Pääkaupunkiseudun jokireittiopas (15 jokea)
31.03.2017 15 kommenttia
Melontakausi alkaa. Minulta kysytään toisinaan missä pääkaupunkiseudulla kannattaa meloa, mutta lyhyesti siihen ei voi vastata – se kun riippuu vuodenajasta, vesitilanteesta, kalustosta, halukkuudesta raahata kanoottia ryteikössä jne.
Yritän siis mahdotonta mutta olkaa hyvä. Tässä arvioni pääkaupunkiseudun 15 joesta. Numeron suuruus kartassa kuvaa joen merkittävyyttä.
Arviointimenetelmät
Luokittelen joet tai joen osat ”helppoihin”, ”melottaviin” ja ”seikkailullisiin”.
- Helppo = Joessa ei ole esteitä.
- Melottava = Esteet kuten joen poikki kaatuneiden puiden alittelu, ylittely tai maaohitukset eivät hidasta vauhtia enempää kuin 10-12 minuuttia tunnissa, siis 1 km/h (esim. keskivauhti 5 km/h ei putoa alle 4 km/h). Minua ajoittaiset esteet virkistävät – pitävät hereillä – toki tunnen myös kärsimättömiä melojia, joille vain helppo on ”melottava”.
- Seikkailullinen = Paljon hidastavia esteitä, vauhti hidastuu 2 km/h tai enemmän.
Luokittelu riippuu virtaamasta. Tulvassa helppo pätkä voi olla keskikesällä seikkailullinen jne.
Virtaamatietoa saa Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) sivuilta automaattisista vedenkorkeusmittareista. Mittareita on liki kaikissa Suomen vesistöissä [Suomen vesistökartta]. Kun vesistökartasta klikkaa yhtä vesistöä, tulee esille esim. Vantaanjoen vedenkorkeusmittarit [tässä]. Siitä voi edelleen klikata yhden mittarin, esim. Myllymäen mittapisteen, joka kertoo Helsingin ja Vantaan rajalla olevan Pitkäkosken vesitilanteen.
Siellä on seuraava kuvaaja (sivun kuudes kuva):
Turkoosi pystyviiva on tänään (otin kuvan 23.3.2017). Kun suunnittelen jokiretkeä, luen sinistä katkoviivaa. Esim. 1.4.2017 mittapisteessä ennakoidaan olevan 20 m3/s virtaama.
Virtaaman ennustaminen on keväällä hankalaa, sillä sateet irrottavat metsistä lunta vesistöön tuntemattomia määriä. Ennuste kannattaa tarkistaa uudestaan, kun haluttu melontapäivä lähestyy. Alla kuva 30.3.2017.
Nyt ennuste lupaa 1.4.2017 virtaamaa 19 m3/s, mikä on käytännössä sama kuin viikkoa aiempi ennuste.
Keltainen väri osoittaa ennusteelle vaihteluvälin ja se on tarkentunut:
- 23.3.2017 ennusteen vaihteluväli 1.4.2017 oli 13–36 m3/s
- 30.3.2017 ennusteen vaihteluväli 1.4.2017 on 19–27 m3/s
Harmaa taustaväri näyttää muinaisia maksimeja kullekin päivälle.
Se taustaksi. Sitten jokia arvioimaan.
1. Vantaanjoki (93 km)
Vantaanjoki [vesistökartta] on pääkaupunkiseudun ylivoimaisesti tärkein joki. Vantaanjoessa on tulvalla luonnetta ja silloin sen voi meloa Riihimäeltä merelle kahdessa päivässä (41 + 52 km). Vedän joka kevät Vantaanjoki päästä päähän -melonnan, jota olen kuvannut tässä blogissa 2013, 2014, 2015, 2016.
Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys on tehnyt Vantaanjoen melonnasta informatiivisen pdf-dokumentin [tässä].
Vinkit Vantaanjoelle (paikkojen linkit ovat karttalinkkejä):
- Riihimäki – Kytäjä (Hyvinkää) (17 km)
- Rajat: helppo, kun Paloheimon mittapiste ennustaa yli 2 m3/s tai (alavirrasta katsoen) Myllymäen mittapiste yli 50 m3/s (melottava: 0,6 m3/s ja 20 m3/s).
- Yleiskuva: Joen alku aina kiinnostaa. Selkeää menoa, kun virtaus riittää, mutta myös pusikkoa.
- 0 km: Lähtö 300 m Riihimäen rautatieasemalta etelään. Alussa ahtaita siltarumpuja, minkä jälkeen joki sukeltaa Paloheimon tehtaan alta pienenä koskena. Varovaisuutta!
- 1 km: Joen ympärillä on tästedes vuorotellen peltoa ja metsää.
- 6,5 km: Vantaanjoen pääuoman suurin järvi on 300-metrinen Arolammi. Huhtikuussa järven reunat ovat yhä jäässä, mutta virtaus pitää uoman avoinna.
- 11,5 km: Hyvinkään kotiseutumuseo eli Vaiveron myllytila on hyvä evästelypaikka. Sen vieressä on ”Golfkentänkoski” (luokka I+), jonka laskureitti pitää tarkistaa ennakkoon ja raivata koskeen kaatuneet puut.
- 17 km: Kytäjäntien silta.
- Kytäjä (Hyvinkää) – Nukarinkoski (16,5 km)
- Rajat: helppo, kun Myllymäen mittapiste ennustaa yli 20 m3/s (melottava: 6 m3/s).
- Yleiskuva: Sujuvaa peruskivaa menoa, osin peltoa, osin metsää. Muutamia helppoja koskia, joiden luokka I-.
- 17 km: Lähtö sillan länsipuolelta, jossa helppo ranta.
- 20 km: Hyvinkään maaseutuopiston vanhan kesäteatterin katsomo ja näyttämö ovat eri puolilla jokea. Kävelysillan alikulku on niin kapea, että siihen syntyy suma. Teatterin jälkeen joki levenee tulvajärveksi. Ole tarkkana mihin joki menee!
- 33,7 km: Ylös ennen Nukarinkoskea vasemmalta, jossa on soraramppi. Varo, ettet joudu koskeen.
- Nukarinkoski
- Ohitus 1,2 km tietä pitkin joen vasenta rantaa. Käy urheilukentän kohdalla ihailemassa kosken pauhua. Maapohjainen laavu on muttei puuseetä [karttalinkki]. Urheilukentän jälkeen pururataa 300 metriä, josta vesille kosken alapuolella.
- Nukarinkoski – Myllykoski (11,5 km)
- Rajat: helppo, kun Myllymäen mittapiste ennustaa yli 20 m3/s (melottava: 6 m3/s).
- Yleiskuva: Vaihteleva kiva pätkä, osin peltoa, osin metsää. Muutama helppo koski 1,5 km ennen Myllykoskea, joiden luokka I-.
- 35 km: Lähtö pururadan vierestä kosken alapuolelta.
- 36 km: Noin 100 metriä pitkä puusuma, jonka yli voi meloa vain huipputulvalla (kun Myllymäen mittapisteessä > 50 m3/s). Jos vähemmän vettä, kierrä vasemmalta. Kanootin laskeminen takaisin jokeen voi olla jyrkässä rannassa vaativa suoritus.
- 41 km: Linnanojan kelpo laavu vasemmalla [karttalinkki]. Hyvä yöpymispaikka mutta puusee purettu. Laita nimesi vieraskirjaan.
- 45,5 km: Ennen Myllykoskea Vuohenpääkosken maapohjainen laavu, ei puuseetä [karttalinkki].
- 46,5 km: Ylös vasemmalta ennen korkealla näkyvää siltaa.
- Myllykoski
- Ohitus 400 metriä joen vasenta reunaa. Nouse soratie ylös, jatka sillan alta ja sitten portaita alas niin pitkälle kuin pääsee. Vesille tulipaikan jälkeen jokisaaresta sopivasta kohdasta.
- Myllykoski – Vantaankoski (29 km)
- Rajat: helppo, kun Myllymäen mittapiste ennustaa yli 10 m3/s (melottava: 4 m3/s).
- Yleiskuva: Joki on pätkän alussa kapea ja meno sujuvaa. Tätä pätkää voi loppuosaltaan meloa läpi kesän, vaikka vesi olisi vähissä.
- 47 km: Lähtö tulipaikan jälkeen Myllykosken alapuolisesta suvannosta.
- 48 km: Muutamia pieniä virtapaikkoja, joita joutuu vähällä vedellä taluttamaan ohi.
- 65 km: Riipiläntien silta, joka on kesällä vähällä vedellä hyvä löhtöpaikka.
- 65,5 km: Lepsämänjoki liittyy Vantaanjokeen. Suurtulvalla tähän syntyy järvi, jonka koko on neliökilometri.
- 66 km: Kävelysillan yläpuolella on urheilukenttä, jonka laavu on hyvä evästelypaikka.
- 67 km: Königstedtin kartano.
- 67,5 km: Königstedtinkoski.
- 68,5 km: Katriinankoski.
- 71 km: Tuusulanjoki liittyy Vantaanjokeen.
- 76 km: Ylös vasemmalta ennen Vantaankoskea ja Kehä III -tietä.
- Vantaankoski
- Ohitus 400 metriä joen vasemmalla puolella Kehä III:n ali, edelleen soratietä Vantaankosken ja viilatehtaan ohi rantaan.
- Vantaankoski – Vanhankaupunginkoski (16,5 km)
- Rajat: helppo, kun Myllymäen mittapiste ennustaa yli 8 m3/s (melottava: 4 m3/s).
- Yleiskuva: Vantaanjoen vauhdikkaimmat kosket ovat täällä. Käytä hyväksesi kevättulvat, jotta opit miten kosket muuttuvat eri vesimäärillä. Viimeiset 9 km joki on tasaista suvantoa.
- 76,5 km: Vesille viilatehtaan ravintolan alapuolelta.
- 80,5 km: Pitkäkoski (pituus 1 km, luokka I+).
- 83 km: Niskalankoski (pituus 200 m, luokka I+).
- 84 km: Ruutinkoski (pituus 400 m, luokka II-).
- 87 km: Keravanjoki liittyy Vantaanjokeen.
- 93 km: Saavut Vanhankaupunginkoskelle. Ylös oikealta ennen koskea.
Lisäkuvia. Linnanojan laavu (15.4.2012).
Königstedtinkoski on kesävedellä pujoteltava koski (24.8.2013).
Katriinankoski on kapeutensa takia Vantaanjoen ainoa läpi vuoden laskettava koski (29.7.2011).
Lisää Vantaanjoesta: 2013, 2014, 2015, 2016.
2. Siuntionjoki (50 km)
Siuntionjoki [vesistökartta] on pääkaupunkiseudun joista yhtä selvä kakkonen kuin Vantaanjoki ykkönen. Siuntionjoen virtaama putoaa hitaammin kuin Vantaanjoen virtaama, sillä Siuntionjoen latvoilla on isoja järviä kuten Nummelan Enäjärvi ja Nuuksiota sivuava Poikkipuoliainen (toisaalta tämän takia järvien läpi ei pääse melomaan ennen kuin jää sulaa). Siuntionjoen Myllykylästä alkava koskiosuus on avokanoottimelojien suosiossa.
Vinkit Siuntionjoelle:
- Nummela (Enäjärvi) – Karhujärvi (25 km)
- Rajat: helppo tämä ei ole koskaan, mutta niukasti melottava, kun Poikkipuoliaisen lähtövirtaama ennustaa yli 1 m3/s. Tarkista lisäksi, ettei järvissä ola jäätä.
- Yleiskuvaus: Siuntionjoen latvat kannattaa kerran koluta, mutta onnistuu vain tulvalla, kunhan järvien jääkansi on sulanut. Jotkut kosket on vaativuutensa takia paras kantaa ohi kuten Palokoski [karttalinkki]. Varaudu satunnaisiin esteisiin. Seikkailumieltä mukaan!
- 0 km: Lähtö Nummelasta Enäjärvelle.
- 5,5 km: Joki kohti Poikkipuoliaista alkaa.
- 8 km: Saapuminen Poikkipuoliaiseen.
- 9,5 km: Joki kohti Tervalampea alkaa.
- 12 km: Tervalampi.
- 12,5 km: Joki kohti Huhmarjärveä alkaa.
- 14,5 km: Huhmarjärvi.
- 16 km: Joki kohti Palojärveä alkaa.
- 17,5 km: Palojärvi.
- 21 km: Joki kohti Karhujärveä alkaa.
- 25 km: Saapuminen Karhujärveen.
- Karhujärvi – Myllykylä (5 km)
- Rajat: helppo ja melottava, kun Siuntionjoen mittapiste ennustaa yli 1 m3/s.
- Yleiskuvaus: Melkein koko matka on sileää vettä. Ainoa koski on lyhyt ja helppo (luokka I).
- 25 km: Karhujärvi.
- 30 km: Myllykylän pato.
- Myllykylän pato
- Ohitus 250 m joen oikeaa puolta tietä pitkin.
- Myllykylä – Kirkkojoki (6,5 km)
- Rajat: helppo ja melottava, kun Siuntionjoen mittapiste ennustaa yli 2 m3/s.
- Yleiskuvaus: Myllykylästä alkava mutkainen koskiosuus (luokka II-) on avokanoottimelojien suosiossa. Joen kapeus lisää koskien vaativuutta, sillä mutkan taakse ei näe. Varaudu pysäyttämään vauhtisi ennen mutkan takana vaanivaa joen poikki kaatunutta puuta!
- 30 km: Koskiosuus alkaa.
- 34 km: Koskiosuus loppuu. Tasainen virta alkaa.
- 36,5 km: Siuntion kuntakeskuksesta tuleva Kirkkojoki yhtyy Siuntionjokeen.
- Kirkkojoki – Pikkalanlahti (13,5 km)
- Rajat: helppo ja melottava aina, koska sileää vettä.
- Yleiskuvaus: Tämä helppo ja vaihteleva jokiosuus sopii kelle vain ja kanoottejakin vuokrataan. Reitin varrella kaksi järveä. Reitin puolivälissä on Siuntion kartano, jonka ohi kanootit kannetaan (100 metriä). Jokisuulla on sulku, joka aukeaa narusta vetämällä.
- 36,5 km: Siuntion kuntakeskuksesta tuleva Kirkkojoki yhtyy Siuntionjokeen. (Järkevä lähtöpaikka löytynee tämän läheltä.)
- 38,5 km: Saapuminen Tjusträskille.
- 40 km: Joki jatkuu.
- 43,5 km: Siuntion kartano.
- 45 km: Saapuminen Vikträskille.
- 47,5 km: Joki jatkuu.
- 50 km: Sulku ennen Pikkalanlahtea, jonka jälkeen lopetus oikealle venesatamaan.
Lisäkuvia. Myllykylän ohitettava pato (19.5.2012).
Saapuminen Vikträskille Siuntionjoen alajuoksulla (20.5.2013).
12-minuuttinen filmi, jossa melotaan Siuntionjoen latvat.
3. Keravanjoki (67 km)
Keravanjoki [vesistökartta] on Vantaanjoen sivujoki ja jää ehkä siksi Vantaanjoen ja Siuntionjoen varjoon. Vähättelyyn ei ole syytä. Keravanjoen latvaosissa on erämaan tuntua ja Lemmenlaakson luonnonsuojelualue on hieno. Vantaan kaupungin alueella Keravanjoessa on kovia koskia.
Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys on tehnyt Keravanjoen melonnasta informatiivisen pdf-dokumentin [tässä]. Kuvassa Lemmenlaakson pätkän alkua Haarajoen padon alla [karttalinkki].
- Ridasjärvi – Kellokoski (19 km)
- Rajat: helppo tämä ei ole koskaan, mutta niukasti melottava, kun vesi tulvii eli Ridasjärven lähtövirtaama ennustaa yli 1,5 m3/s.
- Yleiskuvaus: Villi metsäinen pätkä, joka päättyy Kellokosken 4 km pitkään patoaltaaseen. Meloin tämän 2003 toukokuussa, keskivauhti 3 km/h. Joessa on kohtuullisen paljon esteitä, sillä tätä harvoin melotaan. Metsäkosket voi suosiolla raahata ohi. Ryteikkövaroitus!
- Kellokoski – Lemmenlaakso-ylä (9 km)
- Rajat: helppo, kun Hanalan mittapiste ennustaa yli 4 m3/s (melottava: 1 m3/s).
- Yleiskuvaus: Runsaasti mutkitteleva varsin tasainen etappi vailla koskia. Oudoin paikka: joki alittaa 3 kertaa Kerava-Lahti-radan [karttalinkki]. Kiva alkukevään verryttelypätkä.
- Lemmenlaakson läpäisy (4 km)
- Rajat: helppo tämä ei ole koskaan, mutta niukasti melottava, kun Hanalan mittapiste ennustaa yli 8 m3/s.
- Yleiskuvaus: Lemmenlaakson lehdon alueella Keravanjoki virtaa mutkitellen syvässä kanjonissa. Toukokuun lopussa lintujen paratiisi, jossa voi kuulla esim. idänuunilinnun. Haittapuoli on jokiuraan kaatuneet puut, joita ei luonnonsuojelualueella saa sahata pois. Ne voi ylittää vesitse vain huipputulvalla.
- Lemmenlaakso-ala – Kerava (10 km)
- Rajat: helppo, kun Hanalan mittapiste ennustaa yli 2 m3/s (melottava: 1 m3/s).
- Yleiskuvaus: Lemmenlaakson jälkeen alkaa lähes yhtä hieno metsäinen osuus, Mikonkorpi. Viiden kilometrin jälkeen näkyy myös peltomaisemia. Tämä jokiosuus päättyy Keravan aseman lähettyville kauniille kivisillalle.
- Kerava – Korso (Jokivarsi) (7,5 km)
- Rajat: helppo, kun Hanalan mittapiste ennustaa yli 2 m3/s (melottava: 1 m3/s).
- Yleiskuvaus: Sinänsä sujuvaa menoa, jossa joki kulkee Lahden moottoritien kupeessa eikä saa minulta kovin suuria pisteitä.
- Korso (Jokivarsi) – Heureka (11 km)
- Rajat: helppo tämä ei ole koskaan (vaikeiden koskien takia), mutta melottava, kun Hanalan mittapiste ennustaa yli 4 m3/s.
- Yleiskuvaus: Tällä välillä on Keravanjoen kovat kosket Matarinkoski (luokka I), Pikkukoski (luokka II+), Hanabölenkoski (luokka II+) sekä näiden jälkeen muutamia lyhyempiä koskia. Osuus päättyy Tikkurilankoskelle Heurekan tiedekeskuksen viereen. (Tikkurilankoskea en ole laskenut.)
- Heureka – Vanhankaupunginkoski (12,5 km)
- Rajat: helppo ja melottava aina, koska sileää vettä.
- Yleiskuvaus: Keravanjoki virtaa sileänä Heurekan tiedekeskukselta kohti merta. Ainoa koski on Siltamäessä, joka on syytä kantaa ohi. Keravanjoki yhtyy Vantaanjokeen 6 km ennen Vanhankaupunginkoskea.
Lisäkuvia (24.4.2010). Lemmenlaakson alue on luonnontilassa.
Kaatuneita puita.
Mikonkorven aluetta Lemmenlaakson jälkeen (tämä kuva 2.6.2013).
Keravan kivisilta.
4. Espoonjoki (8,5 km)
Espoonjoki [vesistökartta] alkaa virallisesti siitä missä Glimsin- ja Glomsinjoki kohtaavat [karttalinkki]. Espoonjoen hienous on sen kolme eri luonnetta. Ensin joki on erämainen hieno räme kuivatetun Kirkkojärven alueella. Toiseksi se on kulttuurimaisema virratessaan Espoon kirkon ohi. Viimeisen merellisen olomuotonsa Espoonjoki saavuttaa juuri ennen Espoonlahtea.
Vinkit Espoonjoelle:
- Glims/Gloms-risteys – Espoon kirkko (2 km)
- Rajat: helppo, kun Kauklahden mittapiste ennustaa yli 1,6 m3/s (melottava: 0,6 m3/s). VAROITUS: Turun moottoritien alitus ei onnistu, jos virtaama on 4 m3/s tai enemmän.
- Yleiskuvaus: Hieno rämeinen pätkä keskellä Espoota. Hyvä lähtöpaikka on Espoon Ikean parkkialue: kanootti raahataan pellon yli Turun moottoritien sillalle, josta jokea ylös. Tai sitten aloitus Espoon kirkolta ylävirtaan ja takaisin.
- Espoon kirkko – Kauklahdenkoski (4,5 km)
- Rajat: helppo, kun Kauklahden mittapiste ennustaa yli 1,6 m3/s (melottava: 0,6 m3/s).
- Yleiskuvaus: Espoon kirkon kulttuurimaisema rakennuksineen on yksinkertaisesti kaunis. Kohti Kauklahtea joki virtaa välillä talojen takapihoilla, metsässä ja pellolla. Ennen Kauklahdenkoskea kannattaa tarkistaa maitse kosken luonne (luokka I-).
- Kauklahdenkoski – Espoonlahti (2 km)
- Rajat: helppo ja melottava aina.
- Yleiskuvaus: Kun olet laskenut Kauklahdenkosken, kapea joki virtaa vauhdikkaasti kohti merta. Melonnan voi lopettaa osoitteeseen Kristallitie 11, jossa on ramppi [Google-katunäkymä]. Silloin tosin näkemättä jää hieno jokisuu. Jos jatkat Espoonlahdelle, kanootin voi nostaa ylös jossakin lukuisista venesatamista, esim. Kivenlahden Marinsatamassa [karttalinkki].
Lisäkuvia (3.5.2012). Kirkkojärven räme tulvii keväällä.
Espoon kirkon kulttuurimaisema.
Kauklahden pellot.
Näiden rakennusten jälkeen vain kilometri merelle.
5. Brobackanjoki–Mankinjoki (15 km)
Nuuksion Pitkäjärvestä alkava Brobackanjoki [vesistökartta] on parhammillaan ensimmäisten 6 km aikana virratessaan osin erämaisten seutujen halki. Joelle ei pääse ennen kuin Nupurinjärvestä ovat jäät lähteneet. Brobackanjoki muuttuu Mankinjoeksi 3 km ennen saapumistaan Espoonlahteen.
- Nuuksion Pitkäjärvi – Dämmanin vedenpuhdistuslaitos (6 km)
- Rajat: helppo, kun Kehä III:n mittauspiste ennustaa yli 5 m3/s (melottava: 1,5 m3/s). Tarkista lisäksi, ettei Nupurinjärvessä ole jäätä.
- Yleiskuvaus: Erämainen jokiosuus alkaa rämeisen hienona Nuuksion Pitkäjärvestä. Juuri ennen Turun moottoritietä joki virtaa Nupurinjärven ja moottoritien jälkeen vielä kahden muun järven (Svartbäckträsket, Kvarnträsk) kautta Dämmaniin. Ennen Dämmania on hauska lyhyt koski, Stampforsen (kovalla virtauksella luokka I+). Ryteikkövaroitus!
- Dämmanin vedenpuhdistuslaitos
- Ohitus 200 metriä. Länsi-Espoon asukkaat juovat kodeissaan Dämmanin puhdistettua vettä.
- Dämmanin vedenpuhdistuslaitos – Espoonlahti (9 km)
- Rajat: helppo tämä ei ole koskaan (koska ohi raahattavia risukkoisia koskia), mutta melottava, kun Kehä III:n mittauspiste ennustaa yli 1,5 m3/s.
- Yleiskuvaus: Joki virtaa aluksi Gumbölen golfkentän, sitten Espoon golfkentän läpi. Tämän jälkeen joki jatkaa metsään luonnonsuojelualueen läpi ollen hyvin vaihteleva. Varaudu ohittamaan metsäkosket maitse. Joen viimeinen 3,5 km on tasaista helppoa virtaa. Jos jatkat Espoonlahdelle, kanootin voi nostaa ylös jossakin lukuisista venesatamista, esim. Kivenlahden Marinsatamassa [karttalinkki].
Lisäkuvia (17.4.2010). Pieni virtapaikka Brobackanjoen alkujuoksulla.
Stampforsen laskee Dämmaniin.
Golfkenttä veden peitossa.
Golfkenttien välissä on raahattava pato-osuus (kuva 9.4.2016).
Golfkenttien jälkeen Brobackanjoessa on vaativia kohtia, jotka vaativat erikoisoperaatioita.
Joen nimi vaihtuu Mankinjoeksi 3 km ennen merta.
6. Lepsämänjoki (17 km)
Lepsämänjoki [vesistökartta] on Vantaanjoen sivujoki, joka alkaa Lakiston/Härkälänjoen risteyksestä. En ole melonut sitä omana jokenaan vaan esim. Lakistonjoen jatkona matkalla kohti Vantaanjokea (Lakistonjoki = oppaan joki 9). Merkittävä osa Lepsämänjoen vesistä saa alkunsa Nuuksion metsistä. Joki pysyy melottavana toukokuun puolelle, jos talvi on ollut luminen.
Lepsämänjoen erikoisuus on suurtulvalla (Myllymäen mittapiste >100 m3/s) Vantaanjoen haaraan syntyvä neliökilometrin kokoinen tulvajärvi, josta kuva alla [karttalinkki].
Vinkit Lepsämänjoelle:
- Lakiston/Härkälänjoen risteys – Luhtajoki-risteys (14,5 km)
- Rajat: helppo, kun Lepsämänjoen mittapiste ennustaa yli 5 m3/s (melottava: 2 m3/s).
- Yleiskuvaus: Keväällä pikkukivaa vauhdikasta menoa, jossa tosin peltomaiseman osuus on turhan suuri. Metsäpätkillä joki virtaa toisinaan syvällä kanjonissa, jolloin kaatuneiden puuröykkiöiden ohitus on hankalaa. Ryteikkövaroitus!
- Luhtajoki-risteys – liittyminen Vantaanjokeen (2,5 km)
- Rajat: helppo ja melottava aina, koska sileää vettä.
- Yleiskuvaus: Peltomaisemaa, jonka lopussa joki alittaa Hämeenlinnan moottoritien. Moottoritien ja Vantaanjoen väliin kehittyy suurtulvalla tulvajärvi.
Lisäkuvia (5.5.2012). Pieni koski Lepsämänjoessa [karttalinkki].
Ryteikkö Lepsämänjoen pohjalla.
Lepsämänjoen peltomaisemaa.
7. Luhtajoki (30 km)
Luhtajoki [vesistökartta] on Lepsämänjoen sivujoki, joka on Vantaanjoen sivujoki. Kiitettävästä pituudesta huolimatta Luhtajoki ei nouse luettelossa korkealle, sillä peltojen ympäröimässä joessa ei ole vaihtelua. Peltojen lumet sulavat nopeasti, mistä seuraa, että Luhtajoen vesi laskee pian kevättulvan jälkeen.
Luhtajoen kruunu on Etelä-Suomen komein vesiputous, Kuhakoski [karttalinkki].
Vinkit Luhtajokeen:
- Pohjois-Nurmijärvi – Kuhakoski (15,5 km)
- Rajat: helppo, kun Luhtajoen mittapiste ennustaa yli 3 m3/s (melottava: 1 m3/s).
- Yleiskuvaus: Lähtöpisteen kukin etsiköön mistä haluaa (ylläoleva oli minun lähtöpiste). Alussa metsää ja ryteikköä, muuten enimmäkseen peltoa Kuhakoskelle asti. Huom! Vesiputousta ennen on syvä 50 metriä pitkä kalliokanjoni. Havaitse putous ajoissa, jotta et ajaudu siihen!
- Kuhakoski
- Ohitus 250 m ensin joen oikeaa puolta jyrkkä mäki tielle, sitten sillan yli ja joen vasenta puolta vesiputouksen ja jatkokosken ohi.
- Kuhakoski – liittyminen Lepsämänjokeen (14,5, km)
- Rajat: helppo, kun Luhtajoen mittapiste ennustaa yli 3 m3/s (melottava: 1 m3/s).
- Yleiskuvaus: Enimmäkseen peltoa, mutta ennen Klaukkalaa myös erämaista metsää, jossa joen oikea puoli on luonnonsuojelualue. Ryteikkövaroitus!
Lisäkuvia (9.5.2013). Kuhakosken vesiputousta edeltävä kanjoni. Älä melo kanjonin läpi!
Kanjoni toiselta puolelta katsottuna.
Lisää Luhtajoen melonnasta tässä blogissa täällä (=9.5.2013 oli liian vähän vettä).
8. Tuusulanjoki (15 km)
Tuusulanjoki [vesistökartta] on Vantaanjoen sivujoki, jonka voi meloa kevättulvalla. Siinä on joitakin kelpo maisemia ja vaihteluakin, mutta ryteiköt hidastavat menoa liiaksi. Tuusulanjoen vesi laskee pian kevättulvan jälkeen – älä lykkää tämän joen melontaa edes huhtikuun lopulle.
Vinkit Tuusulanjoelle:
- Tuusulanjärvi – liittyminen Vantaanjokeen (15 km)
- Rajat: helppo tämä ei ole koskaan (koska ohi raahattavia risukkoisia koskia), mutta melottava, kun Myllykylän mittapiste ennustaa yli 3 m3/s.
- Yleiskuvaus: Tuusulanjärvestä alkava joki virtaa ensin siltarummun läpi Hyrylän jokipuistoon, jossa mutkittelee vauhdikkaasti. Jos rannoilla on lunta ja mutkan takana vaanii kaatunut puu, tilanne on riskaabeli. Vauhdikkaan jokipuiston jälkeen virta rauhoittuu. Edessä on vaihtelevasti peltoa ja metsää Vantaanjoelle asti.
Lisäkuvia (1.4.2012). Tuusulanjoen alku.
Kiivaan alun jälkeen Tuusulanjoki rauhoittuu.
Metsäkosket on havaittava ajoissa ja ohitettava – varsinkin, jos rannoilla on lunta ja vesi jääkylmää.
Tämä koski päättyi tähän.
9. Lakistonjoki (8 km)
Lakistonjoki [vesistökartta] on yksi Lepsämänjoen alkujoki, joka puolestaan on Vantaanjoen sivujoki. Lakistonjoki alkaa Nuuksiosta, mikä lisää sen arvoa. Sen latvajärviä ovat mm. Velskolan Pitkäjärvi, Kattilajärvi, Vääräjärvi, Urja, Orajärvi ja Saarijärvi. Lakistonjoki on kiitettävän vaihteleva, sillä sen varrella on metsää, rämettä, peltoa ja lopuksi Lakiston golfkenttä, josta joki laskee vesiputouksena Lepsämänjokeen [karttalinkki].
Vinkit Lakistonjokeen:
- Velskola – Lepsämänjoki (8 km)
- Rajat: helppo tämä ei ole koskaan (koska metsäpätkät ovat mitä ovat), mutta melottava, kun Lepsämänjoen mittapiste ennustaa yli 4 m3/s. Huom! Lakistonjoessa ei ole omaa vedenkorkeusmittaria, siksi käytössä Lepsämänjoen mittari.
- Yleiskuvaus: Kokonaisuudessaan oikein viihdyttävä pätkä. Tämä kannattaa meloa mahdollisimman suurella virtaamalla ja jatkaa sitten Lepsämänjokeen (oppaan joki 6).
Lisäkuvia (5.5.2012). Tulin Lakistonjoelle etelästä melomalla ensin Velskolan Pitkäjärven läpi Velskolan toimintakeskuksen rantaan [karttalinkki]. Sitten kärräsin kanoottia 600 metriä alla olevan kuvan kohdalle. Kaislojen määrä joessa näytti mahdottomalta. Onneksi en luovuttanut, sillä 200 metrin lisäraahauksen jälkeen melonta onnistui.
Tein vuonna 2012 Reino Villlisika -elokuvia. Tämän rämepätkän kuvasin Lakistonjoella.
Metsäpätkän jälkeeen Lakistonjoki on näin helppo.
Lakiston golfkentällä kanootti on nostettava siltojen ja putousten ohi.
10. Härkälänjoki (15 km)
Härkälänjoki [vesistökartta] on yksi Lepsämänjoen alkujoki, joka puolestaan on Vantaanjoen sivujoki. Härkälänjoki alkaa Nuuksion liepeiltä, sillä Salmijärvi on sen lähtöjärvi. Härkälänjoki ei ole yhtä vaihteleva kuin naapurinsa Lakistonjoki (oppaan joki 9). Härkälänjoki virtaa valtaosin peltomaisemassa, kunnes yhtyy Lepsämänjokeen (oppaan joki 6).
Vinkit Härkälänjokeen:
- Salmijärvi – Härkälän silta (2,3 km)
- En ole melonut tätä, niinpä en anna vinkkejä.
- Härkälän silta – Lepsämänjoki (12,7 km)
- Rajat: helppo tämä ei ole koskaan (joki liian pusikkoinen), mutta melottava, kun Sandbackan mittapiste ennustaa yli 2 m3/s.
- Yleiskuvaus: Vähän metsää ja enimmäkseen peltoa. Joen kiinnostavin anti on ajatus Nuuksiosta joen lähteenä.
Lisäkuvia (28.3.2015). Vaikka retki yritettiin ajoittaa parhaseen tulvaan, lumet olivat maastosta liki sulaneet. Siksi tämä vuosi ei ollut paras.
Kunnon tulvalla vesi lainehtisi kanootin alla tässäkin kuvassa.
Lisää Härkälänjoen melonnasta tässä blogissa täällä (=28.3.2015 oli liian vähän vettä).
11. Glimsinjoki (4,5 km)
Espoossa sijaitseva Glimsinjoki [vesistökartta] saa alkunsa (Laaksolahden) Pitkäjärvestä, josta se virtaa Träskändan kartanopuiston läpi Espoonjokeen (Träskändan puistoa kannattaa vilkaista laajemminkin, esim. lukuisia puujättiläisiä). Valtaosa Glimsinjoen alkumatkasta kulkee luonnonsuojelualueella, jossa jokeen kaatuneita puita ei saa raivata pois.
Vinkit Glimsinjokeen:
- Pitkäjärvi – Vanha Turuntie (3 km)
- Rajat: helppo tai melottava tämä ei ole koskaan (paljon kaatuneita puita ja metsäkoskia), mutta ehdottomasti seikkailullinen. Hidas vauhtikin on nautinto, kun Pitkäjärven lähtövirtaama on yli 0,5 m3/s.
- Yleiskuvaus: Träskändan kartanonpuisto on osa suomalaista kulttuurimaisemaa. Jos kerran elämässä haluat meloa ryteikköä, niin se on tässä. Varo arvaamattomia metsäkoskia!
- Vanha Turuntie – Espoonjoki (1,5 km)
- Rajat: helppo tämä ei ole koskaan (joki pusikkoinen), mutta melottava, kun Moottoritien sillan mittapiste ennustaa yli 1 m3/s.
- Yleiskuvaus: Vanhan Turuntien jälkeen joki virtaa pellolla. Kun Glimsinjoki kohtaa Glomsinjoen (oppaan joki 13), siitä alkaa Espoonjoki (oppaan joki 4).
Lisäkuvia (29.3.2014). Träskändan kartanonpuiston esteitä ei saa siivota pois.
Jossain Myllykylän liepeillä voi laskea pienen kosken.
Jokiura levenee välillä niin, ettei vesi riitä.
Tämä paikka on parasta raahata ohi.
Lisää Glimsinjoen melonnasta tässä blogissa täällä (29.3.2014).
12. Kauhalanjoki (12 km)
Kauhalanjoki [vesistökartta] on alkujoki Mankinjoelle, joka laskee Espoonlahteen. Ryteikköinen Kauhalanjoki alkaa Lounais-Nuuksiosta, jossa sen latvajärviä ovat Kaislampi ja Pikaraiset. Kauhalan ulkoilualueella joki virtaa kalliokiipeilijöiden suosimien komeiden jyrkänteiden vieritse ja sittemmin hankalien taipaleiden kautta Loojärveen, jonka jälkeen yhtyy aiemmin käsiteltyyn Brobackan-Mankinjokeen (oppaan joki 5).
Vinkit Kauhalanjokeen:
- Hauklampi (Kauhala) – Kauhalan ulkoilualueen eteläraja (3 km)
- Rajat: helppo tai melottava tämä ei ole koskaan (liian pieni joki), mutta seikkailullinen varmasti.
- Yleiskuva: Hankalaa etenemistä, jatkuvia esteitä. Joen kiinnostavin anti on ajatus Nuuksiosta joen lähteenä, mutta tutustu Kauhalan ulkoilualueeseen mieluummin patikoiden.
- Kauhalan ulkoilualueen eteläraja – liittyminen Brobackanjokeen (9 km)
- Rajat: helppo tai melottava tämä ei ole koskaan (liian pieni joki), mutta seikkailullinen varmasti.
- Yleiskuva: Hankalaa etenemistä, jatkuvia esteitä. Melonta helpottuu, kun päästään Loojärvelle, jonka jälkeen loppujoki 4 km on melottavampi, mutta yhä esteinen.
Lisäkuvia (14.5.2015). Näkymä Kauhalan ulkoilualueella, kun aurinko laikuttaa metsää. Kauhalanjoki on niin pieni, että puiden lehvästö riittää piilottamaan sen satelliittikuvista.
Saapuminen Loojärveen on nätti.
Joki ohittaa Espoonkartanon ennen yhtymistään Brobackanjokeen. Siinä yhteydessä ohi täytyy kantaa vielä museosilta ja tämä koski [karttalinkki].
Viimeinen lyhyt pätkä ennen kuin joki loppuu.
13. Glomsinjoki
Glomsinjoki [vesistökartta] alkaa Bodominjärvestä ja laskee vetensä Espoonjokeen. Glomsinjoen jatkuvat mutkat ja metsäisyys ovat ehdotonta plussaa seikkailevalle melojalle, mutta jatkuva puuröykkiöiden ohittelu puuduttaa. Kuva alla: Glomsinjoki alkaa tästä padosta.
Vinkit Glomsinjokeen:
- Bodominjärvi – Espoonjoki (5 km)
- Rajat: helppo tai melottava tämä ei ole koskaan (paljon kaatuneita puita), mutta mukavan seikkailullinen.
- Yleiskuvaus: Hankalaa etenemistä, jatkuvia esteitä. Joen kiinnostavin anti on ajatus Bodominjärvestä joen lähteenä. Vaikka retki puudutti, jälkimaku oli hyvä (jatkoin Espoonjoelle ja Espoonlahtea pitkin kotiini Kivenlahteen).
Lisäkuvia (17.5.2015). Glomsinjoen tierummut ovat pienet. Tästä Kunnarlantien ali.
Onko tämä terveellistä?
Pirteänä kohti seuraavaa ryteikköä.
Glomsinjoen puut muodostavat mielikuvituksellisia röykkiöitä. Diagonaalinen törröttäjä.
Pitkä metsäpätkä päättyy, kun ohitetaan rauhoitettu Myllypato [karttalinkki].
Sen jälkeen alitetaan tierummussa Nupurintie, jonka jälkeen korkealla kulkeva Kehä III jne. Joen loppuvirta Ikean ohi on yhä täynnä esteitä.
14. Myllypuro (6 km)
Myllypuro on Nuuksion sydämessä virtaava pieni joki, joka ohjaa mm. Suolikkaan, Iso-Parikkaan, Haukkalammen ja Ruuhijärven vedet Nuuksion Pitkäjärveen. Ken haluaa Nuuksiota perinpohjin tutkia, kannattaa kerran kävellä Myllypuro Takalan laavulta alas .. tai vaikka meloa se kanootilla!
Vinkit Myllypurolle:
- Paikka Takalan laavun lähellä – Nuuksion Pitkäjärvi (6 km)
- Rajat: helppo tai melottava tämä ei ole koskaan (paljon kaatuneita puita ja pieni joki), mutta mukavan seikkailullinen, kun virtaa on tarpeeksi.
- Yleiskuvaus: Hankalaa etenemistä, jatkuvia esteitä. Silti ihanaa menoa, ollaanhan Nuuksion sydämessä. Kuuden kilometrin matkaan meni 6 tuntia, kaikki täyttä asiaa.
Lisäfilmiä (29.9.2012).
15. Sahaoja (3 km)
Sahaoja on Nuuksion sisäinen pieni joki, joka laskee Sahajärvestä Nuuksion Pitkäjärveen. Sahaojan latvajärvistä suurin on Siikajärvi. Ken haluaa Nuuksiota perinpohjin tutkia, suosittelen myös tutustumista Sahaojaan. Kuvassa Sahaojan alku.
Vinkit Sahaojalle:
- Sahajärvi – Nuuksion Pitkäjärvi (3 km)
- Rajat: helppo tai melottava tämä ei ole koskaan (paljon kaatuneita puita ja pieni joki), mutta mukavan seikkailullinen, kun virtaa on tarpeeksi.
- Yleiskuvaus: Hankalaa etenemistä, jatkuvia esteitä. Joen kiinnostavin anti on Nuuksion reittien tutkiminen. Kolmen kilometrin matkaan meni 2,5 tuntia, minkä jälkeen jatkoin Brobackan-Mankinjokea (oppaan reitti 6) Espoonlahdelle ja edelleen kotiini Kivenlahteen.
Lisäkuvia (9.4.2016). Tyypillinen joen leveys Sahaojalla. Kanootti saattaa jäädä kiinni joen länsi- ja itäpuolen kiviin.
Kaikenlaisia ohitteluja on paljon.
Saapuminen Nuuksion Pitkäjärvelle.
Yhteenveto
Tämä pääkaupunkiseudun jokireittiopas on laadittu innosta seikkailulliseen melontaan.
Olen pyrkinyt kuvauksissa ja virtaamaluokitteluissa tarkkuuteen, mutta virheitä voi sattua ja muistikuvat voivat heittää. Siksi harras pyyntö: Ole hyvä ja lähetä postia, jos jokin joki ei ole vastannut jollakin virtaamalla antamiani mielikuvia. Kun annat palautetta, voin pitää tämän jokireittioppaan ajan tasalla jatkossakin.
Kehitysidea koodarille:
- Tee sovellus, johon voi syöttää haluamansa retkipäivän ja jokiluokituksen helppo/melottava/seikkailullinen. Sovellus lukee automaattisesti Suomen ympäristökekuksen virtaamatietoa ja kertoo sinulle mihin jokeen voit mennä melomaan.
- Tai toisinpäin: Voit merkitä sovelluksessa jonkin joen halutuksi joeksi. Kun virtaamaennuste on kohdallaan, sovellus hälyttää, että ensi viikonloppuna onnistuu.
Lopuksi pakollinen nätti lisäkuva (koska facebook käyttää artikkelin viimeistä kuvaa aina kansikuvana).
Aivan huikea jokiopas.
Pikku kommentti. Kun vahvennetaan sana helppo, jatkossa ei mielestäni kannattaisi satunnaisesti kumota sitä vahventamattomalla ei koskaan -lisäyksellä. Hätätousuhan lukaisee luettelosta joskus pelkät vahvennetut. Toisaalta, luonnon valinta 🙂
Kiitoksia. Hmm joo, ymmärrän pointtisi koskien ”helppo”-sanan lihavointia, kun sen perään pannaan ei-lihavoitu ”ei koskaan”. Uskon kuitenkin, ettei väärinkäsitystä synny. Tärkeintä on säilyttää yhtenäinen tyyli (=jos ”helppo” on jossain lihavoitu, olkoon kaikkialla).
Upea opas! Kivaa jos voisit jatkaa jokien kartoittamista Siuntiosta länteenkin päin!
Olen melonut Ingarskilanjoen, Karjaanjoen, Kiskonjoen ja Paimionjoen, mutta niiden arviointi jääköön muille.
Kenties voisin sanoa yleispätevästi näin: jos mittari sanoo virtaamaa olevan yli 0,8 m3/s JA SAMALLA se on vähintään 8 % joen keskimääräisestä kevään huipputulvasta, niin joki on vähintään melottava.
Jos tätä soveltaa Vanjokeen (Karjaanjoen latvajoki), niin Kutin sillan mittapiste http://wwwi2.ymparisto.fi/i2/23/q2300110y/wqfi.html antaa siihen virtaaman. Virtaamamaksimia voi arvioida katsomalla pisintä aikahaarukkaa ja keltaista vaihteluväliä, jolloin Kutin sillan (Vanjoen) virtaamamaksimi on noin 15 m3/s. Tästä 8 % = 1,2 m3/s. Sääntöni perusteella voit meloa Vanjoen, jos virtaama on yli 1,2 m3/s.
Sitten taas jos katsot ylempää Karjaanjoen vesistöä eli Puneliaa http://wwwi2.ymparisto.fi/i2/23/l230531008y/wqfi.html, niin sen lähtövirtaamamaksimi on noin 3 m3/s (nyt luin harmaata väriä). Siitä 8 % = 0,24 m3/s. Koska 0,24 < 0,8, niin tässä kohdassa kuitenkin vaaditaan vähintään 0,8 m3/s virtaama, jotta voit aloittaa melonnan Puneliasta (ja olen kerran aloittanutkin).
Toivottavasti pääset alkuun tällä summittaisella säännöllä.
Kiitos Janne, tämä on mainio opas rähjämelonnan ystäville! Heti ei tule muuta lisäystä mieleen kuin Kirkkonummen Humaljärveltä lähtevä pusikkoinen Myllykylänjoki-Tolsanjoki. Sahan ja vesurin kanssa siitäkin selviää.
Ahaa, tuo Myllykylänjoki-Tolsanjoki on minulle uusi. Jääköön kuitenkin luettelosta pois, koska sieltä ei taida olla mitään mittaritietoa saatavilla edes alavirrasta.
Mainitsen samalla, että yksi tietoinen poisjättö oli Eestinkylänjoki, joka laskee Upinniemen ja Porkkalanniemen väliin. Sieltäkään ei mittaritietoa ole. Yhden kuvan Eestinkylänjoesta olen liittänyt tähän koosteartikkeliin: https://avisuora.wordpress.com/2014/10/23/miksi-pakattava-kanootti-puolen-tunnin-esitelman-tiivistelma/
PS. Oops, nyt katsoin karttaa ja Myllykylänjoki-Tolsanjoki on tietysti juuri Eestinkylänjoen yläjuoksu. Nämä pienet joet ovat vähän sekavia, vaihtavat nimeä liian usein. 🙂
80-luvulla nuo yhtä lukuunottamatta on tullut koluttua. Pikku-Winkkarilla enimmäkseen. Silloin pääsi yhtenä keväänä kotoa Espoon Pitkäjärveltä Espoonjoen alun laskemaan. Se on hieno isossa tulvassa. Pisin seikkailu oli Suurympyrä: Salmesta Siuntionjokeen, alas merelle, meritse Vantaanjoen alkuun ja ylös Lepsämä- Härkälänjokea takaisin Salmeen. Muistelen loppumatkassa olleen peltojen sisässä sellaista jokiviidakkoa, että kanoottia hilattiin välistä runkojen ylitse muutaman metrin vedenpinnan yläpuolella. Liekkö raivautunut sittemin. Brobackasta Dämmanille oli suosikki lyhyelle puolipäiväreissulle. Dämmanin nimeksi muuten oli tyrkyllä sen synnyttyä Lapsivesi! Kunta vastusti. Myllypuron suurin erikoisuus on Korpinkallion alla. Siellä missä korppeeja on aina jotakin mielenkiintoista. Takalan laavulta siis hieman ylävirtaan. Joki painuu kallion alle ja tulvassa oli tutkittavissa koko entinen patoniitty vesitse. Siinä vieressä sijaitsi hirvien hautausmaa. Tarzaneissa oli vastaava norsuille johon vanhat norsut hakeutuvat kuolemaan. Laskin ainakin viiden hirven luut pieneltä alalta. Ja korppeja. Sarvet tallella. Siuntionjoessa järjestettiin joskus 80-luvun lopulla Seitsemäs Joki-niminen melontavaelluskilpailu. Satakunta kanoottijoukkuetta mitteli kaikessa melontaan ja paikallisuuteen liittyvässä viikonlopun yli. Lopussa sulkukin ol käytössä. Ja resiinat loppusiirtymiseen pistoradalla saunaan. Keravanjoessa kilpailtiin melkein samankokoisella melojamäärällä kymmenisen vuotta myöhemmin. Mitenkäs Saltfjärden-Sperringsund-tolsanjoki? Siinä on jatkeena hienot Järsön kalliot.
Kiitos viihdyttävästä muistelusta! Tekemäsi suurympyrä on todellinen saavutus. Laskeskelin päässä, että tarvitsisin siihen ainakin 6 päivää (vähän alle 200 km?), mutta se olisi totista työtä. Eikä Upinniemeä ja Porkkalaa kiertäessä olisi takuuta suosiollisista tuulista.
Muuten sanoisin, että olet jo toinen, joka mainitsi Tolsanjoen. Taitaa tulla tänä keväänä Humaljärvelle menoa, josta meloisi merelle ja sitten Porkkalan ympäri Espooseen. Noh, katsotaan.
Molemmat niemenkärjet oiottiin, Upinniemi osin muotkaamalla niin nähtiin Niittylammensalmi. Porkkalanniemi Lillkanskogsundetia.
Tolsanjoki. Kannattanee jättää Humaljärven alku pois ja lähteä Jerikon hiihtoladun parkista.
Ahaa, katsoin karttaa. Oionta tosiaan auttaa varsinkin Upinniemessä. Itse olen Upinniemen vain kerran kiertänyt, silloin tuuliennuste oli suotuisa ja päästiin ympäri. Porkkalanniemessä samanlainen reilumpi oikaisu ei onnistu. Lillkanskogsundetia olen itsekin kyllä hyödyntänyt joskus.
Kiitos tästä oppaasta! Ihan huippu retkiä suunnitellessa. Tänään tehtiin lyhyt packraft-reissu Espoonkartanolta Espoonlahdelle. Sillä pätkällä joutui vain kerran rantautumaan ja kerran nousemaan veteen kaatuneen tukin päälle yli päästäkseen. Kova tuuli kaatoi yhden puun kohdalla, onneksi ei joen puolelle…
Kiitos kommentista. Itse en ole nähnyt koskaan puun kaatuvan jokeen, huh. Hienoa myös kuulla, että oppaasta on iloa. Tänään kun tätä kirjoitan (2.5.2017), vedet ovat taas niukasti noususuunnassa viime päivien sateiden jäljiltä.
Tuolla joellahan (*toim.huom. reitti 5 Brobackan-Mankinjoki*) on siis nähty pacrafteja muutaman päivän sisään useampiakin. Itse laskin koko joen viime viikon torstaina 27.4. (alkupätkän Nuuksiosta Nupurinjärvelle keskiviikon iltana). Tuolloin virtaama oli n. 2.5m^3/s ja mielestäni aika minimi millä kannattaa joen yläosille lähteä. Nythän virtaama on hieman noussut (~3m^3/s) noista lukemista, kuten Jannekin totesi. Minulla joen virta ja koskipaikoissa monessa kohtaa kivet raapivat lautan pohjaa.
Turun moottoritien silta on juuri nyt remontissa ja sen pohjoispuolella on vedetty pressut koko joen leveydelle niin ettei niitä pysty vesitse ohittamaan. Pystyin pressujen välistä ujuttamaan packraftini ja itseni esteen ohitse, mutta isommilla ja lähinnä pidemmillä lautoilla uskoisin olevan enemmän ongelmia. Tämä pitää ottaa huomioon mikäli joku innostuisi joelle vielä tässä keväällä lähtemään.
Laskuesteitä ja ryteikköä toki mahtui joelle paikoin muutenkin, mutta se oli toki odotettavissakin. Minulle jäi sellainen mielikuva että Mynttilässä olevan golfkentän kohdalla olisi ollut suhteellisesti eniten esteitä, jotka edellyttivät nousua maihin tai ainakin esteen päälle.
Yksi asiavirhekin löytyi alkuperäisestä selostuksesta. Nupurinjärvi on ennen moottoritietä vanhan Turuntien ja moottoritien välissä.
Kiitos hyvistä kommenteista Seppo. Tein kirjoituksesi siivittämänä 2 korjausta: a) korjasin Nupurinjärveä koskevan osuuden, sillä se on tosiaan ennen moottoritietä, b) muutin ”melottava”-rajan reitillä 5 (Brobackan-Mankinjoki) arvosta 1 m3/s => arvoon 1,5 m3/s. Kenties ylemmäskin voisi nostaa, mutta mennään tällä toistaiseksi. Tarkkaa tiedettä tämä ei ole, korjaillaan pikkuhiljaa lukuja.
Mitä tulee kanootin pohjan raapiutumiseen koskissa, kovat avokanootit kestävät sen. Pienet kivikosketukset kuuluvat ”melottava”-kategoriaan oleellisena osana.
Kosketukset kiviin toki kuuluvat melontaan ja noihin vesiin tarkoitetut kulkupelit sen kyllä kestävät. Kaluston kannalta ongelmallisempia ovat varmasti katkenneet terävät oksat sekä etenkin naulaiset laudat ja lankut, joita näiltä asutuksen varrella olevilta vesireiteiltä valitettavasti löytyy
Jossain kohtaa vesimäärän vähentyessä tulee se raja vastaan ettei koskia enää pysty laskemaan ja ennen sitä vielä mikä on mielekästä edes yrittää laskea. Nyt tällä reissullani oli ainoastaan Mynttilän jälkeisellä luonnonsuojelualueella 1-2 koskipaikkaa joita ei veden vähyyden vuoksi pystynyt laskemaan.