Lumipiirrosten luonnin pieni opas

Jo pari talvea olen miettinyt, että pitäisi yrittää tallata järvien lumipinnoille kauniita kookkaita geometrisia kuvioita (jäljempänä lumipiirroksia) samaan tapaan kuin Simon Beck -niminen kaveri tekee Ranskan Alpeilla.

Tässä artikkelissa kerron kolmesta ensimmäisestä lumipiirroksestani ja niistä menetelmistä, joita käytän piirrosten suunnitteluun ja toteutukseen. Alla oleva valokuva Iro Fagerlund, 17.2.2018 Saaren Musta, Nuuksio [karttalinkki].

(Päivitys 1.3.2018: Lisätty neljäs lumipiirros. Päivitys 5.3.2018: Lisätty kopterikuvaa ja -filmiä.)

Katsotaan ensin ne kolme lumipiirrosta.

Ensimmäisen lumipiirroksen askelsin lauantaina 10.2.2018 Nuuksion Vääräjärvelle [karttalinkki]. Alla oleva kuva on sunnuntailta 11.2.2018, jolloin pelasimme Vääräjärvellä jumppapallogolfia. Maali oli kuvion keskellä. Katso valokuva isompana tästä linkistä.

Toisen lumipiirroksen tein lauantaina 17.2.2018 Nuuksion järvelle, jonka nimi on Saaren Musta [karttalinkki]. Tässäkin tapauksessa valitsin piirrokselle paikan, jonka vieressä on jyrkänne, josta valmiin teoksen voi valokuvata. Iltapäivän aurinko nosti lumipiirroksen hyvin esille. Valokuva isompana tässä.

Seuraavana päivänä pelasimme paikalla jumppapallogolfia. Koska Saaren Mustan läpi kulkee paljon ihmisiä Kämmenlammen laavulle, kymmenkunta ihmistä ja koiraa oli jo kävellyt piirroksen yli. Valokuva isompana tässä.

Minua piirroksen ”sotkeminen” ei haitannut, sillä tasaiseen lumeen tehtyjen piirrosten arvo on niiden hetkellisyydessä. Jos ne haluaa nähdä, on paikalle mentävä nopeasti.

Toisaalta jälkimmäinen valokuva kertoo, että huolellisesti tehdyssä lumipiirroksessa on voimaa, sillä sen perusteellinen sotkeminenkin vaatisi paljon vaivaa.

Kolmannen lumipiirroksen tallasin keskiviikkona 21.2.2018 Nuuksiossa Velskolan Pitkäjärvelle [karttalinkki]. Tähän kuvaan kulutin aikaa enemmän kuin muihin, sillä minulla ei ollut avustajaa. Ikävä kyllä aurinko laski puiden taakse ennen lumipiirroksen valmistumista. Varjoon jäänyt piirros jäi dokumentoimatta parhaassa valossaan. Valokuva isompana tässä.

(Päivitys 25.2.2018.) Niko Hauta valokuvasi kopterilla kolmannen lumipiirroksen 24.2.2018. Valokuva isompana tässä.

Neljännen lumipiirroksen tamppasin 1.3.2018 jälleen Velskolan Pitkäjärvelle, edellisen piirroksen pohjoispuolelle [karttalinkki]. Minua avustivat paikallisasukkaat Minna ja Olga, joihin olin tutustunut jo viikkoa aiemmin. Valokuva isompana tässä.

(Päivitys 5.3.2018.) Niko Hauta valokuvasi kopterilla kolmannen lumipiirroksen 4.3.2018. Valokuva isompana tässä.

Lumipiirrosten menetelmät, ensimmäinen piirros (10.2.2018)

Aloitan lumipiirroksen suunnittelun digitaalisesti. Ensimmäisen lumipiirroksen pohja syntyi 14 ympyrästä.

Miksi ympyröitä? Ensinnäkin ympyröitä on helppo tehdä lumeen, jos joku seisoo ympyrän keskellä ja pitää kiinni narusta. Sen jälkeen minun on helppo pitää narun toista päätä tiukalla ja polkea ympyrä lumeen. Toiseksi ympyrät ovat kauniita – me ihmiset pidämme ympyröistä. Jos piirros on suunniteltu ympyröiden varaan, siitä tulisi varmasti tyylikäs.

Pelkät ympyrät eivät tietysti riitä. Toisessa vaiheessa alan pyyhkiä ympyröistä reunaviivoja, jotta jäljelle jäisi jotain kiinnostavampaa.

Lumipiirroksessa voi käyttää vaaleaa ja tummaa sävyä, kunhan jotkut lumipinnat jätetään rauhaan ja toiset pinnat poljetaan kuopille. Viimeistelen piirroksen värittämällä osan piirroksen alueista harmaaksi.

Olin tutkinut etukäteen Simon Beckin lumipiirroksia ja niin huikean mestarillisia kuin ne ovatkin, mielestäni hän jättää kuvaan liian vähän valkeita alueita (esim. tässä ja tässä ja tässä). Päätin, että minun piirroksissa vaalean ja tumman osuus kuvasta on suunnilleen 50–50.

Harmaan alueen kuopat tehdään tehokkaimmin lumikengillä. Koska lumikengät ovat pitkänomaiset, niiden avulla kuopille saa myös suuntauksen samalla tavalla kuin tekisi tussilla piirroksen, joka ei koostu yksittäisistä pisteistä vaan lyhyistä viivoista.

Ensimmäisessä lumipiirroksessa käytin 10 metrin narua. Näin yksittäisten ympyröiden halkaisija oli 20 metriä ja piirroksesta tuli 55 x 55 metrin kokoinen. Avustajana toimi Mika Sigvart, joka seisoi vuorotellen kunkin 14 ympyrän keskellä. Minun oli suunniteltava omat kävelyni niin, etten kulje vahingossa niiden alueiden kautta, jotka on tarkoitus jättää valkeiksi. Hyvä suunnittelukaan ei aina riitä. Mikan koira Otto juoksi etummaisen ”puolikuun” yli tehden siihen ylimääräisen vanan, kuten yllä olevasta kuvasta näkyy.

Kuvan tekemisessä on 2 vaihetta:

• Tehdään ääriviivat.
• Varjostetaan.

Vaikka ääriviivojen teko vaatii paljon tarkkuutta ja on siksi hidasta, ääriviivojen teko on silti nopeampi vaihe kuin varjostus, jossa tampataan paljon pinta-alaa. Tähän ensimmäiseen kuvaan kului aikaa yhteensä noin 1,5 tuntia.

Pilvisen päivän takia en saanut ensimmäisestä lumipiirroksesta hyvää valokuvaa. Jouduin vahvistamaan kontrastia kuvankäsittelyllä. Koska tämä piirros oli aivan hyvä aloitus, päätin jatkaa kokeilua.

Toinen lumipiirros (17.2.2018)

Toisen lumipiirroksen pohjan loin käyttäen kolmea ympyrän kokoa.

Jälleen pyyhin ensin osan ympyränkaarista pois ja sitten lisäsin harmaan värin.

Kun järvellä ollaan, kaiken lähtökohta on lumipiirroksen ensimmäinen ympyrä, joka naulitsee kuvan maastoon. Kun ensimmäinen ympyrä on valmis, siitä seuraavat geometristen lainalaisuuksien ja narun perusteella loput ympyrät. Tämän piirroksen hankaluus oli löytää ensimmäisen ympyrän keskipiste kulkematta vaalean alueen kautta. Kulku piti tehdä kaarevasti.

Jos olisin kävellyt ensimmäisen ympyrän keskelle suoraa janaa pitkin, olisin samalla rikkonut jonkun vaaleaksi tarkoitetun pinnan. (Ylimääräiset askeleet harmaalla alueella eivät niin haittaa, koska nehän kuopitetaan myöhemmin.)

Tämä toinen piirros tehtiin Saaren Mustan jäälle. Avustajana eli ympyrän keskusmiehenä narua piteli Iro Fagerlund. Käytin 15 metrin narua, jolloin isojen ympyröiden halkaisijaksi tuli 30 metriä ja piirroksen kooksi 60 x 60 metriä.

Ensimmäisen ympyrän jälkeen piirsin keskusympyrän. Keskusympyrän keskipisteeseenkään en voinut kävellä suoraan vaan kulku piti tehdä jälleen kaarevasti arvioiden – kun naru kiristyi, tiesin, että olen perillä (tämän jälkeen vaihdoimme avustajan kanssa paikkoja, jotta minä pääsin kävelemään keskusympyrän reunat).

Näin jatkoin kaikkien seitsemän 30-metrisen ympyrän kanssa. Sen jälkeen oli vuorossa 6 pienempää ympyrää. Iro Fagerlund otti seuraavan valokuvan, jossa olen vasta aloittanut varjostuksen. Valokuvasta näkyy hyvin aiemmin mainitut kaarevat kävelyt (alhaalla oikealla) sekä myös menetelmä, jolla teimme keskikokoiset ympyrät, joiden halkaisija oli 15 metriä (=käytin 7,5 metrin narua).

Kaikkein pienimmät 7,5 metrin halkaisijaiset ympyrät kävelin ilman narua.

Tässä toisessa lumipiirroksessa käytin lumikenkien suuntausta tarkoituksella siten, että kuudelle reunaympyrälle tuli myös kuoppien osalta pyöreä muoto – vähän kuin kuusi mustikkaa.

Pidin gps-paikanninta kaulassa piirtäessäni (sininen viiva).

Paikannin paljastaa, että tähänkin kuvaan käytin aikaa 1,5 tuntia. Matkaa kävelin 3,6 km.

Kolmas lumipiirros (21.2.2018)

Kolmannen lumipiirroksen aloitin samasta pohjakuvasta kuin toisen. Narun pituus oli sama 15 metriä, kuvan koko siis 60 x 60 metriä. Tavoitteena oli löytää spiraalimaisia muotoja, niinpä väritin piirroksen seuraavasti:

Päätin paikaksi Velskolan Pitkäjärven, jossa on monia sopivia jyrkänteitä. Tällä kertaa piirsin kuvan yksin, mikä tarkoitti uutta järjestelyä: laitoin ympyrän keskelle kameran kolmijalan, jonka kaulaan kiinnitin narun.

Kolmijalka kaatui kerran, jonka jälkeen lisäsin siihen painon. Lisätystä painosta huolimatta kolmijalka tuntui seisovan epävakaasti, niinpä kaikki ympyrän kävelyt piti tehdä erikoisen varovaisesti.

Aikaa vei myös monimutkaisempi logistiikka. En voinut sanoa kaverille ”kävele seuraavaksi kaarta tuohon suuntaan, kunnes naru kiristyy”, vaan minun piti itse kävellä narun kanssa ja kun oikea pituus oli mitattu, hakea kolmijalka ja vaihtaa paikkaa sen kanssa – ilman, että naru roikkuu kertaakaan lumessa. Jne.

Aikaa kului 2,5 tuntia ja aurinko laski puiden taakse.

Hölkkäilin viimeiset varjostukset, jotta ehtisin ottaa edes jonkinlaisen kuvan jyrkänteen päältä, mutta ei voi mitään, varjoon jäi tämä mahdollisesti tyylikkäin lumipiirrokseni (minulla on kuvassa niin hiki, että olen riisunut silmälasit taskuun).

Piirsin tuon keskiviikkona 21.2.2018 (eilen). Valitettavasti enää ei taida tulla tilaisuutta kuvata tuota paremmassa valossa, sillä lumisade peittää jäljet (lunta sataa huomisaamuun mennessä 10 cm).

(Päivitys 25.2.2018.) Lumisade jäi onneksi pieneksi. Niinpä kävin kopterikuvaaja Niko Haudan kanssa Velskolan Pitkäjärvellä 24.2.2018, jossa Niko kuvasi kolmannen lumipiirroksen ilmasta. Valokuva isompana tässä.

Yllä oleva valokuva on auringon vastapuolelta, jolloin kuopat näyttävät tummilta.

Jos kuva otetaan auringon puolelta niin, että katsoja on auringon yläpuolella, kuopat ovat ympäristöä vaaleampia. On makuasia kumpaa kuvaustapaa pitää parempana. Valokuva isompana tässä.

Oheistan alle vielä filmin, jossa kopteri lentää piirroksen yli. Tämäkin on kopterikuvaaja Niko Haudan käsialaa.

Neljäs lumipiirros (1.3.2018)

Kun säät olivat yhä aurinkoiset ja pakkanen säilyttänyt lumet järvien jäillä, lähdin yrittämään neljättä lumipiirrosta. Piirsin ja väritin mallin seuraavasti (väritetyssä kuvassa uloimmat kaaret on tarkoitettu pois jätettäviksi).

Kokeilin siis aivan tahallani runsaita yksityiskohtia. Jotta kuva olisi jälleen noin 60-metrinen, käytin suuremmissa ympyröissä 40 metrin halkaisijaa, keskikokoisissa 20 metriä jne. (Jätän kotitehtäväksi päätellä missä järjestyksessä ympyrät on syytä piirtää.)

Sijoitin piirroksen Velskolan Pitkäjärvelle – 300 metriä kolmannen piirroksen pohjoispuolelle –, sillä siellä on useita kalliojyrkänteitä, joiden päältä piirros näkyy hyvin. Valokuva isompana tässä.

Koska yllä oleva valokuva näyttää lumipiirroksen sivuvalossa, olen käsitellyt valokuvan keskustaan suuremman kontrastin kuin olisi luonnollista.

Mielestäni tämä lumipiirros onnistui ja ei onnistunut.

• Onnistui, koska pysyin suunnitelmassa ja toteutin sen. En seonnut. Tein jopa lisää pieniä ympyröitä, joita ei alkuperäisessä kuvassa ollut.
• Ei onnistunut, sillä yksityiskohtia on liikaa ja piirros rauhaton eikä hahmotu yhtä selkeänä kuin edelliset. Suunnitelman mukainen piirros olisi voinut olla hyvä 100-metrisenä.

Olen tyytyväinen, että yritin tätä. Tämä on kokeilua ja rajojen etsintää. Nyt tiedän millaisia kuvia 60 metrin kokoon voi suunnitella ja osaan parantaa jälkeä. Juuri 60-metriset ovat hyvän kokoisia, koska ne voi tehdä parissa tunnissa.

Alla toinen näkökulma kaukaisemmalta jyrkänteeltä. Tässä kuvassa on vastavalo, joten kuva erottuu luonnonvalossa paremmin. Mittatikkuna Olga. Valokuva isompana tässä.

Velskolan Pitkäjärven rannat ovat kauneinta suomalaista maisemaa. Näin huikeasta paikasta tuo jälkimmäinen valokuva on otettu. Valokuva isompana tässä.

(Päivitys 5.3.2018.) Sovin kopterikuvaaja Niko Haudan kanssa neljännen lumipiirroksen kuvauksesta 4.3.2018. Onneksi keli oli jälleen aurinkoinen. Valokuva isompana tässä.

Neljäs lumipiirros (kukkanen, 6 terälehteä) toimii sittenkin = se on selkeä. Muutama päivä sitten epäilin, että näin ei olisi (luulin yksityiskohtia olevan liikaa).

Piirsin aamulla kolme pienempää kierrekuviota pääpiirroksen viereen pelkillä vaelluskengillä (unohdin lumikengät). Hyvä kokeilu tämäkin: piirrosjälki on kenties tarkempaa (jos osaa) mutta työ hitaampaa, joten jääköön kertakokeiluksi. Jatkan lumikengillä.

Paikalle saapuivat myös jumppapallopiireistä tutut Nina ja Pirjo. Seuraavassa kuvassa he pallottelevat myötävalossa, jolloin piirros erottuu valkoisena. Kuva isompana tässä.

Tein pikkupiirrokset tarkoituksella mäen alle, jotta kuvan etualalle tuli yksityiskohtia. Kuva isompana tässä.

Myös filmiä saatiin kasaan. Tässä tarvittiin kaikkien panos ja tulos on hieno. Kiitos Niko, Nina, Pirjo.

Lopuksi

En usko olevani poikkeuksellisen taitava lumipiirrosten tekijä. Uskon, että jokaisella arkkitehdillä (sekä useilla matemaatikoilla ja insinööreillä) on samanlaista silmää ja geometrian tajua, jota minä olen tässä artikkelissa harjoittanut.

Piirroksia voi tehdä monilla eri tavoilla. Simon Beck käyttää Tiedetuubin erinomaisen artikkelin perusteella gps-paikanninta ja kompassia (narua ei mainittu). Hän myös käyttää enemmän tilaa kuin minä, sillä artikkelissa mainittu ”kooltaan kuuden jalkapallonkentän luokkaa” tarkoittaa 150 x 150 metrin lumipiirroksia.

Minun kolme lumipiirrosta (22.2.2018 mennessä) olivat vasta ensimmäisiä kokeiluja. Vaikka en ole päässyt tämän pitemmälle, halusin jo nyt jakaa tietoa menetelmistäni, sillä:

• Koko Suomessa on juuri nyt paljon lunta eikä tämä talvi kauan kestä. Etelä-Suomessa ehtii kokeilemaan lumipiirroksia ainakin 2-3 viikkoa, muualla kauemminkin. Älä epäröi, vaan tartu toimeen!
• On aina kiva, jos joku (tai useampikin) innostuu ottamaan lumipiirroksistani valokuvia dronella. Paras sää on aurinkoinen ja paras ajankohta iltapäivä klo 12-15 ennen seuraavaa lumisadetta.

Oli miten oli, ilmoitan jatkossa tässä artikkelissa uusista lumipiirroksistani. Jos sinulla on drone, niin saat koordinaatit mihin mennä.

Tässä lista tekemistäni kuvista toistaiseksi:

• 10.2.2018 Vääräjärvi, Nuuksio [karttalinkki]
• 17.2.2018 Saaren Musta, Nuuksio [karttalinkki]
• 21.2.2018 Velskolan Pitkäjärvi, Nuuksio [karttalinkki]
• 1.3.2018 Velskolan Pitkäjärvi, Nuuksio [karttalinkki]

Enempää piirroksia en tehnyt. Palaan asiaan ensi talvena 2018–2019.