Vantaanjoki päästä päähän 2023

Kevään ensimmäisen pitkän melontaretken teen aina Vantaanjoelle. Se on helppo valinta: Vantaanjoki on jäästä vapaa heti, kun kevättulva on ohi. Tällä kertaa retkelle lähti 4 henkeä, 3 kanoottia.

Kuvapainotteisen retkikertomuksen pääkuva: hupailua ateriatauolla [karttalinkki] (isompi kuva tässä).

Retken tapahtumiin.

Sunnuntai 9.4.2023

Pääsiäisen aikaan on varaa valita parhaat 2 melontapäivää. Sunnuntai ja maanantai tarjosivat aurinkoa ja parhaan virtaaman.

Lähtö tapahtui Kytäjäntieltä (Hyvinkää, 76 km merelle) [karttalinkki].

Toisin sanoen emme aloittaneet melontaa Riihimäeltä (93 km) kuten yleensä. Retkenvetäjänä lyhensin matkaa, koska Myllymäen virtaamaennuste oli alle asettamani raja-arvon 35 m3/s – virtaama oli lopulta 30 m3/s. (Virtaaman vähäisyys johtui 1,5 viikkoa jatkuneista yöpakkasista, mikä hillitsi tulvan kehittymistä.)

Kytäjäntien alapuolella Vantaanjoen tyypillinen leveys on 8 metriä ja reunoilla pusikkoa, mutta kyllä sieltä läpi pääsee.

Tuo puu kaatuu joskus, muttei tänään.

Tämä jo kaatui, mutta ali pääsee.

Hyvinkään eteläpuolella Vantaanjoen uoma on tulvajärvi [karttalinkki].

Maatilojen ohituksia (hevosia).

Taas metsään.

Naakkoja.

Räjähtäneitä latoja.

Kanadanhanhia.

Siis mukavan vaihtelevaa menoa. 13 kilometrin jälkeen ateriatauko [karttalinkki].

Luminen pelto ei ole ateriatauolle (retkikeittimelle) paras alusta…

.. mutta lumesta on muuta iloa (isompi kuva tässä).

Kun aloitus on Kytäjäntieltä, 18 km jälkeen saavutaan Nukarinkoskelle. Nukarinkoskea en laske kanootilla.

Hyvä kanootin nostopaikka löytyy näin: vasemmalla on vihreä talo (kuvassa vasemmalla), sen jälkeen romahtanut mökki, heti sen jälkeen ylös, siinä on ramppi ylös hiekkatielle [karttalinkki].

Kärryt kanootin alle, sillä Nukarinkosken ohitus on 1,2 km. Romahtaneen mökin vieressä kulkeva hiekkatie liittyy myöhemmin Nukarintiehen (kuva Maija Vaismaa, joka oli tällä retkellä etumeloja).

Asfaltilta urheilukentälle ja yli (kuva Maija Vaismaa).

Urheilukentän alla kosken jyrkimmän kohdan ihailua [karttalinkki].

Urheilukentän alla pururata jäässä. Pertti otti kärryt pois.

Minä jätin kärryt alle (kuva Maija Vaismaa – samoin myöhemmät kuvat, jos kuvassa on sinitakkinen mies = minä).

Alamäki, ylämäki, alamäki.

Takaisin jokeen.

Kanootin laskukohdassa on pieni puro. Kapea paikka, yksi kanootti kerrallaan [karttalinkki].

Nukarinkoski ohitettu. Joella jälleen.

Nukarinkoskelta alkaa 11,5 km melonta, kunnes saavutaan Myllykoskelle. Nukarinkoskesta 1 km alaspäin on tunnettu puusuman paikka, jossa oli tällä kerralla vain yksi kaatunut puu [karttalinkki].

Muut pääsivät jo yli.

Jospa minäkin yritän (kuva Maija Vaismaa, joka nousi kanootista pois ennen estettä).

Ennen Myllykoskea monia kaltevia peltomaisemia.

Linnankosken laavun ohitus [karttalinkki]. Jos lähtö olisi tehty Riihimäeltä, silloin yöpaikka olisi tämä.

Jos Vantaanjoen kevätmelonnan lähtö on Hyvinkäältä, jatketaan Myllykoskelle asti. Myllykosken ohitus on 400 metriä:

• mäki ylös (oli lunta, vedimme kanootit yksi kerrallaan)
• tukkiportaat alas
• kosken loppuosan ohitus

Tukkiportaat (100 metriä) on hankalat. Pyörät ovat siinä haitaksi, joten kärryt on parempi ottaa pois ja kantaa kanootit (kuva Maija Vaismaa) [karttalinkki].

Kantamista Myllykosken ohi (kuva Maija).

Itse Myllykoski.

Kosken loppuosan ohitimme länsipuolelta, jonne pääsee alemman sillan kautta. Sillalla on lunta, tämän voi vetää yksin.

Taas matkaan. Ilta saapuu kohta. Ensimmäisen melontapäivän viimeinen etappi.

Tämä maanviljelijä ei ajanut rehusilppurilla turhia metrejä. Valokuvaaja arvostaa (isompi kuva tässä).

Hyvä yöpymispaikka löytyi kapean pellon kohdalta metsän vierestä [karttalinkki].

Pellon metsänpuoleinen reuna on tulvarajan yläpuolella. Tätä paikkaa käytämme jatkossakin, jos lähtö Vantaanjoelle tapahtuu Kytäjäntieltä.

Tässä olemme katseilta suojassa (isompi kuva tässä).

Maanantai 10.4.2023

Toinen pääsiäispäivä aukeni 3 asteen pakkasessa. Tämä päivä melottiin 3 hengen voimin, sillä Virvalla oli muita askareita.

En mielellään melo pakkasessa, mutta jos nyt tämän kerran. Lämpötila nousee plussalle jo tunnin kuluttua.

Aamupakkasessa puut ovat liukkaat. Pertti valitsi puun ylityksen, minä liu’utin kanootin kuuraista peltoa pitkin pusikon ympäri.

Palojoen ja Vantaanjoen yhtymäkohta on perinteinen pysähdys- ja kuvauspaikka. Tällä kertaa tällainen kuva (isompi kuva tässä).

Vantaanjoen lukuisia metsiä voi ylistää. Käpytikka hakkaa, palokärki huutaa. Tai alla oleva kuva, kuin jossain kaukana takametsissä (isompi kuva tässä).

Esteet, hyvä vai huono? Vantaanjoen kevätmelonnalla niitä on niin vähän, että hyvä. Vaihtelu on tärkeä ja sopivat haasteet. Sitä paitsi parhaat esteet ovat hienoja (isompi kuva tässä).

Myös tässä esteessä jätin etumelojan rannalle (valokuvaamaan), jotta pääsin läpi helpommin. Näin helpoa se on. (Pertti mahtui matalammalla kanootilla kokonaan ali.)

Entä jos olisi ollut iso tulva? Silloin yllä oleva puu olisi ylitetty. Isolla tulvalla (Myllymäen mittapisteessä 100 m3/s) Seutulan mutkassa (Riipiläntien länsipuolella, alla oleva kuva) vesi tulvii penkereen yli – eli vettä olisi ollut 1,5 metriä enemmän.

Königstedtin kartano, Vantaanjoen hienoin rakennus (saunan takana).

Katriinankoski.

Ruokatauko hieman ennen Vantaankoskea.

Rantautuminen Vantaankosken yläpuolelle. Vantaankoskea en kanootilla laske. Viimeinen koskenohitus alkaa (kiitos näistäkin kuvista Maija) [karttalinkki].

Kehä III:n ali.

Tulvaturisteja oli varsin vähän (jos uutisissa mainitaan Vantaan tulvapellot, olisi paljon enemmän).

Laskeutuminen takaisin Vantaanjoelle [karttalinkki].

Tästä lähtee viimeinen rynnistys kohti merta, 16,5 km.

Kolme ykkösluokan koskea: Pitkäkoski – Niskalankoski – Ruutinkoski. Noudatimme turvallisuutta ja pakkasimme kamerat vedenpitäviin säkkeihin ennen kuin lähdimme näitä koskia laskemaan (niinpä ei kuvia koskista). Helposti kosket menivät: Ruutinkoskessa sisään roiskui 2 litraa vettä (Pertin matalalaitaiseen avokanoottiin enemmän).

Koskien läpäisyn riemulla alkaa viimeinen 8 km kohti merta.

Onhan tämä vähän urbaania, mutta tykkään kaikenlaisista kummituspuista joen rannoilla.

Kun urbaanissa ympäristössä liikutaan, joka vuosi näkee jotain uutta. Syksyllä 2023 tuosta kulkee Raide-Jokeri, Helsingin ja Espoon yhdistävä pikaraitiotie.

Saavuimme Vanhankaupunginkoskelle kello 17:40, jossa pakkasimme tavarat ja kukin jatkoi omaan suuntaan.

Lopuksi

Vantaanjoki ei petä. Se on minulle Uudenmaan paras joki: tarpeeksi pitkä ja vaihteleva, sujuvakin, kun osaa varautua kolmeen koskenohitukseen: Nukarinkoski, Myllykoski, Vantaankoski. Isolla tulvalla tietysti vauhdikkaampi – silloin Vantaanjoen menee Riihimäeltä merelle samassa ajassa kuin nyt Kytäjältä.

Olen pitänyt vuosittain kirjaa, mikä oli vesimäärä Myllymäen mittapisteessä, kun olen melonut Vantaanjoen. Tilastosta ilmenee, että tänä vuonna retken virtaama oli alle keskiarvon ( * = meloin koko joen Riihimäeltä merelle):

Vuonna 2010 95 m3/s *
Vuonna 2011 65 m3/s *
Vuonna 2012 80 m3/s *
Vuonna 2013 125 m3/s (ei ollut aikaa koko jokeen, lähdin Myllykoskelta)
Vuonna 2014 vain 8 m3/s (lähdin Riihimäeltä, en ehtinyt merelle)
Vuonna 2015 40 m3/s *
Vuonna 2016 29 m3/s (Kytäjäntieltä merelle)
Vuonna 2017 15 m3/s (Kytäjäntieltä merelle)
Vuonna 2018 33 m3/s *
Vuonna 2019 53 m3/s *
Vuonna 2020 23 m3/s (Kytäjäntieltä merelle)
Vuonna 2021 65 m3/s *
Vuonna 2022 80 m3/s * (jatko Kulosaaren metroasemalle)
Vuonna 2023 30 m3/s (Kytäjäntieltä merelle)

Sinänsä lunta oli maastossa isompaakin tulvaa varten, mutta yöpakkasten takia lumi suli jokeen hitaasti.

Kohtuulliset virtaamat yhä jatkuvat. Vantaanjoen ja muiden lähijokien tilannetta voi arvioida kirjoittamastani Pääkaupunkiseudun jokireittioppaasta, jossa on kuvattu 15 eri jokea pikkutarkasti ja millaisella virtaamalla ne voi meloa.

* * *

Miten ensi vuonna? Melonko Vantaanjokea loppuun asti? Omaa kuntoa en tässä mieti, vaan kätevää Raide-Jokeria. Enää ei tarvitse meloa meren ääreen ja sulloa kumikanoottia ahtaaseen bussiin. Ajan tilavalla pikaratikalla Espooseen, Otaniemessä vaihto metroon ja hops, olen kotona! (Tällaista se on koottavan kanootin kanssa.)

Noh, tätä on vuosi aikaa miettiä. Sitä ennen toivotan lukijalle hyvää liikunnallista kevättä!