Marraskuun riskimelontaretki Päijänteellä 7 m/s tuulessa

Mennä melomaan Päijänteelle (=Suomen toiseksi suurimmalle järvelle) marraskuussa ilman kuivapukua 7 m/s myötätuuleen +3 asteen lämpötilassa, kun vesi on jääkylmää … itse retki meni hyvin, mutta jo 24 tunnin sulattelun jälkeen mielessä on toinen ajatus: taidettiin ottaa typerä riski?

Kuvituskuva: etumeloja alkaa purkaa kotatelttaa.

Aloitetaan.

Lauantai 4.11.2023

Ennen retkeä tarkistettiin tuuliennuste: Päijänteen keskiosissa 7 m/s. Päätettiin, että mennään.

Lähtö tapahtui 9 km pitkän Pulkkilan harjun eteläpäästä [karttalinkki].

Pulkkilan harjua pitkin kulkee tie 314 Päijänteen eteläosan yli Vääksystä Sysmään. Tuulen suunta on suorassa kulmassa harjuun: oikealla tuulee (Asikkalanselkä), vasemmalla ei (Päijänteen keskiosa).

Vai tuuleeko molemmilla puolilla? Jo lähtöpaikalla tuuli pyyhki harjun yli niin lujana, että ”tyynen” puolen vedenpinta väreili.

Pulkkilan harjun metsät ovat sentään tuulensuoja. Sitten tullaan Karisalmen sillalle.

Karisalmen sillan alta saapuu 60 cm korkeita aaltoja.

Kun Karisalmen silta oli ohitettu sivutuulessa, käänsin pian kanootin itä-luoteeseen kohti Kelvennettä. Tämä oli retken pisin avovesiylitys: 2,8 kilometriä.

Oheisesta kuvasta käy ilmi melontareitti suhteessa tuuleen: ensin 4 km Pulkkilanharjun suojassa, sitten tuulen suuntaan kohti Kelvennettä (puolivälissä Petäjäsaari).

Kahdeksan kilometriä pitkä Kelvenne on Päijänteen kansallispuiston keskeinen saari [luontoon.fi]. Kelventeen hiekkarannoilla ja laguuneissa on 8 tulentekopaikkaa.

Pidimme lounastauon tulentekopaikalla, jonka nimi on ”Nimetön” (kuva Mika Sigvart) [karttalinkki].

Tällaista ei joka vuosi näe: lumi tuli ennen kuin lehdet putosivat.

Lounaan jälkeen jatkettiin. Tavoite oli päästä yöksi Selkäsaaren retkisatamaan.

Tuuli, 40–60 cm korkeat aallot sekä vähenevä iltapäivän valo ovat uhkaava yhdistelmä. Teimme turvallisen päätöksen: emme lähde kohti Selkäsaarta, vaan jatkamme Virmailansaaren rantaa myöten, kunnes löydämme leiripaikan.

Aurinko laski, ympäristö hämärtyi. Olisin ollut valmis laittamaan kotateltan jonkun mökin tasaiselle pihalle, mutta melontakaveri vastusteli. Puolivälin ratkaisu: kotateltta pystytettiin rantaan johtavalle mökkipolulle. (Virmailansaaren rantametsät ovat liian kivisiä – ei mahdollisuutta löytää 3,5 x 3,5 metrin alaa teltalle.)

Ilmeni, että telttakiilat puuttuivat. Seisoo se kotateltta kivienkin varassa – mutta teltan sisäpuoli tämän seurauksena pienenee.

Päivän saldo: melontaa 27 km.

Sunnuntai 5.11.2023

Aamutoimia nopeutti se, ettei kamiinaa käytetty (kun ei ollut polttopuuta) eikä kamiinaa siten tarvinnut purkaakaan. Ruoat laitoimme normaaliin tapaan kaasukeittimellä.

Teltan purku: kivet poistettiin teltan liepeiltä ja polku maisemoitiin niin, ettei mistään voi päätellä, että tässä on leiriydytty.

Tänään tuulta max 3 m/s: ei merkittäviä aaltoja.

Meloimme suorahkoa reittiä Kuhmoisiin menemättä tänäänkään Selkäsaaren retkisataman kautta.

Kuva matkalta.

Kuva taaksepäin: melkein näkyy aurinko.

Sumu nousee Päijänteen rantapellolta.

Saapuminen Kuhmoisiin. Kylän komein rakennus on Kuhmoisten saha.

Kuhmoisten satamaan melontamme päättyy [karttalinkki].

Päivän saldo: melontaa 16 km.

Eli yhteensä 43 km.

Yhteenveto

Lauantaina 4.11.2023 oli avokumikanootille kova keli, mutta järkevillä reitinvalinnoilla pärjättiin. Edellä olevien valokuvien joukossa ei ole sellaista, jossa pitkän järvenselän kehittämä maininki kulkee vaahdoten kanootin alta, koska sellaisissa kohdin keskityin kanootin hallintaan (en kameran hallintaan).

Käyttämäni kanootin kapasiteetti riittää hyvin tähän keliin. Emme olleet lähelläkään kaatumista, koska pelivara pidettiin (mm. reitinvalinnoilla) riittävänä.

Silti. Jälkikäteen ajattelen, että typerä retki. Lauantain tuulinen ja tihkusateinen keli oli sen verran huono, ettei vesillä nähty 27 km melonnan aikana kuin yksi moottorivene. Jos olisimme kaikesta huolimatta mokanneet ja kaatuneet keskellä selkää kilometri rannasta, kukaan ei olisi nähnyt, kylmä vesi olisi kangistanut 5 minuutissa, jne.

(Kyllä marraskuussa voi meloa tuulessakin, mutta turvallisempia kohteita ovat pienemmät järvet tai järviryhmät. Isolla järvellä tässä tuulessa sopii puolestaan meloa lämpimämmässä kelissä, jolloin vesillä on muita liikkujia.)

Koko reitti kartalla.

Päijänne on hieno vesistö: siellä on paljon retkisatamia melojalle.

Kun seuraavan kerran käyn Päijänteellä, valitsen varmasti otollisemman keli-ikkunan.