Espoonjoen roskaretki 24.5.2016

Avokanoottiyhdistys on siivonnut Espoonjokea joka toukokuu alkaen vuodesta 2009. Eilen teimme kahdeksannen roskaretken kahteen mieheen (minä ja Henrik Juntunen). Alkuvuosina roskia löytyi paljon enemmän, vuonna 2010 jopa 10 jätesäkkiä. Siitä joki on siistiytynyt, minkä seuraava vuonna 2013 aloittamani kevyt tilasto kertoo:

• Vuonna 2013 keräsimme 1250 roskaa (keräysalue 4 km)
• Vuonna 2014 keräsimme 750 roskaa (keräysalue 4 km)
• Vuonna 2015 keräsimme 300 roskaa (keräysalue 3 km)
• Vuonna 2016 keräsimme 340 roskaa (keräysalue 2,5 km)

Luvut eivät ole vertailukelpoiset monestakaan syystä, mutta trendi on laskeva. Yhtään isoa roskaa ei tällä kertaa löytynyt (takavuosina polkupyöriä, lastenvaunuja, ostoskärryjä). Reitillä on yksi häpeällinen kohta, Kirkkojärven koulun pohjoispuolella oleva lampare, josta löytyy joka vuosi yli 100 roskaa [karttalinkki]. Kuka ne sinne viskaa, en käy arvailemaan.

Muutama kuva.

Roskanmetsästyksen lähtöpaikka on Espoon kirkon parkkipaikka [karttalinkki], josta melomme ensin 2 km ylävirtaan Glims/Gloms-jokiristeykseen ja siitä vielä 200 metriä ylös [karttalinkki]. Kuvassa kerääjät.

Täältä valumme hitaasti alavirtaan roskia keräten. Yläjuoksulta ei löytynyt paljonkaan, Turun moottoritien yläpuolelta alle 50 roskaa (aiempina vuosina yleensä yli sata).

Keräysmenetelmä: havaitse roska, ojenna mela, kalasta roska, säkitä.

 

Valikoituja roskia. Hanska.

Sipsipussi.

Tutti frutti.

Myös erilaisia astioita, lasia, muovipusseja ja muuta muoviroskaa mutta ennen kaikkea paljon styroksinpaloja.

Palattuamme Espoon kirkolle kolmen ja puolen tunnin retken jälkeen evästelimme, minkä jälkeen lähdimme vielä hetkeksi alavirtaan.

Käännyimme takaisin ylös Pappilantien sillalla [karttalinkki].

Kohtaamiset satunnaisten ihmisten kanssa ovat valtaosin mukavia. Aikuiset kiittelevät ja kannustavat, mutta lapset ja nuoret eivät aina ymmärrä. Yllä olevassa kuvassa sillalla oleva poika halusi välttämättä heittää meille lisää roskaa, jotta näkisi meidän keräävän ne: ”Tehän saatte siitä palkkaa” – jestas, että riipaisee moinen väärinkäsitys.

Yritin huudella, että kuule keräämme roskia ihan vapaaehtoisesti omasta halusta ja älä kuitenkaan heitä, vie roska roskikseen, se on roskan oikea paikka. Poika poistui vasta, kun otin kameran esiin: ”Mä en ole antanut sulle lupaa valokuvata mua”.

Roskat (puolitoista jätesäkkiä) jätimme Espoon kirkon sillan alle.

Ilmoitin asiasta Espoon Ympäristökeskukseen, joka välitti viestin eteenpäin, jota kautta sain tiedon, että roskat haettiin seuraavana päivänä pois. Espoon kaupungilla on muuten kampanjakin, jos sinä haluat kerätä roskia: Espoon puhtaanapitotalkoot (sinne meidänkin suoritus kirjattiin).

Jäi tunne, että homma jäi vähän kesken, mutta 4 tuntia enempää ei arki-iltana ehdi. Ehkä ensi vuonna jälleen jatkamme Pappilantien alapuolelle?

Olo oli joka tapauksessa lopuksi erittäin tyytyväinen. Tällaisen yhteisöllisen työn tekeminen yhdessä toisen tyypin kanssa tekee hyvää sielulle.