Lopen Pääjärvi, syksyn melontakohde 22.10.2022

Syksy. Hyvä syy lyhentää melontamatkoja ja tutkia uusia kohteita.

Tällä retkellä meloimme Lopen Pääjärvellä [luontoon.fi]. Pääjärven keskellä on kapea kannas – Kynnysharju – joka jakaa järven kahdeksi vesialtaaksi (isompi kuva tässä) [karttalinkki].

Perjantai 21.10.2022

Aloitetaan parkkipaikalta [karttalinkki].

Lopen Pääjärvellä on parkkipaikka, jossa kyltti (isompi kuva tässä).

Kyltti kertoo Pääjärven virkistysalueesta: parkkipaikka, tulipaikka, laavu sekä erimittaisia luontopolkuja (keltainen on Hämeen Ilvesreitti).

”Lopen Pääjärvi” on oikeastaan myös Hämeenlinnan ja Tammelan Pääjärvi, sillä kuntien rajat kohtaavat järvessä. Loppi on huomionarvoisin, sillä Kynnysniemen luonnonsuojelualue ja virkistysalueen laavu kuuluvat Lopen kuntaan.

Perjantain urakka ei ollut kova. Pystytimme kodan ja kamiinan tulipaikalle. Tulistelimme, juttelimme, laitoimme ruokaa, söimme.

Lauantai 22.10.2022

Melomaan lähdimme tulipaikalta [karttalinkki].

Kiersimme järveä vastapäivään. Mökkejä on, muttei tiheästi. Osa mökeistä vajaakäytöllä – ainakin päätellen siitä, että rannasta puuttuu vene ja venevaja on ruovikon takana.

Syksy (isompi kuva tässä).

Syksyn väriloisto on etelässäkin ohi. Lehdet pudonneet pääosin.

Ei haittaa. Hyvä on katsella rantoja tyynellä kelillä.

Pääjärven supernähtävyys on Kynnysharju ja Kynnysharjun keskellä oleva kävelysilta [karttalinkki].

Pysähdyimme. Otin dronen esille (isompi kuva tässä).

Nostin dronea ylemmäs (isompi kuva tässä).

Vielä ylemmäs (isompi kuva tässä).

Harju koko pituudelta (isompi kuva tässä).

Alaspäin (isompi kuva tässä).

Toiselle puolelle (isompi kuva tässä).

Sillan yläpuolelta (isompi kuva tässä).

Lennätyksen aikana sillalla kävi puoli tusinaa päiväretkeilijää. Useimmat kävelevät sillalle, katselevat hetken, kääntyvät takaisin. Parhaat polut ovat järven eteläpuolella.

Kiersimme myös Pääjärven länsipuolen. Kiinnostavinta oli Poikamonlahden sokkeloiset poukamat [karttalinkki].

Takaisin sillan alta.

Vedin kanootin myös pienelle Mulkolammelle, jossa oli lumpeita [karttalinkki].

Takaisin Pääjärvelle. Pääjärven tyylikäs laavu [karttalinkki].

Syksyn väriloisto on ohi – niin taisin sanoa. Ei aivan…

Ruovikon oranssi.

Pensaiden keltainen.

Yhteenveto

Lopen Pääjärvi ei ole kovin suuri järvi, mutta sen lonkeroinen muoto kiehtoo. Pääjärven ja Mulkolammin kierto oli yhteensä 16 km.

Lonkeroinen muoto lienee peräisin alueen hiekkaisista harjuista – tähän pysähtyi jään reuna jääkaudella, tähän kinostui hiekkaa satunnaisiin muotoihin. Maasto on pyöreämuotoista niin kuin harjumaisemassa yleensä. Kalliojyrkänteitä Pääjärven rannoilla ei ole.

Kaiken kaikkiaan mukava kohde, josta jäi hyvä jälkimaku.