Suomen suurin lumipiirros 6.–7.2.2021 eli miten sain lumikenkäilyllä 15 minuuttia kuuluisuutta?

Helmikuun 6.–7. päivä 2021 Espoon Löfkullan golfkentälle suunnittelemani ja minun sekä 11 muun lumikenkäilijän askeltama Suomen suurin lumipiirros oli melkoinen sattumus. Yli sata julkaisua ympäri maailmaa levitti 160-metrisestä lumipiirroksesta valokuvia ja videoita.

Olinko yllättynyt? Todella.

Opinko uutta? Varmasti.

Tässä kirjoituksessa kertaan vaiheet, miten on mahdollista, että esim. Hindustan Times julkaisi artikkelin Löfkullan lumipiirroksesta, vaikken edes ollut Intiaan mitenkään yhteydessä.

Lähdetään alusta.

Aloitin lumipiirroksien tekemisen 2018. Tuolloin kehitin menetelmän, jossa kaksi lumikenkäilijää voi eripituisten narujen avulla luoda tasaiselle pehmeälle lumipinnalle noin 60-metrisiä geometrisesti kauniita lumipiirroksia. Erilaisia lumipiirrosmalleja suunnittelin tietokoneen piirrosohjelmalla.

Lumipiirros koostuu lumikenkien jättämistä kuopista. Kun auringonpaiste luo kuoppiin varjoja, suuri piirros erottuu selkeästi ja se voidaan valokuvata jyrkänteeltä tai dronella. Parhaan kontrastin valokuvaan saa, kun kuvataan auringon puolelta (piirros ympäristöään vaaleampi) tai auringon vastapuolelta (piirros ympäristöään tummempi).

Noin 60-metrinen lumipiirros syntyy rauhallisesti tehden 2,5 tunnissa. Menetelmä on takuuvarma. Piirros onnistuu aina, kunhan henkilöt noudattavat ohjeita. Tärkein ohje on osata lukea valitulle lumipiirrosmallille ominaista kaaviokuvaa, eräänlaista ”karttaa”. Kartta neuvoo asettumaan oikeaan kohtaan seuraavan ympyrän keskuspisteeseen. Kun molemmilla on naru kädessä ja toinen ihminen kiertää toisen, lumeen syntyy ympyröitä suunnitelman mukaan.

Tavoite: Suomen suurin lumipiirros

Talveksi 2021 otin tavoitteeksi tehdä Suomen suurimman lumipiirroksen. Yksin tai kaksin en siihen pystyisi, aikaa kuluisi liikaa. Ajattelumallia oli laajennettava:

• Enemmän ihmisiä tekemään.
• Minä olen ”tehtaan” johtaja ja suunnittelija.
• ”Työläisiä” varten on tarkat ohjeet.
• Tehtaan lopputuote on Suomen suurin lumipiirros.

Tavoite pyörrytti, mutta jos jotain haluaa oppia, on laitettava rima ylös. Tässä oli haasteita:

• Suunnitteluhaaste 1: selkeä ohjeistus
• Suunnitteluhaaste 2: visuaalisesti toimiva lopputuote
• Sosiaalinen haaste 1: ihmisten innostaminen mukaan
• Sosiaalinen haaste 2: kyky olla läsnä, kun tehdas käynnissä

Ohjeistus oli periaatteessa kunnossa. Olinhan jo 2018 julkaissut blogissa tarkat ohjeet. Tilanne oli silti uusi. Kun olin aiemmin ollut itse neuvomassa kädestä pitäen jokaista askelta, nyt kunkin parin pitäisi osata toimia itsenäisesti. Julkaisin Facebookissa tavoitteen (Suomen suurin lumipiirros) ja kysyin kavereita mukaan harjoittelemaan.

Yksi tärkeä harjoituspäivä oli 23.1.2021. Meitä oli Espoon Ikean pellolla neljä henkeä tekemässä kahta 55-metristä lumipiirrosta. Askelsin lumeen kummankin lumipiirroksen keskukset (=keskus on lähtökohta). Minä tein yhtä piirrosta kaverin kanssa – toista piirrosta viereen askelsi pari, jonka toinen osapuoli oli tehnyt kanssani yhden lumipiirroksen viikkoa aiemmin.

Harjoitus onnistui hyvin, koska se meni pieleen.

• Virhe 1: Tarkoitus oli, että toinen pari voisi tehdä oman lumipiirroksen itsenäisesti kartan avulla, mutta se ei onnistunut. Käytin neuvontaan enemmän aikaa kuin olisi tositilanteessa mahdollista.
• Virhe 2: Lumipiirrosten keskustat olivat liian lähellä toisiaan, sillä piirrokset sulautuivat yhteen, mikä ei ollut tarkoitus. Jatkossa pitäisi kiinnittää huomiota mitoitukseen eli siihen, että väliin jää vapaata tilaa.
• Myös paikka oli huono. Lumikenttä ei ollut alkujaan tasaisen koskematon, sillä pellolla oli hiihdetty ja lumikenkäilty. Parempi ennakkotiedustelu olisi ollut paikallaan. (Lisäksi pilvisen sään takia dronekuva on heikko.)

Eniten hankaluutta oli ollut pitkien narujen käytössä, sillä niillä kävellään vain osaympyrä: ”Voisiko siitä tehdä vaiheistetun ohjeen?” kyseltiin.

Hyvä ajatus! Niinpä 26.1.2021 laadin 5 minuuttia pitkän YouTube-filmin (alla), joka esittelee piirtojärjestyksen ja korostaa erikseen pitkien narujen käyttöä.

Sain palautetta, että video oli selkeä. Hyvä juttu. Perusmateriaali on kasassa. Tällä mennään.

Olin tähän mennessä havainnut, ettei Facebook-kavereissani ole tarpeeksi lumikenkäilijöitä. Liityin Lumikenkäily -Facebook-ryhmään ja esittelin idean: haluan tehdä Suomen suurimman lumipiirroksen, tarvitsen avustajia.

Jos minulla oli sosiaalinen haaste innostaa ihmisiä mukaan, niin se onnistui. Ryhmän toinen ylläpitäjä Petri Teräväinen kiinnostui heti. Muitakin kiinnostuneita riitti.

Mutta aika ei ollut kypsä. Seuraavalle viikonlopulle ennustettiin lumisadetta ja se on huono sää tehdä lumipiirroksia: kuopat peittyvät sitä mukaan kuin niitä syntyy eikä dronevalokuvauskaan ole selkeä. Lumisade kuitenkin toisi pehmeää lunta, jota jatkossa tarvitaan.

Seuraava viikonloppu oli ennusteissa parempi. Vaikka aurinko ei ehkä paistaisi, eipä olisi lumisadettakaan. Syntyneen lumipiirroksen voisi valokuvata seuraavinakin päivinä. Lähetin 2.2.2021 postia Lumikenkäily-ryhmään.

Näin otin askeleen kohti visuaalisesti toimivaa lopputuotetta. Suuressa lumipiirroksessa olisi keskus, jonka ympärillä kuusi 55-metristä osalumipiirrosta – yksi kullekin parille, kaikki yksilöllisiä ja erilaisia. Kun olin suunnitellut kuusi erilaista lumipiirrosmallia (videon lumipiirros on numero 3), asettelin ne piirto-ohjelmassa kehään ja mallinsin mahdollisimman tarkoin kuinka kauas toisistaan ne olisi sijoitettava, jotta väliin jäisi vapaata tilaa,

Mukaan harjoittelemaan ilmoittautui 11 henkeä: lauantaille 7 ja sunnuntaille 4. Se oli sopiva määrä myös sikäli, että nykyisessä koronavirustilanteessa yli 10 henkeä ei saisi kokoontua. Kahdeksaa ilmoittautujaa en ollut ennen tavannut. Tein valmistelut niin hyvin kuin taisin, vaikka kyseessä olikin vain harjoittelu. Ilmoitin yksityisviestillä, että lumipiirros tehdään Espooseen Löfkullan golfkentälle – sen harjoituslyöntialueella on tarpeeksi suuri tila. Yksityisviestissä kehotin katsomaan piirtojärjestysvideon tarkasti.

Lauantai 6.2.2021 – ensimmäinen lumipiirrospäivä

Olin ilmoittanut harjoituksen alkavan kello 10. Menin paikalle kello 9 tekemään ”tehtaaseen” (golfkentän harjoituslyöntialueelle) ”käytävät” ja mittaamaan neljälle parille aloituspisteen. Tein kulmamittaukset narujen avulla ja pituusmittauset laskemalla askelmääriä.

Kello 9:45 olin takaisin parkkipaikalla valmiina ottamaan vastaan ”työntekijöitä”. Toivotin heidät tervetulleeksi. (Heille en tietenkään ollut työnantaja, vaan neuvokas tapahtumajärjestäjä.) Kaikki puhkuivat intoa. Italialainen ystäväni Elena ei ollut koskaan käyttänyt lumikenkiä eikä tiennyt edes niiden rakennetta (että ne laitetaan omien kenkien päälle), mutta niin vain hänkin tuli paikalle. Lumikenkäily-ryhmän ylläpitäjä Petri Teräväinen antoi pikakoulutuksen ja nosti autostaan sopivan lainakenkäparin Elenalle.

Monelle tilanne oli varmasti jännittävä, koska tapasi muut ensi kertaa. Ystävällinen alkusählinki rauhoitti. Piirrosparit löysivät toisensa. Minun pariksi tuli 20 vuoden takainen työkaveri Elisabeth. Johdin porukan ”tehtaan ovelle” – siis harjoituslyöntialueen rajalle – josta lähti viivasuora ”käytävä” kohti työmaan keskusympyrää. Keskusympyrästä lähti käytävät osapiirroksiin 1, 2, 3 ja 4.

Aloitimme Elisabethin kanssa osapiirroksen numero 2 muiden katsellessa. Sitten kävin neuvomassa kutakin paria alkuun, kuinka käytetään lyhyitä naruja (10 metriä). Palasin omaan piirrokseen ja juoksin reitit nopeasti, minkä jälkeen taas muita neuvomaan. Vuoroon tulivat pitkät narut (15 metriä). Ohjeistin kunkin parin alkuun ja jätin tekemään loput itsenäisesti.

Kummempia hankaluuksia ei kellään ollut. Parityöskentely on itsessään vuorovaikutteista ja kiehtovaa – vähän kuin ratkaisisi hauskaa pulmatehtävää hyvän ystävän kanssa raikkaassa ulkoilmassa (tai tutustuu uuteen mukavaan ihmiseen ongelmaa ratkoessa).

Narujen kanssa kävelyssä on tärkeää:

• Keskushenkilö seisoo tasan oikeassa paikassa ja pitää narun päätä aina yhtä kaukana kehostaan (=ympyrän keskuksesta).
• Kävelijä pitää narua aina samalla tavalla (=yhtä kireänä ja yhtä kaukana kehostaan).

Jos toinen fuskaa, silloin ei tule ympyrää – tosin puolen metrin heitto ei haittaa. Vaikka asia on sinänsä selvä, on inhimillistä yrittää väkisin kävellä jotenkin muuten, esim. jonkin aiemmin syntyneen linjaristeyksen kautta, vaikka se ei olisi tarkoitus. Ykkösparissa huomasin tätä taipumusta ja niin sanoin Elenalle: you think too much, just believe in geometry.

Pitkien narujen jälkeen tulee tamppausvaihe. Tampattavat alueet ovat kaaviokuvassa eli ”kartassa” harmaita. Huomasin kolmosparin jo aloittaneen tamppauksen itsenäisesti ja annoin heidän jatkaa. Muita pareja neuvoin ”löytämään” oikeat tampattavat alueet ja neuvoin tekniikan: ei tallata kaikkea matalaksi, vaan jätetään väliin koskematonta lunta. Tamppaus on kuoppien tekoa tasaisin välimatkoin, sillä kuoppainen lumi tarjoaa auringossa parhaan kontrastin tasaiselle tallaamattomalle lumelle. Jos tamppaa kaiken matalaksi, niin kuopatkin ovat matalia – pienikin lumisade jo tasoittaa pois sen kontrastin, jota tamppaamalla tavoiteltiin. (Kun lopulta menin itsenäisesti tamppauksen aloittaneen kolmosparin luokse, ilmeni, että he olivat tehneet täystamppauksen. Neuvoin jatkamaan kuopilla.)

Näin jatkui kiireinen lauantai, jossa juoksin osapiirrosten väliä ja toisinaan ehdin Elisabethin kanssa jatkaa kakkospiirrosta. Muilla oli aikaa kahvitaukoihin, minulla ei. Aikataulu kuitenkin piti ja valmista tuli 3 tunnissa. Kello 13 nostin dronen ylös ja otin valokuvan siitä, missä olemme nyt.

Hyvin meni.

Avasin illalla piirto-ohjelman ja hahmottelin jättiläislumipiirroksen puuttuvia osia. Sain ahaa-elämyksen.

Nyt toimii. Näin yhdistän keskuksen ja reunat yhdeksi kokonaisuudeksi.

Sunnuntai 7.2.2021 – toinen lumipiirrospäivä

Sunnuntai alkoi osaltani samoin kuin lauantai. Menin Löfkullan golfkentälle kello 9 askeltamaan käytävät piirroksien 5 ja 6 keskuspisteisiin sekä korjaamaan muutamia dronekuvan avulla havaitsemiani kauneusvirheitä.

Kello 10 porukka tuli paikalle. Tehtäväni oli aikataulullisesti helpompi, sillä kun meitä oli viisi, vapauduin neuvomaan kahta paria. Jo 2,5 tunnin kuluttua nostin dronen taivaalle kuvaamaan välitulosta.

Kiitin osallistujia (Irma, Anna-Maija, Riikka, Katja K) hyvästä työstä ja vapautin heidät lähtemään.

Jättiläislumipiirrosta viimeistelemässä olimme enää minä ja Irma Matinlauri. Irma oli ollut mukana aiemmissa harjoituksissa ja ymmärsi parhaiten, mihin pyrin. Askelsimme johdollani keskuspiirroksen ja suunnitellut lonkerot. Pilvet paksuuntuivat. Tiesin, että tänään en hyvää valokuvaa saa, mutta saan jotakin.

Ei tämä ollutkaan pelkkää ”harjoittelua”. Tämä on lopputuote. Suomen suurin lumipiirros.

Tiedotusta, haastatteluja

Olin maininnut hankkeesta etukäteen kahdelle toimittajalle, jotka tunsin: Helsingin Sanomat (Emilia Kangasluoma) ja Iltalehti (Matti Tanner). Kirjoitin sunnuntai-iltana heille sähköpostia: oops, jättiläislumipiirros valmistui jo. Mitään hyvää valokuvaa ei ole.

Menin nukkumaan.

Maanantai 8.2.2021

Aamuyöllä valkeni, mitä on tehtävä. Koska kunnon valokuva jättiläislumipiirroksesta puuttuu ja olen töissä kiinni alkuviikon, minun on saatava joku muu valokuvaamaan se. Kirjoitin pitkän vuodatuksen Facebookin Videokuvaus / Editointi -ryhmään sekä (hieman muokatulla sisällöllä) Dronet Suomi -ryhmään.

8. helmikuuta kello 7.03

Täällä varmaan on media-alan tietämystä ja yhteyksiä?

Minulla ei juuri ole. Tässä kävi niin, että halusin kokeilla kykyjäni ihmisten innostamisessa ja ohjeistamisessa yhteistoimintaan, johon malliprojektina käytin Suomen suurimman lumipiirroksen tekemistä. Meidän oli tarkoitus vain harjoitella ja se jättiläispiirros valmistuisi myöhemmin, mutta koska kaikki sujui hyvin ja ohjeistus toimi, niin eilen 7.2.2021 valmistunut ”harjoituslumipiirros” onkin itse asiassa se ”Suomen suurin lumipiirros”, joka minun oli tarkoitus teettää myöhemmin.

Oheinen eilen 7.2.2021 ottamani dronekuva on surkea, koska sää oli pilvinen. Lumipiirroksen taltiointi dronella vaatii aurinkoisen sään, jolloin yksityiskohdat ja maisema erottuvat yhtä aikaa. Koska minulla ei ole tämän kummempaa valokuvaa jättiläislumipiirroksesta, ajattelin kysyä teiltä apua.

Piirroksen halkaisija on 160 metriä. Jättipiirros koostuu kuudesta osapiirroksesta ja niitä yhdistävästä keskuksesta (jokainen osapiirros on erilainen ja olin piirtänyt niitä varten kaaviokuvat, joiden lukemista opetin osallistujille). Tekijöinä minä + 11 henkeä (kukin osapiirros vaati parityöskentelyä). Koska tähän en yksin enkä Facebook-kaverienkaan kanssa pystyisi, mainostin harjoittelutapahtumaa Lumikenkäily-facebook-ryhmässä. Kuten sanottu minulle itselleni tämä oli muun ohessa oppimisprosessi, osaanko innostaa ihmisiä yhteiseen tavoitteeseen ja pystynkö ohjeistamaan heitä oikealla tavalla, jotta jättiläislumipiirros onnistuu. Minulle olisi kelvannut lopputulokseksi myös se, että homma olisi mennyt pieleen (visuaalisesti tai sosiaalisesti), sillä sekin olisi ollut kasvattava kokemus, koska siinä tapauksessa olisin voinut tutkiskella käyttämääni viestintää tai ohjeistusta ja parantaa sitä seuraavan kerran joko lumipiirrosasioissa tai jossain muussa yhteydessä. Homma kuitenkin onnistui hyvin.

Tämä jättiläislumipiirros sijaitsee Espoossa Löfkullan golfkentällä. Se on siellä vain niin kauan, kun lunta ei sada päälle. Se on siellä kuvattavissa milloin vain. Parhaan valon saavuttaa aurinkoisella säällä, joko auringon puolelta (jolloin lumipiirros hohtaa valkoisena) tai auringon vastapuolelta (jolloin lumipiirros on ympäristöään tummempi).

Toiveeni on, että edes joku käy tallentamassa lumipiirroksen dronella sekä auringon puolelta että vastapuolelta. Yritän sitä toki itsekin, mutta olen päivätyössä ja nyt seuraavina päivinä ehtimiseni on kortilla. Jos sinulla on mediayhteyksiä ja asia kiinnostaa julkaisumielessä, annan myös tarkempaa kuvausta ja haastattelun (vai miksi sitä nykyään kutsutaan, kun media-alan ihminen keskustelee tavallisen tallaajan kanssa?).

Kiitos, kun luit tänne asti.

Jatkoin etätöitä (it-projektien suunnittelua) ja osallistuin sovittuihin Teams-palavereihin. Päivän mittaan viestejä alkoi sadella.

Helsingin Sanomat heräsi ensin. Annoin haastattelun klo 11:45. Lehden valokuvaaja Sami Kero kävi kuvaamassa lumipiirroksen taidokkaasti iltapäivän auringossa. Emilia Kangasluoman artikkeli meni ulos tiistaina klo 9:22.

Toisena ehti Yleisradio, jolle tieto välittyi aamulla Facebookiin laittamastani tekstistä. Annoin haastattelun työpäivän jälkeen. Tiina Karpin artikkeli meni ulos tiistaina klo 11:47 käyttäen Pekka Lintusaaren dronekuvia.

Drone-ryhmässä julkaistiin useita valokuvia lumipiirroksesta. Eniten pidin Jari Haaralan kahdesta sävykkäästä valokuvasta, joissa lumipiirros yhdistyy maisemaan, ja jotka hän ystävällisesti antoi tähän julkaistavaksi.

Myös Iltalehti lähetti lumipiirrokselle oman valokuvaajan. Matti Tannerin teksti perustui lähettämääni sähköpostiin ja meni ulos tiistaina klo 12:38.

Maanantaina olin yhteydessä myös MTV:n Mika Tommolaan, joka halusi minut kympin uutisten loppukevennykseen. Yksin en sinne halunnut (en olisi pystynyt). Tarkistin aikataulua yhdessä Petri Teräväisen ja Elena Ceccarellin kanssa. Yhteinen aika löytyi ja nauhoitus sovittiin Löfkullan golfkentälle keskiviikoksi.

Tiistai 9.2.2021

• Sami Keron valokuvat Helsingin Sanomien artikkelissa leviävät ja herättävät ulkomaiset mediat.
• Ranskalainen globaali AFP haluaa haastattelun. Sovin tapaamisen Sam Kingsleyn kanssa Löfkullaan keskiviikoksi heti kympin uutisten loppukevennyksen kuvausten jälkeen.

Keskiviikko 10.2.2021

• Kympin uutisten loppukevennys Löfkullassa (2 min), jossa mukana minä ja Elena Ceccarelli (dronekuvat MTV:n kalustolla). Mika Tommolalla oli hyvä ote ja hänen valitsema toiminnallinen kuvaustapa hauska.
• Heti perään Löfkullassa AFP:n Sam Kingsleyn ohjaama haastattelu, jossa mukana myös lumikenkäilymestari Petri Teräväinen (dronekuvat otti Sam Kingsley itse). AFP:n materiaali levisi myöhemmin mm. arabiaksi, englanniksi (esim. Kuwait Times, Gulf News, CNN), espanjaksi, portugaliksi, ranskaksi (esim. Le Figaro), saksaksi jne. Nämä kaikki ovat erilaisia versioita, sillä AFP rakentaa materiaalista paitsi eri kieliversiot myös erimittaisia videoita, joista paikallinen media valitsee sopivan. Niinpä kaikissa videoissa on mukana Petri Teräväinen kommentteineen, mutta vain osassa Elena Ceccarelli.
• Yhdysvaltalainen globaali Associated Press (AP, AFP:n kilpailija) halusi haastattelun. Haastattelun teki AP:n paikallinen avustaja Jari Tanner puhelimitse alkuillasta. Kun havaitsin ensimmäisistä levinneistä jutuista (esim. Independent), ettei AP:llä ole yhtään valokuvaa lumipiirroksen kokonaisuudesta, tarjouduin antamaan yhden päivällä ottamani dronevalokuvan. Tätä varten sain sähköpostilla lomakkeen, jonka palautin sopivin sanankääntein eli annoin korvauksetta oikeuden muokata ja levittää valokuvaa ympäri maailmaa kuten vastaanottaja haluaa. AP:n juttu levisi satoihin julkaisuihin – mm. alussa mainittuun Hindustan Timesiin, jonka artikkelikuva on siten minun ohjaaman dronen ottama.

Torstai 11.2.2021

• BBC on itsenäinen media ja vaikka se voisi käyttää AP:n ja AFP:n materiaaleja (he ovat maksaneet niistä), BBC:n Joshua Nevett halusi oman haastattelun. Haastattelu tehtiin puhelimitse 11 minuutissa, minkä jälkeen julkaistusta BBC-uutisesta havaitsin, että BBC otti Facebook-sivultani kaksi valokuvaa lupaani kysymättä. Ei mennyt oppikirjan mukaan. Ei sillä, että asialla olisi suurta väliä, koska tämä on harrastus ja silloin sen kuuluu maksaa minulle ja annan kaiken ilmaiseksi – mutta kuitenkin sillä rajauksella, etten halua jakaa ilmaiseksi sellaisia kuvia, jotka joku muu voisi myydä (mieluummin näen, että BBC ostaisi jonkun muun ottaman dronekuvan).
• Haastattelua pyysi Berliinistä käsin toimiva Ruptly, joka on AP:n ja AFP:n kilpailija, joskin keskittyy enemmän videoihin. Koska en tiennyt Ruptlysta mitään, katsoin Wikipediasta, että Ruptly on osa Venäjän rahoittamaa mediaimperiumia ja on osallistunut valevideoiden tehtailuun ja levitykseen (mm. väärennetty video, jossa BLM-mielenosoittaja polttaa Raamatun Oregonissa, mikä lähti viraalina leviämään ja siten lisäsi omalta osaltaan amerikkalaisten polarisaatiota). Tuhannesta uutisjutusta 999 saattaa olla mukavia ja niin olisi toki myös tämä lumipiirrosjuttu, mutta jos ne mukavat jutut ovat olemassa vain siksi, että saadaan se yksi valevideo hyvin leviämään, niin ei kiitos, en anna haastattelua.
• Saavutin kyllästymispisteen. Viimeinen antamani haastattelu meni alkuillasta Länsiväylälle, koska se on Espoon paikallislehti (toimittaja Sirpa Repo, dronekuvat Jari Haarala).

Paitsi että ei tuo viimeinen haastattelu ollut. Kun italialainen Artribune-taidelehti (toimittaja Arianna Testino) otti myöhemmin yhteyttä, annoin haastattelun, sillä tottahan se kiinnosti, mitä taidelehti asiasta kirjoittaa. Artikkelin voi lukea Sky Arte -sivustolta, kun käyttää kääntäjää.

Lopuksi

Kaikissa haastatteluissa oli periaatteessa sama kysymys: Mikä saa minut tekemään tällaista? Vastaus oli helppo. Halusin laittaa riman korkealle, jotta voisin oppia ja kehittyä ihmisenä.

• Suunnitteluhaaste 1: selkeä ohjeistus onnistui
• Suunnitteluhaaste 2: visuaalisesti toimiva lopputuote onnistui
• Sosiaalinen haaste 1: ihmisten innostaminen mukaan onnistui
• Sosiaalinen haaste 2: kyky olla läsnä, kun tehdas käynnissä onnistui

Vaikeinta oli saavuttaa visuaalisesti toimiva lopputuote – siis jotakin sellaista, jota mielellään tuijottaa kauemmin. Geometria on tähän oiva väline, sillä ihmisen aivot rakastavat pyöreitä muotoja ja symmetrioita, eikä haittaa, jos symmetriaa hieman rikotaan. Tämän vuoksi sijoitin jättiläislumipiirrokseen kuusi erilaista mutta toisiaan muistuttavaa osaa sekä niille vastakkaisen keskuksen, jotta niiden välillä olisi jännite. Onko osien välinen jännite ystävällinen vai vihamielinen, sen päättää katsojan alitajunta.

Suosion saaminen ei ollut tavoite. Suosio oli prosessin sivutuote, sattumus, mikä nähdäkseni johtui siitä, että vaikean koronapandemian aikana hyvät uutiset ovat vähissä. Eristäytymisen aikakaudella tällainen menee läpi. Kaukana Suomessa yksi suunnitteli ja sitten 12 ihmistä teki yhdessä jotain uutta ja kaunista. Olen tyytyväinen, että sain elää tämän ”kerran elämässä”-kokemuksen jaettuna muiden ihmisten kanssa.

Suuri määrä suunnittelua ja keskittymistä opetti paljon.

Tämän artikkelin myötä on hyvä jättää Suomen suurin lumipiirros taakse ja siirtyä eteenpäin. Kohti seuraavia (uusia) suunnitteluita, ylös asetettuja rimoja, niiden mukaisia haasteita toisten ihmisten kanssa tai yksin – kuitenkin vuorovaikutuksessa, sillä siinä oppii ja se hauskaa.