Kolme mehevää kohtaamista 2016

Vuoden 2016 loppuun kolme mehevää retkitarinaa, kolme kohtaamista. (Älä missaa tarinaa 2 = ukrainalaiset katamaraanimelojat Suomessa.)

Tarina 1 = Kohtaaminen Huopanankoskella

Meloskelen 28.7.2016 rauhallisesti Viitasaarelta kohti Kannonkoskea, tähtitieteen harrastajien kesätapahtumaa. Pysähdyn kahville Huopanankoskella (katso Juhani Ahon kirja Lohilastuja ja kalakaskuja) [karttalinkki].

Kuppia tyhjentäessäni paikalle asteli mies, käveli kanootilleni, potkaisi kerran varovasti, kokeili kädellään kumin pinkeyttä ja virkahti:
– Aika näppärä peli.
Kyseessä oli selvästikin keskustelunavaus. Vastasin totuudenmukaisesti:
– Sillä on melottu nelisen tuhatta kilometriä. Lähdin aamulla Viitasaarelta.
Mies ei sanonut heti mitään, joten jatkoin:
– Lapissa tykkään eniten meloskella.
Tähän mies havahtui:
– Jaa. Lapissa olen käynyt minäkin. Olen melonut kahdesti Inarijärveltä Jäämerelle. Munkelvaa pitkin mentiin.
Miten sattuikaan. Minusta tuntui, että nyt on pistetty kovat kortit pöytään ja katsotaan kuka on kuka. Vastasin:
– Kahdesti olen minäkin Inarijärveltä Jäämerelle mennyt. Munkelvan lisäksi olen mennyt Sandneselvaa.
Nyt rävähtivät miehen silmät sepposen selälleen ja alkoivat loistaa:
– Sandneselvaa! Olen sitä kartalta katsonut. Millainen joki se on mennä?

Sydämessä löi kivasti. Eipä ole monta kertaa käynyt, että pienen ottelun eli keskustelumittailun päätteeksi tulee ilmi, että toinen on niin paljon samassa joukkueessa, samalla puolella. Käteltiin, esittäydyttiin nimillämme. Keskusteltiin tunti. Kehuttiin toisiamme ja retkiämme. Minulla ei ollut kiirettä eteenpäin, mutta lopulta oli tietysti lähdettävä.
On hienoa osata tehdä taitoa vaativia asioita, joita harva tekee. On hienoa tavata sattumalta tyyppi, joka kuuluu samaan harvinaiseen kiltaan.

Muita kuvia tältä 71 km retkeltä (3 viime kuvaa Huopanankoskelta – Juhani Ahon suosikkikalapaikka oli eteläiseltä sillalta katsoen vasemmalla kiven päällä – paikalla on turisteja varten runsas kyltitys).

En laskenut koskia, koska meloin tämän retken ylävirtaan päin.

Tarina 2 = Ukrainalaiset katamaraanimelojat Suomessa

Joulukuussa 2015 sain sähköpostin Ukrainasta. Taras Lazarev tutki melontaretkiäni tästä blogista ja mahdollisuutta tulla ukrainalaisten katamaraanimelojien kanssa Lapin koskiin. Heti ensimmäisessä kirjeessä sain tehtäväksi arvioida hänen valitsemiaan jokia – ovatko valinnat hyviä ja onko hän unohtanut jonkin joen, jonne kannattaisi mennä?

Ilmassa pidettiin mahdollisuutta, että tapaisimme kesällä Lapissa, mutta se ei toteutunut.

Palattuaan Ukrainaan Taras lähetti seuraavan filmin, jossa on paloja Kitkajoelta, Oulankajoelta, Ivalojoelta ja Näätämöjoelta – mahdollisesti alussa myös Kuusinkijoelta. Tällaista melontaa ei ole Suomessa tätä ennen nähty.

Huomioita ja parhaita arvauksia paikoista (päivitys 6.1.2016, lisätty Aallokkokoski ja Kuusinkijoen silta):
0:11 kaverit desinfioivat oikeaoppisesti kamojaan ennen Näätämöjokea
0:23 Kuusinkijoen silta [karttalinkki] ?
0:33 Aallokkokoski, Kitkajoki [karttalinkki]?
0:39 Opukasköngäs, Näätämöjoki [karttalinkki] ?
0:45 Kiutaköngäs, Oulankajoki [karttalinkki]
0:49 Louhiköngäs, Näätämöjoki [karttalinkki]
0:55, 1:14 ja 1:22 Kolttaköngäs, Näätämöjoki [Godtur.no-karttalinkki] ?
1:29 Iijärven ylitys matkalla Näätämöjoelle [karttalinkki]
1:47 Toivo Liljeqvistin ruoppaaja (epäonnistunutta kullanhuuhdontaa), Ivalojoki [karttalinkki]
1:49 Ritakosken autiotupa, Ivalojoki [karttalinkki]
1:53 kehikkosauna jossain Ivalojoella?
2:10 Jyrävä, Kitkajoki [karttalinkki]
2:16 Jyrävä
2:28 Jyrävä
2:40 Jyrävä
2:45 Jyrävä
2:57 Jyrävä
3:05 alkaen valokuvat Jyrävä
3:17 alkaen Jäämeren rannikko, Norja

Taras Lazarev ei tarkentanut filmin paikkoja, vaikka kysyin (kiitän Tuomas Vaaralaa, joka tunnisti Louhikönkään ja arvasi Opukaskönkään, sekä Jaakko K:ta, joka arvasi Kuusinkijoen sillan ja Aallokkokosken). Taras aikoo kirjoittaa artikkelin retkestä ja mahdollisesti kääntää sen englanniksi, missä tapauksessa jaan sen toki tässä blogissa. Tarasin omin sanoin:

”Truly speaking we all felt in love with Finland – incredible and magically beautiful country and nature. Therefore, we hope to get back there.”

Tarina 3 = Jumppapallo kohtaa retkiluistelijat

Olen hurahtanut jumppapalloihin ja niiden kirjavaan pyöreyteen – sen kaikki tämän blogin lukijat jo tietävät. En mitenkään piilottele pallojani vaan vien niitä eri paikkoihin. Niinpä kun osallistuin 11.12.2016 Suomen retkiluistelijoiden järjestämälle luistelulle kohteena Velskolan Pitkäjärvi [karttalinkki], valitsin mukaan keltaisen jumppapallon (pieni, iloinen).

Järjestetyt retkiluisteluretket tehdään ryhmissä turvaseikkojen takia. Retkenvetäjä päättää kohteen, luistelee edellä sekä säännöstelee vauhdin ja tauot. Keltainen jumppapallo toivotettiin tervetulleeksi, kun vedin sitä 20-metrisen narun päässä.

Pallo keräsi huomiota laajemminkin, sillä järvellä liikkui useita luisteluryhmiä. Välillä ryhmät pysähtyvät, luistelijat vaihtavat kokemuksia päivän sää- ja jäähavainnoista ynnä muusta. Minun kannalta keskustelu käy näin:

– Piti oikein pysähtyä katsomaan. Miksi sulla on pallo?
– Mä tykkään palloista.
– Onko sillä joku tarkoitus?
– Joo, hauskuus.
– Öh.
– Eikö sinustakin pallot ole mukavia?

Kun järveä kierrettiin kolmatta kertaa, vein pienen porukan Jänisniemen laavulle, joka sijaitsee mäellä 15 metriä Velskolan Pitkäjärveä korkeammalla [karttalinkki].

Tämä laavu on Nuuksion laavuista vähiten tunnettu, sillä sinne on pitkähkö ja hankala patikka kaikkialta – paitsi jos sinne meloo kesällä tai ylittää jään talvella. Laavun alapuolella on puusee, mutta polttopuuta ei ole. Ken tahtoo tänne tulet tehdä, hakekoon puut 1,2 km päästä Kattilajärven tulipaikalta [karttalinkki] – tulipaikka on tosiaan karttalinkin kohdalla eikä siellä, mihin se on kartassa merkitty.

Retkeily jatkuu vuonna 2017. Hyvää uutta vuotta!