Retkellä, tavalla tai toisella
11.05.2022 Jätä kommentti
Koronaepidemian aiheuttamat matkustusrajoitukset ovat mennyttä aikaa. Kahden taukovuoden jälkeen Avokanoottiyhdistys suuntasi jälleen vappuretkelle Viroon.
Kohteeksi 9 melojalle valitsin Tallinnan lähellä sijaitsevan Keilajoen, jonka alajuoksulla ennen merta sijaitsee mahtava ”Keila juga”, Keilan vesiputous – muodoltaan hevosenkenkämäinen mini-Niagara [Google Maps] [Google-katunäkymä] (isompi kuva tässä).
26.04.2022 3 kommenttia
Keväällä tulva-aikaan kokeilen uusia jokipätkiä. Tällä kertaa vuorossa oli Sipoonjoen yläjuoksu. Kysyin mukaan kaverin ja niin lähdettiin 23.4.2022 Sipoonjoelle, jonka veden ruskeus hakee vertaistaan.
Kuvituskuvana joen mutkia Sipoonjoen yläosan metsässä [karttalinkki] (isompi kuva tässä).
20.04.2022 3 kommenttia
Kutsun keväisin kaverimelojia Vantaanjokeen. Koko joki Riihimäeltä merelle (93 km) sujuu 2 päivässä, kunhan tulva on iso. Vuoden 2022 tulvahuippu osui pääsiäiseen ja oli suurin 9 vuoteen. Meloimme kolmen hengen ryhmänä Riihimäeltä merelle ja edelleen Kulosaaren metroon 15.–16.4.2022.
Kuvituskuvana Leposaaren hautausmaan ranta, jonne melonta päättyi 200 metrin jääkentän ylityksen jälkeen [karttalinkki] (isompi kuva tässä).
10.11.2021 Jätä kommentti
Syksyyn kuuluu uusien järvien valloitus. Uudenmaan ja Turun läänin rajalla olevaa Iso-Suoniaa ja lähijärviä katselin kartalla jo lokakuun alussa. Tuonne täytyy mennä!
Kun sain kaveriksi Mikan, retki toteutui yhden yön taktiikalla: alkuillasta paikalle – illalla kiireetöntä turinaa ja kokkausta telttakodassa kamiinan äärellä – aamulla ja päivällä erämaisten järvien kiertelyä kanootilla.
Kuvituskuvassa Lauklammi, erämaajärvi kahden läänin rajalla, jonka niemestä (Uudenmaan puolelta) voi löytää kauniin leiripaikan [karttalinkki] (isompi kuva tässä).
30.09.2021 5 kommenttia
Minulla on perinne: Joka syyskuu käyn Lapissa patikoimassa jättiläisjumppapallon kanssa.
Tällä kertaa halusin Hammastunturiin, mutta karttaa katsomalla selvisi, ettei sinne ole järkeä kävellä. Jos saapuu Lappiin junalla ja bussilla (kuten minä), Ivalosta joutuu tarpomaan yli 20 km hiekkatietä ennen kuin pääsee maastoon. Hiekkatiellä pallo kuraantuu. Ei näin! Ratkaisu oli selvä: Otan mukaan kanootin. Vesitse pääsen Hammastunturin ääreen jännittävämmin.
Koska retki sisälsi patikointia ja melontaa, kuvituskuvia on kaksi. Pallo hammastunturin pohjoishuipulla 18.9.2021 (isompi kuva tässä) [karttalinkki].
Kanootti Vuostimojärvien välisellä purolla 21.9.2021 (isompi kuva tässä) [karttalinkki].
25.08.2021 Jätä kommentti
Heinäkuun 2021 viimeisenä Lapin retkenä meloin 52 kilometriä pitkän Valjohkan, joka laskee Norjan puolelta Tenojokeen.
Valjohka on viehättävä kalaisa pikkujoki, jossa on koskia, mutta kosket eivät ole yhtä vaikeita kuin muissa Norjan joissa. Niinpä Valjohkaa voi suositella myös vähemmän meloneille tai heille, jotka haluavat keskittyä enemmän kalastukseen.
Minulle Valjohka oli paitsi helppo loman viimeinen joki myös keino palata Norjasta takaisin Suomeen (Utsjoelle). Kuvituskuvana ensimmäinen leiripaikkani Valjohkalla (isompi kuva tässä).
20.08.2021 4 kommenttia
Ifjordfjelletin retken jälkeen lepäsin 2 päivää ja suuntasin pohjoisemmas, jossa on 70 kilometriä pitkä niemimaa ja kaksi jokea: Lakkojohka ja Sattovuonjohka (norjaksi Langfjordelva, Sandfjordelva). Ne on mahdollista läpäistä samalla retkellä, kunhan välin kulkee järvien ja maan kautta (apuna kanoottikärryt).
Retki epäonnistui, kun kolmantena päivänä ongelmat alkoivat kasautua. Neljäntenä päivänä keskeytin.
Kuvituskuva Lakkojohkan loppukilometreiltä, jossa joki kaartelee kohti vuonoa (isompi kuva tässä).
09.08.2021 Jätä kommentti
Ifjordfjellet on suomalaisille tuntematon, mutta uskomattoman kaunis Norjan Lapin erämaa täynnä järviä – kuin Suomen Vätsäri, mutta tundraa. Se sijaitsee Utsjoen pohjoispuolella Tenojoen ja Jäämeren välissä.
Ifjordfjellet on patikoijalle helppokulkuinen, sillä maasto on tunturinummea – ei juuri soita eikä kivikkoa matkaa hidastamassa. Kalaisakin Ifjordfjellet kuuluu olevan (emme kokeilleet, mutta tapaamamme kalastajat näin kertoivat).
Kuvituskuva Bordejavrrit-kaksoisjärven kannakselta, jonne on yhden päivän matka päätieltä (isompi kuva tässä).
18.07.2021 6 kommenttia
Arctic Canoe Race (ACR) oli legendaarinen melontakilpailu, joka järjestettiin 1983–2000 Suomen ja Ruotsin rajalla Kilpisjärvestä Tornioon. Kyseessä on Euroopan pisin vapaasti virtaava jokireitti (537 km, ei voimalapatoja), joten tapahtuma keräsi muinoin melojia ympäri Eurooppaa ja jopa Etelä-Afrikasta ja Australiasta. Kilpailun historiasta kertoo valaisevasti tämä artikkeli. ACR-melonnasta on olemassa ruotsinkielinen Youtube-video, jonka eri kohtiin viittaan jäljempänä.
Nykyään Suomen ja Ruotsin rajalla kulkevia Könkämäenoa ja Muonionjokea melotaan harvoin, joten päätin katsastaa millainen tuo muinainen melontakisan reitti oli. Artikkelin ohessa annan vinkkejä, mitkä joen osat ovat mukavasti melottavissa heille, jotka eivät halua meloa koko reittiä, mutta haluavat laskea reitin parhaita koskia.
Kuvituskuvana Kilpisluspan kuohuja (Kilpisluspa on jokireitin ensimmäinen koski) [karttalinkki].
18.06.2021 4 kommenttia
Nimesin 9 vuotta sitten tämän blogin ”Avisuoraksi”. Nimi Avisuora tulee tunturista, joesta, solasta (gorsa) ja kammista, jotka sijaitsevat Ivalojoen latvalla. Tein 10-vuotisjuhlaretken nähdäkseni ne (vasta tarkistus palautti mieleen, että olikin 9 vuotta – auts) ja samalla:
Artikkeli sisältää selkeän kuvasarjan miten jokea noustaan köysiavusteisesti.
Kuvituskuvassa upea Rotkojärvi, jossa harvemmin käydään ja vielä harvemmin melotaan [karttalinkki] (isompi kuva tässä).
Avisuora 