Retkellä, tavalla tai toisella
29.03.2019 6 kommenttia
Etelä-Suomen pitkistä joista Vantaa on ensimmäinen, joka aukeaa keväällä melottavaksi. Sen pääuomassa ei ole isoja jääkantisia järviä, niinpä joelle voi lähteä heti huipputulvan jälkeen.
Mutta mutta. Maaliskuussa (23.-24.3.2019) en ole aiemmin koko Vantaata melonut. Talven viime rippeet koettelivat retkeläisiä kuten kuvassa: 200-metrisen Arolammin jääkannen läpi kulkeva vesiura on vain 5 cm levyinen [karttalinkki].
18.08.2018 4 kommenttia
Varangin niemimaan maisemat eivät petä. Ne ovat yhdistelmä kirveellä kaiverrettua mahtipontisuutta ja yksinkertaista selkeyttä.
Tällä kertaa tutkin niemimaan sisäosan suurehkoja järviä, minkä jälkeen meloin pienten järvien kautta Annijoelle (Jakobselva) ja edelleen niemimaan etelärannikolle.
Kuvassa alkumatkan järviketjua Mattit Njoaskoaivilta länteen päin katsottuna [GodTur.no-karttalinkki].
12.08.2018 4 kommenttia
Finnmarkissa sijaitseva Iesjavri (suomalaisittain Jeesjärvi) on Norjan Lapin suurin järvi [GodTur.no-karttalinkki]. Yksikään tie ei johda Iesjavrin rantaan eikä yksikään suuri joki laske siihen vesiään. Kyseessä on todellinen erämaajärvi, jonka tundramaisemia on harva nähnyt. Siis kerrassaan ensiluokkainen tutkimuskohde melontaretkelle.
Kuvituskuvana Altan patoallas, josta aloin kantaa kanoottia kohti Iesjavria.
29.07.2018 7 kommenttia
Suomen Käsivarresta alkaa yksi hienoimmista melontareiteistä, Poroeno–Lätäseno. Retki alkaa perinteisesti lentämällä vesitasolla Porojärvelle, josta loppu on alamäkeä joessa.
Ei kelpaa minulle! Tein seuraavat muunnelmat:
Tästä kehkeytyi totisesti monivaiheinen retki. Kuvituskuvia on kaksi: maisema Urtasjärvelle–Riimmajärvelle, joiden läpi meloin 2.7.2018 [karttalinkki].
Reisaelvan tuplavesiputous Imofossen, jota ihailin 6.7.2018 [GodTur.no-karttalinkki].
27.05.2018 3 kommenttia
PÄIVITYS 14.6.2018: Espoonjokea sotkenut vaahtolasi kerättiin astioihin 11.6.2018. Kiitos tästä Eppu Blomqvist (Hymyilevä Punakettu) sekä Jakke Huovinen (Sweco Oy). Lisää Epun ottamia valokuvia tämän artikkelin lopussa.
Avokanoottiyhdistys aloitti Espoonjoen siivouksen roskaretkien merkeissä vuonna 2009. Siivous tehdään toukokuussa, kun tulvat ovat ohi mutta rehevät rannat eivät vielä peitä roskia.
Jokavuotinen retki herkistää havainnoimaan muutoksia, hyviä ja huonoja. Törkypuolesta vastaa tänä vuonna Turun moottoritien siltatyömaa [karttalinkki], josta karkaa Espoonjokeen rakennusjätteitä. Niistä näkyvin on tierakenteiden routaeristeenä käytettävä vaahtolasi [RakennusFakta.fi], joka vettä kevyempänä muodostaa joen kapeikkoihin lauttoja. Pysyviksi lautat uhkaavat muodostua siinä vaiheessa, kun niiden päälle muodostuu kasvillisuutta. Kauanko kestää, kunnes Espoonjoki on melojilta tukossa?
20.05.2018 Jätä kommentti
Baltian vappumelonta on Avokanoottiyhdistyksen jokavuotinen perinne, ja minä olen tämän retken vetäjä. Tehtävääni kuuluu ilmoittaa etukäteen melottava joki ja sukkuloida järjestelyt. Järjestelyt käyvät vuosi vuodelta helpommiksi, nimittäin netistä löytyy nykyään hieno Viron ja Latvian jokireittiopas, josta saa paljon tietoa (löytyy myös Baltian jokien esitteet pdf-muodossa).
Tällä kertaa valitsin kohteen Pohjois-Latviasta: ensin melotaan Ruja-joki, sitten Burtnieks-järven kautta Salaca-jokeen (linkit vievät jokireittioppaaseen).
Alla oleva kuva = Salaca-joen kauniin punaisia hiekkakiviseinämiä.
25.04.2018 4 kommenttia
Etelä-Suomen kevättulvat ovat ohi parissa viikossa, niinpä tuo aika kannattaa käyttää uusia jokia tutkien. Lähdin perjantaina 20.4.2018 suoraan töistä (bussilla pakattavan kanootin kanssa) kohti Myrskylää meloakseni pienen Myrskylänjoen ja sen perään Koskenkylänjoen, kunnes saapuisin merelle.
Kevättunnelmaa. Myrskylän Kirkkojärvi (taustalla) on jäässä, puupenkin jalat ovat veden alla [karttalinkki].
19.04.2018 2 kommenttia
Kutsun joka kevät melojia kanssani Vantaanjoelle, kun tulva on parhaimmillaan. Vuoden 2018 virtaamaennuste oli niin lupaava, että ensimmäisen kerran sitten 2015 tohdimme lähteä Riihimäeltä asti – matkaa merelle tulisi 2 päivässä 93 kilometriä.
Melonta tapahtui viikonloppuna 14.-15.4.2018. Kuvassa kolmen hengen tiimi sunnuntaiaamuna klo 7 puolimatkassa: Linnanojan laavu, yöpymispaikkamme [karttalinkki].
16.11.2017 Jätä kommentti
Teijon kansallispuisto perustettiin vuoden 2015 alussa. Etelä-Suomessa sijaitsevassa Teijossa on erämaisia järviä, mutta merikin on lähellä.
Vaikka sadetta oli tiedossa, päätettiin tehdä kahteen mieheen tutkimuksellinen melontaretki välineinä kumikanootti ja packraft. Päämäärä oli selvittää alueen palveluja ja etenkin reittejä – mitä kautta voi kätevimmin nousta kanootilla mereltä järville ja palata takaisin merelle.
Kuvituskuvana kota Tiirasaaren hienolla tulipaikalla [karttalinkki]. Salon kaupungin valot värittävät pilvistä pohjoistaivasta.
07.09.2017 Jätä kommentti
Selkämeren kansallispuisto sijaitsee maamme länsirannikolla 120 km pitkänä kaistaleena Rauman ja Porin edustalla. Sain vinkin, että kansallispuiston pohjoisosassa sijaitseva Ouran saaristo kannattaisi tarkistaa, niinpä teimme sinne melontaretken 2.–3.9.2017.
Kartalla 4 x 4 kilometrin kokoinen Ouran saaristo näyttää somalta kuin kasa kivenmuruja peilipinnalla [karttalinkki]. Kivikkoinen tämä ulkosaaristo tosiaan on mutta paljon muutakin. Majoitusta tarjoavat vanha luotsiasema Ouraluodolla sekä saarten tulipaikat ja laavut. Syyskuun alun meloja nauttii myös tyrnipensaista sekä ylimalkaan karusta luonnosta, josta saa virikettä luoviin valokuviin. 🙂
Avisuora 