Jumppapallogolfin pelikausi 2018–2019

Tässä blogissa kerrotaan aika ajoin jumppapallogolfista eli jpg:stä, sillä olen lajin toinen isäpappa ja Suomen jumppapallogolfaajat -Facebook-ryhmän ylläpitäjä. Lue lajiesittely täältä ja sen jälkeen alempaa:

  • Katsaus pelikauteen 2018–2019.
  • Kuusitoista kuvapoimintaa kaudelta 2018–2019.
  • Mietteitä seuraavalle pelikaudelle 2019–2020.

Aluksi kuitenkin mahtikiitos kaikille jp-golfaajille. Hyvällä talkoohengellä olemme kastuneet sateessa, kahlanneet lumessa, kisailleet kukin oman luonteen mukaan sekä ylipäänsä vetäneet toisillemme retkiä eri puolilla Etelä-Suomea niin, että kauden aikana itsekin kävin 10 uudessa luontokohteessa. Tätä lisää. Kiitos.

Seuraava juliste kiteyttää pelikauden 2018–2019 tapahtumia: 29 peliä, 29 luontokohdetta. Katso juliste isompana tästä.

Asiaan.

Katsaus pelikauteen 2018–2019

Jumppapallogolfin säännöt keksittiin vuonna 2016. Pelikausi 2018–2019 oli lajin kolmas. (Aiemmista pelikausista olen kertonut tässä ja tässä kirjoituksessa.)

Jumppapallogolfia voi pelata läpi vuoden, mutta käytännössä toiminta keskittyy syksyyn, talveen ja kevääseen. Varsinkin talvipeleissä pallojen kirkkaat värit pääsevät oikeuksiinsa. Viime talvi oli Etelä-Suomessa poikkeuksellisen luminen. (Isommat kuvat tässä ja tässä.)

Pelikaudella 2019–2019 toiminta keskittyi yhä Etelä-Suomeen. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella käytiin seitsemän kertaa, siis neljäsosa peleistä – mm. Kangasalla, Hattulassa (Tenholan harjut) ja Karnaistenkorvessa (Lohja).

Pelien määrä oli kunnioitettava 29 peliä. Pelinvetäjinä toimi 12 eri henkilöä. (Vuotta aiemmin 33 peliä ja 12 vetäjää.)

Peleissä kävi noin 60 henkeä, joista 22 ensikertalaisia. Suurin yksittäisen pelin osallistujamäärä oli 14 henkeä (3 kertaa) – esim. Siuntion luolaretkellä, jossa tutustuimme Grottbergetin luolaan [karttalinkki] ja näyttävään jääputoukseen Kasabergetillä [karttalinkki]. Isommat kuvat tässä ja tässä.

Erilaisia luontokohteita tuntevat pelinvetäjät ovat tärkeitä, sillä jumppapallogolf on myös ohjattua päiväretkeilyä. Moni osallistuu peliin, jotta pääsee helposti ja turvallisesti uuteen luontokohteeseen: hiidenkirnuille, kalliomaalauksille, luoliin, hienoille näköalakallioille (kaikilla ei ole omaa autoa – kimppakyydit peleihin sumplitaan tilanteen mukaan).

Kiitos kaikille pelinvetäjille! Haluan mainita nimeltä neljä uutta vetäjää:

  • Minna Pajuportti on tuonut joukkoomme tietämystä Siuntiosta. Edellä mainittu luolaretki ei olisi onnistunut ilman Minnan verkostoja.
  • Mika Markkanen on luontopolkumies, jonka blogin kautta voi tutustua lukuisiin päiväretkikohteisiin Suomessa. Mika voi koska tahansa vetää pakasta uuden retkikohteen, jossa kukaan muu ei ole käynyt.
  • Pertti Valtonen tuntee Tampereen retkikohteet. Tampereella toivottavasti käymme jatkossa useammin.
  • Petri Riihijärvi tuntee Hämeenlinnan ympäristön linnavuoret ja harjut kuin omat taskunsa.

Ilman teidän kaltaisia polunraivaajia jumppapallogolf ei olisi niin monipuolista. Kiitos.

Muuta erityistä pelikaudella 2018–2019:

  • Suomen pohjoisin jumppapallogolfpolku on Näätämössä Näätämö Gateway -hotellin vieressä. Reitti on 4 km kyltitetty luontopolku, jonka varrella on 7 peliväylää eli jumppoa. Kävin heinäkuussa suunnittelemassa peliväylät hotellin toisen omistajan Johanna Peräkasarin pyynnöstä. Käy kokeilemassa – pallot saa lainaan hotellista!
  • Jumppapallogolfista on lyhyt kuvatekstimaininta Iltalehden nettiversiossa, joka tosin kertoo pääasiassa lumipiirroksista. Artikkeli on tässä.
  • Bloggaava nimimerkki Antti P. kävi koettamassa jumppapallogolfia ja kirjoitti siitä hauskan jutun.
  • Jumppapallogolfia voi tilata firman virkistyspäivään. Järjestäjä on Hymyilevä Punakettu eli Eppu Blomqvist. Tee varaus Hymyilevän Punaketun sivujen kautta.

Mitä muuta kaudella 2018–2019 tapahtui?

Kuusitoista kuvapoimintaa kaudelta 2018–2019

Kaikki talviaamut eivät ole samanlaisia. Kun yöllä on satanut lunta ja kuura peittää oksia, retkessä on erityistä tunnetta. (Brobackanjoki, Nuuksio. Isompi kuva tässä.)

Talvella Nuuksion Pitkäjärven jylhyys pääsee oikeuksiinsa, kun sen jäälle pääsee hiihtämään ja kävelemään. (Ateriatauko Pitkäjärven jäällä. Isompi kuva tässä.)

Oma viehätys on niissä päivissä, kun talvi on melkein ohi mutta jää yhä kestää – retkiluistelijat joukossamme kyllä tietävät mitä tekevät. (Nuuksion Saarijärven jää. Isompi kuva tässä.)

Kokeellinen valokuvaus on minulla verissä. Näettekö pelottavan mulkosilmäisen hirviön? (Kuvassa Mika Markkanen. Rokokallio, Vihti. Isompi kuva tässä.)

Hulluttelua samankokoisilla palloilla ja erikokoisilla miehillä – tai toisinpäin. (Kuvassa Iro Fagerlund ja Caj Koskinen. Karnaistenkorpi, Lohja. Isompi kuva tässä.)

Talven piti olla jo ohi, mutta ei. Yllättävä lumisade viikko sen jälkeen, kun olin jo avannut melontakauden. (Kopparnäs, Inkoo. Isompi kuva tässä.)

Majesteettista talousmetsää, kun peli on jo ohi ja palataan autoille. (Rokokallio, Vihti. Isompi ja laajempi kuva tässä.)

Vantaanjoen vesitilanne oli keväällä hyvä, niinpä päätimme pelin toisen isän Mika Sigvartin kanssa kutsua muut Vantaanjoen koskipeliin. Se vaati normaalia enemmän suunnittelua.

Kaikki eivät mahtuisi yhtä aikaa kumiveneeseen ja kanootteihin. Jaoin melontapätkän viiteen osaan: osa meloo, osa kävelee – välillä vaihdetaan rooleja. Kaikki pääsevät laskemaan ainakin yhden kosken.

Kumivene ja kaksi kanoottia lähestyy Pitkäkoskea. (Kuva Leena Sahramaa. Isompi kuva tässä.)

Minä ja Pia Hyle Ruutinkoskessa – Piaa naurattaa. (Kuva Leena Sahramaa. Isompi kuva tässä.)

Kumivene Ruutinkoskessa – Kirsi Malmisen ja Tiina Nevanperän tuikeat ilmeet. (Kuva Leena Sahramaa. Isompi kuva tässä.)

Mikko Erkkilä ja Minna Pajuportti Ruutinkoskessa. Vaikka kuva muuta kertoisi, kanootti pysyi pinnalla. (Kuva Leena Sahramaa. Isompi kuva tässä.)

Tyytyväisten melojien ryhmäkuva. (Ruutinkoski, Vantaanjoki. Isompi kuva tässä.)

Toukokuussa kausi loppuu. Sitä varten pidettiin 2-päiväinen leiri Nuuksiossa. Jättiläisjumppapallo on keskeinen osa kauden päätöspelejä – se on näkyvä maali. (Isompi kuva tässä.)

Kun iso oranssi on mukana, tätä porukkaa ei voi olla havaitsematta. (Jossain Haukkalammen takana, Nuuksio. Isompi kuva tässä.)

Koppakuoriainen selällään? Ei vaan kauden päätöspelissä iso oranssi puhkesi. Tässä tyhjennän palloa kantokuntoon. (Kuva Pertti Valtonen. Isompi kuva tässä.)

Tässä olivat lupaamani 16 kuvaa. (Onneksi jumppapalloja voi paikata – paikkauksen jälkeen tämä pallo kieri Kaldoaivin erämaassa yli sata kilometriä. Siitä kirjoitin jo edellisessä tarinassa.)

Mietteitä seuraavalle pelikaudelle 2019–2020

Tämä osa on lyhyt. Kun ei ole pakottavaa tarvetta laajeta tai uudistua, niin jatketaan entiseen malliin.

Siis tervetuloa mukaan vanhat ja uudet jp-golfaajat. Jos olet uusi ja säännöt eivät ole vielä selvät, niin opit ne nopeasti, kun muut opastavat.

Se jo tiedetään, että lauantaina 19.10.2019 alkaa uusi kausi 2019–2020 Nuuksiossa Hiidenpesän luolan retkellä.

Näillä eväillä kohti uutta pelikautta. Kiitos kun luit tänne asti. Tervetuloa mukaan.

Terveisin,
Janne Pyykkö, Suomen jumppapallogolfaajien Facebook-ryhmän ylläpitäjä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: