Pohjois-Nuuksio valtaa tajunnan 10.-11.8.2013

Luen lehteä. Silmät painuvat kiinni. Väsynyt mieli luo unikuvana tilanteen, jossa kanootti on juuttunut puiden väliin. Riuhdon väkisin, neulasia sataa niskaan. Havahdun. Muistan, että palasin Nuuksiosta 2 tuntia sitten.

Nuuksion metsät ovat vallanneet tajunnan. On väistettävä kulmikkaat kivet, ylitettävä kalliot, katsottava suorin puuton linja, valittava ohuin koivu, josta kanootti kiskotaan läpi, ehkä suon kautta pääsee, jos ei muuten — tätä se on, kun tahtoo kiertää kaikki lammet.

Lampi numero 132: Pikku-Sammakko

Jään lauantaiaamuna 10.8.2013 bussista Högbackassa. Vedän 5 km hiekkatietä Iso-Sammakolle, jossa kokoan kanootin, raahaan 350 metriä metsän läpi Pikku-Sammakolle, laitan kameran jalustalle, loikkaan kanoottiin, kierrän Pikku-Sammakon kahdesti [karttalinkki].

Komea kallio takana. Näkymä Pikku-Sammakolle.

Kiersin myös Iso-Sammakon, joskin sen olin melonut jo syyskuussa 2011 (kuvissa keltainen=melontaa, punainen=aiemmat kävelyt, violetti=tämänkertainen raahaus)

Lampi numero 133: Pihkalammet, eteläinen lampi

Kilometrin kärräys Salmijärvelle, melontaa, hetki Salmijärven rikkoutuneen kalliomaalauksen tutkintaa [karttalinkki] (kallio lohjennut melan päältä, siksi kuvion tarkoitus ei aukea — toisessa kuvassa maalaus keskellä alhaalla).

Mainintoja tästä kalliomaalauksesta löytyy mm. Suomen muinaistaideseuran sivuilta (joskin kuvalinkki on rikki) ja Wikipedian artikkelista Suomen kalliomaalaukset.

Nousen Salmijärven toiselta puolelta Vihdintielle, josta jatkan reilun kilometrin jälkeen sivutielle. Polku kapenee, mutta siinä se on, eteläinen Pihkalampi [karttalinkki].

Melon ympäri.

Lampi numero 134: Pihkalammet, pohjoinen lampi

Vaihteeksi helppo siirtymä. Polku ohittaa tyhjän mökin. Vain 300 metriä ja saavutan pohjoisen Pihkalammen [karttalinkki].

Kierrän lammen puolitoista kertaa. Hämmästyn, kun toisella puolella on laavu. Se kuulunee jollekin partiolippukunnalle, sillä lammen tällä puolella ei mökkejä ole — vain metsäautotie, joka päättyy laavulle.

Lampi numero 135: Kalatoin

Matka Kalatoinille on pitkä — vei 4,5 tuntia, kun katsoo jälkikäteen GPS-tallennusta.

Ensin kilometri metsän ja peltojen kautta asutusta vältellen, kunnes pääsen mökkitielle. Pienet pojat juoksevat perään. Minne sä menet? Onko sulla laiva? Paljonko se painaa? Miten sä jaksat?

Saamani huomio tuntuu hyvältä. Annan poikien kokeilla. Saan apua 2 metriä.

Hiekkatie päättyy. Siirryn Reitti 2000 -polulle [reitin esite Helsingin web-sivuilla, pdf]. Kiviä ja juuria. Kanoottikärry kaatuu 50 metrin välein, mutta eteenpäin mennään.

Pääsen jälleen hiekkatielle, josta kilometrin kuluttua Isoon Lehmälampeen — Nuuksion neljänneksi korkein vesi 91,7 metriä merenpinnasta, pohjoisrannat Nuuksion aatelia [karttalinkki].

Isosta Lehmälammesta 150 metrin vedon jälkeen Saaren Musta, tovi melontaa, jonka jälkeen vielä kilometri metsän läpi. Huh. Kanootin pohja saapuu olalla kantaen Kalatoiniin [karttalinkki].

Komeaa. Kalatoin taitaa olla Nuuksion suurin lampi, jonka rannat ovat 100 % suota (lähimmät kalliot puiden takana 50 metrin päässä).

Melon ympäri 475 metriä. Nautin.

Tuulenviri kuivattaa hikistä paitaa.

Kalatoinin jälkeen kilometrin veto Vähä Majalammelle, jonka läpi, josta raahaus Majalammelle, jonka lähelle teltta metsään ja nukkumaan klo 22.

Lampi numero 136: Rinnekodinlampi

Sunnuntaiaamuna 11.8.2013 kärrään Majalammen kautta itään. Katselen Lakiston golf-kenttää, jonka läpi meloin 2012 toukokuussa Lakistonjokea (se on tuo painauma keskellä kenttää).

Rinnekodin pysäkille saapuu Markus, joka halusi kokeilla millaista hommaa kanootin raahaus on. Tervetuloa rehkimään. 🙂

Mäki ylös. Parkkipaikan vieressä on 70-metrinen Rinnekodinlampi, jonka kierrämme kaksikkona [karttalinkki].

Aivan erämaiseen tunnelmaan täällä ei pääse. 🙂

Kartalla lampi on tosin vailla nimeä. ”Rinnekodinlampi” on oma keksintöni, jotta lammilla on tunnistettavat nimet. Alla muitakin nimeämiäni pikkulampia.

Lampi numero 137: Nissbackanlampi

Matka joutuu metsässä sukkelammin, kun kantajia on kaksi.

Kilometri ja perillä, 50-metrinen Nissbackanlampi [karttalinkki].

Lampi numero 138: Välilampi

400 metrin kanto peltojen yli seuraavalle lammelle. Olkoon tämä vaikka Välilampi [karttalinkki].

Kun olemme vesillä, lammen vieressä asuva herra huutaa ”hei tämä on yksityisaluetta”. Katson karttaa ja myönnän asian, sillä Luukkaan ulkoilualueen raja kulkee 150 metrin päässä.

Teen päätöksen: Vaikka tämä ja myös edellinen Nissbackanlampi ovat Nuuksion vaikutusalueella, en voi laskea talojen välittömässä läheisyydessä sijaitsevia pikkulampia kierrettyjen lampien luetteloon, jos kyseessä on yksityinen maa. Päätöksen takia kierrettyjen lampien määrä putoaa 138:sta 136:een.

Päätöksen tarkenne: Myös eilen kiertämäni Pihkalammet sijaitsevat yksityisellä maalla. Ne eivät kuitenkaan ole minkään talon piha-aluetta, joten saavat pysyä lampiluettelossa.

Lampi numero 137: Pyykorvenlampi

Pyykorvenlammen pohjoiskulma sijaitsee Nuuksion kansallispuistossa, joten tämä on kaikin puolin laillinen. Lisätään lampiluetteloon [karttalinkki].

Mutta 600-metrisen raahauksen jälkeen seuraa pettymys: Pyykorvenlampi on nysä! Kartalla se sentään ulottuu koko sille alueelle, missä kuvassa ei ole puita.

Melomme ympäri sen mitä melottavissa on.

Lampi numero 138: Karlsberginlampi

Alkaa pitkä vetotaival peltojen ja metsien läpi.

.. jatkuen pian kärräyksenä kelpo hiekkapolulla. Yhteensä 4 km Kaitalammelle (välissä Halkolammen kautta melontaa). Kaitalampi on Nuuksion kirkasvetisistä erämaalammista helpoimmin saavutettavissa ja siksi suosittu. Katselemme ateriatauolla triathlonistien uimaharjoituksia [karttalinkki].

Vielä 600 metriä kärräystä, sitten metsän läpi Karlsberginlammelle (myös itse keksimäni nimi). Pettymys. Tämäkin on talon piha-aluetta, siis hylätään [karttalinkki].

Lampi numero 138: Luukinlampi

Kohti Luukin kartanoa kärrätessä katselen golf-kentän lampia. Noita ei tarvitse meloa, vaikka Nuuksion vaikutuspiiriin kuuluvatkin. Hylätään!

Kapea 90-metrinen Luukinlampi on aivan Luukkaan karavaanarialueen kupeessa [karttalinkki].

Mikään kaunistus se ei ole — täynnä lumpeita — mutta melottu on.

Lampi/järvi numero 139: Luukinjärvi

Lähdemme liikkeelle suositulta uimarannalta [karttalinkki].

Luukinjärven lounaispäässä on joitain kiinnostavia kallioseinämiä. Sitäkin erikoisempi on järven soistuva koillispää, jossa melotaan hitaasti lumpeiden ja levän sakeuttamassa keitossa. Keitos erottuu (erivärisenä) satelliittikuvassakin.

Lampi/järvi numero 140: Myllyjärvi

1800 metrin kärräyksen jälkeen retken viimeinen uusi järvi. Myllyjärvelläkin on uimaranta [karttalinkki].

.. ja rannoilla harvinaisen komeita kallioseinämiä.

Myllyjärvellä voisi leiriytyäkin, sillä rannoista 40 % kuuluu Luukkaan ulkoilualueeseen. Esim. tuossa niemessä, joka on Myllyjärven keskellä.

Retki on ohi. Puramme kanootin ja kärräämme sen bussipysäkille.

Reissun yhteenveto

Uusia Nuuksion lampia kiersin 9 kpl. Olen nyt melonut kaikki pohjoisen Nuuksion lammet ja järvet. Kaikki. Pienetkin.

Retken kokonaispituus 54 km, josta 15 km melontaa, 35 km kanootin raahausta ja kärräystä sekä 4 km muuta kävelyä.

Nuuksion kokonaisuuteen reissu sijoittuu seuraavasti.

Turkoosit neliöt ovat lampia, joita en ole vielä melonut. Kaikki 12 kpl ovat eteläisessä Nuuksiossa. Yritän meloa ne vielä tänä syksynä.

Loppusuoralla ollaan. Vapaus koittaa pian. 🙂