Stenskär, riskilöiden maa 25.8.2013

Syksyllä 2012 aloin tutkia järjestelmällisesti Espoon edustan saarten geologiaa. Parhaita löytöjä olivat lukuisat minihiidenkirnut Lökhällarnalta ja Södra Kytökärnigeniltä (kuvia alla).

Lähdin 25.8.2013 katsomaan löytyykö vastaavaa Stenskäriltä, Espoon edustan uloimmalta saarelta [karttalinkki]. Löytyihän niitä, muun muassa:

Ja edelleen:

Sekä:

(Nuo pienet pyöreät kivet olen itse asetellut — päivänkakkaroita en.)

Hiidenkirnujen paikka on tarkemmin saaren länsirannalla [karttalinkki].

Oli miten oli, sellainen tunne kuitenkin jäi, ettei Stenskärin minihiidenkirnuissa ole samaa geologista hienostuneisuutta, mitä olin aiemmin havainnut Lökhällarnalla ja Södra Kytökäringenillä.

Entä löytyykö muuta kiintoisaa? Jo vain. Stenskär on luonnonsuojelualuetta…

.. eikä saarelle ole menemistä ennen kuin siellä pesivät 35 riskiläpariskuntaa ovat tehneet uusia riskilöitä ja muuttaneet pois lapsineen [linkki Stenskärin ja laajemmin Espoon saariston lintuihin].

Riskilöiden elämä ilmenee saarella komeasti. Se näkyy instant-taiteena, jota linnut maalaavat silokallioon.

Lentoon lähtevä riskilä:

Riskilä, jonka selän takana on muna:

Kompastunut riskilä:

Riskilän poikanen harjoittelee lentämistä:

Saaressa on myös pieni kämppä. Kallion muodot ovat ulkoluodoille tutun pyöreitä.

Pohjoisrannalla on outon säännöllisiä irtokivivalleja 3-4 tasossa, joiden syntyä en osaa selittää — jääkaudesta johtuvaa tuo tuskin on, koska kivet ovat liikkuneet jääkauden jälkeenkin.

Kallioperässä on Espoon saarille tuttuja kuvioita: muinaisessa maankuoressa syntynyttä seoskiveä, jossa vaaleampi juonne mutkittelee tummemman seassa.

Tällaiset löydöt palkitsevat.

Se siitä. Palasin mantereelle Koirasaaren merimerkin kautta.

Seuraavia tutkittavia saaria ovat: Örskär, Enbusken, Rönnbusken ynnä muut Porkkalan itäpuoliset ulkosaaret.

Se voi tosin olla helpommin sanottu kuin tehty. Tarvitsen ensin suotuisan sääennusteen ja yhtä leutoja tuulia kuin tällä Stenskärin retkellä. Sen jälkeen onnistuu.