Talven 2023 suuri lumipiirros: Kaksi liskoa pyydystää sudenkorentoa (Löfkulla, Espoo 25.2.2023)

Tänä talvena tavoittelin suureen lumipiirrokseen eläinhahmoa, joka olisi kiemuralla, kaltaistensa hahmojen kanssa spiraalimaisessa muodostelmassa. Nisäkäskunnasta ei sopivaa eläintä löydy, käärme on liian yksinkertainen – niin päädyin kippurahäntäiseen liskoon.

Helmikuun lopussa etelään satoi pehmeää lunta. Lumikenkäilimme 10 hengen porukalla 25.2.2023 Espooseen Löfkullan golfkentälle teoksen, jonka halkaisija on 180 metriä: Kaksi liskoa pyydystää sudenkorentoa [karttalinkki] (isompi kuva tässä).

Minulta usein kysytään:

Suuri lumipiirros – kuinka se joukkoistetaan?

Huom! Jos lumipiirrosten joukkoistaminen ja prosessiasiat eivät kiinnosta, hyppää suoraan tämän kirjoituksen loppupuolelle. Siellä on lisää dronekuvia.

Siis kuinka lumipiirros joukkoistetaan? Vastaukseksi jaan Youtube-videon (alla), jossa kerron suurten lumipiirrosten valmistamisesta vuosina 2021 ja 2022 (videon kesto melkein tunti – esitelmän käsitteli videoksi Veikko Mäkelä, Tähtitieteellinen yhdistys Ursa).

Jos ei ole aikaa katsoa videota, niin otetaan seuraava väliotsikko:

Lumipiirros kaksi liskoa – kuinka sen joukkoistaminen tapahtui?

Aloitin kokeellisella piirtämisellä kuten aina. Piirsin alkeellisen kuvan kahdesta liskosta spiraalissa toisiinsa kietoutuneina. Piirsin liskolle pitkän kielen ja sen päähän hyönteisen, jotta spiraali olisi pitempi.

Heti havaitsin, että liskojen kiemura ei saa olla liian tiukka. Spiraalin täytyy olla tarpeeksi väljä, jotta liskon käsi ei osu toisen liskon häntään.

Käytin kaksi iltaa mittailuun, kunnes olin tyytyväinen. Merkitsin mallikuvaan: pitkä köysi on 60 metriä, jonka jälkeen köyttä asteittain lyhennetään.

Tarvitaan kaksi ihmistä: yksi keskellä, toinen kulkee kaarella. Köyttä lyhennettäessä kaarella seisova ihminen vetää keskustyypin itseään lähemmäs ja pakkaa ylimääräisen köyden muovipussiin. Kun keskustyyppi vaihtaa paikkaa ja köysi lyhenee ja se toinen ihminen kävelee kaarta, silloin syntyy spiraali. Liskon paksuudeksi tulee 60 metrin köydellä 17 metriä.

Piirsin kaaviokuvan, josta ilmenee kahden ihmisen liike vaihe vaiheelta: sininen pallo on keskustyyppi, keltainen räjähdys on kaarta kulkeva ihminen.

Seuraava vaihe oli päättää, mitä liskon sisälle tulee. Vanha hyvä ratkaisu on tehdä kaarelle ensin ympyröitä: 14 metriä, 11 metriä, 8 metriä, jne. Jos edelliset vaiheet olivat tarkkaa alkutyötä, jonka teen minä ja apuri, tässä päästään vaiheeseen, johon kaikki voivat osallistua – kunhan olen etukäteen valmistellut oikean mittaiset köydet (7 metriä, 5,5 metriä, 4 metriä).

Kun muut mittaavat ympyröitä, minä kävelen liskon silmät (5 x 10 metriä) ja mittaan apulaisen kanssa köydellä 23 metriä: liskon nenän kärki.

Ympyröiden sisukset toki kuvioidaan. Sen saisi puolestani tehdä kuinka vain, mutta annoin käytettäväksi vanhan idean, jossa on mallit A-B-C ohjeineen. (ABC-malleja käytettiin vuonna 2022 Meritähti-lumipiirroksessa.)

Kun ympyrät ovat paikoillaan, on mahdollista piirtää liskon ulkoreunat. Sen tehtävän otan minä: kävelen liskon sisemmän reunan alkaen liskon nenästä, silmän vierestä, käteen, kylkeen, jalkaan, kohti häntää (sitten samalla tavalla ulompi kylki).

Liskon reunojen kävely avaa uuden työmaan: nyt voidaan muotoilla liskon kyljissä olevat puoliympyrät.

Harjoitusmittaus satelliittikuvan päällä

Piirroksen paikaksi valikoitui Löfkullan golfkenttä, jonka käyttöön sain omistajan luvan. Löfkullan golfkentän harjoituslyöntialue on puuton, mikä on tärkeää, mutta ahdasta tulee: ladosta 150 metrin päässä on korkea taulu. Lumipiirros ei saa kulkea taulun takaa, sillä taulun yli köyttä ei voi pujottaa. Lumipiirros voi kuitenkin ulottua taulun taakse molemmille puolille (liskon jalka ja hyönteinen).

Tällä perusteella mallinsin kaksi liskoa Löfkullan kentälle.

Mallinnuksessa alemman liskon käsi meni golfkentän puiden sekaan. Tämä ei välttämättä haittaa. Kun lumipiirrosta alettiin toteuttaa, otin silti varman päälle: siirsin lumipiirrosta 5 metriä koilliseen, jotta liskon käsi ei mene paljon puiden sekaan.

Tällä lailla minulla oli nyt ensi kertaa konkreettinen mittakuva, jossa oli mukana lato, 150 metrin taulu ja ensimmäisen liskon pääkäytävä. Vihreät neliöt ovat paikkoja, joihin pitää jättää jokin kankaanpala, jotta niitä kohtia voi käyttää jatkomittauksiin

Jos ensimmäinen ”simpukka” kävellään ulkoa sisään, toinen kävellään sisältä ulos. Tässä vaiheessa maastossa olisi punaiset viivat.

Kun olin päässyt tähän asti, ryhdyin kirjoittamaan manuaalia. Siitä tuli 4 sivun mittainen. Manuaalin ajatus on se, että kaikki osallistujat saavat saman kuvitetun informaation. Kaikkea ei tarvitse heti käsittää, kunhan osallistujissa on tarpeeksi kapasiteettia toimia yhdessä toisiaan neuvoen.

Seuraavan kuvan liitin manuaaliin itseäni varten.

Paitsi että sijoittelen pääkaarelle vihreitä merkkejä (kankaanpaloja), siihen on sijoitettava myös mustia pisteitä (mustia sukkia), joiden välit ovat 6 – 12 – 15 – 18 metriä ja niin edelleen. Mustat sukat olisivat 14-11-8-metristen ympyröiden keskuksia, joita osallistujat alkavat askeltaa ja täyttää.

Piirsin myös mallikuvan liskon pään ”raidoituksesta” ja hyönteisestä, joka määrittyi tässä vaiheessa sudenkorennoksi.

Vielä yksi detalji. Lumipiirroksen keskellä on turhia jälkiä siltä ajalta, kun käytettiin 60 metrin köyttä. Jäljet pitää peittää askeltamalla päälle jotakin – vaikka hammaspyörä.

Viimeistelyä

• Lauantaina 18. helmikuuta satoi Etelä-Suomeen 20 cm lunta. Koko viikon olisi pieni pakkanen. Lumi olisi sopivan pehmeää myös seuraavana viikonloppuna.
• Päätin, että lumipiirros tehdään lauantaina 25.2.2023. Tein Haihtuvat jäljet -Facebook-ryhmään tapahtuman ja kutsuin ihmisiä mukaan. Lauantaiksi luvattiin aurinkoa. Aurinkoa tarvitaan, jotta dronekuvat onnistuvat.
• Laadin yllä olevat mallikuvat. Tein mitoituksen Löfkullaan ja kirjoitin manuaalin (4 sivua).
• Yhden illan valmistin köysiä. Mittasin 60 metrin köyden vetämällä sen 3 kertaa ulko-oven rivasta kylpyhuoneen suihkuun ja takaisin, merkitsin köyteen mustalla teipillä 42,70 metriä, 28 metriä, 21,35 metriä, 16 metriä. Mittasin myös 3 lyhyttä köyttä, joissa oli solmut siten, että niillä voi tehdä 14-11-8 metrin ympyröitä. Kun mittaus on valmiiksi tehty, ei maastossa tarvitse ihmetellä.

Lumipiirrospäivä 25.2.2023

Kello 8:30. Saavuin Löfkullaan. Paikalla oli myös (apuri) Irma, jota tarvitsin 60 metrin köyden kanssa. Pääkäytävien mittaus sujui meiltä hyvin, joskin köyden pujotus 100 metrin taulujen yli oli vaikeaa (ratkaisu: köyden päät kiinnitettiin sauvojen päihin, jotta pystyimme nostamaan köyden korkeammalle – tämä vaati jopa voimaa, sillä 60 metrin köysi roikkuu maassa, ellei sitä pingota).

Kello 10. Parkkipaikalle kertyi minun ja Irman lisäksi 8 osallistujaa. Esittelin itseni uusille ihmisille, joita en ollut ennen tavannut (2 uutta), ja sanoin kaikille tervetuloa. Joillakin oli ohjeet valmiiksi tulostettu. Jos ei ollut, annoin ylimääräisen kopion. Esittelin lyhyiden köysien idean.

Laitoimme lumikengät jalkaan. Siirryimme lumipiirrosalueelle.

Aloitimme pohjoisesta liskosta. Muutamia lumihiutaleita putosi pilviseltä taivaalta – hiutaleita emme oikeastaan juuri nyt kaivanneet (kuva Irma Matinlauri).

Ensimmäinen lisko on vähän kuin harjoittelua. Kaikki ovat sentään kohtuullisesti kartalla, mikä iso vaihe on meneillään, mitä seuraavaksi tapahtuu (manuaalissa se lukee). Odotteluakin tulee. Välillä työmaa kerrassaan seisoo, kunnes olen tehnyt seuraavat mittaukset (mustat sukat kaarelle) ja päästään etenemään (kuva alla Irma Matinlauri).

On mahtavaa havaita, että ihmiset löytävät luontevasti yhteistyökumppaneita. Kukaan ei ole ensin täysin tietoinen, mitä kaikkea ympärillä tapahtuu, mutta kun neuvotellaan ja pyydetään toinen avuksi, niin asiat selkenevät.

Lumipiirroksen tekeminen on ryhmätyötä parhaimmillaan. Palkinto on jo se, että tekee yhdessä jotakin toisten kanssa – on mukavaa tutustua uusiin tyyppeihin. Kaikki silti odottavat isoa palkintoa, että lumipiirros valmistuisi. Jos kaikki menee hyvin, tästä syntyy jotain kaunista. Jotain, jonka muistaa koko elämän.

Kello 12:15. Ensimmäinen lisko valmistuu. Pidetään ruokatauko. Jutustelua.

Kello 13:00. Jatketaan toiseen liskoon. Taas tapahtuu jotain. Oikein näkee, että tämähän on jo tuttua. Teetkö sinä nyt tämän vaiheen minun kanssa? Ihmiset organisoituvat itsenäisesti ja kaikki sujuu vauhdikkaasti. (Minä olen toki yhä se, joka tekee keskeiset mittaukset ja kävelee liskon reunat.)

Kello 14:30. Siirrytään viimeistelyyn: liskojen kielet, sudenkorennot, keskellä oleva hammaspyörä.

Kello 15:10. Lumipiirros on valmis, mutta voih, sää on yhä pilvinen. Aurinkoa ei tälle päivälle saada. Niinpä dronekuvia ei saada. Tilanne todetaan ja hyväksytään. Huomenna pitäisi olla aurinkoista. Kiitos kun olit mukana! Hyvästellään ja toivotetaan toisille hyvää kotimatkaa.

Jään ottamaan kokeellisia dronekuvia kello 15:30 asti.

Kotona katson dronekuvia. Pilvisellä säällä paras kuva on alla: eteläisen liskon pää näkyy heikosti. Lähetän sen osallistujille ja vakuutan vielä kerran, että sunnuntaina pitäisi paistaa aurinko.

Sunnuntai 26.2.2023

Kello 8:50. Palaan Löfkullaan. Sää on yhä pilvinen, mutta kirkastumassa. Havaitsen, että tuuli on yöllä puhaltanut lunta reunimmaisiin kuoppiin. Laitan viestiä osallistujille tilanteesta.

Kello 10:30. Olen kävellyt ensimmäisen liskon kuopat takaisin. Irma tulee paikalle, kun lähellä asuu. Siivoamme yhdessä toisen liskon.

Kello 12:00. Lyhyt evästauko. Aurinko paistaa mahtavasti. Käytän reilut puoli tuntia dronekuviin.

Dronekuvia: Kaksi liskoa pyydystää sudenkorentoa

Lumikengillä tehtyihin piirroksiin saadaan hyvä kontrasti vain, kun aurinko paistaa. Kun kuvaa aurinkoa vasten, piirros on ympäristöään tummempi (isompi kuva tässä).

Lähempi kuva (isompi kuva tässä).

Taaempi lisko (isompi kuva tässä).

Lisko pyydystää sudenkorentoa (isompi kuva tässä).

Keskusalueen hammaspyörä (isompi kuva tässä).

Korjattu perspektiivi (isompi kuva tässä).

Laajakuva auringon puolelta, jolloin lumipiirros erottuu vaaleana (isompi kuva tässä).

Toinen laajakuva auringon puolelta (isompi kuva tässä).

Vähän lähmpää (isompi kuva tässä).

Keskusalue ja pohjoisen liskon pään alue (isompi kuva tässä).

Lähikuvassa korento ja minä (isompi kuva tässä).

Yhteenveto

Lumipiirros onnistui. Mittoja:

• Halkaisija 180 metriä.
• Yhden liskon pituus nenästä hännänpäähän 300 metriä.
• Yhden liskon kierto ympäri (kädet ja jalat mukana) 850 metriä.
• Liskon kielen pituus 50 / 60 m (kielet ovat eri mittaiset).
• Sudenkorennon mitat 20 m x 15 m.
• Korennon kierto ympäri 110 metriä.
• Keskellä olevan hammaspyörän kierto ympäri 70 metriä.
• Kaiken kierto ympäri 2,2 kilometriä.
• Kaikkien yhteensä kävelemä matka arviolta 45 kilometriä.

Minulle tämän lumipiirroksen todellinen geometrinen uutuus ja oppi oli se, että työtä ei tarvitse aloittaa keskeltä. Vaikka tämä lumipiirros aloitettiin reunoista, silti (omaan ideaan uskoen) paperilla tehdyt mittaukset toimivat – lopputulos on harmoninen.

Myös media tarttui lumipiirrokseen:

• MTV-uutiset
• Iltasanomat
• Iltalehti
• Helsingin Sanomat

Tekee hyvää tehdä tällaista. Oma ajattelu kehittyy, kun hetken aikaa ottaa tosissaan jotain sellaista, joka oikeasti on pähkähullua ja suuressa mittakaavassa tarpeetonta. Kun sen vielä tekee yhdessä muiden tyyppien kanssa, aivan mahtavaa. Vapaa itseilmaisu, sitä tämä on. Jos kerran elämme avoimessa yhteiskunnassa, tällä tavalla tätä vapautta voi kuka tahansa leikkimielellä juhlistaa.

Kiitokset vielä kerran kaikille teille, jotka olitte mukana tallaamassa: Irma, Ilona, Minttu, Elina, Raimo, Katja, Jarmo, Riina, Päivi (kaikki Haihtuvat jäljet -Facebook-ryhmän jäseniä). Jatketaan taas sopivassa yhteydessä.

* * *

PS. Muitakin (pienempiä) lumipiirroksia olen tänä talvena tehnyt, mutta niistä kerron joskus toiste.