Retkellä, tavalla tai toisella
26.03.2020 Jätä kommentti
Vantaanjoki päästä päähän on jokakeväinen tulvamelontaretki, jonne kutsun mukaan muita melojia. Tällä kertaa (21.–22.3.2020) sain meloa yksin, koska kaksi asiaa: kylmä sää ja Suomeen levinnyt koronavirusepidemia.
Kuvituskuvana Vantaanjoen alkukevään kaunista peltomaisemaa.
29.08.2019 Jätä kommentti
Meloin Helsingin niemen ympäri 24.–25.8.2019 ja ryhdyin miettimään:
Noh, se riippuu siitä mihin on tottunut. Länsisataman laivaväylä aiheuttaa minulle kevyttä kauhua – eikä tien yli juokseva pukumies ole todellakaan oikea vertailukohta.
Hyvä vertailukohta on tien yli konttaava pukumies. Sitä ajatellessa käsittää kuinka hitaalta ja kömpelöltä kumikanootti merellä tuntuu – ja kuinka nopeita autot ja laivat ovat.
11.08.2019 3 kommenttia
Pohjois-Norjan sisämaasta Jäämeren kupeesta löytyy uskomattoman kauniita melontamaastoja. Olen aiemmin löytänyt niitä Varangin niemimaalta – nyt lähdettiin Ifjordfjelletiin.
Ifjordfjelletiä voisi luonnehtia tundra-Vätsäriksi, sillä järviä on lukemattoman paljon mutta metsät puuttuvat. Järviosuuden jälkeen siirryimme Maskejohkaan, jonka vesiputouksia kiertäen meloimme erämaasta pois.
Kiitän Henrik Henkka Palménia luotettavasta retkiseurasta. Henkan kanssa rankempikin reissu sujuu.
Kuvituskuvana yhdistelmä (järvet ja vesiputoukset), jotta retken molemmat piirteet tulevat ilmi (vesiputouskuva Henrik Palmén).
04.08.2019 2 kommenttia
Olen aiemminkin melonut Inarijärveltä Jäämerelle (Vätsärin kautta 2014 ja 2016), mutta nyt oli mielessä jotain vaikeampaa: meloa Inarin satamasta Kirkkoniemen satamaan Näätämöjoen reittiä.
Samalla siinä välissä joutuisin melomaan palan Inarijärveä, nousemaan Siuttajoen ja lopussa risteilemään Jäämeren vuonoissa. Tarvitsisin totisesti onnea tuulten kanssa, sillä aioin tehdä retken kumikanootilla.
Retki onnistui. Kuvituskuvana toinen leiripaikkani Näätämöjoella: Saarikosken kaunis maisema [karttalinkki].
23.06.2019 Jätä kommentti
Suomen päälaella Muotkatunturin erämaassa on Stuorraäytsin rotkolaakso, jossa melonta on kutkuttanut mieltä joitakin vuosia. Sinne meno on työlästä, sillä kanoottia pitää kantaa yli 20 km.
Menimme silti. Tämä kirjoitus kertoo vaiherikkaasta retkestä, jossa mm. lämpötila muuttui nollan ja +22 asteen välillä.
Kuvituskuvana kantoreittimme Karigasniemen tieltä Muotkatunturin yli Stuorraäytsin kanjoniin. (Isompi kuva tässä.)
21.05.2019 2 kommenttia
Avokanoottiyhdistys roskaretkeilee joka kevät Espoonjoella. Kun kohde pidetään samana ja kun itse olen joka vuosi mukana, niin joen roskatilanteen pitkäaikainen seuranta on mahdollista.
Vuoden 2019 roskatilannetta voisi luonnehtia normaaliksi. Roskia oli keräysalueella suunnilleen odotettu määrä (350 kpl). Mikään roskatyyppi ei noussut esiin toisin kuin vuonna 2018, jolloin Espoonjoessa oli kasapäin kelluvaa rakennusjätettä (vaahtolasia).
Kuvituskuva: Eppu Blomqvist kurottaa roskaa samalla kun Saila Pajari nojaa vastapainona taaksepäin.
19.05.2019 Jätä kommentti
Baltian vappuretki on Avokanoottiyhdistyksen perinne, jonka kutsuun vastasi vuonna 2019 kahdeksan melojaa (5 kanoottia). Kohteeksi valitsin tällä kertaa Gaujajoen alaosan Latviassa, joka samalla on Gaujan kansallispuiston sydänaluetta.
En voi kyllin korostaa, kuinka helposti käy nykyään jokiretken suunnittelu Baltiaan. Netistä löytyy Viron ja Latvian jokireittiopas, esim. Gaujan karttapohjainen kuvaus nähtävyyksineen ja leiripaikkoineen (Baltian jokien esitteet löytyvät myös pdf-muodossa).
Alla oleva kuva = leiripaikka aamuauringossa rauhallisesti virtaavan Gaujan varrella.
22.04.2019 1 kommentti
Örö [luontoon.fi] [Wikipedia] on Saaristomeren kansallispuistossa sijaitseva linnakesaari, joka on ollut turisteille avoin kesäkuusta 2015 alkaen. Sitä ennen Örö oli suljettu sotilasalue, jonka varustelun aloitti Venäjän tsaari 1915 osana niin sanottua Pietari Suuren merilinnoitusta.
Kun pääsiäiseksi 2019 saatiin tuulettomat huippukelit, oli kumikanootillakin mahdollista vierailla Örössä, jossa puolustusasemat ja linnoitteet tarjoavat monenlaista tutkittavaa [karttalinkki].
09.04.2019 Jätä kommentti
Kun 2 vuotta sitten julkaisin Pääkaupunkiseudun jokireittioppaan (15 jokea), minulle huomautettiin, että yksi puuttuu: Myllykylänjoki–Tolsanjoki Kirkkonummen Humaljärveltä merelle.
Sinne siis. Uusi puro on aina seikkailu. Kuvassa aamu valkenee Myllykylänjoella [karttalinkki]. (Isompi kuva tässä.)
02.04.2019 Jätä kommentti
Kevättulvien aikaan on hyvä kokeilla pienempien jokien melontaa. Sellainen on Palojoki Tuusulassa, jonne saavuin illansuussa perjantaina 29.3.2019. Pienet joet voivat yllättää – positiivisesti ja negatiivisesti.
Kuvassa hurjan kaunis U-mutka [karttalinkki]. (Isompi kuva tässä.)
