokunnan takapihalla.

Heräsin aikaisin. Satama oli autio.

Vesiastioiden täyttöpaikka.

Bromarv on kapea kannas, joten siellä on 2 satamaa. Tykkään Bromarvista, sillä se on pieni, mutta siellä on kaikki (bussi, kauppa, kahvila, ne 2 satamaa). Pohjoisen puolista suurempaa satamaa kuvasin edellä. Etelän puolinen satama on vain yksi laituri. Siitä lähdin liikkeelle klo 6 jälkeen [karttalinkki].

Aurinko pilven takana.

Symmetria on kaunista.

Toinen symmetrinen kohde.

Edellisenä viikonloppuna en ollut melonut Hankoon, enkä nytkään aikonut Hankoniemeä kiertää. Sen sijaan meloin Hankoniemen kapeimpaan kohtaan [karttalinkki].

Kärryt alle.

Tällä kertaa vanhat kärryt – eivätkä ne uudet hienot, joita käytin Espoo-Turku-retkellä – sillä vaikka uudet kärryt kuluttavat pitkällä matkalla vähemmän energiaa, nämä vanhat ovat kompaktimmat bussissa eikä tämä kärräysmatkakaan ollut kohtuuton.

Jo 3,4 km jälkeen olin marssinut varsin suoraa tietä Hankoniemen poikki [karttalinkki].

Tämä on Lappohjan pitkä hiekkaranta (isompi kuva tässä).

Auts, sinilevää.

Tuo hiekkarannan pätkä oli kyltitetty yksityiseksi heti pistotien vieressä, joten meloin siitä Lappohjan uimarannalle lounastaukoa pitämään [karttalinkki] (isompi kuva tässä).

Sitten pitkä melonta sisäväylää kohti Inkoota. Enimmäkseen myötätuulta, ihanaa. Skåldön lossi [karttalinkki].

Sandnäsuddin kesäkahvila ja munkki [karttalinkki] (isompi kuva tässä).

Vieressä olisi ollut Långönin retkisatama ja ulkoilualue, mutta siellä olen jo joskus takavuosina yöpynyt. Kun ilta oli vasta nuori, meloin mieluummin etelään kohti toista Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen kohdetta.

Tämä toinen kohde on Tallholmen (kuva alla). Kiersin kallioisen saaren ja totesin, että mitään palveluja kuten puuseetä ei ole.

Ei se mitään. Tänne pystytin teltan.

Pohjoispuolen kallioniemeke oli iltavalossa kuvauksellinen [karttalinkki] (isompi kuva tässä).

Sama paikka, toinen suunta. Kohta aurinko laskee.

Kolmas suunta. Hyvää yötä.

Kanootti liikkui 50,1 km.

Sunnuntai 15.8.2020

Jälleen varhainen herätys kello 4:00. Liikkeelle pääsin klo 5:10.

Aurinko jossain horisontin alapuolella.

Kohta nousee.

Barölandetin silta [karttalinkki].

Storramsjön silta [karttalinkki].

Sen jälkeen kapea salmi, Blindsund.

Jonka takana Inkoon syväsatama.

Lopulta Inkoon satama [karttalinkki].

Perillä (isompi kuva tässä).

Tämä oli helppo osuus. Ehdin hyvin klo 11 linja-autoon.

Kanootti liikkui 23,3 km – yhteensä Bromarvista Inkooseen 73,4 km. Koska tuulet olivat suosiolliset, keskivauhti oli jopa 5,0 km/h.

Torstai 19.8.2020

Retken viimeinen osa jäljellä. Poikkeuksellisesti otin perjantain töistä vapaaksi ja matkasin Inkooseen jo torstaina.

Inkoon satama taas.

Ulos merelle.

Inkoon satamasta on vain 5,8 km Stora Fagerööhön, joka on Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen saari [karttalinkki].

Havaitsin rannalla kolme punaista kajakkia. Alitajunta kertoi, että nämä eivät ehkä ole suomalaisia, joten kysyin kolmikolta englanniksi, hieman epäloogisesti toki: ”Do you speak Finnish?” (Isompi kuva tässä.)

Tanskalaiset (Oliver, Kalle-Emil, Else) olivat matkalla Kööpenhaminasta Helsinkiin. Matkaa oli tehty 74 päivää. Oli helppo sanoa vau miten hienoa – itse en ole koskaan tehnyt noin pitkää matkaa, lähellekään.

Uteliaisuutta oli molemmin puolin (minä kysyin taustaa heidän valtavan pitkään seikkailuun, he mm. ihmettelivät kumikanoottiani). Juteltiin pari tuntia kivassa tunnelmassa ja kokkailtiin.

Eniten lämmittävä asia oli kuulla, miten mukavasti kaikki suomalaiset ovat ottaneet tanskalaiset vastaan. Aivan päinvastaista kuin miten heitä Ruotsin rannikon melonnan yhteydessä oli varoiteltu (ruotsalaiset olivat arvelleet, että suomalaiset kääntävät selkänsä, eivätkä edes tervehdi).

Otin meistä yhteiskuvan (en sitä mikä edellä oli, sillä sen otin vasta illan päätteeksi, vaan yksinkertaisemman) ja laitoin heidän luvalla kuvapostia Suomen retkimelojien Facebook-sivulle. Jos vaikka saisivat mukavaa seuraa loppumatkaksi, kun eivät Helsinkiä lainkaan tunne. Se tepsi. Vastauksia tuli ja myöhemmin kuulin, että tanskalaiset olivat seuraavana iltana leiriytyneet ja saunoneet Merimelojien tukikohdassa Porkkalan lähellä (hieno juttu!).

Helsinkiin tanskalaiset saapuivat 3 päivää tapaamisemme jälkeen, minkä jälkeen tutustuivat Helsinkiin ja palasivat Tanskaan (näin kertoi Oliver sähköpostissa jälkeenpäin).

Vielä kerran – Oliver, Kalle-Emil, Else – tahdon tässä onnitella teitä hienosta retkestä!

Perjantai 20.8.2020

Menin aikaisin nukkumaan, sillä tarkoitus oli lähteä liikkeelle varhain ja meloa kotiin. Heräsin klo 4:00.

Vesillä olin klo 5:02.

Aivan mahtavat aamuvalot Stora Fagerön pohjoiskärjessä.

Aloin meloa kohti Porkkalan kärkeä (isompi kuva tässä).

Tai jos haluatte taivaan ilman kanootin keulaa? (Isompi kuva tässä.)

Hehkuvat pilvet.

Aurinko nousee.

Pysähdyin Ryssklobbenin kohdalla ennen suuremman selän ylitystä [karttalinkki] (isompi kuva tässä).

Kivien pinnoite.

Vesi oli matalalla.

Reititin matkan Porkkalan kärkeen välisaarien kautta, jotta koko 10 km etappia ei tarvitsisi meloa yhteen putkeen.

Pientenkin saarten takana saa tauon, sillä meloin hienoiseen vastatuuleen – ja samalla voi katsella vaikkapa Silja Symphonya matkalla Helsinkiin.

Porkkalan lähellä keikuin luotsiaseman veneiden aalloissa.

Rönnskärin majakka.

Ja sitten olin äkkiä ohittanut Porkkalanniemen. Edessä oli suorahko 30 km melonta kohti kotia. Meri välkehti.

Nousin 10 km välein jaloittelemaan saarille, sillä matka oli pitkä ja luvattua myötätuulta ei loppumatkalle tullut (isompi kuva tässä).

Erään saaren yksityiskohta.

Suuntasin hienoisessa vastatuulessa reitin Små Mickelskärenin saariryhmän läpi [karttalinkki].

Sen jälkeen ”kuulakärkikynä” – pienempi Jaktgrundet [karttalinkki].

Joutsenia.

Ei kummempia vastuksia, vain jatkuvaa työtä 2 m/s vastatuuleen.

Niin saavuin Espoonlahden suulle klo 17 jälkeen. Metsän takana näkyvä korkea rakennus on Meritorni, jonka rannasta olin lähtenyt melomaan kohti Turkua 23.5.2020.

Tuolloin olin melonut ensin Espoonlahden pohjukkaan ja noussut Mankinjokea kohti Nuuksion kansallispuistoa. Nyt tulin kokonaan toisesta suunnasta takaisin.

Espoon Kivenlahti. Meritorni. Kotiranta.

Tuntui hienolta päästä ”takaisin kotiin”.

Tosin vielä paremmalta olisi tuntunut, jos olisin tehnyt tämän paluumelonnan Turusta kotiin yhteen putkeen. Hyvä näinkin.

Kolmas melonta oli kokonaisuudessaan lyhyin, mutta viimeinen päivä pisin, 51,2 km. Yhteensä Inkoosta Espooseen 57 km (vastatuulen vuoksi keskivauhti 4,5 km/h).

En ottanut ”loppukuvaa” dronella, kun Meritornin uimarannalla oli niin paljon väkeä. Kelvatkoon alla oleva.

Alla kuvapari: lähtö 23.5.2020 – maali 20.8.2020 (ei kovin hyvä vertailu, koska kuvat otettu 10 metrin etäisyydellä toisistaan, siis lähinnä kokeilu).

Yhteenveto

Meri on tuulinen ja kajakki sinne paras väline. Suuria meriretkiä tekevät vuosittain paitsi tapaamani tanskalaismelojat myös kymmenkunta satunnaista suomalaista, jotka melovat Suomen rannikon Ruotsin rajalta Venäjän rajalle (Torniosta Virolahdelle) käyttäen siihen 25–40 päivää. Ne ovat pitkiä ja hienoja retkiä. Minusta ei sellaiseen ole.

Minulle ja kumikanootille retki Turusta Espooseen oli suurin piirtein järkevä meriretken maksimi. Pystyin tekemään sen 7 päivässä, kun käytin hyväksi ne elokuun päivät, jolloin sain rauhallisia tuulia.

Reitti satelliittikuvan päällä: vihreä melontaa, oranssi maata pitkin. Pienet valkoiset ympyrät ovat yöpymispaikat paluumatkalla.

Lyhyt vertailu:

  • Espoosta Turkuun sisämaan kautta 8 päivää, matka 279 km, 75 aktiivituntia.
  • Turusta Espooseen meritse 7 päivää, matka 227 km, 51 aktiivituntia.

Meri siis oikaisee.

Koko kiertoretki Espoo–Turku–Espoo oli sinänsä mielekäs enkä ennen tätä vuotta kuvitellut sellaista tekeväni. Ratkaiseva kynnys ylittyi, kun ostin kunnon kanoottikärryt, joita käytin sisämaaretkellä Espoo–Turku. Pitempiä sisämaaretkiä tulen vastakin tekemään. Se sopii kumikanootille.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: