Ruskaretkellä Hammastunturissa jättiläisjumppapallon kanssa 17.–21.9.2021

Koska retki sisälsi patikointia ja melontaa, kuvituskuvia on kaksi. Pallo hammastunturin pohjoishuipulla 18.9.2021 (isompi kuva tässä) [karttalinkki].

Kanootti Vuostimojärvien välisellä purolla 21.9.2021 (isompi kuva tässä) [karttalinkki].

Päivittäisiin tunnelmiin.

Perjantai 17.9.2021

Käytin julkista liikennettä (juna Rovaniemelle, bussi kohti Ivaloa) ja jäin pois Alajoen pysäkillä. Lähtöpaikka oli Alajoen hiekkatien silta [karttalinkki].

Ruska loimotti maastossa juolukanlehden punaisena ja koivunlehden keltaisena.

Kun aurinko paistoi lehtiin, esiin tuli yhä kirkkaampia sävyjä.

Meloin ruskaparatiisissa.

Joki avautuu järveksi.

Alajärvi.

Meloin Alajärven yli ja kytkin kärryt kanootin alle [karttalinkki].

Kuljin Ivalon lentokentän viereistä tietä.

Olin ennakkoon katsonut paikan, josta ylittäisin Ivalojoen. Tästä [karttalinkki].

Pajakosken alapuolelta yli – mikä oli helppoa – mutta vastaranta on jyrkkä: kipuaminen ylös vei aikaa 20 minuuttia.

Lopulta 17-metrisen jyrkänteen päällä. Ivalojoen Pajakoski.

Lehtipuiden värit jokirannassa ovat uskomattomat. Kamerakin sen tallentaa.

Jos kameran eteen laittaa puita, jostain syystä kamera kaappaa vastarannan värit hieman keltaisempina – kirkkaina kuitenkin.

Taas aloin vetää.

Kohde oli Pasasjärvi. Viimeinen 400 metriä metsän läpi. Kärryillä ylittyy myös 15-senttiset puut.

Pasasjärvi [karttalinkki].

Kärryt irti ja kanoottiin.

Meloin Pasajärven läpi, kunnes pystytin teltan [karttalinkki].

Matkantekoa 18 km, josta meloen 11,5 km ja kanoottia vetäen 6,5 km.

Päiväetappi bussilta Pasasjärven luoteisnurkkaan oli ollut mahtava. Juuri tällaisia parhaat retket ovat. Paljon eri vaiheita ja maisemia, melomista ja kärryvetoa. Jos olisin kävellyt tänne tietä pitkin, se olisi ollut hyvin yksitoikkoista.

Lauantai 18.9.2021

Jätin kanootin Pasasjärvelle ja täytin jättiläisjumppapallon. Pallon halkaisija on 140 cm, massa täytettynä 9 kg.

Aluksi kävelin muutaman kilometrin metsäautotietä.

Sitten mönkijäuraa.

Kulkukelpoisella suolla.

Moottorikelkkauraa pitkin Rautujärvelle [karttalinkki].

Rautujärven etelärannan kevyitä kotarakenteita.

Evästelin Ahvenjärven ja Pikku Ahvenjärven välisellä kannaksella, josta on mukava näkymä nimettömälle tunturihuipulle (isompi kuva tässä) [karttalinkki].

Välipalaa sai mistä vain, sillä maastossa oli valtavasti puolukkaa.

Otin kuvia pallosta värikkäässä maastossa.

Ahvenjärven länsipuolella löytyy jälleen kelpo moottorikelkkaura.

Tuunasin pahkasta hyönteisen.

Poroaidan portti [karttalinkki].

Kaatunut kelo – tällaisia sommitelmia kuvaa mielellään (isompi kuva tässä).

Kello 16:30 kohde näkyvissä. Hammastunturi (isompi kuva tässä) [karttalinkki].

Hammastunturin autiotupa on parhaat päivänsä nähnyt. Puuseetä ei ole. Kirjoitin nimeni vieraskirjaan.

Vielä ehtii…

Hammastunturin pohjoishuipun näkymä Hammasjärvelle, korkeus noin 500 metriä (isompi kuva tässä) [karttalinkki].

Takaisin alas. Aurinko laskee pian.

Maaruska. Joissakin kohdissa vihertää, toisissa juolukka ja mustikka punertavat sekä vaivaiskoivu kellertää.

Vastapäinen tunturi Aittamorosto on matalampi. Sen huippu on tunturikoivun keltainen.

Vielä parempia värejä olisi kameraan tarttunut, jos ilta-aurinko olisi paistanut.

Pystytin teltan purovarteen 200 metriä autiotuvalta itään [karttalinkki].

Päivän saldo 24 km kävelyä pallon kanssa.

Sunnuntai 19.7.2021

Kaksi aiempaa päivää olin kerännyt pätkiä ”mystiseen” jumppapallovideoon, jonka aioin leikata tästä retkestä. Jotain puuttui: halusin uittaa palloa lammessa. Lampi löytyi autiotuvan läheltä, mutta kun saavuin paikalle, lampi oli kuiva. Ei se mitään. Tämä dronella kuvattu maisema on joka tapauksessa väreiltään hämmästyttävä (isompi kuva tässä) [karttalinkki].

Seuraava asetelma ei päätynyt videoon.

Päätin käydä Aittamorostolla, mutta sitä ennen Hammastunturi suon yli (isompi kuva tässä) [karttalinkki].

Melkein jo Aittamoroston huipulla. Näitä keltaisia tunturikoivuja olin eilen katsonut Hammastunturin huipulta (isompi kuva tässä).

Maisema Aittamorostolta Hammasjärvelle, korkeus 390 metriä. Aivan eri tunnelma kuin Hammastunturin huipulla. Mahtavaa (isompi kuva tässä) [karttalinkki].

Päätin, että Aittamoroston maisemaan mystinen jumppapallovideo päättyisi. Ja se video on tässä (7 minuuttia):

Aittamorostolta laskeutuessa Hammastunturi vaikuttaa kovin korkealta, vaikka se on vain hieman yli 500-metrinen.

Söin lounaan, purin teltan ja aloin pyörittää palloa takaisin kohti Pasasjärveä, jossa kanootti odotti.

Vielä kerran ruska yllättää. Hämmästyttävä luoto Ahvenjärvellä.

Rautujärven päivätupa on peruskorjattu ja tullut käyttöön vain 3 viikkoa sitten. Sen viereen laitoin pallon kuoppaan ja teltan [karttalinkki].

Sisällä lattia ja pöydät kiiltävät uutuuttaan.

Myös vessat ja puuvaja ovat superlaatua.

Päivän saldo kevyet 19 km kävelyä pallon kanssa.

Maanantai 20.9.2021

Tästä tuli pitkä päivä. Lähdin kävelemään klo 6:45 ja lopetin liikkumisen klo 20:15.

Rautujärveltä katsottuna Hammastunturi on vain pieni kaukainen kohouma horisontissa.

Taimenlantto-järven länsipää. Olen kuvassa niin pieni, että tuskin erotun, vaikka vieressäni on oranssi pallo (isompi kuva tässä) [karttalinkki].

Tästä tuli se aurinkoinen päivä, joka laittaa maan todella punertamaan.

Kirkkaan punainen on mustikka (juolukka on violetimpi).

Kun saavuin kanootille, tyhjensin pallon ja pakkasin sen retkitavaroiden sekaan. Pallo oli taas nähnyt maailmaa 49 km verran.

Hieman dronen lennätystä Pasasjärvellä (isompi kuva tässä) [karttalinkki].

Dronen lennätys kanootista vaatii selkeän laskupaikan. Tällä kertaa se oli tasainen kivi rannassa.

Pasasjärven pohjoispuolelta alkoi melkein 8 km kävely metsäautotietä pitkin.

On mukavampi vetää 55 kg kanoottia perässä kuin kantaa 25 kg selässä. Tosin ylämäet eivät ole mitään herkkua.

Syvä Paltojärvi [karttalinkki].

Lyhytkin melonta (1,8 km) tekee pitkän kärräyksen jälkeen hyvää. Rannalla vanha laho vene (isompi kuva tässä).

Rannalla myös uusia veneitä.

Syvän Paltojärven pohjoispäässä on tulipaikka.

Tuli oikein ruuhka. Ivalossa asuva vanhempi rouva tarjosi kahvit. Jutustelin myös kahden miehen kanssa, jotka toivat siianpoikasia.

10-senttiset siiat pannaan järveen kasvamaan, josta ne verkolla isompina pannulle nostetaan.

Seuraava järvi, Matala Harrijärvi, on mutkainen ja vuonomainen (isompi kuva tässä) [karttalinkki].

Sitä seuraava, Rahajärvi, on suuri järvi [karttalinkki].

Rahajärven läpäisy olisi reilun 10 km mittainen. Olin ennen retkeä pitkän ajan ennusteesta katsonut, että tuulta ennustetaan olevan vain vähän. Piti paikkansa. Kun meloin järveä, tuuli noin 5 m/s helposta suunnasta.

Pieni ”ruskasaari”.

Isossa järvessä ei ole pittoreskeja piirteitä. Lähinnä vain ohitetaan monta niemenkärkeä.

Ilta tekee tuloaan. Aurinko on matalalla.

Tarkistin Rahajärven laavupaikan, mutten jäänyt sinne yöksi [karttalinkki].

Nousin Rahajärvestä klo 18:30 ja laitoin kanootin alle kärryt.

Lähemmäs Ivaloa halusin päästä.

Liikenne nelostiellä (Inari-Ivalo) oli illalla rauhallista. Siihen mahtui vetämään. Kun ilta pimeni, laitoin otsalampun päähän, jotta erotun hyvin enkä joudu onnettomuuteen.

(Valokuva seuraavana aamuna.) Pystytin teltan Vuostimojärvien pohjoispuolelle klo 20:15. Tänne asti halusin jatkaa, sillä huomenna minun oli määrä olla linja-autossa kello 13 [karttalinkki].

Päivän saldo 41 km liikuntaa. Kanootti liikkui 34 km, josta meloen 16,5 km ja kärryä vetäen 17,5 km.

Tiistai 21.9.2021

Pakkasyön jälkeen liikkeelle kello 7:00. Ylimmäinen Vuostimojärvi.

Ylimmäisen ja Keskimmäisen Vuostimojärven välinen salmi [karttalinkki].

Reitti kohti Alimmaista Vuostimojärveä on mutkainen, mutta siitä pääsi läpi meloen.

Kylläpä maisema näyttää dronekuvassa upealta (isompi kuva tässä) [karttalinkki].

Nousin Alimmaisesta Vuostimojärvestä polulle, siitä heinäpellolle ja vedin kanootin Ivalojokeen [karttalinkki].

Ylitin Ivalojoen ja suuntasin alikulun kautta Ivalojoen juoluoihin, joilla on kartalla nimi ”Mukkavuopaja” [karttalinkki].

Dronekuva Ivalojoesta samalta kohdalta (isompi kuva tässä).

Jos joku ei vielä tunne sanaa ”juolua”, niin Wikipedia valistaa, että juolua eli makkarajärvi on meanderoivan (mutkittelevan) joen irti kuroutunut osa, kun joen reitti on muuttunut. Silloin vanha jokiuoma muuttuu järveksi (isompi kuva tässä).

Mukkavuopajan toisessa päässä on pisaran muotoinen Mukanperäsaari (isompi kuva tässä) [karttalinkki].

En ollut ennen Mukanperäsaarta nähnyt, mutta satelliittikuvassa se näyttää tältä.

Mukanperäsaari on vain 1 kilometrin päässä Ivalon linja-autoasemalta. Päätin melonnan Mukanperäsaaren viereen, evästelin, purin kanootin ja kävelin linja-autoasemalle.

Tähän päättyi retki. Loikkasin bussiin ja palasin etelään. Viimeisen päivän saldo: kanootti liikkui vajaat 12 km, josta meloen 9 km.

Yhteenveto

Vuoden 2021 Lapin pallonpyöritysretki oli totisesti rauhallisempi kuin 2020, jolloin pyöritin palloa Hetta-Pallas-reitillä. Kun Hetta-Pallaksella olin jutellut satojen ihmisten kanssa, Hammastunturissa jättiläispallon näki vain 6 ihmistä (3 vaeltavaa pariskuntaa). Pitkiä filosofisia keskusteluja ei oranssi kuula tällä kertaa herättänyt. Sanoin vain, että hupiväline tämä pallo on (taputtaa palloa kämmenellä) ja toki tyylikäs valokuvissa (nostaa sormen pystyyn) – mitään järkevämpää syytä ei tähän harrasteeseen ole (levittää kädet).

Mutta ruska. Tänä vuonna ruska oli Lapissa parempi kuin aikoihin – varsinkin Ivalon lähellä, jossa lehtipuiden keltainen väriloisto häikäisi. Syysmyrskyjen puute sen tekee, sanoi paikallisasukas. Kun tuulet eivät ole pudottaneet lehtiä puista, maaruska ja puuruska ovat kerrankin voimakkaat samaan aikaan.

Tämä blogi on laaja-alaisesti vaihtelevien retkien äänenkannattaja. Vaikka retken tavoite oli yksinkertainen – mennä jättiläisjumppapallon kanssa Hammastunturiin – kanootin kanssa retkestä tuli isosti vivahteikas.

Reitti satelliittikuvassa: keltainen melontaa, punainen kävelyä, valkoiset ympyrät leiripaikkoja.

Kauemmaskin länteen Hammastunturin erämaa jatkuisi. Tällä retkellä kävelin lopulta vain erämaan itäisellä laidalla. Erämaan eteläpuolella olen toki vieraillut aiemminkin, sillä Ivalojoen kanjoni lähialueineen on osa Hammastunturin aluetta.

* * *

Mitään erityisen vaikeaa tai dramaattista ei tähän retkeen sisältynyt. Työteliäs ruskaretki vain. Kanootti liikkui 64 km, josta meloen 37,5 km. Kävelyä yhteensä 78 km.

Tämä oli viimeinen Lapin reissu 2021. Seuraavan Lapin retken teen näillä näkymin kesäkuussa 2022.