Ympäristötaiteen kokeiluja – syksy 2019 (valokuvaprojekti)

Loppusyksyllä, kun pitkät Lapin retket ovat ohi, teen pieniä lähiretkiä ja kokeilen jotain uutta visuaalista. Tällä kertaa uuden kokeilun aihepiirin avasi ystävä, joka vinkkasi Andy Goldsworthyn ympäristötaiteesta (pieniä kuvia oikealla, klikkaa kuvahakuun tästä).

Nyt julkaisen oman kokeilun tulokset. Kuvia alla.

Aloitetaan määritelmästä.

Wikipedian mukaan ympäristötaide on ”rakennettuun kulttuuriympäristöön tai luonnonympäristöön tehtyä taidetta … ympäristötaideteos voi olla myös teko, tapahtuma tai prosessi”.

Paljon muutakin Wikipediassa sanotaan (ja vielä enemmän englanninkielisellä Wiki-sivulla), mutta itse otin ohjenuoraksi:

• Teen työt retkien yhteydessä.
• Käytän materiaalina sitä mitä luonnosta löydän – mukaan lukien retkikaverit välineineen.
• Sen mitä teen, pitää hävitä itsestään yhdessä minuutissa tai korkeintaan (noin) viikossa.
• Vain valokuva jää todisteeksi, että jotain oli tehty.

Varhaisempia kokeiluja

Jotain olin tehnyt jo aiemmin. Siitä esimerkkinä alla oleva kuva, jonka keräilin ja asettelin Helsingin Lauttasaaren edustalle Ulkohattu-saareen 15. elokuuta 2015.

Työn nimi (Ulkohattu, 15.8.2015): Vaellus

(Työn nimen klikkaus avaa isomman kuvan.)

Olen myös asettanut paperisilmiä silokallioille + tehnyt lumipiirroksia + kuljettanut pyöreää peiliä melontaretkillä + tehnyt neulanreikägrafiikkaa osittaisen auringonpimennyksen aikaan, mutta niistä olen jo kirjoittanut aiemmin tässä blogissa.

 

Sen lisäksi olen kokeillut tehdä rakkolevästä mandaloita. Yhden kuvan tein 19.4.2019 Örön melontaretken yhteydessä ja toisen tein 23. huhtikuuta 2019.

Työn nimi (Örö, 19.4.2019): Kärkevä

Työn nimi (Lauttasaari, 23.4.2019): Levollinen

Sitten tuli syksy, jolloin kuulin Andy Goldsworthyn töistä…

Syksyn 2019 kokeiluja

Teimme 6.10.2019 melontaretken Onkimaanjärvelle 3 mieheen (20 km).

Evästelimme Onkimaanjärven tulipaikalla. Pyysin puoli tuntia aikaa tehdäkseni kokeilun: hain puista keltaisia lehtiä ja melontakaveri Eppu haki punaisia. Kaavin saappailla maan tasaiseksi ja kaadoin lehdet kasaksi. Siirtelin lehtiä ja käänsin niiden värikkäämmän puolen ylös, kunnes tuloksena oli nuotio. Kaksi klapia viimeisteli kuvan.

Työn nimi (Onkimaanjärvi, 6.10.2019): Hehku

Työn rinnakkaisversion nimi: Lämpö

Työn rinnakkaisversion nimi: Paahde

Kiitos avusta Eppu Blomqvist ja Pekka Koivukunnas.

* * *

Sama perusidea – kahden värisiä lehtiä maahan kaavitulla alustalla – on työssä, jonka tein myöhään illalla kotini lähelle Espoon Sammalvuoreen.

Työn nimi (Sammalvuori, Espoo, 25.10.2019): Tanssi

Tämä työ katosi 8 tunnissa. Aamulla:

* * *

Kävin Nuuksiossa yöpymässä 12.–13.10.2019. Olin jo kävelemässä pois, kun havaitsin, että tähän puronotkoon voisi kokeilla jotain. Idea teknisesti sama kuin edellä, mutta laajempi.

Työn nimi (Laihalammenoja, Nuuksio, 13.10.2019): Lehdistötilaisuus

Kun kävin puronotkolla 6 päivää myöhemmin, tuskin mitään oli havaittavissa.

* * *

Kävin Nuuksiossa yöpymässä myös 2.–3.11.2019. Tällä kertaa tein työn teltan viereen.

Työn nimi (Sulalampi, Nuuksio, 2.11.2019): Pyörre

Valaisu on iltakuvissa tärkeä.

Koska olin matkalla kerännyt lehtikuusen neulasia, tein niistä toisen työn.

Työn nimi (Sulalampi, Nuuksio, 2.11.2019): Laskeutuminen

Aamu valkeni. Kuvasin molemmat työt samaan kuvaan ja taakse Sulalammen.

Tai jos haluatte ylhäältä:

Mielenkiintoinen ilmiö. Koska tämän työn visuaalisuus on keskeisesti muotoa, työn idea korostuu, kun värejä karsitaan.

Tai mustavalkoinen.

Jälkikäteen tietää paremmin. Olisi pitänyt peittää havunneulasmaton alle kaikki paitsi pyörteen keskellä oleva vihreä sammal. Silloin värikuva olisi toiminut parhaiten.

* * *

Sitten on vielä ne hauskat työt, jotka olen tehnyt retkikavereiden kanssa.

Työn nimi (Herttoniemi, Helsinki, 12.10.2019):
Arabian kuuman auringon alla kaleeriorja päätti kosia sulttaanin tytärtä.

Kyseessä on sarjakuva (kiitos avusta Henri Modig ja Riikka Hekkurainen). Sarjakuvan ruutu 2 tehtiin melontaretken yhteydessä.

Työn nimi (Marsjön, Inkoo, 20.10.2019):
Sulttaani sai vihiä asiasta ja määräsi kaleeriorjan mestattavaksi.

Miten tällaisia kuvia tehdään? Seuraava kuva paljastaa idean (kuva Kari Hellström, kameraa tikun nokassa pitelee Mika Sigvart).

Kamera kiinnitetään keppiin 5 metrin korkeudelle. Kameraan asetetaan 10 sekunnin vitka. Kameran laukaisinta painetaan siten, että kamera tarkentuu johonkin, joka on 5 metrin päässä. Nostetaan keppi pystyyn. Naks.

Toki myös meloimme Marsjönin ympäri 21 km. Kiitos retkiseurasta! Kaksi hienoa kuvaa syksyn loistosta (kuvissa Ville Teittinen, Henri Modig, Eppu Blomqvist).

Sarjakuva jäi kesken – sen varmasti havaitsitte.

Pelastuuko kaleeriorja vai ei?

Se selviää tulevina viikkoina, kun ehdimme tehdä lisää kuvia.

* * *

Tähän päättyivät ympäristötaiteen kokeiluni tänä syksynä. Kiitos kun luit tänne asti.

* * *

EDIT 26.1.2020. Seuraavat kuvat rakensin artikkelin julkaisun jälkeen.

Jälleen Nuuksiossa 15.–16.11.2019.

Työn nimi (Vääräjärven tulipaikka, Nuuksio, 15.11.2019): Koura

Aamulla keppien uudelleenjärjestely.

Työn nimi (Vääräjärven tulipaikka, Nuuksio, 16.11.2019): Ässä

Näkymä Vääräjärvelle päin (isompana tässä).

* * *

Seuraava viikonloppu 22.–23.11.2019 taas Vääräjärvellä.

Työn nimi (Vääräjärven tulipaikka, Nuuksio, 23.11.2019): Askeleet

Näkymä Vääräjärvelle päin (isompana tässä).

* * *

Itsenäisyyspäivän telttailua 6.12.2019 Siuntion rannikolla.

Työn nimi (Sandviken, Siuntio, 6.12.2019): Juuri

* * *

Odotan lunta etelään, jotta voisi tehdä lumipiirroksia, mutta kun jo tammikuun loppua eletään, niin ei hyvältä näytä…