Patikointi Guivi-tunturille 10.-13.6.2014

Melottuamme kahteen mieheen Käkkälö-Kietsimäjoen 2.-9.6.2014, minulla oli vielä lomaa jäljellä. Istuin Karigasniemestä etelään kulkevassa bussissa 7 minuuttia, kunnes jäin pois Sulaojalla [karttalinkki]. Tästä lähtisi patikointireitti Guivi-tunturille [Luontoon.fi] — Paistuntureiden korkeimmalle huipulle.

Tiistai 10.6.2014

Melontaretken jälkeen minulla oli aivan liikaa varusteita, esimerkiksi kanootti. Niinpä kätkin sen lähtöpaikan lähelle metsään.

Muuten hyvä, mutta näyttää liikaa ruumispussilta. Avasin paketin ja jätin pressun alle paperin.

Sitten matkaan. Ohitin 2 km jälkeen Luomusjoen telttapaikan. Sen jälkeen saavuin Luomusjärville, joiden välinen kannas on kartalta ja satellittikuvasta katsoen kapea ja upea.

Maastossa kannas on 5-metristen tunturikoivujen peittämä. Selkeää parasta järvinäkymää ei ole. Alla olevan kaltaisia kuitenkin.

Nuo kuvasin seuraavasti.

• Kameraan 10 sekunnin vitka.
• Suuntaa kamera horisonttiin, jota haluat kuvata. Paina laukaisinta — valotusaika ja aukko asettuvat.
• Nosta kamera jalustan varassa korkealle. Huomioi kameran suunta.
• 10 sekunnin kuluttua sinulla on ylhäältä otettu valokuva.

(Toki kameran voi kiinnittää vaikka 5-metriseen koivusalkoon, jolloin korkeutta saisi enemmän.)

Saavuin Ruktajärven autiotuvalle [karttalinkki]. Luin tuvan vieraskirjasta, että maastossa ei ole ketään, ja jätin omat merkintäni. Aiemmat Guivilla käyneet olivat menneet päiviä sitten tai kävelleet takaisin eilen.

Jatkoin Njavgoaivin autiotuvalle [karttalinkki], jonne jäin yöksi käveltyäni 18 km.

Yllätin Njavgoaivin autiotuvan vedenhakupaikalta (purovarresta) saman valkoisen riekon pari kertaa (käkätti, lensi pois vasemmalle kaartaen). Kun lähestyin paikkaa paluumatkalla kameran kanssa, riekko ei näyttäytynyt.

Tuvassa on tilaa 6 hengelle. Pudotin appelsiinin, joka piti hakea sängyn alta — niin vino on tuvan lattia. Poltin kamiinassa 6 klapia, jotta olisi lämpimämpää kuin ulkona (+9 astetta).

Minulla oli liikaa tavaraa. Kannoin mukana omaa kaasukeitintä ja lommoista kattilaa, vaikka talo tarjosi molemmat laadukkaammin. Sama kesämökkityylinen varustus löytyi retin kaikilta tuvilta.

Tuvan säännöt — pätevät toki kaikkiin autiotupiin. Näitä noudatin.

Keskiviikko 11.6.2014

Olin eilen kävellyt lenkkareilla, sillä maasto oli kuiva. Enää se ei onnistunut.

Toisinaan ylitykset ovat helpommat.

Kannoin selässä 130 litran kanoottisäkkiä, jossa ei ole lantiovyötä. Pitemmän päälle olkapäät rasittuvat. Kilometrin välein nytkäytin painon ylemmäs ja nojasin polviin.

Saavuin Akukammille [karttalinkki], jossa on tilaa 4 nukkujalle. Vieraskirjasta päätellen tämä perinteistä turvekammia muistuttava asumus on monen suosikki — ei minun. Eteistä (tuulikaappia) ei ole. Sisätilat ovat ahtaammat kuin muissa autiotuvissa.

On tämä toki siistimpi kuin takana oleva vanha turvekammi. Sitäkin kannattaa vilkaista, ken paikalla käy.

Ruokailtuani jatkoin kohti Kuivin autiotupaa. Lapin kesä on nuori — maastossa jouduin ylittämään lumivyöhykkeitä.

Poroja kaukaisuudessa.

Kuivin autiotupa sijaitsee puron varressa [karttalinkki]. Tupa näkyy avoimessa maastossa yli kilometrin päähän.

Autiotuvan takahuone on puuvaja. Merkillinen mutta käyttökelpoinen ratkaisu. Ei tarvitse lähteä puita sateeseen hakkaamaan.

Panin kamiinaan tulet (5 klapia) ja lähdin Guivi-tunturille. Huom! Kirjoitan tunturin nimen saamelaiseen muotoon G-kirjaimella — näyttää paremmalta artikkelin otsikossa. 🙂

Guivi, 640,5 metriä [karttalinkki].

Hienot maisemat. 360 astetta horisonttia. Jäämerellä olisi aurinkoista.

Palasin tuvalle nukkumaan. Patikointia 26 km.

Torstai 12.6.2014

Ajatukseni oli kävellä takaisin mm. 568-metrisen Njavgoaivi-tunturin laen kautta (artikkelin ensimmäisessä kuvassa), mutta satoi ja pilvet roikkuivat peittäen tunturin huipun. Niinpä kävelin samaa reittiä takaisin pysähtyen välillä Akukammilla ja Njavgoaivin autiotuvalla. Majoituin illalla Ruktajärven autiotupaan. Patikointia 24 km.

Päivän aikana tapasin vaihteeksi muita ihmisiä: nurmijärveläinen nuori nainen matkalla Guiville (ateriatauko samaan aikaan Akukammilla), kaksi laukaalaista naista matkalla Guiville (saapuivat Ruktajärven tupaan sateiden jälkeen, kun olin nukkumassa).

Perjantai 13.6.2014

Heräsin klo 4:30. Lähdin kävelemään kohti tietä klo 5:45 viileässä säässä (+1 astetta). Sulaojalle piilottamani kanootti löytyi metsästä, kuten pitikin.

Patikointia 12 km — yhteensä 80 km tälle retkelle. Kokosin varusteet ja ryhdyin odottamaan aamubussia. Huomaa hirven sarvet. 🙂

Lintuja reitillä: riekko, tunturikihu, kapustarinta, keräkurmitsa, urpiainen, muita pieniä. Tuntisinpa enemmän!

Näin päättyi lyhyt patikointi Guiville, jossa kuljin melkein koko ajan polkuja pitkin. Mielenkiintoisempiakin reittejä olisi voinut keksiä, muttei ollut aikaa (aika meni edeltävän melontareissun suunnitteluun). Palasin etelään.

Alla yleiskuva reitistä.

Keltainen on melontaa, punainen kävelyä.

Tuosta näkee, kuinka vähän olen Lapissa patikoinut — esim. Kevon kanjoni (tumma viilto Ruktajärvestä koilliseen) ja Muotkatunturit (pienemmän kuvan alaosa) ovat käymättä.

Tämä retki paikkasi aukkoa sivistyksessä vasta hiukan. Jatkan patikointia lähivuosina.