Varangin niemimaalla patikoimassa (taas) 9.-13.9.2016

Heinäkuisesta Varangin niemimaan kävelystä oli kulunut vain 2 kuukautta, kun suuntasin sinne uudestaan. Tavoitteena oli:

• Käydä alueen lopuilla avoimilla autiotuvilla ja tarkistaa niiden luonne.
• Tutkia onko mahdollista tehdä kesällä 2017 melontaretki Varangin niemimaalle.
• Kokea tämä lumovoimainen tundramaisema syksyisessä asussa.

Tuo kaikki onnistui. Kävelin 102 km Komagværistä Båtsfjordiin. Kuvassa jokikanjoni Helheimin autiotuvan lähellä 12.9.2016 [GodTur-karttalinkki].

Päiväkohtaisiin tunnelmiin.

Torstai 8.9.2016

Lensin perille reittiä Helsinki-Oslo-Kirkkoniemi-Vadsø. Kirkkoniemen jälkeen matka tapahtui potkurikoneella, joka nousi ja laskeutui monta kertaa pysäkkeinä Kirkkoniemi – Vardö – Båtsfjord – Vadsø.

Rinkkani jäi Oslon kentälle. Hitto. Odottelin Vadsøn kirjastossa ja myöhemmin Vadsø Fjordhotellissa tavaroitani.

Varusteet saapuivat illalla (tuotiin hotellille). Menetin puoli patikointipäivää – en päässyt maastoon torstaina.

Fjordhotell tarjosi mahdollisuuden pystyttää teltta hotellin eteen, minkä käytin hyväksi. (Tämä optio on kuulemma tarjolla kesälläkin, mikä on hieno juttu. Vadsøssa ei ole leirintäaluetta, joten tätä saatan hyödyntää jatkossakin.)

Alla vielä lentokoneesta paluumatkalla ottamani laaja kuva Vadsøsta, suomeksi Vesisaari. Fjordhotell sijaitsee saaressa aivan sillan kupeessa [GodTur-karttalinkki].

Perjantai 9.9.2016

Söin aamiaisen, keräsin tavarat rinkkaan ja loikkasin bussiin, josta jäin pois Komagværissa [Finnmarkin bussiaikataulut]. Pääsin maastoon klo 9 [GodTur-karttalinkki].

Jäämeren tie ja rannaton ulappa jäävät taakse.

Kun eilen oli aikaa, olin merkinnyt gps-paikantimelle muutaman kilometrin välein tarkistuspisteitä, joiden kautta kuljin. Näin säästin aikaa kartanluvulta ja oli mahdollista ottaa kiinni puoli päivää myöhästynyttä lähtöhetkeä.

Maisemat olivat alussa tasaisia. Järviä ja puroja ilmestyy maisemaan muutaman kilometrin jälkeen.

Kävelin mönkijäuraa.

Pidin ateriatauon 11 km kohdalla pienellä vesiputouksella.

Pysähdyin toisinaan kuvaamaan kauniita maisemia ja sommittelin itseni mukaan.

Saavutin Hube-hyttan 24 km tarpomisen jälkeen. Pystytin teltan, sillä Hube-hytta ei ole avoin tupa. Sen vieressä oleva puusee on sentään käytettävissä [GodTur-karttalinkki].

Lauantai 10.9.2016

Lämpötila laski yöllä pakkaselle. Aamulla Hube-hyttan katto oli valkoinen.

Kuuraa maassa.

Tuossa ei marjoja näy, mutta muuten maastossa oli yhä runsaasti maukasta mustikkaa.

En pitänyt lähdön kanssa kiirettä, sillä jo eilen totesin, etten tule saavuttamaan alkuperäisen suunnitelman mukaisia päiväetappeja. Jään siis tarkoituksella puoli päivää suunnitelmasta jälkeen – paikkaan tilanteen viimeisenä päivänä pyrkimällä Båtsfjordin tielle aiottua aiemmin ja liftaamalla.

Lähdin kävelemään klo 10:30, kun aurinko oli sulattanut kuurat teltan toiseltakin puolelta.

Mainitsin alussa, että retken yksi tavoite oli selvitellä erästä melontareittiä…

Komagelvan nousu ja Sandfjordelvan lasku

Tutkimani huikea melontareitti on nousta Komagelva ylös (30 km) ja laskea Sandfjordelva alas (35 km). Siinä välissä kanootteja täytyy kantaa noin 4 km. Reitin molemmat päät ovat Jäämeren tiellä. Jäämerellä ei tarvitse meloa. (Kartassa punainen nuoli on Komagelva, sininen Sandfjordelva.)

Kuvasin bussista mistä Komagelvan nousu alkaisi. Syksyllä vesi on alhaalla. Kesällä 2017 vettä olisi kenties 40 cm enemmän.

Sain joen näkyviin uudestaan siinä vaiheessa, kun nousua olisi tehty 18 km eli pystysuuntaan 70 metriä. Joki kurvailee laakeassa kanjonissa. Noususuunta on vasemmalta oikealle [GodTur-karttalinkki].

Seuraavassa kuvassa joki on 23 km kohdalla, 105 metriä merenpinnan yläpuolella [GodTur-karttalinkki].

Alla oleva mutka on 24 km kohdalla.

Joki jatkaa yhä nousuaan. Alla olevassa kuvassa taustan jokisaaren kohdalla [GodTur-karttalinkki] nousua on tehty 26 km eli 115 metriä.

Tämän jälkeen sain näkyvyyden jokeen 30 kilometrin kohdalta. Tuolla keskellä alhaalla ollaan 140 metriä merenpinnan yläpuolella.

Edelleen ylös jatkaessa joki haarautuu kahtia, jossa pienempi haara näyttää tältä (nousua 33 km, 170 metriä).

Kanoottien kantomatka olisi tästä Sandfjordelvalle linnuntietä yli 4 km. On kuitenkin järkevämpää aloittaa kantaminen aiemmin kohdasta 30 km/140 metriä, jolloin reitti on helpompi [GodTur-karttalinkki].

Kantamisen jälkeen Sandfjordelvan kanjoniin saavutaan alla olevan kuvan takaosassa, kun joki on 175 metriä merenpinnan yläpuolella (kuvattu aiemmalla Varangin niemimaan retkellä 11.7.2016) [GodTur-karttalinkki].

Tuosta alkaa Sandfjordelvan huikea 100-150 metriä syvä kanjoni. Siitä otin aiemmalla retkellä mm. seuraavan kuvan.

Sandfjordelvan varrella on Telegrafhytta (autiotupa), joka on luonnollinen yöpymispaikka. Sinne asti jokea on laskettu 22 km [GodTur-karttalinkki].

Tästä edelleen Jäämeren tielle on jokea pitkin 13 km [GodTur-karttalinkki]. Jos haluaa käväistä merellä ja nousta takaisin tielle, matka pitenee 4 km.

Aikataulu:

2,5 päivää Komagelvan nousu 140 metriin. (Helppoa tasaisesti virtaavaa jokea nousee köysitekniikoilla mukavasti 60 metriä per päivä. Näkemäni perusteella Varangin niemimaan joet ovat virraltaan tasaisia vailla merkittäviä koskia ja vesiputouksia. Tällainen on myös Komagelva.)

1 päivä vedenjakajalla. Tämän päivän voi käyttää osin huilaten ja yöpymisen sovittaa Bjørnskardhyttaan, joka on Varangin niemimaan siistein autiotupa.

1,5 päivää Sandfjordelvan lasku, jolloin yöpymisen voi sovittaa Telegrafhyttaan. (Näkemäni perusteella Sandfjordelva virtaa tasaisesti kuten muutkin Varangin niemimaan virrat. Se on siis helppo melottava.)

Yhteensä 70-75 km reittiin kuluu 5-6 päivää.

Tähän loppuu selvitykseni Varangin niemimaan jokiseikkailusta. Pyrin tekemään tämän retken kesällä 2017 ja keräämään sinne kivan porukan.

Päivitys 13.8.2017: Toteutin Varangin niemimaan jokiseikkailun heinäkuussa 2017 kuten edellä suunnittelin. Siitä kertoo tämä artikkeli.

Takaisin patikoimaan. Päivä oli täydellisen aurinkoinen ja tyyni. Riisuin takin kävellessä.

Loin katseen Varangin niemimaan keskellä olevaan kohtaan, jossa vuoristo repeää kahtia. Tuon paikan nimi on Bjørnskardet. Tuon läpi kuljin heinäkuun 2016 retkellä [GodTur-karttalinkki].

Saavuin Bjørnskardhyttalle [GodTur-karttalinkki].

Laitoin ruokaa autiotuvan terassilla. Lämpötilla oli vähintään +15ºC.

Sisäkuvia (Bjørnskardhytta on varsin valoisa, sillä se on Varangin tuvista ainoa, jossa on 2 ikkunaa).

Viimeinen kamiinakuva on tältä retkeltä, muut heinäkuulta. Mitään puuvajaa näillä tuvilla ei ole, vaan vähäinen polttopuu (täällä lautoja) löytyy tuvan eteistilasta tai muualta.

Katselin vieraskirjasta, että suosituin vierailuajankohta Bjørnskardhyttalla on heinäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin. Minua ennen kukaan ei ollut käynyt paikalla 3 viikkoon.

Jatkoin lounaan jälkeen kohti seuraavaa autiotupaa, nimeltään Ragnarokk. Reitti kulki tätä purokanjonia ylös.

Kannattaako kävellä kanjonin reunalla vai pohjalla?

Yritin ensin kanjonin oikeaa reunaa, jotta saisin silmilleni mukavia maisemia. Pian havaitsin sen, mikä kuvastakin käy ilmi: kun kanjoniin virtaa oikealta monia puroja pikkukanjoneissaan, niin kanjonin reunan kävelijä kävelee jatkuvasti pitempää matkaa (=tekee mutkia pikkukanjoneihin tai laskeutuu alas-ylös).

Muutaman mutkan jälkeen laskeuduin kanjonin pohjalle, mikä oli hyvä valinta. Puron vierusta voi kävellä mutkittelematta ja maastokin on helppokulkuista.

Pakollinen porokuva, jotta tiedätte, että niitä täällä on.

Saavutin Ragnarokkin tuvan hyvissä ajoin [GodTur-karttalinkki].

Tupa on yli 400 metrissä ja sen ympärillä on rakkakiveä. Vesi täytyy kerätä kivien väleistä.

Tein ylimääräisen retken lähikanjoniin. Enpä ole ennen nähnyt puroa rakkakanjonissa – pelkkää 10-40-senttistä kiveä kaikki reunat.

Kävelyä 19 km.

Nukuin yön Ragnarokkissa. Ainoa eleganssi tuvassa on sen ovi. (Oven edessä olevat raudat pitää siirtää syrjään, jotta tupaan voi astua sisään.)

Tupatilassa on neljä sänkyä. Laskin vieraskirjasta viimeisen vuoden aikana 10 merkintää.

Ragnarokk on minimaalisen pieni, sillä sängyn jatkeena on vain reilu metri tilaa, mistä merkittävän osan vie kamiina.

Eteishuoneessa oli puuta joten polttelin muutaman kalikan (ulkolämpötila auringonlaskun jälkeen arviolta +5ºC).

Ragnarokkin yhteydessä ei ole puuseeta. Kokonaisuudessaan Ragnarokk on Varangin niemimaan autiotuvista heikkotasoisin.

Päivitys 15.10.2018: Vaeltaja Jyrki Himanka kävi kaverinsa kanssa Ragnarokkin tuvalla elokuussa 2018, jolloin tupaan oli tehty perusparannus. Tuvan yhteydessä on nykyisin myös puusee. Jyrkin hienon vaellustarinan voi lukea täältä.

Nukuin kuitenkin hyvin. Yöllä oli revontulia.

Laitan tähän väliin satelliittikuvan, josta ilmenee reittini (oranssi väri).

Tarkempi reitti ja tupien nimiä.

Ainoa yhteinen piste heinäkuun retken kanssa oli Bjørnskadhytta, jossa reitit leikkasivat.

Sunnuntai 11.9.2016

Sunnuntaina lähdin kävelemään kohti seuraavaa tupaa, Heimdalia. 400 metrin korkeudessa kaikkialla on rakkakivikkoa.

Täkäläinen rakkakivikko ei onneksi ole kovin haastavaa. Pienehkön raekoon takia tuossa kulkee mukavasti kumisaappaillakin.

Käytin saappaissa uusia villasukkia. Niksi: Jos löysät villasukat valuvat jalkaterää alas, laita teippi akillesluun yläpuolelle. Pim! Villasukka ei enää valu.

Aiempien päivien kirkas sää oli mennyttä. Pyramidimainen muoto kuivuneessa joenpohjassa kiinnitti huomioni.

Pelkkä näköharha. Toiselta suunnalta se ei ole pyramidi.

Saavuin Heimdalille, jonka ympäristössä oli samalla tavalla rakkakiveä kuin Ragnarokkilla [GodTur-karttalinkki].

Heimdalin tuvan vieressä on puusee.

Sisätilat ovat kohtuullisen siistit. Vieraskirjassa oli 9 merkintää viimeisen vuoden ajalta.

Toinen suunta. Tilaa on selvästi enemmän kuin Ragnarokkissa.

Laitoin tulet kamiinaan, söin ja lueskelin mukaan ottamaani kirjaa pari tuntia ennen kuin jatkoin kohti seuraavaa tupaa.

Kaunis rakkakivikanjoni, jossa on s-mutka.

Alas loivemmasta kohdasta ja sitten toisella puolella ylös.

Lähestyin Helheimin tupaa. Sen lähellä on hieno kanjoni, jonka syvyys 100 metriä. Näissä tundramaisemissa silmä lepää.

Sitten tuvalle. Jos maisemaa katsoo, niin Helheimin autiotupa on tämän retken tupien ehdoton ykkönen [GodTur-karttalinkki].

Toinen suunta.

Helheimin tupa on sisältä kohtuullisen siisti. Vieraskirjan perusteella täällä ei moni käy, vuoden aikana vain 6 merkintää.

Sänkyjen arkkitehtuurista en pidä. Pelkkä tasainen laveri olisi paras, mutta näissä Norjan tuvissa on usein kaukalo, johon pitää laittaa patja. Tuvan eteisessä on kuluneita patjoja.

Poltin muutaman kalikan, jotta oli mukavampi lukea lämpimässä kirjaa, kunnes nukahdin. Kävelyä 23 km.

Maanantai 12.9.2016

Maanantai oli viimeinen koko päivä maastossa, joten tavoitteeni oli kävellä Båtsfjordin lentokentälle. Ensimmäinen hieno kanjoninäkymä, jota tosin sumu haittasi.

Päätin laskeutua kanjoniin. Pientä juoksentelua rinteen puolivälissä [GodTur-karttalinkki].

Jälleen totesin, että kanjonin pohjalla on hyvä kävellä. Tämä Syltefjordelva oli retken levein joki, mutta senkin ylitys sujui helposti kumisaappailla.

Kuljin joen vartta.

Ensimmäinen merkki ihmisasutuksesta neljään päivään.

Tämän (lomamökki)kylän nimi on Thorleifholla [GodTur-karttalinkki].

Söin maastolounaan Thorleifhollan tulipaikalla.

Sen jälkeen päätielle liftaamaan. Koska autoja ei juuri liikkunut ja kävely kulki, en yrittänyt liftata kovin tosissani.

Sateenkaari kohti Båtsfjordia kävellessä. Kastuin sadekuuroista, mutta jatkoin matkaa.

Saavuin lopulta Båtsfjordin lentokentälle ilman liftausta. Vietin kentällä puoli tuntia WiFin parissa sosiaalista mediaa päivittäen. Sateen yhä jatkuessa kävelin lentokentän ulkopuolelle ja pystytin teltan.

Kävelyä 32 km.

Retkikeitintä ei pitäisi käyttää teltassa, mutta minkäs teet, kun ulkona sataa ja tuulee navakasti. Näitä tilanteita varten minulla on pari turvallisuusniksiä.

Niksien lähtöoletus on, että keittäminen tehdään pienessä absidissa.

1. Pura sisätelttaa sopivasti, jotta saat lisää vapaata tilaa keitellä.
2. Teltan sisällä keitellessä pitää varmistaa, ettei tuulenpuuska voi heittää mitään liehuvaa kangasta keittimeen. Laita puretun sisäteltan liepeen päälle jotakin raskasta, esim. vesipullo. Vedä teltan oven vetoketju kiinni.
3. Jos alla oleva maa on epätasainen tai pehmeä, laita kaasupullon alle jokin tasainen levy tai tee kuten kuvassa (lautanen kaasupullon alla).
4. Kun keität, älä tee mitään muuta, jottet sählää. Minä pidän aina kiinni kattilan kahvasta.

Tiistai 13.9.2016

Heräsin varhain. Kävin lähikukkulalla ottamassa kuvan Båtsfjordin vuonosta – kuvassa näkyvä pieni puro on Perelva [GodTur-karttalinkki].

Kuten kuvasta näkyy, tämän vuonon pohjukassa kasvaa koivuja. Puuraja on noin 70 metrissä.

Retken viimeinen kuva lentokentällä kello 8 aamulla (yhä sataa) [GodTur-karttalinkki].

Yhteenveto

Varangin niemimaan kansallispuiston tundramaisemat ovat metsä-Suomen asukkaalle huikea kokemus. Paikoittaisista rakkakivistä huolimatta maasto on enimmäkseen helppokulkuista, kunhan reitillä ei kulje alinomaa syviä kanjoneita alas-ylös. Syvät graafisen pyöreämuotoiset kanjonit ovat toinen syy ylistää Varangin niemimaan maisemia.

Jos vertaan kahta retkeä tänne, joudun kuitenkin toteamaan, että heinäkuun retki oli maisemiltaan vielä parempi. Telegrafhyttan ja Moon light -kanjonin kaltaisia yksittäisiä huippumaisemia en tällä kertaa tavannut.

Ruska ei näkynyt maastossa erityisen hyvin, vaikka mustikan lehdet punersivat. Tämä vuosi ei ollut siinä mielessä paras tai olin liikkeellä 1-2 viikkoa liian aikaisin. Alla kuitenkin jonkinlaista ruskaa Båtsfjordin lentokentän lähellä (liki vastaavaa voi toki nähdä Etelä-Suomessa monena syksynä).

Olen jättänyt ylemmäs tämän tarinan oheen karttalinkkejä, jotta retken suunnittelu Varangin niemimaalle olisi muille helpompaa. Kannattaa myös lukea aiempi Varangin niemimaan tarina, jossa on paljon lisää vinkkejä.

Koska Facebook poimii linkatun artikkelin oheen sivun viimeisen kuvan, laitan tähän loppuun saman maisemakuvan kuin aiemmin.

Näin sujui viimeinen Lapin reissuni 2016. Seuraavat reissut vuonna 2017.