Huomenta Porvoonväylän risteysjyrkänne! – eli tarina siitä, kuinka valloitin pääkaupunkiseudun 15 suurinta eritasoliittymää

Joulukuun 10.–11. päivä 2021 vein eritasoliittymäharrastuksen komeasti maaliin. Leiriydyimme 4 hengen vahvuudella Porvoonväylän ja Kehä III:n risteyksen jyrkänteellä. Näin olin valloittanut pääkaupunkiseudun kaikki merkittävät risteykset 23 kuukauden aikana [karttalinkki] (isompi kuva tässä – 30 sekunnin dronevideo jyrkänteeltä tässä).

Siis mitä? Perusteellinen raportti pääkaupunkiseudun eritasoliittymistä ja niiden yöpymiskelpoisuudesta löytyy tästä kirjoituksesta. Mukavia lukuhetkiä!

Projekti ja rajaus

Julkaisin tammikuussa 2020 artikkelin, joka sisälsi yöpymisohjeita Haagan liikenneympyrään ja pääkaupunkiseudun eritasoliittymiin. Oppaassa arvioin Helsingin, Espoon ja Vantaan risteysalueiden leiriytymismahdollisuuksia kahden kriteerin avulla:

• Saapuminen (montako liittymätietä ylitettävä?)
• Suojaisuus (saako teltan piiloon, jos haluaa?)

Leikillisen artikkelin herättämä palaute oli kannustavaa ja paheksuvaa – siis energisoivaa. Miksipä en jatkaisi? Voiko tästä tehdä projektin, jolla on tavoite ja rajaus?

Kartta esille ja reality check. Pääkaupunkiseudulla on paljon eritasoliittymiä. Kaikkiin en mitenkään ehdi nukkumaan. Rajaus on tehtävä pääteiden perusteella, mutta mitä ovat päätiet? Siihen antaa vastauksen Google-kartta, jossa päätiet ovat keltaisia.

Näin saadaan 15 eritasoliittymää: Helsingissä neljä, Espoossa viisi, Vantaalla viisi, Kirkkonummella yksi.

Eritasoliittymän idea syntyy

Eritasoliittymän idea kehitettiin 1915, kun haluttiin luoda risteystyyppi, jossa kaksi leikkaavaa liikennevirtaa eivät häiritse toisiaan [Wikipedia]. Aluksi kaikki eritasoliittymät muistuttivat nelilehtistä apilaa (cloverleaf design) ja ensimmäinen avattiin 1929 New Jerseyssä Yhdysvalloissa.

Apilanlehtimuodon hankaluus on, että vierekkäisissä sisälenkeissä kulkevat ajoneuvot häiritsevät toisiaan, kun kaistanvaihdot pitää tehdä lyhyellä matkalla (=toinen tulossa ulos lenkistä, toinen vasta menossa omaan lenkkiin). Siksi myöhemmin on kehitetty useita turvallisempia eritasoliittymätyyppejä, joita englanninkielinen Wikipedia-artikkeli nimeää kymmenkunta.

Pääkaupunkiseudun eritasoliittymät eivät edusta mitään päätyyppiä, vaan ovat useimmiten turbiinimuodon ja apilanlehden sekamuotoja. Turbiiniliittymät ovat kalliimpia rakentaa, koska niissä on enemmän siltoja, mutta turvallisuudesta kannattaa maksaa (yllä oleva kuva).

Eristetyt saaret

Olipa eritasoliittymä mitä muotoa tahansa, se eristää sisälleen saaren kaltaisia maa-alueita, joiden eliöstö on lakannut vuorovaikuttamasta ympäristönsä kanssa. Ilman biologitaustaakin olen aistinut, että liittymien (istutetut) metsäsaarekkeet ovat harvinaisen köyhiä – esim. muurahaispesiä ei ole ja oksia on maassa runsaasti, koska oksat eivät maadu.

Kenties tämä projekti on hyvä siksikin, että pelkästään kävelemällä eritasoliittymässä ihminen palauttaa risteysalueiden köyhiin biotooppeihin kengänpohjien kautta hitusen sitä luonnon vuorovaikutusta, joka niistä pitkään on puuttunut?

Toisaalta eritasoliittymän saaret saattaisivat olla kiinnostavia tutkimuskohteita juuri vähäisen ympäristövaikutuksen takia. Hieman vastaavan kokeen aloitti brittiläinen David Latimer vuonna 1960 sulkiessaan 40 litran lasipulloon siemeniä, maata ja vettä. Pullo oli kiinni yli 50 vuotta seisoen 2 metrin päässä ikkunasta (tosin Latimer lisäsi hieman vettä 1972). Vehreä kukoistus suljetussa pulloekosysteemissä on kaunis todiste siitä, kuinka luonto elättää itsensä – miksei myös eritasoliittymän saari voisi rehottaa elämää, kunhan aikaa on kulunut 50 vuotta?

Onko se laillista?

Eritasoliittymien maa-alueet kuuluvat valtiolle. Ne eivät ole luonnonsuojelualueita, joten niihin pätee jokamiehenoikeus. Yhdessäkään eritasoliittymässä en nähnyt leiriytymisen kieltävää kylttiä.

Joidenkin eritasoliittymien läpi kulkee pyörätie. Silloin eritasoliittymän ”apilanlehteen” eli sisälenkkiin on helppo kävellä. Tämä ei ole yöpymisen kannalta optimaalista, sillä jos teltta näkyy pyörätielle, myös mahdollinen humalainen häirikkö kävelee teltan viereen vaivatta.

Useimmat eritasoliittymien lenkit ovat aidosti suljettuja saaria ja siten yöpymisen kannalta parempia. Rampin eli liittymätien ylityksessä tapahtuu pieni rike – myönnetään – sama rike kuin jalankulkijalle, joka ylittää kadun ilman suojatietä.

Onko se turvallista ja eettisesti ok?

Liittymätien yli pääsee, kun jaksaa odottaa aukkoa liikennevirrassa. Mitään vaaratilanteita en ole kokenut tai aiheuttanut. Jos olen joskus kävellyt liittymätien pientareella löytääkseni sopivan paikan nousta eritasoliittymän saareen, olen tehnyt itseni näkyväksi heiluttamalla autoille otsalampun valoa (mutta heijastinkin riittää).

Immanuel Kantin velvollisuusetiikan periaate on, että toimitaan tavalla, jonka voisi toivoa olevan yleinen tapa aina ja kaikkialla. Okei, en toki toivo, että eritasoliittymissä nukkuminen muodostuisi yleiseksi tavaksi. Sen sijaan yleiseksi tavaksi toivon (harkiten ja selvin päin) tekemisen rohkeutta jossain muussa itse kullekin läheisessä asiassa, jotta maailma rikastuisi.

Asuuko siellä joku? Nukkuuko siellä hyvin?

Urbaanin legendan mukaan suurten väylien eritasoliittymissä on hökkeleitä, joissa asuu erakkoja. Vaikka näin on saattanut joskus olla ja on ollutkin, tätä projektia suorittaessa en nähnyt missään eritasoliittymässä majoja tahi ihmisiä. Yöt sain nukkua rauhassa.

Yöt nukuin rauhassa myös siksi, että olen hyväuninen. En käytä korvatulppia. Autot ovat minulle kuin meren pauhu, kosken kohina, myrskytuuli suurten puiden latvuksissa. (Sitten ovat ne motoristit, jotka hakevat melua ja pärinää keskellä yötä herättääkseen huomiota. Heihin herään mutta heitä on vähän.)

Tyypillinen risteyskeikka

POHJATYÖ. Selvitän eritasoliittymän rakenteen, mahdollisen yöpymispaikan ja tuloreitin. Google-kartan satelliittikuvasta syntyy nopeasti vahva mielikuva, kuinka on meneteltävä. Näin oli esim. Kehä I:n ja Vihdintien liittymässä, jossa yöpymisvalinta osuu kahdesta lenkistä siihen, jossa on enemmän metsää.

EDELTÄVÄ PÄIVÄ. Pakkaan leiritavarat aamulla kotona. Lähden Pitäjänmäen konttorille, joka sijaitsee sopivasti pääkaupunkiseudun keskellä. Työpäivän jälkeen matkustan bussilla lähemmäs kohdetta. Käyn syömässä risteyksen lähellä (risteyksen lähettyvillä on usein kauppakeskus). Kävelen valitsemaani lenkkiin kello 20. Minua jännittää, koska olen vain ihminen. Tutkin maastoa, valitsen paikan teltalle, pystytän teltan, otan valokuvia, rauhoitun. Käyn levolle kello 21:30. Kuuntelen liikenteen pauhua, kunnes nukahdan.

AAMU RISTEYKSESSÄ. Herään kello 5:30. Minulla on repussa termos täynnä kuumaa vettä ja pari pussia pikapuuroa. Ne ovat vain varalla, sillä en syö mitään. Puran teltan. Kävelen bussipysäkille. Palaan konttorille, jossa käyn suihkussa ja syön aamiaisen. Uusi työpäivä alkaa.

Projekti vauhdissa

Haagan liikenneympyrässä nukkumisesta kerroin jo edellä (16.-17.1.2020). Sen jälkeen aloin kiertää eritasoliittymiä. Kävin nukkumassa eri risteyksissä satunnaisessa järjestyksessä, mikä kulloinkin huvitti. Työkaverit nähtyään suuren kanoottireppuni osasivat ajan oloon kysyä, mihin risteykseen olen tällä kertaa menossa? Tai pikemmin he kysyivät: oletko tulossa vai menossa? He näet oppivat, että jos minulla on keskellä viikkoa iso reppu konttorilla, siitä ei voi päätellä, olenko jo käynyt risteyksessä vai en?

Yhtä kaikki työkaverit kysymyksineen olivat minulle tärkeä indikaattori siitä, että projektissa on jotakin, joka koskettaa. Samanlaisen kokemuksen sain, kun risteyskeikkojen jälkeen julkaisin Facebook-kavereille risteysvalokuvia lyhyiden tarinoiden kera. Tarinoista tykättiin ja tekemisiäni ällisteltiin – mutta myös paheksuttiin.

Maaliskuussa 2020 alkoi Suomen koronaepidemia. Se sotki suunnitelmia, sillä jäin etätöihin Espoon Kivenlahteen. Enää en voinut käyttää Helsingin Pitäjänmäen konttoria ”risteystukiasemana”, josta singahdin yöksi pääkaupunkiseudun itäisempiin eritasoliittymiin. Ei se mitään. Olin vasta projektin alussa, joten suoritin kotoa käsin lähiristeyksiä:

• Kehä II:n ja Länsiväylän eritasoliittymään menin bussilla.
• Kehä II:n ja Turunväylän eritasoliittymään menin polkupyörällä.
• Kehä III:n ja Länsiväylän eritasoliittymään kävelin.

Joulukuussa 2020 koronarajoitukset olivat erityisen tiukkoja. Ihmiskontakteja ja julkista liikennettäkin kehotettiin välttämään, joten tein viikonloppuisin kotoa käsin pitkiä kävelylenkkejä (minulla ei ole autoa). Yhtenä viikonloppuna kävelin kotoa Kehä III:n ja Tuusulanväylän liittymään (35 km). Paluumatkan kotiin tein toki bussilla.

Projekti uinui pitkään tauolla, kun koronaepidemia jatkui ja preferoin muita retkiä. Se selittää pitkän keston 23 kuukautta.

Palasin konttorityöhön Pitäjänmäen ”risteystukiasemalle” elokuussa 2021, jolloin jäljellä oli kahdeksan eritasoliittymää. Elokuussa en kuitenkaan halunnut risteyksissä nukkua, sillä elokuussa on liian valoisaa. Odotin lokakuuta ja pimeneviä iltoja – sikäli kuin edes muistin tällaisen projektin olevan kesken.

Syyskuun lopussa 2021 asia muuttui. Minuun otti yhteyttä Samuli Mäentaka, joka kertoi lukeneensa tammikuussa 2020 kirjoittamani artikkelin ja sen innoittamana nukkuneensa kolmen ystävän kanssa Haagan liikenneympyrässä. Luin Samulin sähköpostin pariin kertaan ja se tuntui niin hyvältä, että kysyin vastaan: Eiköhän tutustuta? Mennäänkö tästedes yhdessä risteyksiin nukkumaan?

Tapaaminen sovittiin 12. lokakuuta 2021 Kauppakeskus Kaareen, joka sijaitsee Kannelmäessä. Samuli tunnisti minut heti suuresta mustasta kanoottirepusta, sillä ei kukaan muu sellaista kauppakeskuksessa kanna. Juttelimme ravintolassa pari tuntia maailmasta ja ihmisistä, itsestämme ja elämänmenosta. Lähdimme Kehä I:n ja Hämeenlinnanväylän risteykseen. Ponteva paikka kahdelle teltalle löytyi mäen päältä vain 20 metriä Kehä I:n eteläpuolelta.

(Täydellinen kuvaraportti tästä ja muista eritasoliittymäretkistä löytyy alempaa.)

Kehä I:llä on kaksi eritasoliittymää, jotka aiheuttivat pitkään päänsärkyä. Länsiväylän risteyksessä ei ole lenkkiä, mihin majoittua. Tuusulanväylän risteyksessä on kaksikin lenkkiä, mutta molemmat kapeita: lounainen lenkki täysin avoin (teltta näkyy liian hyvin), koillisen lenkin läpi kulkee pyörätie, jonka vieressä 15 metrin metsäkaistale (liian pieni metsä, teltta ei ole piilossa). Miten nämä ratkaisen?

Loka-marraskuussa tahti kiristyi, kun Whatsapp-ryhmässä sovittiin yhteisiä eritasoliittymävierailuja. Jäljellä olevien risteysten määrä väheni ja yllä olevat ongelmatapauksetkin ratkesivat. Viimeiseksi risteykseksi säästettiin se kaikkein komein, josta oli kuva artikkelin alussa: Kehä III / Porvoonväylä.

Ne risteyskeikat…

Tämä artikkeli ei olisi uskottava, ellen liittäisi mukaan tarinaa ja valokuvia kustakin eritasoliittymästä. Karttalinkki kunkin eritasoliittymän yhteydessä osoittaa teltan paikan. Aloitan lännestä ja etenen kohti itää, jolloin viimeiseksi jää projektin loppuhuipennus: Kehä III / Porvoonväylä.

Kehä III / Länsiväylä 4.-5.12.2020 [karttalinkki]
Kuvaus: Tämä Kirkkonummella sijaitseva eritasoliittymä on koko joukon hiljaisin.

Kehä III / Turunväylä 20.-21.1.2020 [karttalinkki]
Kuvaus: Ainoa muodoltaan pitkulainen eritasoliittymä, mikä johtuu siitä, että risteävät tiet kohtaavat loivassa kulmassa. Nukuin risteyksen itäpäässä tasaisen suojaisen mäen päällä, jossa olisi tilaa kymmenelle teltalle. Top 5 laatua. Suosittelen.

Kehä II / Länsiväylä 31.3.-1.4.2020 [karttalinkki]
Kuvaus: Korkea mäki risteyksen luoteislenkissä tarjoaa mukavan maiseman Länsiväylälle. Mäen kapeudesta moitteita.

Kehä II / Turunväylä 12.-13.5.2020 [karttalinkki]
Kuvaus: Ainoa eritasoliittymä, jossa olen vieraillut alkukesästä. Valoisan illan takia kätkin teltan metsään. Syksyllä olisin menetellyt toisin ja leiriytynyt ruoholle metsän viereen.

Kehä I / Länsiväylä 29.-30.11.2021 [karttalinkki]
Kuvaus: Vaikea risteys, koska rauhallista teltan paikkaa ei ole. Sillan alta löytyy sentään siedettävä tila, jossa nukuin. Betonibrutalismista moitteita.

Kehä I / Turunväylä 30.11.-1.12.2021 [karttalinkki]
Kuvaus: Useita risteyslenkkejä, joissa kasvaa tiheää nuorta mäntymetsää, mikä hankaloittaa leiriytymistä.

Kehä III / Vihdintie 10.-11.11.2021 [karttalinkki]
Kuvaus: Sarjan toiseksi hiljaisin risteys. Luoteislenkissä on mäki, jonka päältä pensaiston keskeltä löytyy rauhallinen telttapaikka.

Kehä I / Vihdintie 26.-27.10.2021 [karttalinkki]
Kuvaus: Suurikokoinen lenkki, jossa kasvaa metsää. Lenkin sisällä on outo puurakennelma.

Kehä III / Hämeenlinnanväylä 3.-4.2.2020 [karttalinkki]
Kuvaus: Kaakkoislenkissä on suojainen mäki, jonka päällä tasainen ruohokenttä ja tilaa 20 teltalle. Olisi Top 5:ssa, ellei lentomelu häiritsisi.

Kehä I / Hämeenlinnanväylä 12.-13.10.2021 [karttalinkki]
Kuvaus: Tämä on se risteys, jonka luoteislenkissä oli aiemmin hökkeli ja hökkelissä asukas. Nukuimme lounaislenkissä mäen päällä, jonka näkymiä kiitän, mutta liikenteen ääni häiritsee.

Kehä III / Tuusulanväylä 26.-27.12.2020 [karttalinkki]
Kuvaus: Mukavan suuri lounaislenkki tarjoaa tasaisen ruohokentän ja näköesteeksi kiviaidan. Kiitän. Top 5 laatua.

Kehä I / Tuusulanväylä 16.-17.11.2021 [karttalinkki]
Kuvaus: Vaikea risteys, koska molemmat lenkit pieniä eikä telttaa voi piilottaa. Nukuin lounaislenkissä ainoana näköesteenä kirkkaasti valaistujen pääteiden keskelleen jättämä suhteellinen pimeys.

Kehä I / Lahdenväylä 4.-5.8.2020 [karttalinkki]
Kuvaus: Suuri risteysalue, jonka saarekkeet ovat ympäröiviä teitä korkeammalla. Plussaa aidasta, joka eristää paikan pyörätiestä. Top 5 laatua.

Kehä III / Lahdenväylä 23.-24.11.2021 [karttalinkki]
Kuvaus: Suuri avara risteysalue, jonka lounaislenkissä kahden metsäsaarekkeen välissä yövyimme (4 henkeä, 4 telttaa). Top 5 laatua.

Kehä III / Porvoonväylä 10.-11.12.2021 [karttalinkki]
Kuvaus: Ylivoimaisesti komein eritasoliittymä hienoilla maisemilla moneen suuntaan 20-metrisen jyrkänteen päältä. Top 1 laatua. Plussaa myös suhteellinen hiljaisuus, sillä jyrkänne leikkaa liikenteen äänet tehokkaasti.

Pääkaupunkiseudun yöpymiskelpoisimmat eritasoliittymät sijaitsevat näin ollen enimmäkseen idässä (kaksoisympyrät ja kolmoisympyrä).

Paras eritasoliittymä on merkitty kolmoisympyrällä ja siitä aloitan uuden otsikon…

Sarjan viimeinen risteys: Kehä III / Porvoonväylä

Aloin hehkuttaa Facebook-kavereille sarjan viimeistä risteystä marraskuussa 2021. Liitin mukaan alla olevan satelliittikuvan ja tekstin ”tervetuloa mukaan suunnittelemaan – tämä on luomakunnan kenties kaunein eritasoliittymä”. Ajankohdaksi valikoitui perjantai-lauantai 10.–11. joulukuuta 2021: ensimmäinen eritasoliittymä, jossa vierailisin viikonloppuna, josta ei ole kiire lähteä aikaisin pois.

Perjantai 10.12.2021. Työpäivän jälkeen matkustan Mellunmäkeen, jossa tapaan Henri Modigin. Otamme bussin 2 km pohjoiseen, minkä jälkeen laskeudumme Länsimäentieltä Porvoon moottoritien pientareelle. Kuljemme ojan pohjaa kohti Kehä kolmosta. Viimeiset 200 metriä kuljemme moottoritien rampin laidassa otsalamput päässä. Huom! Kuljemme nimenomaan rampin laidassa – emme moottoritien laidassa – ja tämä on tärkeä ero, sillä ramppi on hiljainen, 2 autoa per minuutti.

Wikipediasta olen päätellyt, että tämän eritasoliittymän koillinen saareke ympäröivine liittymäteineen viimeisteltiin kesäksi 2008. Onpa silloin kalliota räjäytelty. Ainoa järkevä nousupaikka koillislenkkiin on lenkin lounaiskulma – muualla on vastassa jyrkänne.

Nousemme lenkkiin kello 19. Kävelemme ohuen lumikerroksen päällä metsän läpi pohjoisjyrkänteelle. Täydellinen sammal-ruohopohjainen telttapaikka. Kymmenen minuutin kuluttua Niko Hauta liittyy seuraan. Pystytämme teltat pikkujoulutunnelmassa.

Samuli Mäentaka saapuu. Maa on jäässä eivätkä telttakiilat uppoa. Haemme metsästä kaatuneita puita, joihin voi kiinnittää naruja, jotta muukalaislegioonan teltta pysyisi pystyssä. Nostan dronen ilmaan. Maisema pohjoiseen, olkaa hyvä (isommat kuvat tässä ja tässä).

Pikkujoulu jatkuu Nikon kamiinateltassa. Jutustellaan ja napostellaan. Minä tarjoan kakkua. Samuli tarjoaa rommitotin, tietenkin.

Kello 22:30 kömmin telttaan, mutta tulen vielä drone kädessä ulos. Tuo aita on hassu. Ketä varten tehty? Puuttuu vain kyltti: jyrkänteellä telttailu jyrkästi kielletty! (Isommat kuvat tässä ja tässä ja tässä.)

Pakkasyö. Pääkaupunkiseudulla sataa saaveittain alijäähtynyttä vettä (=jäätävä sade). Helsinki-Vantaan lentoasema suljetaan. Helsinkiin lentävät matkalaiset päätyvät Turkuun ja Tukholmaan, sillä näiden kaupunkien lentokentät eivät ole samanlaisia luistinratoja kuin Helsingissä.

Meidän teltoissa ja tarpissa on jääkuorrute.

Jäätävä sade yhä jatkuu. Ranskan muukalaislegioonalainen kokkaa aamupalan tarpin alla. Muut mukavuussyistä teltassa.

Jäinen sade loppuu kello 9. Uskallan nostaa dronen ilmaan (jäätävän sateen aikana ei voi, koska drone putoaisi). (Isommat kuvat tässä ja tässä ja tässä.)

Ja vielä filmi (31 sekuntia).

Kello on 10:30. Aika puistella (!) jäätyneet teltat, purkaa leiri ja hyvästellä pääkaupunkiseudun komein eritasoliittymä, jossa luonto on osin jopa erämaista. Tänne palaan vielä joskus.

Lopuksi

Aviador-kustantamo julkaisi kesäkuussa Maarit Verrosen 2021 tietokirjan Turvaa ja taidetta – tarinoita liikenneympyröistä (240 sivua). Kirjoittaja vierailee Suomen jokaisessa (yli tuhannessa) liikenneympyrässä ja käsittelee niiden historiaa sekä paikallisia merkityksiä runsain mitoin. Kiertoliittymä voi olla taidepuisto, paikallismaisema ja kunnan tai kylän käyntikortti!

Samankaltaiseen perinpohjaiseen poikkileikkaavaan käsittelytapaan viehättyneenä olen halunnut kirjoittaa tämän artikkelin vierailuistani valitsemissani pääkaupunkiseudun eritasoliittymissä. Niinpä voin sanoa, että eritasoliittymäprojektin ja tämän artikkelin keskeinen vaikutin on ollut halukkuuteni laajentaa omaa kirjoittajan kyvykkyyttäni. Yrittää jotain sellaista, jota en ole ennen tehnyt.

Näillä sanoilla kiitän paitsi teitä, jotka olette olleet kanssani nukkumassa eritasoliittymissä, myös kaikkia teitä, jotka olette kannustaneet ja paheksuneet minua kommenteillanne projektin varrella.

* * *

Toivotan lukijoille rauhallista joulun aikaa ja hyvää uutta vuotta 2022.