Ympäristötaiteen kokeiluja 2023

Tämä artikkeli kokoaa yhteen erilaisia luonnonympäristöön tekemiäni askarteluja kesä-syyskaudella 2023.

Kuvituskuvana Espoon Rövaren-saarelle 8.11.2023 tekemäni kivilatomus (isompi kuva tässä) [karttalinkki].

Aloitetaan…

Ihmisiä veden äärellä

Vuonna 2023 rakensin retkikaverien kanssa ryhmäkuvia veden ääreen. Eivät nämä ehkä ”ympäristötaidetta” ole, mutta inspiraatioksi.

Minä ja Aarno, Stora Svartö, 21.4.2023, tekniikkana monen dronekuvan yhdistäminen (isompi kuva tässä) [karttalinkki].

Sama idea, mutta varjoja. Inre Notgrundet, 20.5.2023 (isompi kuva tässä) [karttalinkki].

Avokanoottiyhdistys Viron Kasarijoella 29.4.2023 (isompi kuva tässä).

Avokanoottiyhdistys Viron Kasarijoella 30.4.2023 (isompi kuva tässä).

Vesi, maa, kanootti

Leikkiä maan ja veden rajapinnan värikontrasteilla.

Luodon pinta valkoisena paperiarkkina, jossain Porkkalan ja Helsingin välissä 22.4.2023 (isompi kuva tässä).

Hiekkasärkkä Ounasjoessa 40 km ennen Rovaniemeä 15.7.2023 (isompi kuva tässä).

Trollvannetin saaret (joiden välissä kanootti), Nordkinnin niemimaa, Norja, 18.7.2023 (isompi kuva tässä).

Salmi Trollvannetin ja Johannesvatnan välillä, Nordkinnin niemimaa, Norja, 18.7.2023 (isompi kuva tässä).

Sløkvannet, Nordkinnin niemimaa, Norja, 20.7.2023 (isompi kuva tässä).

Haravointia

Seuraavat kuvat olen koonnut yhteen helpon ja nopean tekniikkansa takia. Jo 15 minuutissa syntyy jälkeä, kun välineinä on harava (keppi) ja siirron kohteena puun lehdet (havunneulaset).

Vääräjärvi, Nuuksio, 17.5.2023 (isompi kuva tässä) [karttalinkki].

Ylempää (isompi kuva tässä).

Träskänsdan kartanopuisto, Espoo, 17.10.2023 (isompi kuva tässä) [karttalinkki].

Ylempää (isompi kuva tässä).

Edellä olevasta työstä on myös video: näin helppoa on tehdä haravalla spiraalia / ympyränkehiä.

Lokakuun lopussa hoksasin, ettei tarvitse mennä kauas (puistoon) lehtiä haravoimaan. Voi haravoida siellä missä asuu.

Kivenlahdenkatu, Espoo, 29.10.2023 (isompi kuva tässä) [karttalinkki].

Aalto, Espoo, 29.10.2023 (isompi kuva tässä) [karttalinkki].

Ylempää (isompi kuva tässä).

Kivilatomuksia

Paras paikka kivilatomuksiin on maan ja veden rajapinta, jossa luonto muutenkin elää: meren, järvien ja jokien pinta nousee ja laskee, jäät siirtelevät kiviä, jne.

Minun mielipaikkani on Espoon edessä oleva Rövaren-saari, jonka itärannalla on laajahko pyöreiden kivien alue (isompi kuva tässä) [karttalinkki].

Meloin Rövarenille 8.11.2023. Etsin pitkulaisia kiviä ja pieniä kiviä (isompi kuva tässä).

Asettelin kivet suuremman kiven päälle (isompi kuva tässä).

Siinä ne katsovat merelle yhdessä, erilaisina (isompi kuva tässä).

Kivilatomusten purkaminen on vakiintunut toimintatapa. Niinpä sipaisin kivet maahan ennen kuin lähdin kanootilla kotiin.

Havunneulasia, lehtiä

Tärkeämpää sääntöä ympäristötaiteessa ei ole kuin olla vahingoittamatta luontoa. Saatan käyttää havunneulasia, puista pudonneita oksia, lehtiä, käpyjä, varpukasvien lehtiä, marjoja jne. Ei pidä käyttää jäkälää, sammalta, elävien puiden eläviä osia, jne – tästä eteenpäin soveltaen.

Kävelin 18.8.2023 kohti Nuuksion Vääräjärveä. Keräsin matkalta 100 koivunlehteä. Saavuin Vääräjärvelle. Paikansin tarkoitukseen sopivan männyn. Keräsin vielä 200 koivunlehteä. Asettelin 90 minuuttia. Korjailin 15 minuuttia. Otin dronen esille (isompi kuva tässä) [karttalinkki].

Viimeinen korjaus (isompi kuva tässä).

Ylempää (isompi kuva tässä).

Saavuin Vääräjärvelle myös 20.10.2023 (isompi kuva tässä).

Tulipaikalla oli paljon ihmisiä, eri porukoita. Olin varuillaan. Yksi kiinnitti lakanan puuhun maalitauluksi, jota ampui ilmakiväärillä. Näin ei täällä saa tehdä. Joku huusi: maahiset tulevat! Ihmettelin, mitä ovat maahiset, mutta käsitin, että ne tulevat sen ampujan takia. Musta puoli metriä korkea pilvi saapui metsästä, kulki maan pinnalla, ympäröi ampujan. Pilvi kupli ja hajosi, ampuja oli kadonnut. Heräsin ja muistin, että olen Vääräjärvellä. (Isompi kuva tässä.)

Tuon unen näin teltassa sen jälkeen, kun olin muotoillut maahan yhdeksän hahmoa. Maahisia sitten kai? (Isompi kuva tässä.)

Emo ja pentu

On mukava haastaa itsensä ja pyrkiä tekemään jotain esittävää, mikä vie aikaa vähintään 1½ tuntia. Otin syksyllä tavoitteeksi tehdä töitä, joissa on eläinemo ja pentu – käyttäen tekniikkana havunneulasia ja keltaisia puun lehtiä.

Hirviemo ja vasa, Sammalvuori, Espoo, 25.10.2023 (isompi kuva tässä) [karttalinkki].

Sammalvuoren ”vakiopaikkani” on tällainen.

Sivumennen sanoen tämä oli kolmas kerta, kun hirviperhettä yritin. Aiemmilla kerroilla tuuli puhalsi lehdet sekaisin. Myös tässä kolmannessa yrityksessä tuulenvire heräsi ja alkoi hajottaa työtä – otin valokuvan nopeasti, en ehtinyt viimeistellä.

Susiemo ja pentu, Sammalvuori eli sama paikka kuin edellä, 15.11.2023 (isompi kuva tässä).

Jääkarhuemo ja pentu, Sammalvuori 20 metriä edellisestä paikasta etelään, 22.11.2023 (isompi kuva tässä).

Oikeastaan tarkoitus oli tehdä havunneulasista ruskeakarhu, mutta talvi tuli yllättäen (isompi kuva tässä).

Kyllä lumi on sentään superhelppo materiaali. Siihen tulokseen tulin, sillä tein karhuperheen 30 minuutissa (isompi kuva tässä).

Tässä olivat ympäristötaiteen kokeilut kesä-syyskaudella 2023.

* * *

Jos haluat itse koettaa jotakin vastaavaa, hyvä vertaisryhmä löytyy Facebook-ryhmästä Haihtuvat jäljet, jossa jokainen voi matalalla kynnyksellä jakaa omia luovia kokeiluja.

Kiitos, kun luit tänne asti. Toivotan sinulle hyvää uutta vuotta 2024.