Retkellä, tavalla tai toisella
03.11.2025 2 kommenttia
Teen Lappiin palloretken joka syksy. Se tuntuu oikealta, vaikka on järjetöntä, mutta järjetöntä tarvitaan.
Tällä kertaa kävelin 5 päivää Muotkatunturin alueella.
Kuvituskuvassa poikkeuksellisen näyttävä lohkare keskellä tundraa. Tämä yksittäinen kivi on merkitty maastokarttaan: T väärinpäin [karttalinkki] (isompi kuva tässä).
30.10.2024 Jätä kommentti
Kävelin Kevon kanjonin läpi heinäkuussa 2014, jolloin kirjoitin siitä napakan raportin. Nyt kävelin kanjoniin jättipallon kanssa, mikä kieltämättä askarrutti.
Kevon reitille [luontoon.fi] lähti mukaan Riitta – siis samoin kuin edeltäneelle Tsuokkajoen patikoinnille. Kuvituskuvana Fiellunputous, Suomen toiseksi komeimmaksi tituleerattu [karttalinkki] (isompi kuva tässä).
25.09.2024 Jätä kommentti
Meloimme Riitan kanssa kesäkuussa 2024 Tsuokkajoen jylhien kanjonien läpi (saameksi Cuogga). Nostalgian vuoksi teimme sinne kävelyretken – halusimme nähdä kanjonit syksyn väriloistossa.
Kuvituskuvassa maisema nimettömälle järvelle, jonka takana Bajimus Cuokkajavri. Näiden järvien läpi kesäkuussa meloimme [karttalinkki] (isompi kuva tässä).
03.10.2023 Jätä kommentti
Vaellan joka syksy Lapissa jättiläisjumppapallon kanssa – nyt viidettä vuotta. Tällä kertaa kuljetin palloa Lemmenjoen kansallispuistossa [luontoon.fi]. Tein retkestä myös fiktiivisen 5½ minuutin videon.
Kuvituskuvana Ravadaskönkään vesiputous, joka on yksi Lemmenjoen kansallispuiston huippunähtävyyksistä (isompi kuva tässä) [karttalinkki].
20.09.2022 2 kommenttia
Tämä oli neljäs vuosi, kun tein syyskuun Lapin retken jättiläisjumppapallon kanssa. Tällä kertaa vein pallon Urho Kekkosen Kansallispuistoon [luontoon.fi]. Tein retkestä myös fiktiivisen 4½ minuutin videon.
Kuvituskuvassa Paratiisikuru, monen mielestä Suomen kaunein paikka. Kun tarkasti katsoo, oranssi jumppapallo näkyy järven oikealla reunalla (isompi kuva tässä) [karttalinkki].
30.09.2021 5 kommenttia
Minulla on perinne: Joka syyskuu käyn Lapissa patikoimassa jättiläisjumppapallon kanssa.
Tällä kertaa halusin Hammastunturiin, mutta karttaa katsomalla selvisi, ettei sinne ole järkeä kävellä. Jos saapuu Lappiin junalla ja bussilla (kuten minä), Ivalosta joutuu tarpomaan yli 20 km hiekkatietä ennen kuin pääsee maastoon. Hiekkatiellä pallo kuraantuu. Ei näin! Ratkaisu oli selvä: Otan mukaan kanootin. Vesitse pääsen Hammastunturin ääreen jännittävämmin.
Koska retki sisälsi patikointia ja melontaa, kuvituskuvia on kaksi. Pallo hammastunturin pohjoishuipulla 18.9.2021 (isompi kuva tässä) [karttalinkki].
Kanootti Vuostimojärvien välisellä purolla 21.9.2021 (isompi kuva tässä) [karttalinkki].
02.12.2020 6 kommenttia
Koronaeristyksessä eletään taas, kuten keväällä. Kulttuurin ja liikunnan ryhmäharrasteet ovat tauolla. Myös sellaiset ryhmäulkoilut päätimme keskeyttää, joita olen itse järjestämässä viikoittain.
Hyväksyn koronaeristyksen. Älköön kukaan sitä epäilkö!
Niin pakkasin perjantaina repun ja kävelin kotoa (Kivenlahti, Espoon rannikko) Nuuksion kansallispuistoon. Samalla säästyin kohtaamasta niitä ihmisiä, jotka sattuisivat samaan linja-autoon. Nyt retkeillään yksin – koronahengessä, melkein maanpuolustushengessä. Kyllä tämä tästä.
21.09.2020 1 kommentti
Kävelin jättiläisjumppapallon kanssa 10.–13.9.2020 Hetta-Pallas-reitin, joka on Suomen suosituin vaelluspolku – ja sitten kävelin edelleen Jerisjärvelle, jonne saavuin 14.9.2020.
Kyseessä oli sosiaalinen koe:
Ruskaakin Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa oli. Kuvituskuvana maisema Suastunturilta kohti Lumikeroa 12.9.2020 [karttalinkki] (isompi kuva tässä).
29.09.2019 3 kommenttia
Kulttuuri on laajassa mitassa ideoiden vaihtoa ja levittämistä vuorovaikutuksessa. Uudet ideat ovat arvokkaita – nehän juuri kulttuuria laajentavat. Niinpä otin jättiläisjumppapallon syysvaellukselle Kaldoaiviin, Suomen pohjoisimpaan erämaahan.
Tässä raportti kuinka pyöritin palloa erilaisissa maastoissa yli sata kilometriä, ja mitä siitä opin.
Kuvituskuvana maisema kohti Njuohkajavria [karttalinkki]. Isompi kuva tässä.
08.07.2019 5 kommenttia
Täydelliset auringonpimennykset ovat vieneet minua eri maailman kolkkiin viimeiset 20 vuotta. Tämä tarina kertoo matkasta Chileen katsomaan 2.7.2019 tapahtunutta auringonpimennystä.
Tämänkertainen matka painottui voimakkaasti myös patikointiin, sillä Chilessä on valtavasti upeita maisemia, joissa on ilo liikkua. Pelkästään pääkaupunki Santiago on visuaalisesti upea, sillä Andien lumihuippuiset vuoret alkavat 15 kilometrin päässä keskustasta.
Matkan huippukohtaa eli täydellistä auringonpimennystä havaitsin pienessä Pisco Elquin kylässä keskellä vuoristoa kahden muun suomalaisturistin kanssa.
Avisuora 