Vappuretki 2023 Viron Kasarijoelle – 5 mokaa ja silti hyvä retki
06.05.2023 Jätä kommentti
Avokanoottiyhdistyksen vappuperinne on meloa joki Baltiassa. Vuoden 2023 retkelle lähti 12 henkeä. Tein reissussa 5 mokaa, jotka kerron tämän kirjoituksen lopussa. Mennään ensin varsinaiseen melontaan.
Kuvituskuva: Kahvitauot kuuluvat leppoisan melontapäivän ohjelmaan (isompi kuva tässä).
Sitten retkelle…
Ennen retkeä
Tammikuu: Saan ensimmäiset tiedustelut, mihin jokeen tänä vuonna mennään. Vastaan: Vappupäivä on maanantai, melomme kolme päivää, mennään Kasarijokeen, noin 70 km.
Maaliskuu: Laitan ilmoituksen Avokanoottiyhdistyksen Facebook-palstalle, jossa kuvaan retken luonteen: leppoisa retki, melotaan 6–7 tuntia päivässä, varautukaa yhteen pakkasyöhön.
Huhtikuu: Perustan keskusteluryhmän ilmoittautuneille. Ohjaan keskustelua asia kerrallaan: kuka meloo kenen kanssa, montako kanoottia (yksikkö vai kaksikko), millä laivalla, kenen autolla?
Perjantai 28.4.2023
Suunnitelma on valmis, 12 ihmistä, 7 kanoottia, matkaliput ostettu, kaikilla on paikka jossain autossa (5 autoa). Ajamme laivaan, paitsi Pekka, joka on ostanut lipun huomiseen laivaan. Saavumme Tallinnaan. Viimeiset ostokset kaupasta, sitten syömään. Ajo Pajakan kylään, jossa osa majoittuu maastoon, osa läheiseen hotelliin. Viimeisenä paikalle saapuu Pekan autokunta, joka sai kuin saikin uuden lipun myöhempään laivaan.
Lauantai 29.4.2023
Lähtö tapahtuu Pajakan kylän maatilan vierestä, jonka läpi Kasarijoki kulkee. Suunnitelma oli yöpyä kylän laitamilla metsässä, mutta Viron ystävälliset ihmiset muuttavat suunnitelman: ”Pystyttäkää teltat tähän pihalle, niin on helpompi aamulla lähteä”.
Aamulla kello 10:30 lähtöpuuhissa Pajakan sillan alla – sen jälkeen kun autot on ajettu alajuoksulle ja palattu taksilla takaisin (kuva Henri Modig).
Laajempi kuva. Piipun päällä kaksi kattohaikaraa.
Liikkeelle. (Voi miten kirkas vesi.)
Joki on aluksi pieni. Paljon ruovikkoa.
Mahdollisuuksia rannalle nousuun ei juuri ole.
Joen leveämpi kohta.
Taas sukellamme ruokokapeikkoon,
Lepäilyä lounastauon jälkeen (isompi kuva tässä).
Lounastauko ohi. Takaisin joelle.
Leveämpi kohta. Jos vesi ei riitä, kahlataan.
Kapeikon kautta.
Pohjapato. Tästä ei melota. Ylitämme padon yhteistyöllä. Vuorossa Heimo ja Saila.
Kanootti pohjapadon yli. Edessä olevat kivet pitää vielä väistää. (Valokuvan ottamisen jälkeen menin kivien kohdalle, työnsin melalla kanootin keskemmälle virtaa. Naru varmistaa, että kanootti ei karkaa.)
Välillä urbaania: pienen paikallistien silta, taloja.
Joki sukeltaa takaisin kaislikkoon. Esteet katkaisevat melonnan rytmin.
Retkisuunnitelmassa lupasin: retki on leppoisa. Hmm.
Seuraava este. Majavan rakentama.
Tuosta pääsee yli, sanoo Henri.
Retki on aina seikkailu. Esteet ovat seikkailua.
Kasarijokeen liittyy muita jokia. Vesi lisääntyy. Päivä kaartuu kohti iltaa. Esteet vähenevät.
Ai jaaha. Vielä tämä.
Retken vetäjänä olen aina valmis auttamaan (ensin katson tarvitaanko apua – sitten autan). Minun valokuvissa auttaminen ei näy, koska silloin en valokuvaa.
Olkoon alla siis edes yksi kuva minusta (kuva Henri Modig).
Aamu – 2½ tuntia melontaa – lounas – 2 tuntia melontaa – kahvipaussi – 2 tuntia melontaa – leiriytyminen. Se on päivän ohjelma. Lopuksi etsitään hyvä leiripaikka joen vierestä.
Virossa ei ole jokamiehenoikeutta, mutta jokivarren joutomaalla saa leiriytyä.
Kokkaamista. Juttelua. Lintujen kuuntelua. Lopuksi vetäytyminen telttaan. Unta.
Päivän saldo 23,5 kilometriä. Se on vähemmän kuin 6–7 tunnissa yleensä ehtii. Kasarijoki oli aluksi kovin pieni ja vähävetinen, siinä syy. (Päivän aikana tein 2 mokaa, jotka häiritsivät retken kulkua – palaan niihin myöhemmin.)
Lauantai 30.4.2023
Yö oli sateinen. Se tiedettiin jo illalla, siksi moni viritti teltan päälle katoksen.
Lisää telttoja, katoksia.
Kanootit odottavat.
Leiri herää. Sade on lakannut. Aurinko ja tuuli kuivaavat.
Olin kertonut jo illalla seuraavan aamun lähtöajan (kello 9:30). Retkeilijän viisautta on osata herätä sopivaan aikaan, jotta ehtii kaikkien aamutoimien jälkeen tuohon aikaan vesille (kyllä, olimme vesillä klo 9:30).
Matkaan.
Pienet virtapaikat selvitetään enimmäkseen ilman eilisen kaltaisia pysähdyksiä.
Tästäkin pääsee.
Sillan ali.
.. ja tästä:
Kukin omaa reittiä.
Maasto on metsäistä.
Iloista melontaa.
Jos havaitset melojien vaatteiden lisääntyneen, se pitää paikkansa. Lounastauon jälkeen sataa toista tuntia.
Huudan juomatauot tunnin välein – eli kerron seuraavan juomatauon ajan aina, kun lähdemme liikkeelle. Tietoisuus yhteisestä tauosta rytmittää melontaa, pitää ryhmän kasassa.
Alla oleva kuva on etumelojani Henri Modigin ottama. Minä (keltainen sadetakki) tarvitsen tauon myös siksi, että 16 vuotta vanha kumikanootti vuotaa. Pumppaan tunnin välein.
Jatketaan. Sataa. Ennen kahvitaukoa saadaan rakeitakin.
Kahvitauko. Ihmettelemme säännöllisiä ruokopinoja rannalla. Keräännymme yhden kasan ympärille. Tulvan muovaamia vai ihmiskäden työtä? (Isompi kuva tässä.)
Laajempi kuva. Ihmiskäden työtä sanoisin (isompi kuva tässä).
Joki on leventynyt.
Luonnollisen tauon tuo Teenuse Pood, josta ostamme kahvit ja jäätelöt. (Ajan vietto kaikissa jokivarren kaupoissa kuuluu vappuretken perinteisiin. Kuva muovin takaa Henri Modig.)
Illan viimeisiä kilometrejä.
Leiri joen viereen hyvissä ajoin. Tämä on vappuaaton ilta.
Päivän saldo 30 km huolimatta parista mokasta (palaan niihin myöhemmin).
Vappupivä, maanantai 1.5.2023
Vappuyö. Se pakkasyö, jota varten kaikkien kuului varustautua.
Katos teltan yllä = ei niin paljon pakkasta. Kaikki pärjäsivät yön hyvin.
Leiri valmistautuu vappupäivään.
Laajempi kuva. Nimenomaan tähän majoituimme emmekä esim. taustan niemeen puiden keskelle, jossa on pistotie ja yksityinen sauna.
Heimolla ja Sailalla on aiempi paluulaiva Suomeen.
He lähtevät melomaan klo 7:30. Hei hei!
Me muut klo 8:45.
Vappupäivä. Äh, miksi unohdin taas ylioppilaslakin kotiin?
Tästä tulee nätti päivä.
Aurinkoa.
Padon ohitus. Kanootit kannettiin yhdessä, mutta siitä ei minulla kuvaa ole, koska kannoin muiden kanootteja (=retkenvetäjän homma).
Liikkelle padon alta.
Padon jälkeen pieni virtapaikka, jonka takana muut odottavat.
Melontaa.
Yksinään seisova jylhä kelo – tuosta puusta tykkään.
Viimeinen lounastauko Kasarijoella.
Laakea ja leveä Kasarijoki.
Kasarijoen historiallinen kivisilta näkyy.
Tähän lopetamme.
Kanootit rantaan.
Silta on nähtävyys.
Ei ihan pienikokoinen silta.
Melontaa viimeisenä päivänä 17,5 km. Yhteensä 71 km.
Yhteenveto
Vedän paljon retkiä, mutta näin monipäistä melontaretkeä en ole ennen vetänyt. Suunnittelu onnistui sikäli, että retken sisällä sattuneet mokat eivät romuttaneet retkeä.
Viisi mokaa:
- Autokunnat varasivat lippuja eri laivoihin jo ennen kuin yhteiskeskustelu eteni siihen, millä laivoilla mennään. Korjaus: Vuonna 2024 ennakko-ohjeistukseen lisättävä, että ensin keskustelu, sitten laivaliput. (Vahingossa väärään laivaan ostetun lipun mahdollisuutta se ei toki poista.)
- Kasarijoen alku on kapea ruokokäytävä (kanootista ei näy kauas eikä kanootista voi nousta rantaan). Joessa on rinnakkaisia haaroja. Olimme Henrin kanssa eksyksissä muusta porukasta kahteen otteeseen (yhteensä tunnin verran), koska viimeisenä kanoottina valitsimme eri jokihaaran kuin muut. Korjaus: Joen luonne selvitettävä ennakkoon. Korostettava jonossa melomista ja katsokontaktin säilymistä, jos näkyvyys on yhtä huono kuin Kasarijoen ruovikossa.
- Ensimmäisenä päivänä retken rytmi oli sekava. Vasta toisena päivänä aloin huudella melojille, milloin on seuraava juomatauko. Korjaus: Tämä käyttöön heti ensimmäisenä päivänä. Kun vesillä on niinkin monta kuin 7 kanoottia, sopivasti jaksotetut juomatauot pitävät porukan kasassa.
- Ohjeistan kaikkia (kuka tahansa ensimmäsenä meloo) pysähtymään, kun vastaan tulee pato, koski tai muu päätöksentekoa vaativa paikka. Tällä lailla voimme yhdessä ohittaa paikan. Kasarijoella oli toisena päivänä paljon pieniä virtapaikkoja, jotka eivät olleet aivan koskia. Porukan pituus kasvoi: ensimmäiset olivat 2–3 virtapaikkaa edellä viimeisiä (itse pidin huolen, että näen joka hetki viimeisenä tulevan ja voin osoittaa melalla parhaan väylän). Mutta tilanne ei ole hyvä näin. Letkan pidentymisestä seuraa, että viimeinen kiirehtii, jopa hätäilee. Lopulta tuli se virtapaikka, jossa viimeinen kanootti kaatui, minkä jälkeen kastuneet melojat rantautuivat ja vaihtoivat vaatteet (=seuraus oli vaatteiden kastuminen, ei muuta). Tuossa vaiheessa kaksi ensimmäistä kanoottia olivat jo menneet. He saivat tilanteen tietoonsa pillin vihellyksestä (toivottavasti kuulivat?) ja viimeistään puhelimen kautta, jolloin pysähtyivät. Korjaus: Tämä tapaus liitettävä ohjeistukseen ennen 2024 retkeä, jotta porukka tajuaa laskea pienemmätkin virtapaikat tiiviimmässä ryhmässä.
- Baltian vappuretken kuuluu olla luonteeltaan leppoisa ja turvallinen, joskin sää voi olla kolea. Koleaa oli tänä vuonna (sunnuntaina max +7 astetta) ja koleaa on ollut ennenkin, mutta vuoden 2004 jälkeen kukaan ei ole sentään näillä retkillä kaatunut. Melonnassa on aina riskiä – hyvään onneen ei pidä luottaa – siksi kaikkien kuuluu ottaa mukaan riittävät vaihtovaatteet. Toisella kastuneella ei tätä vaatevaraa ollut eikä toisten melojien vaatteiden lainaaminen ole välttämättä henkisesti helppoa. Korjaus: Korostettava ennakko-ohjeistuksessa riittävää varavaatekertaa, jotta pystyy koleuden lisäksi varautumaan yhteen kaatumiseen.
Retkenvetäjänä osasin joka tapauksessa laatia päivärytmin tarpeeksi ilmavaksi, jotta edellä kerrotut mokat eivät kaataneet suunnitelmaa.
Palautekeskustelu käytiin laivassa kohti Helsinkiä. Uskon, että retki oli kaikille mieleinen. No ainakin minulle oli. Kiitän kaikkia retkestä. Opin tällä retkellä asioita. Elämä on oppimista.
Mitä muuta Kasarijoella?
- Kasarijoella ei ole erityisiä nähtävyyksiä kuten monissa muissa Baltian joissa: esim. ei kalkkikiviseinämiä tai vesiputouksia.
- Mutta jotain muuta olisi, jota emme nähneet. Kasarijoki jatkuu sillalta Matsalun kansallispuistoon, jonne olin anonut etukäteen melontaluvan – silloin melonta olisi päättynyt Kloostrin lintutornille. Ensimmäisen päivän hidas eteneminen kuitenkin esti Matsalun kansallispuistoon melomisen (=aika loppui).
Kasarijoki kartalla. Vuoden 2024 vappujoki löytynee kartan alueelta myös.