TV Tokyo kuvaa jumppapallogolfia Japanin televisioon 12.1.2017

Pitkä tarina kokemuksesta, jollaisen saa kerran elämässä.

Talvisurffaava kaverini Feodor Gurvits soitti 5.1.2017 kertoakseen, että japanilainen tv-yhtiö etsii kuvauskohteita aiheenaan mitä suomalaiset tekevät lumessa. Feodoriin oli otettu yhteyttä Hesarissa 31.12.2016 julkaistun talvisurffausaiheisen artikkelin perusteella ja nyt hän aikoi ehdottaa myös minun jumppapalloharrasteita japanilaisille televisiokatsojille, ja erityisesti jumppapallogolfia. Että sopiiko tämä? Huh, no miksei?

Suljettuani puhelimen pyörittelin päätäni. Mainitsin asiasta lähiverkostolleni, josta tuli kannustusta, että tosi hienoa, anna mennä vaan. Feodor pisti perään sähköpostia, jonka osoitti paitsi minulle myös Kaijalle, joka toimii Suomessa TV Tokyo -yhtiön tulkkina. Lähetin Kaijalle infoa, että tällaisia filmejä teen jumppapalloilla, saa ottaa yhteyttä!

Japanilaisilla oli tiukka aikataulu. Kuvaus pitäisi järjestää arkipäivänä – töistä olisi otettava vapaata. Ylläpidän Facebookissa Suomen jumppapallogolfaajat -ryhmää, jonka jäseniltä tiedustelin halukkuutta osallistua.

To 5.1.2017 klo 14:26. Hei, laitan tämän yksityisviestinä, koska asia on kovin epävarma. Japanin televisio kuvaa ensi viikolla (9.1. lähtien) mitä suomalaiset tekevät lumessa ja minuun otettiin mutkan kautta yhteyttä, että voinko tehdä jumppapallojen kanssa jotakin. Tämä on siis erittäin epävarma juttu, mutta nyt olisi kenties mahdollista päästä pelaamaan jumppapallogolfia lumessa ja se näytetään Japanin televisiossa. Kiinnostaako?

Parin nopean vastausviestin jälkeen jatkoin:

To 5.1.2017 klo 14:29. Laitoin tämän siis tässä vaiheessa VAIN jumppapalloryhmälle. Kerron lisää heti kun tiedän enemmän (tai myös silloin, jos saan tietää, ettei tämä johda mihinkään).

Maanantai 9.1.2017

Kolme päivää oli kulunut. Tiedustelin Feodorilta missä mennään? Taas sain aiheen postitella viestiketjuun:

Ma 9.1.2017 7:43. Ei uutisia toistaiseksi, en ole kuullut asiasta sen koommin. Mutta kun ilmoitin yhteyshenkilölleni (jolta asiasta kuulin), hän puolestaan ryhtyi ”motkottamaan” japanilaisille, että älkää unohtako jumppapalloja.  Noh, katsotaan nyt.

Viestiketjun koko oli tässä vaiheessa 47 viestiä (ja kasvoi lopulta 167 viestiin). Jatkoin illalla:

Ma 9.1.2017 klo 18:31. Sain yhteydenoton nyt. Sopivat pelipäivät ovat ke, to ja pe puoleen päivään saakka. Huomenna (tiistai) olisi mulla klo 19 suunnittelupalaveri japanilaisten kanssa, mutta kutsun muotoilu on ”tutustua teidän tiimiinne”, joten toivottaa paikalle tervetulleeksi muitakin kuin minut. Kertokaahan ensin noista päivistä? Kelle käy perjantain aamupäivä ja kelle torstai?

Pian ilmeni, että perjantaiksi saadaan 4 pelaajaa, mikä olisi hyvä alku muttei riittävä. Lähetin yksityispostia muille, jotka ovat joskus pelanneet jumppapallogolfia tai joiden kuvittelin kiinnostuvan tästä tilaisuudesta. Sain kokoon 8 henkeä, mikä oli mielestäni ok, sillä kaavailin peliä 2 hengen tiimeissä.

Totuuden nimessä en ollut ottanut sitä mahdollisuutta vakavasti, että tästä tulisi jotain. Tajusin nyt, että tarvitsen englanninkielistä materiaalia. Ryhdyin kääntämään jumppapallogolfin sääntöjä. Olin tyytyväinen klo 0:54 aamuyöllä. Lähetin käännöksen luettavaksi pelaajille.

Tiistai 10.1.2017

Yksi jumppapalloilijakaverini on sen verran haka englannin kielessä, että sain häneltä hyviä vinkkejä kieliasun kohentamiseen. Toteutin korjausehdotuksista suuren osan ja tulostin toimistossa muutaman A4-paperin.

Työpäivän jälkeen jatkoin Helsingin keskustaan. Tapasin tv-ryhmän hotellin baarissa. Helou, my name is Janne, I’m the gym ball man. Japanilaiset eivät puhu englantia, minua heti valistettiin. Käteltiin ja sanottiin nimemme, Janne, Ono, Hosino. Kaija käänsi. Istuin pöytään, jonka ääressä istuivat myös Feodor ja harrastajakollegansa Esa.

Kun Feodorin ja Esan palaveri oli ohi, oli minun vuoro. Annoin Onolle ja Hosinolle paitsi käyntikorttini myös englanninkielisen jumppapallogolfin (gym ball golf) sääntöpaperin, josta he kaiketi eivät ymmärtäneet paljon. Paperissa oli kuitenkin nimeni ja kun sama nimi löytyi käyntikortista, niin he tajusivat, että olen pelin isä. Selitin säännöt suomeksi Kaijalle, joka käänsi ne Onolle ja Hosinolle. Ono teki kysymyksiä: Onko tämä suosittua Suomessa? Kauanko tätä lajia on harrastettu? Mikä siinä on hienoa?

Palaverin jälkeen viestittelin jälleen viestiketjuun, jonka olin tässä vaiheessa vaihtanut ryhmäsähköpostiksi. (Tämä muillekin vinkiksi = jos haluat asiapitoista keskustelua isommalla ryhmällä, hylkää Facebook ja vaihda sähköpostiin.)

Ti 10.1.2017 klo 20:07. Moi. Tapasin japanilaiset. Isoin muutos, peli onkin torstaina klo 14 alkaen (pe ei heille käy). Kuinka moni pääsee to? Please vastatkaa pian sillä toiveissa on paljon palloja kentällä ja paljon pelaajia. Lisää infoa kunhan ehdin kotiin.

Alkuperäiseen facebook-viestiketjuun laitoin:

Ti 10.1.2017 klo 20:20. Moi. Tapasin japanilaiset. Oleellinen muutos, peli onkin torstaina klo 14 alkaen. Pääseekö joku teistä mukaan, jolle ei pe aamupäivä sopinut?

Kotiin ehdittyäni sähköpostittelin:

Ti 10.1.2017 klo 21:28. Pientä raporttia. Kaksi repputyyliin liikkuvaa japanilaiskuvaajaa (Ono, Hosino, miehiä) on matkassa. Heillä on aikaa pääkaupunkiseudulla vain 2 päivää, sitten menevät Lappiin. Ymmärsivät kyllä hyvin jumppapallogolfin visuaaliset mahdollisuudet. En edes yrittänyt sanoa, että kyseessä on urheilu, vaan että hauskanpito ja kiva tapa tutustua toisiin ihmisiin. Näin heidän huulillaan hymyä, nauruakin, tästä hyvästä. Eivät muuten puhu englantia, vaan suomalainen Kaija käänsi suomesta japaniin ja takaisin. Yllättävää sinänsä tuo kielitaidottomuus, tämä on siis miehille iso seikkailu itselleenkin. Hauskuus kuitenkin auttaa ylittämään kulttuurirajat. Olkaa kilttejä Onolle ja Hosinolle ketkä sitten mukaan pääsevät, pienennetään heidän kulttuurishokkia.

Jälleen aloin kasata jengiä yksityisviesteissä henkilö henkilöltä (julkisesti tällaista kutsua ei voi tehdä – siihen tulisi niin paljon turhaa roskakeskustelua perään, ettei kuitenkaan ehdi lukea). Kello 22:54 viestittelin tyytyväisenä Kaijalle, että huh, vaikka pelipäivä vaihtui, niin saan 8-9 henkeä kentälle – tosin eri pelaajat kuin alun perin.

Pelipaikkakin piti päättää. Koska joillakin oli tiukka aikataulu, Nuuksioon en tätä peliä vie vaan Kauniaisten Kasavuoreen eli keskelle Espoota. Lähtöpaikka on Kasavuoren koulu, postittelin. En tuntenut Kasavuorta muuten kuin siellä kiertävän hiihtoladun. Huomenna menen sinne töiden jälkeen suunnittelemaan radat.

Keskiviikko 11.1.2017

Tämä päivä oli Feodorin. Japanilaiset kuvasivat Bodominjärvellä talvisurffausta. Sään haltija oli oikukas, sillä tuuli puhalsi kovempaa kuin kertaakaan 4 vuoteen. Itämerellä aallot kohosivat 15 metriin. Feodorin kasaama 4 hengen tiimi liukui jäällä tuulispäänä ja pystyi talvimyrskyssäkin tarjoamaan kameroille kelpo materiaalia. Hatun nosto.

Menin klo 16 Kauniaisiin Kasavuoren koululle. Valokuvasin parkkipaikat ja lähetin kuvat sekä Kaijalle että pelaajille, jotta kukaan ei eksy ja peli saadaan sujuvasti liikkeelle. Tavataan parkkipaikalla!

Pimeys alkoi laskeutua. Otsalamppu päässä kävelin Kasavuoren metsiin etsimään kuvauksellisia pelipaikkoja. Kasavuori ei ole luontokohteena Nuuksion veroinen, mutta parin tunnin jälkeen olin suunnitellut 4 rataa, joista kolmas oli erityisen kaunis. Jumppapallo kulkee silokallion yli 7-metrisen kelon vierestä. Maali on 3-metrinen ryhdikäs siirtolohkare silokallion toisella puolella.

Lähetin viestiä:

11.1.2017 klo 20:05. Huominen peli tehdään 2 hengen joukkueilla, koska minulla ei ole palloja kaikille. Jos meitä on 9, toimin pelkästään kirjurina ja pelinohjaajana, jotta en sekoa kaksoisrooliin. Tai sitten pelaamme viidettä palloa joukkueena minä + toinen japanilainen kuvaaja. Oli miten oli, suunnittelin 4 erilaista rataa. Maastossa on 5 cm lunta. Huomenna sataa vähän lisää iltapäivällä, mikä parantaa maaston visuaalista vaikutelmaa. Lämpötila tulee olemaan noin -4 astetta. Kävelemme 2 km, joten hyvät kengät mukaan ja lämmintä vaatetta. Huom! Ei teräviä kengänkärkiä, jotteivät pallot räjähdä.

Paljon muutakin ohjeistin. Hämmästyttävää kyllä kukaan ei kysynyt mitään. Hämmästyttävää siksi, että mukaan oli tulossa 3 henkeä, joille tämä oli ensikosketus jumppapallogolfiin.

Torstai 12.1.2017 = pelipäivä

Menin aamulla toimistolle. Siirryin puolen päivän jälkeen junalla Kauniaisiin, josta melojatuttuni Eppu poimi minut kyytiin kohti Kasavuoren koulua. Minulla oli 5 jumppapalloa repussa ja lisäksi keltainen pallo, jota kuljetan täytettynä köyden päässä. Aloimme Epun kanssa pumpata palloja kahdella pumpulla, jotta aikaa säästyisi.

Parkkipaikalle saapuivat pian Kaija sekä Ono ja Hosino. He halusivat kuvata myös pallojen pumppauksen. Hosino oli ykköskuvaaja, Ono haastattelija ja kakkoskuvaaja. Koska näen maailman myös kuvaajan silmin, harmittelin mielessäni, että tästä ei saa edustavaa materiaalia. Parempi olisi pumpata pallot vaikkapa metsän laidalla, mutta ei voi mitään – parkkipaikka on sovittu tapaamispaikka, tällä mennään.

Aikanaan paikalle saapuivat Jukka, Leena ja Tiina, sitten Aarno, Minna ja Tuula. Kahdeksan pelaajaa paikalla. Sovitusti kello 14 johdin porukan metsään. Ono ja Hosino kantoivat olalla kameroita. Pelaajat kantoivat kuutta palloa (pelasimme kuitenkin neljällä).

Kasavuoressa on sen verran vähän lunta, ettei 2 metriä leveällä polulla vielä ole latua. Pysähdyin ensimmäisessä risteyksessä odottamaan porukan kasaan. Kaija käänsi Onon antaman ohjeen, että meidän pitää päästää Ono ja Hosino edemmäs ja sitten kävellä peräkkäin pallot kädessä tiiviinä ryhmänä kameran ohi. Mietin, että näin minäkin olisin ohjeistanut, jos olisin kameran varressa. Kävelimme siis kohti ensimmäistä pelipaikkaa, sitten sieltä pois ja uudestaan perille sinne, missä ensimmäinen pelipaikka on, edestakaisin.

Normaalissa jumppapallogolfpelissä peliväyliä eli jumppoja ei suunnitella etukäteen. Jumppapallogolfin ydin on retkeily, patikointi mielenkiintoisessa maastossa. Pelaamista aletaan harkita, kun maastossa havaitaan jokin mukava kohde kuten kaatuneen puun juurakko tai iso kivi, jota voi käyttää maalina. Jos maalin ympäristö on lisäksi sopivan avoin ja sen luokse johtaa miellyttävä potkumaasto (osin alamäkeen!), on syytä pysähtyä ja pelata.

Tällä kertaa ei ollut aikaa patikoida 6-10 km matkaa niin kuin yleensä. Homma oli vedettävä läpi reilussa tunnissa ennen kuin pimenee. Siksi valmiiksi mietityt radat olivat tarpeen.

Peli alkaa, ensimmäinen jumppo

Vein keltaisen laukun 1,5-metrisen kiven päälle, joka oli ensimmäisen jumpon maali (keltaisella merkattu maali erottuu paremmin). Pelinjohtajana jaoin joukkueet ja japanilaiset kuvasivat: Eppu+Tuula, Aarno+Minna, Jukka+Tiina sekä minä+Leena. Vieläkään ei päästy pelaamaan, sillä Ono haastatteli Kaija-tulkin välityksellä pelaajia kysyen mikä tässä pelissä on hauskaa. Komiikalta ei vältytty.

Ono (Kaija kääntää): Miksi harrastat tätä lajia?
Tuula (mukana ensi kertaa): En minä tätä harrasta. Minä melon ja hiihdän.
Kaija kääntää vastauksen japanilaisille.

Suoritin avauspotkun, jonka jälkeen Aarno, Eppu ja Jukka potkaisivat omien joukkueittensa pallot. Jukan potkaisema pallo osui minun joukkueen palloon eli tapahtui niin sanotusti jumpsautus. Siitä hyötyy puoli pistettä. Tätäkin piti selittää japanilaisille, että kyseessä ei ole puolen pisteen rangaistus, vaan osumasta saa hyötyä.

Tässä ensimmäisessä jumpossa oli ensin loiva mäki alas, sitten loiva nouseva kallio ja sen takana taas alamäki, jonka jälkeen maali = 1,5-metrinen kivi. Väylä oli nätti ja homma toimi kuin unelma. Kaikki pääsivät peliin kiinni, yrittivät parhaansa, tekivät komeita potkuja ja tiimityöskentely pelasi – hyville suorituksille hurrattiin yli tiimirajojen.

Kun kaikki olivat pelanneet pallonsa kiveen (maaliin), otin esille tulospaperin ja merkitsin ylös potkupisteet. Eppu+Tuula 2½, Aarno+Minna 3, minä+Leena 3, Jukka+Tiina 4½. Ono kysyi kuka voitti? Minä näytin paperia ja sanoin, että Eppu ja Tuula ovat johdossa, mutta vielä on väyliä pelaamatta. Nyt jatketaan seuraavaan paikkaan.

Katsoin kelloa ja totesin, että tässä kuluu enemmän aikaa kuin ajattelin. Ohitamme siis kakkosjumpon ja menemme suoraan kolmoselle eli sille kaikkein kauneimmalle, jossa on silokallion päällä 7-metrinen kelo ja maalina 3-metrinen siirtolohkare.

Jälleen kului aikaa, sillä kuvaajat halusivat kiirehtiä edellemme, jotta saavat mielenkiintoista kuvaa, kun kävelemme. Tottelimme. Tältä se käskettävänä olo siis tuntuu. Yleensähän minä kuvaan filmejä ja muut tekevät kuten minä sanon. Noh, ei se oikeastaan kovin ilkeältä tunnu.  Muutaman lisäpysähdyksen jälkeen saavuimme perille pelipaikkaan.

Tämäkin rata toimi todella hienosti ja varsinkin Tuula pääsi näyttämään koomikon lahjojaan kaatuilemalla maastossa (japanilaiset kuvasivat). Kaikki pääsivät jälleen maaliin sujuvasti. Merkitsin tulokset paperille.

Tässä vaiheessa havahduin, että hei, en ole ottanut vielä yhtään valokuvaa. Kuinka nyt tätä retkeä dokumentoin? Tämä kaunis peliväyläkin ja sen tapahtumat ovat tallessa vain muistikuvissani, ei kameran muistikortilla (noh, onneksi Tuula otti muutamia kuvia, katso edellä).

Kello löi 15, kun siirryimme viimeiselle jumpolle, jossa lähtö oli mäen päällä ja maalina toimi kaatuneen puun juurakko. Vasta täältä minulla on joitakin omia valokuvia.

Sääennuste oli luvanut iltapäivälle kevyttä lumisadetta. Kevyt pakkaslumi putoilee valkeina haituvina ja sehän näyttää kamerassa upealta, näin olin ajatellut. Taivaalta tuli kuitenkin jääjyväsiä kovenevalla tahdilla. Miten tuo vaikuttaa tv-kuvaan, en tiedä.

Pelin lopputulos

Toimin pelijärjestelijänä ja huolehdin yleisestä aikataulusta, laskin potkuja ja merkitsin ylös pisteitä, osallistuin peliin oman tiimin jäsenenä, olin koska tahansa valmis antamaan haastattelua japanilaisille ja nyt vielä valokuvasinkin mitä tapahtuu.

Jossain vaiheessa havaitsin, että meikäläisellä on liikaa kuormaa. Ainakin pelisuoritus kärsi, sillä kun tämä viimeinen jumppo oli ohi ja laskin pisteet yhteen, olimme Leenan kanssa jääneet viimeisiksi ja selvästi.

1. Eppu+Tuula, 9½ potkua
1. Aarno+Minna, 9½ potkua
3. Jukka+Tiina, 10½ potkua
4. Janne+Leena 13 potkua

Voitto siis jaettiin. Hienoa oli, että kaikki 3 ensikertalaista olivat voittajia: Eppu, Tuula, Aarno.

Nyt Onolla oli enemmän kysyttävää. Kaija käänsi jälleen kysymykset.

– Kauanko tätä lajia on harrastettu Suomessa?
– Ensimmäinen peli käytiin 2,5 kuukautta sitten.
– Miksi keksit tämän? Mikä tässä on hienoa?
– Pohjimmiltaan minä tykkään palloista ja kirkkaista väreistä. Pallot ovat kauniita.
– Sopiiko tämä laji myös japanilaisille?
– Sopii erittäin hyvin!

Haastattelun rytmi oli kääntämisen takia epäluontevan hidas enkä ollut saanut ohjetta vastaanko lyhyesti vai pitkästi. Niinpä vastasin kaikkeen lyhyesti enkä osaa arvioida kuinka tuo leikataan lopulliseen filmiin. Sen näen kenties parin kuukauden kuluttua, kun kaikki Suomessa kerätty materiaali on käsitelty televisioon. Silloin saan tuotantoyhtiöltä Youtube-linkin, näin on ainakin luvattu.

Muutakin kysyttiin, jopa sellainenkin suuruudenhullu kysymys, että milloin tästä tulee olympialaji? Varmaan tässä haettiin sitä, että naurahtaisin imarreltuna, mutta ei, minua tuollaiset kysymykset vain häiritsevät. Olen pohjimmiltaan (visuaalisten) ideoiden kehittelijä ja tutkija. Sen lisäksi haluan testata ruohonjuuritasolla ideoitani. Niinpä jos näen iloa lasten ja aikuisten kasvoilla, saan iloita itsekin, olen tehnyt jotain oikein. Suuremmat kuviot jätän muille.

Palasimme autoille klo 15:40. Suunnittelemani aikataulu oli pitänyt. Uskon, että japanilaiset saivat kelpo materiaalia, ainakaan pimeä ei yllättänyt. (Siltikin, jumppapallogolf tuskin on kovin isossa roolissa heidän mitä suomalaiset tekevät lumessa -projektissaan. Hienoa jos olisi vaikkapa 10% osuudella? Kun Ono, Hosino ja Kaija matkustavat 7 päiväksi Ouluun ja Lappiin, sieltäkin löytyy vaikka mitä!)

Mitä muuta?

Vaikka tuossa kerroinkin, että ”suuremmat kuviot jätän muille”, on kyllä ajatuksissa kääntää jumppapallogolfin säännöt japaniksi. Jos joku japanintaitoinen lukee tämän, saa ottaa yhteyttä!

Suomenkielisiä sääntöjäkin pitää tarkentaa, sillä toistaiseksi pelaamissamme 7 pelissä on tullut vastaan erilaisia pulmatilanteita, jotka pitää kirjoittaa sääntöihin. Esimerkki: Kun pelataan tiimeissä, voisi sääntöihin kirjata sen, että jokaisen jumpon alussa saa valita uudestaan missä järjestyksessä tiimin jäsenet potkaisevat. Tällä lailla ei tarvitse pitää mielessä (kiistellä) kuka potkaisi viimeisen potkun edellisellä jumpolla (josta on voinut kulua aikaa esim. 45 minuuttia).

Pelit jatkuvat. Huomenna sunnuntaina 15.1.2017 pelataan jumppapallogolfia Pohjois-Nuuksiossa. Jos haluat tietää asiasta enemmän, kannattaa liittyä Facebook-ryhmään Suomen jumppapallogolfaajat. Lämpimästi tervetuloa.

PS. Tämä oli tämän blogin kahdessadas (200.) artikkeli. Kiitos kun olet ollut mukana lukemassa.