Meikon pienet järvet – Zena oppii kanoottikoiraksi

Retkibloggari Timo Anttalainen [Timon blogi] kyseli mistä saisi avokanootin lainaksi kesän retkiä varten. Ajatus on totuttaa 5-vuotias huskykoira Zena kanoottiin ja retkeillä kaikessa rauhassa Lapin rauhallisilla vesillä.

Hieno unelma, mutta kanootit ovat kovin henkilökohtaisia. Ei niitä noin vain lainailla – varsinkin kun kunnon meloja käyttää kanoottiaan usein. Sitten muistin, että minulla on varastossa hiukan rikkinäinen Grabner-tehtaan kumikanoottimalli XR Trekking vuosimallia 2006. Kelpaisiko se? Kokeilu sovittiin 13.-14.5.2016 Kirkkonummelle Meikon alueelle, jossa oli minulle käymättömiä pikkulampia. Kuvassa Timo ja Zena Korsolammella [karttalinkki].

Ennen kuin tuohon kuvaan asti päästiin, tarvittiin pari asiaa.

Meikon parkkipaikka ja kaksi kanoottirullaa [karttalinkki].

Tavarat ja kanootit kannetaan Korsolammelle yhdessä erässä – tällä kertaa ilman kärryjä.

Onneksi matkaa oli vain 700 metriä. Pumppaajat Korsolammella [karttalinkki].

Timon edessä oleva vihreä kanootti on se rikkinäinen paatti, jonka lupasin lainaan.

Millä lailla rikkinäinen? Ehdin meloa vihreällä 4700 km, kunnes sen pohja alkoi vuotaa raahattuani sitä kymmeniä kilometrejä Nuuksion metsissä ja kallioilla. Paikkasin pohjan, mutta vika uusiutui toiseen kohtaan, sitten kolmanteen. Kyllästyin paikkaamaan ja ostin uuden XR Trekkingin, punaisen. Vihreä joutaisi Timolle lainaksi ehtona, että palauttaa paikattuna.

Mutta tuleeko Zena kanoottiin?

 
 

Tulee se, kun pakottaa.

Vesillä hakeutuu isännän kainaloon.

Sylikoira. Hankala meloa.

Nyt jo uskaltautuu pohjalle.

Pientä reippailua välillä.

Takaisin kanoottiin.

Nostetaan selästä. Siinä pysyt.

 

Rannalla toinen koira.

Siellä se toinen koira juo. Hyvin kiinnostavaa.

Zena tottui lopulta. Nyt katsellaan eteenpäin.

Kiersimme Korsolammen kahdesti. Alla kuvassa ehjä ja pohjasta tyhjentynyt kanootti.

Iltanuotiolla.

Aamu.

En tullut Korsolammelle vain Zenaa kuvaamaan, vaan mielessä oli raahata kanootti muille pienille järville.

Näinhän minä sen aiemmankin kanootin pohjan hajotin. Olen kuitenkin ollut nykyisen kanootin kanssa varovaisempi. Kuvan mukaisessa maastossa vedän huoletta, mutta kivikossa tai avokalliolla nostan kanootin pahimpien paikkojen yli.

Immerlampi.

Pyöreämuotoisen Immerlammen koillisnurkassa on komeat kalliot, josta seuraava kuva [karttalinkki].

Mänty kallion laella.

Tuollaisia käkkyrämäntyjä ei Nuuksiossa ole.

Eteenpäin. Kakarlampi [karttalinkki].

Kapean Kakarlammen itänurkka. (Kuvani muuttuvat tästä eteenpäin heikompilaatuisiksi, koska varsinainen kamera hajosi.)

Edelleen raahaus Kotolammelle [karttalinkki].

Kiersin kaikki pienet lammet rantoja myöten, jotta GPS-paikantimeen jäi nätti jälki (alueen isommat järvet kiersin vuonna 2012).

Palasin samaa reittiä Korsolammelle.

Minulle nämä maastot olivat uutta, mutta enemmän täällä liikkuu kirkkonummelainen Kari Rantanen omassa Lähierä-blogissaan.

Näitä Meikon alueen pieniä lampia voi kaikin puolin kehua. Yksityisiä mökkejä ei rannoilla ole. Maastossa on ikivanhoja mäntyjä toisin kuin Nuuksiossa, jonka metsät hakattiin ensimmäisen maailmansodan lopussa (talvi 1916-1917).

Katsokaa nyt seuraavaakin kuvaa. Ei tällaista juurestoa löydy Nuuksiosta.

Immer-, Kakar- ja Kotolammilla ei ole retkeilypalveluja, mutta Korsolammella on kelpo tulipaikka ja sen vieressä pieni sadekatos, jonka alla penkit pöydän molemmin puolin [karttalinkki].

Vessat on.

Puuvaja on sijoitettu järkevästi 150 metrin päähän tulipaikasta, jottei puita poltella liian nopeasti.

Tässä tämä. Timo Anttalainen kirjoittanee myöhemmin samasta asiasta kuin minä tässä, kunhan kerkiää [liitän sen linkin tähän, kunhan se on olemassa]. Odotan myös innokkaana hänen melontakokemuksiaan Lapista.

Koira kanootissa on aika hellyyttävä juttu.