Lumipiirrosten luonnin laajennettu opas (kolme menetelmää)

Vuonna 2018 julkaisin lumipiirrosten luonnin pienen oppaan, jonka tässä laajennan kolmeksi eri menetelmäksi:

• Paksun pehmeän lumen tie – lumikengät
• Märän lumen tie – kengät ja lapio
• Pakkaslumen tie – puutarhatyökalut

Opas sisältää runsaasti käytännön vinkkejä omien lumipiirrosten laatimiseen. Kuvituskuvassa pakkaslumeen tehty 25-metrinen ”meren silmä” (isompi kuva tässä).

Paksun pehmeän lumen tie – lumikengät

Paksussa pehmeässä lumessa käytetään lumikenkiä – retkeilyssä yleisesti ja lumipiirrosten teossa erityisesti. Perusasiat olen kuvannut aiemmin lumipiirrosten luonnin pienessä oppaassa.

Myös Suomen suurin lumipiirros (160 metriä) tehtiin lumikengillä (Löfkullan Golfkenttä, Espoo, 6.–7.2.2021, isompi kuva tässä).

Koska olen käsitellyt paksun pehmeän lumen menetelmää jo aiemmin, kerron tässä lähinnä lisäyksityiskohtia.

Alla oleva 130-metrinen lumipiirros tehtiin samalla menetelmällä kuin Suomen suurin lumipiirros (lumikengät, joukkoistaminen). Söderskogin pelto sai 9 hengen voimin 3 tunnissa keskustähden ja viisi kierteistä osalumipiirrosta (Söderskog, Espoo, 14.2.2021, isompi kuva tässä).

Jälkien yksityiskohtia. Kullakin kävelijällä tai kävelijäparilla on oma tyyli. (Ylhäältä alas kulkeva linja on pääkäytävä, joka on vahva, koska sitä pitkin kuljetaan usein.)

Tällä kertaa jaoin keskuksen viiteen yhtä suureen kulmaan. Ken geometriaa taitaa, tietää, että sellaista ei ole mahdollista tehdä naruilla. Niinpä jaoin 5 sektoria summittain, silmäarviolla.

Alla yksityiskohta spiraalimaisista osalumipiirroksista. Spiraalimaisissa piirroksissa pitää tampata vierekkäisiä alueita samalla ”värillä”, jotta kierre tulee esiin. Juuri kierteisyys oli tämän harjoituksen pääajatus – miten hyvin se toimii käytännössä? Hyvin toimii (isompi kuva tässä). 🙂

Tästä lumipiirroksesta on myös 50 sekunnin video, jossa kaikki osallistujat nimetään.

Lumikengillä tehdyt piirrokset perustuvat kuoppiin, joissa valot ja varjot leikkivät. Valokuvaus kannattaa tehdä auringonvalossa joko aurinkoa vasten tai auringon puolelta, sillä näin valokuviin saa parhaan kontrastin. Valokuvauksen aurinkoriippuvuus on syy siihen, että suunnittelen aina keskussymmetrisiä lumikenkäpiirroksia – ne kun voi valokuvata auringon vaihtuvasta suunnasta riippumatta miltä puolelta tahansa.

Kahdessa muussa lumipiirrosmenetelmässä valokuva syntyy tumman jään ja valkean lumen kontrastista, joten niiden valokuvaaminen ei vaadi auringonpaistetta eikä keskussymmetristä rakennetta (joskin keskussymmetriaa usein niissäkin käytän).

Märän lumen tie – kengät ja lapio

Märän lumen menetelmää sovelletaan meren tai järven jäällä, kun lämpötila on ollut pitempään yli nollan ja lunta 5–15 cm. Alla olevan 45-metrisen lumipiirroksen tein 21.2.2021 Espoon saaristoon Pentalan saaren edustalle (isompi kuva tässä).

Sijoitin kalapiirroksen lähelle lumettoman jään reunaa, jotta sain rauhan sunnuntaihiihtäjiltä (isompi kuva tässä).

Märässä lumessa jokainen askel jättää mustan jäljen. Liikkuminen lumipiirroksen alueella on mietittävä tarkasti, sillä virhejälkien peittäminen on hankalaa. Tarpeellinen apuväline on lapio, jonka avulla on helpompi tummentaa suurempia alueita – tai peittää yksittäisiä virhejälkiä, jos ylimääräistä lunta on tarjolla.

Pentalan kalapiirroksen tein useassa vaiheessa. Aloitin geometrialla:

1. Kävelin suoraa linjaa, jonka päähän asetin kameranjalustan. 2. Kiinnitin jalustaan 10 metrin narun ja kävelin keskusympyrän. 3. Jaoin keskusympyrän kehän 10 metrin narulla kuuteen yhtä suureen osaan, jotka merkitsin rannalta hakemillani oksilla. 4. Halusin tehdä seitsemän ulkoympyrää, koska seitsemän on vaikeaa tehdä tarkasti – sen joutuu arvioimaan summittain. Kävelin ulkoympyrät viiden metrin naru kameranjalustassa. 5. Kävelin keskusympyrään kuusi spiraalia.

Spiraaleja tosiaan. Ympyrät hallitsin jo, mutta spiraalit olivat jotakin uutta, vaikeaa ja kiehtovaa. Spiraaleissa on liikettä ja dynamiikkaa. Kehitin menetelmän:

A. Olet punainen neliö. Kehällä on kuusi merkkiä 1-2-3-jne. B. Kuvittele mielessä oranssi ympyrä, joka on pisteessä, jossa linjat sinä-2 ja keskus-1 risteävät. Kävele oranssiin ympyrään kaarevasti. C. Kuvittele oranssi ympyrä, joka on linjalla keskus-2 ja sen etäisyys keskuksesta on puolet sinä-keskus-etäisyydestä. Kävele oranssiin ympyrään kaarevasti. D. Kuvittele oranssi ympyrä, joka on linjalla keskus-3 ja sen etäisyys keskuksesta on puolet sinä-keskus-etäisyydestä. Kävele oranssiin ympyrään kaarevasti. (Jatka, kunnes olet puoli metriä keskuksesta.)

Tulokseksi saadaan logaritminen spiraali, jollaisia muotoja on luonnossa paljon, esim. simpukka. Muitakin spiraaleja on olemassa, siitä kertoo Wikipedian spiraaliartikkeli.

Kävelin vastaavalla tavalla kaikki spiraalit, mutta ulkoympyröiden spiraalit kävelin niin kuin niissä olisi jako neljään eikä kuuteen. Lopuksi kävin kunkin ympyrän läpi ja muokkasin spiraaleiden päälle mitä mieleen tuli (isompi kuva tässä).

Pentalan kalapiirros oli talven 2021 vaivalloisin lumipiirros, sillä runsaat yksityiskohdat veivät aikaa 6 tuntia. (Sen lisäksi hiihdin 14 kilometriä päästäkseni piirrospaikalle ja palatakseni kotiin.)

TOINEN ESIMERKKI märän lumen menetelmästä on Espoon Saunalahden jäälle 13.3.2021 avustajan kanssa tehty 40-metrinen lumipiirros (isompi kuva tässä).

Tässä kokeellisessa lumipiirroksessa on erilaisia spiraaleja, joissa käytin kahta uutta menetelmää.

Ensinnäkin yritin tavoittaa sisäympyrään männynkävyn rakenteen, joka on logaritminen kaksoisspiraali sisältäen vastapäivään 8 spiraalia / myötäpäivään 13 spiraalia rinnakkain.

Kuitenkin tein omaan kuvaan yksinkertaisuuden vuoksi jaot 8/12, sillä 12 on helpompi kuin 13 eikä eroa huomaa.

Seuraava kuva paljastaa uuden menetelmän. Käytin narua, jossa on solmuja 50 cm välein. Seisoin itse ympyrän keskellä. Pyysin avustajaa (Katerina) aloittamaan kävelyn ympyrän laidalta ja askeltaessa laskemaan ”yksi, kaksi, yksi, kaksi” – jokaisen askeleen pitää olla saman mittainen. Vedin narua itseäni kohti siten, että aina kun kuulin ”kaksi”, minulla oli seuraava solmu kädessä. Ken geometriaa tuntee, ymmärtää, että tulokseksi saadaan samankaltainen logaritminen spiraali kuin männynkävyssä tai aiemmin kuvatussa menetelmässä, jossa spiraali kävellään ilman narua.

Edellinen esimerkki ”yksi kaksi” kuvasi kuinka käveltiin 8 rinnakkaista spiraalia. Toiseen suuntaan neuvoin avustajaa laskemaan ”yksi kaksi kolme”, jolloin jokaisella kolmosella vedin kaksi solmua itseäni kohti. Näin toiseen suuntaan syntyi jyrkempi spiraali, mikä oli tarpeen, jotta vierekkäin mahtuisi 12 spiraalia.

Kun spiraalit oli kävelty molempiin suuntiin, keskusympyrän sisään oli muodostunut kymmeniä suunnikkaita kuin männynkävyn suomut. Yksinkertaisena ratkaisuna talloimme suomuihin ”nuolenpäitä”, jotka kiertävät keskuksen ympäri vastapäivään.

Mutta kokeilin jotain muutakin. Katsotaan lumipiirrosta vielä kerran, varsinkin sen ulkoreunoja (isompi kuva tässä).

Lumipiirrosta reunustaa kuusi suppenevaa serpentiiniä, ”liikkuvaa spiraalia”. Piirrosmenetelmä: 1. Ensin kävelin ulkokehän, joka sijaitsee 5 metriä keskusympyrän ulkopuolella. Ulkokehä on serpentiinin keskuskanava. 2. Avustaja asettui keskusympyrän kehälle, minä ulkokehälle, välillämme oli viiden metrin naru. 3. Lähdin hiipimään hitaasti ulkokehää eteenpäin samalla kun avustaja marssi ympäri ja naru kiertyi kierros kierrokselta kehoni ympäri. 4. Neljän ja puolen kierroksen jälkeen narusta oli jäljellä alle metri ja siihen serpentiini päättyi.

Jos keskushenkilö pysyisi paikoillaan, tämän menetelmän tuloksena syntyy Arkhimedeen spiraali (miten Arkhimedeen spiraali poikkeaa logaritmisesta spiraalista, katso Wikipedian spiraaliartikkeli).

Märkään lumeen voi laatia lumipiirroksen myös ilman geometriaa. Silloin piirros improvisoidaan vapaalla kädellä graafiseen intuitioon luottaen. Ohessa kaksi Yle.fi-artikkelia [yksi][kaksi], joissa tamperelainen Pasi Widgren tekee lapiolla valtavia eläinhahmoja jäälle. (Hmm, oikeastaan nämä on tehty vastasataneeseen uuteen lumeen eikä märkään lumeen, mutta periaate ja työkalut ovat samat.)

View this post on Instagram

A post shared by Yle Uutiset (@yleuutiset)

Noin se tehdään, kun taitoa on!

Siirrytään kolmanteen lumipiirrosmenetelmään.

Pakkaslumen tie – puutarhatyökalut

Pakkaslumi eli kuiva lumi sallii muotoilla lumipiiroksiin runsaasti yksityiskohtia, sillä lunta on mahdollista siirtää jäällä edestakaisin, kunhan lunta ei ole liian paksusti. Valmiin kuvan koko voi olla vain muutama metri, jolloin työskennellään polvillaan. Puutarhatyökalut ovat hyvänä apuna: istutuslapio, muu pienehkö lapio, erikokoiset harjat, jopa kuokka.

Oivallisia malleja pieniin lumipiirroksiin saa mestarigraafikko M.C. Escheriltä [Wikipedia][Google-kuvahaku]. Escherille tyypillistä oli käyttää tessellaatioita eli täyttää pinta toistuvilla graafisilla kuvioilla [Google-kuvahaku Escher+tessellation]. Alla olevan 8 metrin kokoisen kalapiirroksen toteutin Nuuksion Hynkänlammen jäälle 28.2.2021 (isompi kuva tässä).

Harmi kyllä tätä lumipiirrosta tehdessä lämpötila nousi +2 asteeseen ja jää alkoi vettyä, josta syystä mustien kalojen evät eivät kuvaushetkellä olleet parhaassa iskussaan.

Tessellaatiot ovat kiehtovia, joten olen kehittänyt menetelmän, jolla niitä voi keksiä lisää. Esimerkiksi liskot ja tanssijat.

Tanssijoita kokeilin kotini lähellä Kivenlahden jäällä 18.–19.3.2021 (isompi kuva tässä).

Kun mittasuhteet eivät ole aivan kohdallaan, näistä joraajista tuli villimpiä kuin oli tarkoitus. 🙂

Tanssijapiirroksen koko on vain 7 metriä, mikä näkyy seuraavasta kuvasta. Ukkelit ovat samankokoisia kuin minä (isompi kuva tässä).

Pienuudesta huolimatta tanssijoiden tekeminen kesti 4 tuntia, sillä kovaa lunta oli 8 cm, mikä vaati runsaasti kuokan heilutusta. Kovan lumen takia mittavirheitä ei ollut mahdollista korjata. Keskustanssijan tummemman värin viimeistelin kaatamalla kuumaa vettä jäälle.

Muistiin vielä yksi tessellaatio: linnut ja jääkarhut. Tämän teen joskus myöhemmin.

Pakkaslumessa piirrosten visuaalinen kirjo on periaatteessa rajaton. Seuraavassa 25-metrisessä ”meren silmä”-piirroksessa käytin kahdensuuntaisia spiraaleja saavuttaakseni orgaanisen verkkorakenteen (Saunalahti, Espoo, 8.3.2021 juuri ennen auringonlaskua, isompi kuva tässä).

Lumipiirroksen sininen väri johtuu pilvettömästä taivaasta, jonka sinisyyttä lumi heijastaa. Puiden välistä paistava aurinko luo piirrokseen vaaleita raitoja.

Meren silmän tekeminen vaati viisi vaihetta: 1. Keskusympyrä. 2. Kahdensuuntaiset spiraalit 6/8-jaolla. 3. Jään kaivaminen esille spiraalikäyrien kohdalta ja kuvan laajennus silmäksi lapioimalla ja harjaamalla. 4. Viimeistely eli vaiheen 1 keskusympyrän häivytys ja ”avaimien” luonti. 5. Makuulle käynti ja dronen lennätys (avustaja Katerina).

Lumipiirros onnistui vasta toisella yrityksellä, sillä ensimmäinen yritys keskeytyi lumimyräkkään vaiheessa 3.

Neljäs menetelmä: Paksun kovan lumen tie – lumisaha

Alussa kuvatun paksun pehmeän lumen tien lisäksi on olemassa paksun kovan lumen tie. Silloin esille otetaan lumisaha ja laaditaan mielikuvituksellisia veistoksia metsiin ja avoimille lumikentille. Etelä-Suomessa tämä on harvoin mahdollista – kevät tulee nopeasti – mutta rovaniemeläinen Antti Stöckell on toteuttanut kevättalvisin useita veistoskokonaisuuksia, joista voi lukea mm. tästä artikkelista.

Haihtuvat jäljet, uusi ryhmä Facebookissa

On mukavaa tehdä asioita ja oppia osana luovaa verkostoa. Tänä talvena Facebookiin on perustettu uusi ryhmä Haihtuvat jäljet – olen yksi sen perustajista kuten edellä mainitut Pasi Widgren ja Antti Stöckell sekä Tiina Pusa.

Ryhmän kuvaus:

Haihtuvat jäljet -ryhmä on ruohonjuuritason luovan visuaalisuuden äänenkannattaja. Ryhmässä voi jakaa kuvia omista tai porukalla toteutetuista luomuksista, jotka elävät hetken, kunnes lumi sulaa, sade runtelee tai muu luonnonvoima palauttaa epäjärjestyksen. Ryhmässä voi myös keskustella aiheeseen liittyvistä menetelmistä, välineistä, maastoista ja ilmoista sekä sopia yhteisprojekteista muiden harrastajien kanssa. PS. Jotkut kutsuvat tätä ympäristötaiteeksi.

Tervetuloa mukaan jakamaan omia haihtuvia jälkiä tai vain seuraamaan – jokaisena vuodenaikana.

Lopuksi

Tein myös 2 minuutin videon lumipiirrosten kolmesta menetelmästä – englanniksi, sillä arvelen tällä olevan kiinnostusta ulkomailla. Laita jakoon.

Talvi 2021 oli aivan erinomaisen viileä, runsasluminen ja hieno. Erilaiset säätilanteet tarjosivat tilaisuuksia kokeilla kaikenlaisia lumipiirroksia. Nyt kun talvi on etelässä ohi, jatkan muulla retkeilyllä, mutta toisinaan varmasti myös kesäisemmillä ympäristötaiteen kokeiluilla.

Kevät tulee, lumipiirrokset loppuvat, muuttolinnut palaavat (Saunalahti, Espoo, 21.3.2021).