Pääsiäismelonta Öröön, Saaristomeren kansallispuistoon 18.–20.4.2019

Örö [luontoon.fi] [Wikipedia] on Saaristomeren kansallispuistossa sijaitseva linnakesaari, joka on ollut turisteille avoin kesäkuusta 2015 alkaen. Sitä ennen Örö oli suljettu sotilasalue, jonka varustelun aloitti Venäjän tsaari 1915 osana niin sanottua Pietari Suuren merilinnoitusta.

Kun pääsiäiseksi 2019 saatiin tuulettomat huippukelit, oli kumikanootillakin mahdollista vierailla Örössä, jossa puolustusasemat ja linnoitteet tarjoavat monenlaista tutkittavaa [karttalinkki].

Päivittäisiin tapahtumiin.

Torstai 18.4.2019. Saavuimme Kasnäsin satamaan illalla. Pumppasin kanootin täyteen uimarannalla [karttalinkki]. (Auton voi ajaa rannalle, mutta se täytyy pysäköidä kauemmas.)

Pientä myötätuulta. Ei pilviä. Kuu nousi auringon vastapuolelta.

Korkeapaine. Vesi matalalla ja leväkasvusto rannoilla kuin hylkeen ihoa.

Meloimme 1,5 tuntia. Asetimme teltan ja riippumaton jokamiehen oikeudella Stora Hästskäretin koivumetsikköön (tämä kuva tosin vasta aamulta) [karttalinkki].

Aurinko laski.

Hyvää yötä.

Perjantai 19.4.2019. Huomenta.

Kanootti valmis.

Öröä hallinnoi nykyään Metsähallitus. Joka puolella saarta on kylttejä, keltaisia (putoamisvaara) ja valkoisia (tietoa).

Tässä kyltissä tarinaa Örön pohjoiskärjen puolustusasemista [karttalinkki] (kuva Iro Fagerlund).

Siis tutkimaan.

Läpikulkuja ja tykkitorneja.

Käytäviä ja ovia.

Miehistön sysipimeitä majoitustiloja (kuva Iro Fagerlund).

Niin kapeita reittejä, että yli voi hypätä (mutta putoamisvaara).

Kiersimme Öröä vastapäivään. Näköala länteen on avoin. Saaristomeren kansallispuisto jatkuu tuonne vielä 55 kilometriä (kuva Iro Fagerlund).

Puolustusvoimilla on yhä merivalvontaa Örössä. Tuonne ei saa mennä.

Myös Örön eteläkärjessä on paljon linnoitteita – enää vain turistien katseltavana [karttalinkki].

Vanha merimiina tähystyskupu.

Kyltti jälleen. Tuonne kilometrin päähän on upposi miinafregatti Ladoga elokuussa 1915 ajettuaan saksalaiseen miinaan. (Vastaavia kylttejä on Örössä useita kymmeniä.)

Pum.

Veneet eivät saa ankkuroitua Öröön muualla kuin vierasvenesatamassa. Kanootissa ei ole ankkuria joten alla oleva kuva on okei.

Tein talvella erilaisia lumipiirroksia. Huomasin, että rannalla on kuivunutta rakkolevää. Tummaa ja vaaleaa. Nopea kokeilu. Toimii.

Väliin satelliittikuva missä kävimme.

Lounaan jälkeen totesimme, että tuuli on yhä heikko. Niinpä lähdimme melomaan yhä etelämmäs. Päätimme kiertää Kuggskärin.

Kuggskäristä olisi enää 9 km Bengtskärille, Suomen eteläisimpään asuttuun paikkaan (majakkatorni keskellä ulappaa).

Kumikanootille tuiki mahdoton saavuttaa.

Niinpä vain havainnoimme Kuggskärissä olevaa 200-metristä järveä [karttalinkki].

Järven toisella puolella oli kaksi telttaa – kajakeilla kulkevat lintuharrastajat saarella jo toista viikkoa. Toinen heistä kertoi, että täällä näkee harmaahylkeitä ja niitä voi houkutella paikalle.

Itse asiassa tuo kuulemma toimii vasta, kun hylkeen on ensin nähnyt. Hylje kuulee huudon ja kiinnostuu tutkimaan kuka kaveri on paikalla.

(Emme nähneet hylkeitä tällä retkellä.)

Meloimme takaisin Öröön. Tällä kertaa vierasvenesatamaan, jossa kanooteille on merkitty oma ranta. Varsinaisten laiturien takana [karttalinkki].

Tyhjät laiturit. Vain hylkysukeltajia, talkoolaisia ja me.

Örön telttailualueelle (600 metriä satamasta) mahtuisi 100 telttaa.

Kesäkuussa alkaa sesonki. Silloin tarjolla on suihku ja sauna. Saaren ainoa vakituinen asukas tuli juttusille ja kertoi, että suihkuun olisimme päässeet tälläkin retkellä, jos vaan olisimme koputelleet hänen oveen (mutta hän kysyi vasta, kun olimme lähdössä).

Koska aikaa oli, marssitiin takaisin samalle uimarannalle, jossa oli sileä hiekka. Ryhdyin kokeilemaan. Murskasin kuivaa rakkolevää kasaksi ja asetuin polvilleen. Ripottelin levämurskaa hiekalle (kuva Iro Fagerlund).

Mandala, rakkolevämandala (kuva Iro Fagerlund).

Hyvä tuli, vaikkei sitä koskaan usko ennen kuin viitsii yrittää (45 minuuttia).

Tekniikka on helppo:

• Aloitin keskeltä, johon tein pari ympyrää.
• Jaoin kehän 10 osaan (useampaankin voisi jakaa) ja monistin osakuvia.
• Jatkoin ulospäin (keksin piirroksen osat lennosta).
• Kun kuvio oli muuten valmis, ryhdyin tummentamaan joitakin osia.

Noudatin sääntöä, etten korjaa mandalaa jälkikäteen. Jos rakkolevähiukkanen on pudonnut johonkin, siihen se saa jäädä.

Jos olisi tuullut, levämurska olisi ilmeisesti pitänyt taputella osin hiekan sisään.

Samaan aikaan Iro löysi rannalta kuolleen meriharakan, jonka jalassa rengas.

Vuosittain Suomessa rengastetaan 180 000–260 000 lintua, mutta tämä oli rengastettu Hollannissa. Birdlife Finlandin sivuilla neuvotaan mitä pitää tehdä, jos löytää kuolleen linnun, joka on rengastettu. Helpoiten näin: Ota rengas irti, valokuvaa numero ja täytä netissä oleva lomake (johon valokuva liitetään). Renkaan löytäjälle lähetetään paluupostissa tietoa linnun elämänvaiheista.

Örö on iso saari. Mandalahiekkarannalta telttapaikalle on 1,5 km. Iltapalan jälkeen siirryimme 1 km Örön länsirannalle katsomaan auringonlaskua.

Diskovalot.

Vielä ehtii. Valomerkki tulee pian.

Harva Örön mänty kelpaisi tukkipuuksi – kieroja mutta sitkeitä. Alla oleva puu voisi kertoa tarinan. Tallasiko venäläinen sotilas männyntaimen katki 1916, jonka jälkeen mänty sinnitteli tuollaiseksi?

Lauantai 20.4.2019.

Melonta takaisin Kasnäsiin oli helppo.

Tauko. Tyyntä.

Merimerkkejä.

Kasnäsin satama. (Keltainen autolautta lossi kulkee päivisin saarten välejä. Öröön lautat alkavat kulkea vasta kesäkuussa.)

Siinä se.

Kiva pieni retki alkukevään autiossa saaristossa, jossa veneitä ei juuri näkynyt (Örössä vain kolme venettä).

Aikaa jäi myös visuaaliselle leikille, sillä meloimme vain 42 kilometriä.