Kuvituskuvassa maisema nimettömälle järvelle, jonka takana Bajimus Cuokkajavri. Näiden järvien läpi kesäkuussa meloimme [karttalinkki] (isompi kuva tässä).
Päivittäisiin tapahtumiin.
Lauantai 7.9.2024 – kohti Tsuokkajokea
Astuimme ulos linja-autosta Mieraslompolossa hiekkakuopan kohdalla klo 18 [karttalinkki].
Nyt ei ollut suuntana Mierasjärvi, vaan tahdoimme sen alapuolelle Utsjoen varteen, joka piti ylittää (kuva Riitta Hjelt).
Riitta kahlasi joen yli fiksummasta paikasta kuin minä (kuva Riitta Hjelt).
Tähän asti pallo oli matkannut rullalla niskassa. Täytin pallon.
Alkoi kulku erämaan läpi kohti Tsuokkajokea. Ensin kuljetaan metsäisessä rinteessä. 800 metrin jälkeen on noustu 85 metriä, sitten maasto tasoittuu (kuva Riitta Hjelt).
Muutaman suon yli (kuva Riitta Hjelt).
Aurinko oli laskenut, kun saavutimme kohteen: Vuolit Garanasjavri. Teltat ylös. Tein nopean aterian molemmille. Ruokaa ja nukkumaan (kuva Riitta Hjelt) [karttalinkki].
Otin dronekuvan aamulla, taustalla Vuolit Garanasjavri [karttalinkki] (isompi kuva tässä).
Päivän tavoite oli vierailla samoilla Tsuokkajoen kohteilla, joita eniten ihailimme kesäkuussa.
Ensimmäinen kohde oli ”superkanjoni” reunajyrkänteineen. Reput jätimme jyrkänteen päälle – myös pallo oli jätettävä. Niin jyrkkä on reitti alas.
Kulkureitti satelliittikuvassa (violetti).
Laskeuduimme superkanjoniin varovasti. Seisomme vesiputouksen vieressä [karttalinkki] (isompi kuva tässä).
Maisema on sama kuin kesäkuussa, jolloin seisoimme joen toisella puolella (isompi kuva tässä).
Harmi kyllä ruska ei ole vielä parhaimmillaan – puista vain osa on keltaisia ja jotkut suorastaan ruskeita kuivan syksyn vuoksi. Alla vertailukuva syksy–kesä (isompi kuva tässä).
Emme ole jokirannassa vaan 10 metriä yläpuolella. Jylhää (isompi kuva tässä).
Reality check. Kanjonin reunoja tutkiessamme emme olleet juuri edenneet. Tästä eteenpäin on oltava liikkeessä – lyhyitä pysähdyksiä on aikaa tehdä vain purojen kohdalla saadaksemme juomavettä.
Seuraava pitempi pysähdys 3 tuntia myöhemmin. Joki on 55 metriä alempana [karttalinkki] (isompi kuva tässä).
Nämä Tsuokkajoen reunakalliot ovat huikeita (kuva Riitta Hjelt) (isompi kuva tässä).
Takana näkyvä järvi = Gaskkamus Cuokkajavri (kuva Riitta Hjelt) (isompi kuva tässä).
15 minuuttia eteenpäin. Alla oleva järvi on nimetön, takana Bajimus Cuokkajavri [karttalinkki] (isompi kuva tässä).
Kesäkuun värit olivat nämä (tosin hieman eri kohta).
Tunnin kuluttua tämä maisema, takana Cuokkagoahtejavri [karttalinkki] (isompi kuva tässä).
Kesäkuun värit olivat nämä.
Syksyn värit siinä on, mutta eivät aivan täydessä loistossaan.
Perille tavoitepaikkaan (Cieskadas Suolojavri) saavuimme vähän auringonlaskun jälkeen. Kesäkuussa olimme saapuneet Tsuokkajoelle tätä järveä pitkin [karttalinkki] (isompi kuva tässä).
Ja tuohon suuntaan kesäkuussa jatkoimme (nämä dronekuvat otin seuraavana aamuna) (isompi kuva tässä).
Kävelimme 23 kilometriä.
Maanantai 9.9.2024 – kohti Karigasniemen tietä
Parhaat maisemat koettiin eilen. Tänään tavoite oli kävellä Kaamasmukkaan ja ottaa klo 18 bussi Karigasniemelle.
Viileä aamu. Aluksi avotunturissa.
Vain muutama koivu siellä täällä.
Välillä metsässä.
Lounastauko pienellä tunturijärvellä [karttalinkki].
Kuljimme vailla suurempia harmeja, mutta 10 metriä leveä Suttesjohka oli yllättävän syvä. Kumisaappaat eivät riittäneet. Rullasin housut ylös ja kävelin yli crocseissa, kuten Riittakin [karttalinkki].
Kolme kilometriä myöhemmin Suttesaja, pienempi puro, ei ongelmaa [karttalinkki] (isompi kuva tässä).
Kaamasjoen yli siltaa pitkin (kuva Riitta Hjelt) [karttalinkki].
Riitta pitää taukoa (minä pesin pallon vieressä).
Tyhjennys päällä istumalla: kohta on pallo takaisin rullalla.
Kävelyä 23 kilometriä – ja hyvin ehdittiin bussiin kello 18.
Yhteenveto
Yllä olevissa valokuvissa näkyy jättiläisjumppapallo. En ole kirjoittanut pallosta mitään, koska ei ole mitä kirjoittaa. Tsuokkajoen erämaa on poluton, ihmisistä tyhjä, jokivarren maasto vaikeakulkuinen. Emme tavanneet retkellä ketään – kukaan ei nähnyt palloa.
Jättipallon kuljetus on rutiini. Sama kuin puhelimen kuljetus taskussa: siinä se mukana kulkee, ei sitä tarvitse korostaa, ei nostata erityisiä tunteita … paitsi nostattaa kuitenkin. Riitan ja minun perushyvä kommunikaatio heikkeni. Pallon humina tunturinummen tuulessa, rahina kiviä ja puita vasten, kohina soiden ruohotukoissa – kuinka monta kertaa Riitta sanoi kulkiessamme jotain ja minä kysyin MITÄ?
Pallo on lopulta minun juttu.
Ruskaa – maaperän ja puiden kirkkaita värejä – niitä lähdetään Lappiin syksyllä hakemaan. Tämä ei ollut paras ruskavuosi. Puiden keltaisuus ja maaruskan punaisuus ei ollut vielä kehittynyt tai ei kehitykään vähien sateiden ja kuivuuden takia.
Kävelimme 52,5 km 48 tunnissa.
Tarkempi reitti satelliittikuvassa.
Kiire retkellä oli kova, rasittavakin, mutta bussiin piti ehtiä.
Avisuora 