Talven 2023 lumipiirroksia

Talvi 2023 oli Etelä-Suomessa vaihteleva. Ensilumi satoi 20.11.2022. Sen jälkeen pakkas- ja plussakelit vaihtelivat, samoin lumisen ja paljaan maan jaksot.

Epätasaisesta talvikelistä huolimatta tein kymmenen lumipiirrosta, joista kolme ryhmäpiirroksia (katso kaikki piirrokset 3:25 pitkässä videossa).

Kuvituskuvana 130-metrinen työ, jonka teimme Espooseen Söderskogin pellolle 9 hengen voimin [karttalinkki] (isompi kuva tässä).

Aikajärjestyksessä

Maanantai 5.12.2022 – Sirkkelipallo (3,5 metriä, 2 tuntia)

Kun pienet järvet jäätyvät, luontoaskartelun talvikausi alkaa. Ohut lumikerros jään päällä on välineenä helppo. Harja ja erilaiset lapiot ovat karkeat välineet. Pienissä 5 cm yksityiskohdissa (sikäli kuin sellaisia kaipaa) lasten leikkilapio, siveltimet ja rukkaset ovat päteviä.

Espoon Hannusjärvellä (jäällä 3 cm lunta) toteutin kuvan 3,5 metrin kokoon 2 tunnissa [karttalinkki] (isompi kuva tässä).

Maanantai 26.12.2022 – Hilapallo (3 metriä, 1½ tuntia)

Ulkoilua Espoonlahdella Björkö-saaren tuntumassa [karttalinkki]. Jää ei ole enää mustaa teräsjäätä, vaan harmaata kohvaa, jonka paksuus 15 cm. Tein 3 metrin kuvan ympäristöään hieman tummempaan kohtaan 1,5 tunnissa – välineenä pelkkä harja (isompi kuva tässä).

Lumen hain alla olevan kuvan laiturin päältä (isompi kuva tässä).

Tässä vaiheessa avoimen veden raja oli 1 km Björköstä etelään (isompi kuva tässä).

Lauantai 7.1.2023 – Käärmepallo (6 metriä, 5 tuntia)

Jokainen piirros alkaa suunnittelulla, johon kuluu ilta tai kaksi. Paras suunnitteluväline on lyijykynä ja paperi. Niin tässäkin työssä, jossa tavoittelin pallomaista muotoa, ripauksella 3-ulotteisuutta. Käärme piristää kuvaa.

Aloitin työn 25-senttisen lumikerroksen lapioinnilla paljaaksi (1 tunti). Vielä 4 tuntia kului, kunnes 6-metrinen piirros valmistui Espoonlahdelle Kvärlan-saaren rantaan lapion, harjan sekä yksityiskohdissa rukkasten ja istutuslapion kanssa [karttalinkki] (isompi kuva tässä).

Sunnuntai 22.1.2023 – Liskododekaedri (2,5 metriä, 4 tuntia)

Jatkoin 3-ulotteisten kappaleiden kanssa. Ei sen tarvitse olla pallo, myös dodekaedri kelpaa. Mitä jos laittaisin kaksi liskoa dodekaedriin?

Tämän lyijykynällä suunnitellun työn tein Espoonlahdelle Kvärlan-saaren rantaan (sama paikka kuin viimeksi) 2,5 metrin kokoisena – työkaluna pääosin harja, yksityiskohdissa istutuslapio.

Miksi näin pieni työ? Kun lumen joutuu (vaivalloisesti) kantamaan paikalle, silloin on luontevaa säästää materiaalia (isompi kuva tässä).

Lauantai 28.1.2023 – Takaa-ajo (2 metriä, 3½ tuntia)

Jos käytän työssä eläinhahmoa, tavoite ei saa olla vain näköisyys vaan piirroksessa täytyy olla myös muu pointti, esim. symmetria, surrealismi tai (eläinten) vuorovaikutus. Nimenomaan vuorovaikutusta ajattelin, kun suunnittelin tämän työn. Suunnittelu tapahtui tietokoneen piirto-ohjelmalla eikä lyijykynällä. Tietokone on helpompi, kun lähtökohta on netistä löydetty valokuva (tässä kaksi valokuvaa).

Lumi oli maastossa vähissä. Suuntasin Espoon Hannusjärvelle, jonka viereisestä metsästä hain kovettuneita lumikokkareita jäälle. Seuraava työvaihe oli kokkareiden murskaus päällä kävellen. Sitten käyttöön harja, rukkaset, pensseli ja istutuslapio. Lumi riitti 2 metriä leveään työhön (isompi kuva tässä).

Lauantai 4.2.2023 – Richard Scarryn Busytown (25 metriä, 4½ tuntia)

Jokainen on lukenut lapsena Richard Scarryn kirjoja [Google-kuvahaku], jossa eläinhahmot edustavat eri ammatteja tai hoitavat erilaisia tehtäviä kuten ajavat erilaisia kulkuvälineitä. (Muistatko Mato Matalan?)

Richard Scarryn Busytown (suomeksi Touhula) tuli mieleen, kun pohdin aihetta ryhmäpiirrokseen, jossa voisimme maata maassa lumipiirroksen päällä osana piirrosta. Erityistä alkusuunnittelua ei tarvittu, sillä Googlen kuvahausta löysin sopivan mallin.

Esittelin Busytown-idean Facebookin Haihtuvat jäljet -ryhmässä ja kutsuin ihmisiä mukaan. Paikaksi valikoitui Hämeenlinnan Alajärvi kahdella perusteella: Pääkaupunkiseudulla ei ole lunta, mutta Hämeenlinnassa on uutta lunta 8 cm. Hämeenlinna on Tampereen ja Helsingin puolivälissä, mikä mahdollistaa mukaan tulon monelle [karttalinkki] (isompi kuva tässä).

Aloitimme työn Alajärvellä kello 10. Kävelimme uimarannalta vajaat sata metriä paikkaan, jonka läpi kukaan ei ollut hiihtänyt. Aurasin lapiolla työn reunat, sitten meren ja joen rajat. Tämä antoi raamit teokselle, jota jokainen viidestä osanottajasta ryhtyi oman näkemyksensä perusteella täsmentämään.

Lapiot, harjat ja haravat viuhuivat. Leikkikaupunkiin syntyi taloja, teitä, kulkuvälineitä sekä kylän keskelle korkea kaupungintalo. Jokainen sai käyttää mielikuvitusta niin kuin halusi. Mitä te oikein touhuatte, kysyivät paikalliset ulkoilijat. Kerroimme ajatuksen ja kutsuimme mukaan, sillä valokuvaus tapahtuisi kello 14:30.

Kun kaupunki oli valmis ja dronekuva otettiin, kaupungin asukasluku oli yhdeksän henkeä (5 tekijää, 4 ulkoilijaa). Kaikilla oli värikäs takki, sillä mustan, valkoisen ja harmaan takin olin kieltänyt.

Mitä voin tästä sanoa? Ensinnäkin meillä oli oikein mukavaa. Toiseksi, auts, auringon paiste… yleensä aurinko on kiva juttu, mutta tällaisessa kuvassa ei, sillä kotiin päästyäni käytin yli 2 tuntia poistaakseni dronekuvasta turhia varjoja. Valmiiksi tuli näinkin.

Kiitos Johanna, Sari, Katja, Elina sekä satunnaiset ulkoilijat Hämenlinnan Alajärvellä, joiden sähköpostiosoitteet tallensimme ja jotka saivat tästä jälkikäteen itselleen muiston kuvamuodossa.

Kuvauksen jälkeen nousimme ylös. Muutaman yleiskuvan otin vielä dronella.

Hämeenlinnalainen Johanna Korhonen oli aktiivinen tiedottaja. Tieto teoksesta levisi Hämeenlinnan Facebook-ryhmissä ja lopuksi muutama toimittaja otti yhteyttä. Niin teos päätyi Hämeenlinnan kaupungin sivuille (verkkotoimittaja Kaisa Paavilainen) sekä Hämeen sanomiin (toimittaja Iiro-Pekka Airola), josta on alla kuvakaappaus.

Sunnuntai 12.2.2023 – Taistelu (5 metriä, 3 tuntia)

Edessä oli paluu lumettomaan Etelä-Suomeen. Onnekseni lunta satoi seuraavalla viikolla, joten oli mahdollista koettaa uutta suunnitelmaa. Tässä vaiheessa olin päättänyt, että tämän talven töissä käytän nimenomaan matelijoita. Olkoon tässä taistelu: lisko ja käärme.

Jälleen tein työn Espoonlahdelle Kvärlan-saaren eteen, työkaluina lapio, harja, istutuslapio, sivellin. Kvärlan on 700 metrin päässä kotoani ja tarpeeksi kaukana Espoon rannasta, jotta kukaan viitsisi tulla häiritsemään (isompi kuva tässä).

Lauantai 26.2.2023 – Liskot ja korennot (180 metriä, 6+ tuntia)

Seuraavana vuorossa oli tämän talven suurin lumipiirros, joka tehtiin lumikengillä: Liskot ja korennot. Tästä Espoon Löfkullaan 10 hengen voimin tehdystä 180-metrisestä lumipiirroksesta olen kertonut erillisessä artikkelissa seikkaperäisesti, joten olkoon alla vain yksi kuva [karttalinkki] (isompi kuva tässä).

Sunnuntai 12.3.2023 – Outo uni (130 metriä, 5+ tuntia)

Etelä-Suomen sää on ollut tänä talvena vaihteleva. Jos jonakin päivänä satoi uutta pehmeää sileää lunta, jo parin päivän jälkeen plussakeli muutti lumen kuoppaiseksi, ja seuraava pakkasyö kovetti lumen niin, ettei lumikengillä ollut enää käyttöä. Suuria lumipiirroksia ei voinut enää tehdä.

Mutta onneakin oli. Maaliskuun 11.-12. välisenä yönä Espooseen satoi 15 cm uutta lunta. Tätä varten minulla oli valmiina suunnitelma, johon kutsuin ihmisiä mukaan Facebookin Haihtuvat jäljet -ryhmässä. Sunnuntaina 12.3.2023 lumikenkäilimme (suurimmalta halkaisijaltaan) 130-metrisen ryhmälumipiirroksen Espooseen Söderskogin pellolle. Osallistujia oli yhdeksän (neljä ensi kertaa) [karttalinkki] (isompi kuva tässä).

Kiitos kaikille osallistujille, jotka olivat: minä, Irma, Katja, Katja, Manna, Ritva, Pekka, Johanna, Kaisa.

Onnekkaasti sunnuntai oli aurinkoinen päivä (sääennuste ei sitä luvannut). Niinpä otin dronella oheiset kuvat heti lumipiirroksen valmistuttua (isompi kuva tässä).

Kuvan taustalla näkyy osallistujat ”kokontumisalueella” sekä reitti, jota pitkin kävelimme ”työmaalle” (isompi kuva tässä).

Lähikuvassa ”ukkeli” (isompi kuva tässä).

Perspektiivikorjattu versio (isompi kuva tässä).

Lumikengillä tehty lumipiirros hohtaa valkoisena, kun sen kuvaa auringon puolelta (isompi kuva tässä).

Lähikuva (isompi kuva tässä).

Alla kuusi osallistujaa (kolme oli tässä vaiheessa jo lähtenyt).

Kirjoitan mielellään myös työprosessista. Lumipiirros alkaa aina suoralla viivalla sileään lumeen. Tämä suora viiva on sama, joka lopulta johtaa kokoontumisalueelta ukkelin napaan.

Sen jälkeen tarkan suunnitelman mukaan:

• Käytetään erimittaisia köysiä, joilla luodaan vaihe vaiheelta piirroksen geometria.
• Asetetaan lumeen apuympyrän kaarelle apumerkkejä (värikkäitä vaatekappaleita) tasaisin välein, jotta niiden avulla voi hahmottaa kulmat oikein ympyrän ulkopuolella.
• Tosiaan tässä työssä erityisen tärkeä oli apuympyrä, joka kulkee ukkelin keskivartalon ympäri. Kuljin ympyrän kehän monta kertaa ympäri askelia laskien, jotta pystyin asettamaan sen kehälle 10 apumerkkiä tasaisin välimatkoin.

Toiset ihmiset luovat uutta geometriaa – toiset toimivat luodun geometrian sisällä sitä täydentäen. Tällä työnjaolla esim. minä kävelen käärmeen reunat (avustaja on köyden toisessa päässä, seisoo osoittamassani paikassa, joka perustuu sisäympyrän apumerkkeihin) samaan aikaan, kun muut tulevat perässä ja kuvioivat käärmettä.

Alla olevassa kuvassa on käärmeen kuvioiden täydentäjiä.

Tälle lumipiirrokselle en ehtinyt kirjoittaa manuaalia, joten neuvoin työvaiheet osallistujille paikan päällä.

Äh, taidan sittenkin oikaista enkä kerro enempää, minkä yksityiskohtaisten vaiheiden kautta tämä 130-metrinen lumipiirros valmistui. Sanon sentään tämän:

• Käärmeen osalta työvaiheet on pääteltävissä edellä kertomani perusteella, kun miettii lopputulosta eli piirroksen kaaria.
• Keskellä olevan ukkelin reunat kävelin apumerkkien ja jo valmistuneen käärmeen reunoihin perustuen.
• Kaikkein vaikein oli käärmeen pää. Se ei ole minkään vanhan geometrian ”keskellä” vaan aivan piirroksen reunassa, joten vanhoista jäljistä ei ollut avuksi. Pää on vapaa muoto, joka piti vain kävellä mahdollisimman oikein. (En onnistunut niin hyvin kuin halusin.)

Lauantai 25.3.2023 – Reikälisko (1,8 metriä, 1½ tuntia)

Maaliskuun puolivälissä Etelä-Suomeen iski lämpöaalto. Lumikengille ei ollut enää käyttöä. Jäälle ei ollut enää menemistä. Kun sentään metsässä oli lunta, tein puolentoista tunnin (Magritte- tai Haring-henkisen) askartelun Espoon Sammalvuoren kalliolle [karttalinkki].

Lumen kannoin kauempaa ämpärillä. Sen jälkeen työskentelin +5 asteen lämmössä istutuslapion kanssa. Lumi suli samaan aikaan, kun käsittelin sitä (teoksesta lähtee vesinoro alamäkeen).

Liskon selkä on epätasainen. Tämän surrealistisen työn olisin kieltämättä voinut viimeistellä paremmin.

Kuva ylempää.

Kaukana takana näkyy Espoonlahti, jonne olin tehnyt neljä aiempaa työtä.

Yhteenveto

Kokosin vaihtelevan talven aikana tehdyt lumipiirrokset yhteen YouTube-videoon, pituus 3:25.

Kokosin kaikki 10 lumipiirrosta yhdeksi kuvaksi (isompi kuva tässä).

Koosteesta ilmenee: 2 piirrosta tehtiin lumikengillä – 4 piirroksessa lunta poistettiin jäältä – 4 piirroksessa lunta kannettiin jäälle tai kalliolle – 6 piirroksessa on matelijoita – 8 piirrosta perustuu ympyrämuotoon (vain kahdessa on vapaa geometria).

Yllä oleva kuva löytyy myös Twitteristä ja Instagramista, joista kuvan voi jakaa. (Disclaimer: En osaa käyttää Instagramia. Laitoin kuitenkin kuvan sinne.)

* * *

Kirjoitan näitä blogijuttuja ja jaan kuvia, jotta oma elämäni olisi rikkaampi. Yhdessä tehdyt lumipiirrokset, isommalle porukalle vedetyt melontaretket, osallistuminen muiden retkiin, joissa on tavoitetta – se on elämää.

Talvi on pian ohi. On aika siirtyä lumipiirroksista muihin harrasteisiin…