Lumipiirrosvuosi 2019 – surkeita kelejä, pieniä piirroksia

Tämä artikkeli kerää yhteen lumipiirroksia, joita olen askeltanut metsiin, golfkentille ja järville vuonna 2019. Ne ovat kaikki verrattain pieniä (20-metrisiä), sillä lumipiirrossäät ovat olleet surkeat.

 

(Päivitys 3.3., 9.3. ja 13.3.2019: Lisätty neljäs, viides ja kuudes lumipiirros.)

Vuonna 2018 oli toisin. Lunta oli järvillä juuri sopivasti, jotta kävelin niiden pintaan lumikengillä useita 60-metrisiä lumipiirroksia. Ne ovat yhä nähtävissä Lumipiirrosten luonnin pienessä oppaassa, jonka julkaisin 23.2.2018.

Talvi 2019 toki jatkuu vielä muutaman viikon. Toivoa paremmista lumipiirroskeleistä ei ole.
– Millä perusteella tämä talvi on niin surkea?
– Miksi lumikenkiä ei ole voinut käyttää lainkaan?

Siitä kerron alempana.

Kuvituskuvana 20-metrinen monoilla tehty raaputus Nuuksion Valkealammella 24.2.2019 [karttalinkki].

Suurikokoiseen lumipiirrokseen tarvitaan:

• Lumikengät, jotta suuren kuvion voi askeltaa järkevässä ajassa.
• Tasainen laaja lumipinta, jonka alla vähintään 20 cm pehmeää lunta, johon lumikengät jättävät 15 cm syviä kuoppia.
• Suunnitellun piirroksen vieressä jyrkänne, jotta lumipiirroksen voi ikuistaa valokuvaan (tai saatavilla drone, josta valokuva otetaan).

Periaatteessa helppoa, mutta talvi 2019 oli erilainen.

Joulukuun lopussa tein koehiihdon Nuuksioon. Lunta oli järvillä 10 cm, mikä on liian vähän lumipiirroksiin (maastossa lunta 20 cm, mutta maastossa ei ole tasaisia lumipintoja).

Kun tammikuu alkoi, lunta kertyi nopeasti liikaa. Jossain välissä lunta olisi ollut kenties sopivasti, mutta en ollut valpas. Kun havahduin tilanteeseen, lunta oli Nuuksion järvillä niin paksusti, että jää alla oli halkeillut ja lumen alle noussut vettä. Siinä eivät lumikengät toimi. Ne kastuvat ja jäätyvät, joten päätin yhä odottaa parempaa hetkeä.

Helmikuun alussa lumipeite vain paksuni, kunnes alkoi sataa vettä. Muutin taktiikkaa. Kun kerran järville ei ole menemistä, marssin sunnuntaina 10.2.2019 Espoon Sammalvuoren lähimetsään, jossa tiesin sopivan aukion [karttalinkki]. Isoa piirrosta metsäaukiolle ei mahdu, niinpä jätin lumikengät kotiin. Askelsin vaelluskengillä 45 cm syvään lumeen 20 metrin kokoisen piirroksen = lumihiutale. Asetin kuvan keskelle jumppapallon ja kuvasin piirroksen kurottamalla jalustalla olevaa kameraa mahdollisimman korkealle pään yläpuolelle. (Isompi kuva tässä.)

Piirroksessa on noin 1300 askelta. Sen luomiseen kului 1,5 tuntia. Valokuvan laatu on heikko, sillä kameran linssi oli sateesta kostea.

Helmikuun puoliväli. Sateet ja +5°C päivälämpötilat hävittivät järviltä lumet. Uusia lumisateita ei tullut, joten järville ei piirroksia syntyisi. Vasta nyt keksin golfkentät. Erään toisen retken yhteydessä sain tilaisuuden vierailla Siuntion Störsvikin golfkentällä, jonne aloin väsätä piirrosta 16.2.2019 auringon laskettua.

Lämpimien säiden jälkeen golfkentällä oli hankikanto, niinpä lumikengistä ei ollut hyötyä (kuoppia ei synny). Päädyin jälleen pieneen piirrokseen, jonka tein kumisaappailla, ja sain jalkapohjani kipeiksi – niin kovaa sai lumen pintaa hakata, että saapas meni läpi [karttalinkki].

Tämän lumipiirroksen halkaisija on 15 metriä ja siinä on vain 500 askelta. Säälin jalkojani, enempää en jaksanut.

Aamulla havaitsin, että olin hakannut lumipiirroksen liian lähelle metsää. Puiden välistä siivilöityvä valon ja varjon leikki ei auta hahmottamaan tämän yksinkertaisen piirroksen luonnetta.

Iltapäivällä sain talteen paremman version. (Isompi kuva tässä.)

Helmikuu jatkui. Tällä kerralla erään retken yhteydessä päädyin 23.2.2019 Nuuksion Valkealammelle [karttalinkki]. Millainen on Valkealammen pinta, sitä en etukäteen tiennyt. Paikalla ilmeni, että jään päällä on sentti lunta. Kelpaa. Auringon laskettua aloin raaputtaa telemarkmonoilla kuvaa. 1,5 tunnin ja 1100 raaputuksen jälkeen 20-metrinen piirros näytti tältä. (Isompi kuva tässä.)

Valkealammella oli toinenkin rohkea telttailija, joka päätti viihdyttää itseään piirtämällä. Hienoa. Arvostan. (Isompi kuva tässä.)

Aamulla keräsimme teltat pois. (Isompi kuva tässä.)

Kun iltapäivällä vierailimme uudestaan Valkealammella, lumipiirroksesta oli tullut ”vesilätäkköpiirros”, jossa eilen tehdyt raaputusjäljet olivat pieniä lammikkoja. Kun piirrosta asettui katsomaan siten, että takana oli tumma metsä, lätäköt näkyvät ympäröivää jäätä tummempina – ja jos takana ei ole metsää kuten kuvan vasemmassa reunassa, piirros häviää jään väriin. (Isompi kuva tässä.)

Vielä yksi kuva vesilätäkköpiirroksesta, jossa olen keskellä – tässä tosin kumisaappaissa enkä monoissa (kuva Irma Matinlauri). Kuvan värejä on voimakkaasti käsitelty, jotta edes jotain näkyisi. (Isompi kuva tässä.)

Maaliskuu.

Neljäs lumipiirros 2.3.2019.

Ystäväni lähetti minulle linkin filmiin, jossa mies Englannissa piirtää hiekkarannalle ison säteittäissymmetrisen kuvan. Päätin yrittää samaa tekniikkaa. Hiekkarantaa ei ole saatavana, niinpä keräsin lunta pulkkaan ja kippasin sen Korsolammen jäälle Kirkkonummen Meikossa 2.3.2019 [karttalinkki].

Rikoin lumikokkareet hienoksi lumeksi ja aloin tehdä lumeen kuoppia. Samalla siirsin ylijäämälunta ulommas. Polvien alla oli istuinalusta, jonka päällä liu’uin mandalaa ympäri (kuva Irma Matinlauri). (Isompi kuva tässä.)

Tein illalla töitä tunnin verran. Otin ja otatin pari valokuvaa. Kun aamulla heräsin, mandala oli yhä jäljellä. (Isompi kuva tässä.)

”Lumipitsi” on nähtävissä Korsolammen koillispäässä, kunnes uutta lunta sataa tai plusasteet sen sulattavat (kuva Irma Matinlauri). (Isompi kuva tässä.)

* * *

Viides lumipiirros 8.3.2019.

Sää viikolla vaihteli, tuli luntakin, mutta perjantaiksi lämpöasteet nousivat +4:ään. Lähdin silti töiden jälkeen Nuuksioon, sillä Hynkänlammen eteläpää on varjossa. Taputtelin lumipiirrosta vettyvälle lammelle kumisaappailla 1,5 tuntia [karttalinkki].

Kalapyörre. (Isompi kuva tässä.)

Satoi. Lisäsin isompia kaloja puolen tunnin verran. Siinä vaiheessa piirroksen keskus oli jo katoamassa tunnistamattomaksi. (Isompi kuva tässä.)

Miksi Hynkänlampi? Sen eteläpäässä on jyrkänne (Hynkeberget), jonka päältä on mahdollista ikuistaa piirros ilman dronea.

* * *

Kuudes lumipiirros 13.3.2019.

Lämpötila -1°C. Otin loppupäivän vapaaksi ja lähdin Nuuksioon. Hakjärven jäällä oli 3 cm lunta. Tavoittelin M.C. Escherin mallista symmetristä spiraalia, jossa mustat kalat uivat ulos ja valkoiset sisään. Kaavin lapiolla lunta pois 3,5 tuntia. Aurinko oli jo laskenut, kun ikuistin lumipiirroksen [karttalinkki].

Kalaspiraali mallia M.C. Escher. (Isompi kuva tässä.)

Tekemisen vaiheet: Aloin pohjustaa piirrosta kalliokielekkeen alla. Vedin lapion kärjellä lumeen spiraalin. Käytin ensimmäisen tunnin tekemällä spiraalin päälle mustia vinoneliöitä – ja niiden väliin valkoisia vinoneliöitä. Piirroksen koko noin 12 metriä.

Muotoilin mustista ja valkoisista vinoneliöistä kaloja, mihin kului 2 tuntia. Lopuksi lisäsin eteen isoimman kalan (20 minuuttia). Lapio oli oiva väline, sillä sen avulla sain mustien kalojen pyrstöihin oikeaa ilmettä. (Isompi kuva tässä.)

Hakjärvi oli hyvä valinta. Lyhyt kävely bussipysäkiltä. Hakjärven etelärannan pitkän jyrkähkön kallion eteen mahtuisi useampikin lumipiirros.

* * *

Tämän ihmeellisempiä lumipiirroksia en ole vuonna 2019 tehnyt. Jos vielä innostun luomaan jotakin vastaavaa (järville, metsiin, muualle), lisään nuo kuvat tähän samaan artikkeliin.

Suuria piirroksia ei ole odotettavissa.