Kumikanootilla Suomen vilkkaimman laivaväylän yli Isosaareen

Meloin Helsingin niemen ympäri 24.–25.8.2019 ja ryhdyin miettimään:

  • Pukumies juoksee kadun yli. Kuinka helppoa se on?
  • Retkimies meloo Suomen vilkkaimman laivaväylän yli. Kuinka helppoa se on?

Noh, se riippuu siitä mihin on tottunut. Länsisataman laivaväylä aiheuttaa minulle kevyttä kauhua – eikä tien yli juokseva pukumies ole todellakaan oikea vertailukohta.

Hyvä vertailukohta on tien yli konttaava pukumies. Sitä ajatellessa käsittää kuinka hitaalta ja kömpelöltä kumikanootti merellä tuntuu – ja kuinka nopeita autot ja laivat ovat.

Lähdetään alusta.

Lauantai 24.8.2019

Isosaari oli Puolustusvoimien käytössä vuoteen 2014 saakka. Se aukesi yleisölle rajoitetusti vuonna 2017. Kotoani Espoon Kivenlahdesta katsoen Isosaari on kaukana merellä ja kahden keskeisen laivaväylän takana: Länsisataman ja Eteläsataman väylät.

Retkeilyn yksi idea on tehdä välillä jotain jännää ja oppia. Kun viikonlopun tuulet olivat kerrankin kevyet ja myötäiset, oli mahdollista meloa Isosaareen (vuonna 2018 ei ollut sopivaa tuulirakoa).

Kolmen ja puolen tunnin jälkeen olin Länsisataman väylän kupeessa Melkin eteläpuolella. Katsoin etelään. Sieltä tulee Tallinkin M/S Star, pituus 186 metriä. Minun oli mahdotonta arvioida sen etäisyyttä ja nopeutta. Odotin eteläviitan luona, kun laiva lipui editseni [karttalinkki].

Ihmettelin kuinka rohkeasti purjeveneet keikkuvat M/S Starin kupeessa. Purjeveneet ovat merten juoksevia pukumiehiä.

Laivaväylät ovat kaiketi 300 metriä leveitä, kunhan väylän paikan osaa hahmottaa vesiltä oikein. Minulle väylien leveys on kilometri, koska haluan jättää pelivaraa.

Nämä matkustaja-autolautat ovat pituudeltaan 170–250 metriä. Auto jarruttaa, jos edessä tiellä on konttaava pukumies. Laivat eivät väistele.

Katsoin etelään: ei enempää laivoja merellä. Katsoin pohjoiseen: ei lähteviä laivoja Länsisatamassa. Ylitin väylän (1 kilometri, 11 minuuttia). Hyvä puoli näissä matkustaja-autolautoissa on se, etteivät ne tee korkeaa aaltoa. Aaltoihin kanootti ei kaadu.

Pystytin leirin Pitkäourille ja aloin odottaa iltaa. Pitkäouri on kahden aiemmin mainitsemani laivaväylän välissä [karttalinkki].

Melontareittini satelliittikuvassa sinisenä (keltaiset ovat aiempia melontoja – tämä oli vasta toinen Helsingin niemen kierto).

Aurinko laskee.

Tai jos haluatte tällaisen version?

Etelässä Harmaja. Tuon ohi kulkee Eteläsataman väylä.

Eckerö Linen M/S Finlandia lähestyy Länsisatamaa (pituus 175 metriä).

M/S Viking XPRS lähtee Eteläsatamasta merelle (pituus 185 metriä).

Siinä tämän illan trafiikki.

Ei kun vielä yksi. Tallinkin M/S Megastar valot päällä kohti Länsisatamaa. Pituus 212 metriä.

Kaupungin valot.

Merelle päin.

Ilta pimenee.

Sunnuntai 25.8.2019

Aamu.

Tuossa teltan takana valokuvan oikeassa laidassa on kivenmurikoiden väliin rakennettu korsu. Kamiinakin olisi.

Ahaa, vielä yksi alus kohti Länsisatamaa, saksalaisen Aida-varustamon M/S AIDAluna (252 metriä).

Keräsin tavarat kanoottiin. Lähdin ylittämään Eteläsataman väylää.

Olin illalla painanut mieleen minkä väylämerkkien välistä M/S Viking XPRS oli eilen kulkenut. Suuntasin väylän poikki mahdollisimman suoraan. Uusia laivoja ei näkynyt, paitsi yksi kaukana merellä, josta en välittänyt.

Kun tuon paalun olen ohittanut, olen lopullisesti turvassa – matkalla kohti Isosaarta.

Merellä näkee kaikenlaista. Kaukaa näytti, että tässä hinataan kesämökkiä. Mutta kyllä siinä työkoneita taitaa kulkea?

Katsoin taas etelään. Mitä hemmettiä. M/S Viking XPRS palaa takaisin Eteläsatamaan. Asiakkaat maksoivat pelkästä hotelliyöstä merellä!

Vähän niin kuin esi-isäni, jotka ajoivat 1800-luvulla rekeä Suomenlahden jäällä – moni Pietarin mahtimies maksoi siitä, että sai nukkua ja lemmiskellä liikkuvassa reessä vällyjen alla naisen kanssa aamuun asti.

Entä nuo toiset laivat edellisessä kuvassa?

Maapallo on pyöreä. Vasemman laivan runko on horisontin alapuolella, sitä ei tunnista. Oikealla Länsisatamaan palaa jälleen Tallink M/S Megastar, joka ehti ajaa yöllä takaisin Tallinnaan ilman, että edes huomasin.

M/S Viking XPRS palaa risteilyltään Eteläsatamaan. Samalla Eckerö Linen M/S Finlandia lähtee Länsisatamasta takaisin Tallinnaan.

Ahaa. Se ”horisontin alapuolinen laiva” oli M/S Silja Symphony (203 metriä). Nyt se on kääntynyt ja suuntaa kohti Eteläsatamaa.

Meloin Isosaareen. Rantauduin pienvenesataman kupeeseen [karttalinkki].

Isosaaren historia kiinnosti. Olinhan käynyt Örön linnakesaarella vasta huhtikuussa 2019.

Lähdin kiertämään Isosaarta vastapäivään (punainen viiva).

Kulkureitti Isosaaren ympäri.

Linnoitteita.

Tykkejä.

Ääh. Örössä linnoitteita oli enemmän kuin Isosaaressa ja monipuolisempia. Se ei ole ihme, sillä Örö on pinta-alaltaan 5 kertaa Isosaarta laajempi (3,8 ja 0,76 km2). En jaksanut innostua Isosaaren sotilashistoriasta.

Sen sijaan Isosaaren kilometrin mittainen eteläinen kallioranta on upea [karttalinkki].

Silokalliota ja pyöreitä kiviä.

Satoja pieniä hiidenkirnun aihioita.

Veden reittejä.

Askeleet kalliossa.

Lätäkkö, joka on kanootti.

Ohdakeperhonen.

Rannan käkkyrämännyt.

Tämä ranta on Isosaaren helmi.

Tuuli kääntyi vielä kerran. Paluu mantereelle oli myötäisessä helppo. Kumikanoottityyliin minun ei tarvinnut palata takaisin lähtöpisteeseen, joten lopetin retken Puotilan venesatamaan, jossa pakkasin kanootin kärryihin [karttalinkki].

Tuosta vedin kanootin metroon (500 metriä). Tunnin päästä olin takaisin kotona.

Yhteenveto

Tämä kirjoitus oli terapiaa. Kun edellä kertasin (itselleni) millaista oli Suomen vilkkaimpien laivaväylien ylitys, seuraavalla kerralla kaikki sujuu helpommin.

Lasketaanpa. Port of Helsinki -sivustolla on kaikkien saapuvien ja lähtevien laivojen aikataulut. Siitä ilmenee:

  • Joka päivä Länsisatamaan saapuu ja sieltä lähtee 10 tai 11 laivaa. Yhteensä 23 laivaa, kun laskee molemmat suunnat + päälle satunnainen kansainvälinen risteilijä.
  • Laivat kulkevat päivittäin klo 06:30–00:30, siis 18 tunnin ajan. 18 tuntia per 23 laivaa = laiva kulkee Länsisataman väylää joka 45 minuutti.
  • (Eteläsataman väylä on helpompi: laiva joka toinen tunti.)

Minä ylitän Länsisataman väylän 10–12 minuutissa. Jos näen väylällä laivan, edellä olevan laskelman perusteella voin rauhallisin mielin odottaa laivan ohitusta vaikka 20 minuuttia. Sen jälkeen minulla on keskimäärin 25 minuuttia aikaa ylittää väylä ennen seuraavaa laivaa.

En ole enää konttaava pukumies. Minulla ei ole enää väyläkauhua.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: