Talven 2022 lumipiirroksia

Teen talvisin lumipiirroksia eri menetelmillä, eri säissä, eri kokoluokissa, eri aiheissa. Kaikissa keleissä voi askarrella jotain paitsi lumimyrskyssä ja vesisateessa. Tässä artikkelissa on talven 2022 kokeiluja.

Kuvituskuvana Ukraina-aiheinen lumipiirros: Pakolaisia matkalla Lviviin (isompi kuva tässä).

Aikajärjestyksessä.

Tapaninpäivä 26.12.2021 – Eläinspiraali (25 metriä, 3½ tuntia)

Merijään muodostuttua syntyy mahdollisuus erilaisten kuva-aiheiden kokeiluun. Muutama sentti lunta kruunaa keli-ikkunan. Paksun teräsjään päällä oleva hötölumi on helppo lapioida pois (isompi kuva tässä).

Tämä 25-metrinen 3,5 tunnin kokeilu tapahtui Espoonlahdella. Aloitin spiraalin keskeltä kello 11. Päätin tehdä vesieläimiä ja matelijoita kello 14:30 asti – kuinka paljon sitten ehtiikään. Se oli takaraja, jotta ehdin nostaa dronen ilmaan ja saada kuvaan auringon viime säteet.

Päivän tavoite oli tehdä spiraali vapaalla kädellä (ei naruja eikä muita apuvälineitä) ja tehdä samalla jotain esittävää, jolla on suunta sisältä ulos. Miksi eläimiä? Eläimet kulkevat eteenpäin, eläimillä on suunta. Siksi tässä piirroksessa ei ole esim. erilaisia hedelmiä.

Palaute sisäiseltä biologiltani: Merihevosen pyrstökierre on väärään suuntaan!

Tiistai 28.12.2021 – Onnellinen käärme (30 metriä, 3 tuntia, 4 osallistujaa)

Hyvä keli-ikkuna pitää hyödyntää. Seuraavaan kokeiluun (kaksi päivää edellisen jälkeen) kutsuin mukaan retkiluistelijoita (isompi kuva tässä).

Joukkoistus toimi näin. Piirsin ensin lapiolla perusgeometrian (spiraali), sitten kaikki täydensivät pieniä kuvia mitä mielivät. Spiraalimuoto mahdollisti sen, ettei lopullisia mittoja tarvinnut tietää etukäteen vaan käärmeen pään pystyi laittamaan periaatteessa mihin kohtaan vain. Noin 30 metrin kokoinen kuva syntyi Espoonlahdelle 3 tunnissa (isompi kuva tässä).

Loppuvaiheen työkalu oli köysi, jolla määritin kuvan rajat: asetuin haluamaani keskukseen ja toinen henkilö käveli ympäri. Nämä jäljet vahvistin lapiolla ulkorajoiksi. Sitten viimeisteltiin.

Piirros ylhäältä (isompi kuva tässä).

Tyypillinen ajatus lumipiirrosta tehdessä on ”en tiedä yhtään miltä tämä näyttää ylhäältä, mutta jatkan kuitenkin” ja ”kai tästä jotain tulee”.

Mukana olivat (vasemmalta oikealle) Kari Tiitola, Elina Leinonen, Irma Matinlauri, minä.

Jaoin dronekuvia Facebookissa ja näin tekivät muutkin osallistujat. Joku Elina Leinosen kavereista ilmoitti teoksen Iltalehdelle, niinpä Iltalehti kirjoitti artikkelin tästä lumipiirroksesta ja myöhemmin myös Helsingin Sanomat. Molemmissa tapauksissa haastateltavaksi uhrautui Elina.

Loppiainen 6.1.2022 – Reikäplaneetta (17 metriä, 3½ tuntia, 2 osallistujaa)

Päivittäin satoi lisää lunta. Yritimme vielä yhtä ryhmälumipiirrosta Espoonlahdella loppiaisena 6.1.2022.

Lunta oli jäällä 20 cm, melkein liikaa. Paksun lumen siirtely vie paljon aikaa, joten pitää mennä suurilla linjoilla. Tämä työ olisi erilainen kuin aiemmat, yksinkertaisempi. Se, mikä kerran kaivetaan esiin, se jää lopulliseen kuvaan (isompi kuva tässä).

Meitä tekijöitä oli kaksi: minä ja Irma Matinlauri. Aloitimme 8,5 metrin köydellä: minä keskellä, Irma käveli ympäri. Ympyrän halkaisijasta tuli 17-metrinen. Pieni koko ei ole hyvä, koska mittavirheet näkyvät, mutta tässä tilanteessa pieni koko oli pakko, jotta ehtii edes jotain. Kun ympyrä oli ensin tehty astelemalla, sen jälkeen vahvistimme ympyrän lapioilla jään pintaan.

Siirryin keskelle ympyrää. Luonnostelin lumeen 5 sakaraa lapion kärjellä, minkä jälkeen ryhdyimme lapioimaan lunta pois kuvan keskeltä viidestä alueesta. Hahmottelin lumeen lisää alueita, joita kaivoimme esiin.

Kello 12 tauko, eväät. Emme olleet ehtineet kaivaa kaikkia alueita. Ei haittaa. Keli on niin vaikea, että loppuaika viimeisteltiin.

Viimeistelyyn kuului se, että tein muutamia piikkejä planeetan kylkeen. Sen jälkeen puhdistimme harjoilla tummia alueita, jotta kontrasti kuvassa olisi riittävä.

Kello 13:30 drone ilmaan. Otin muutamia kuvia. Ympyrä ei ole ympyrä, sen toki havaitsin, mutta mahdollisuutta tarkkuuskorjauksiin ei tässä kelissä ollut.

Parhaamme yritimme, tähän pystyimme.

Teen asioita kokeilumielellä. En välttämättä osaa heti sanoa, mitä tästä opin, mutta tiedän, että kaikki kokeilut jäävät muistijälkinä alitajuntaan. Seuraavalla kerralla menee helpommin. Ken paljon kokeilee, oppii.

La 29.1.2022 – Nauhalabyrintti (10 metriä, 3½ tuntia)

Hiihdän tai luistelen Espoonlahdella liki päivittäin. Vain silloin en jäälle mene, kun jään päällä lainehtii vesi. Sitten taas pakastaa, vesi jäätyy, lähden luistelemaan. Tällä lailla kun näkee kelien vaihtuvan, aavistaa myös hetken, kun lumisateen jälkeen (mutta ennen seuraavaa pyryä) voi tehdä lumipiirroksen (isompi kuva tässä).

Tätä piirrosta olin pohdiskellut mielessä pari päivää. Piirsin siitä lyijykynällä paperille muutaman version. Jäälle mennessä kuva oli vain mielessä – sekin kuuluu harjoitteluun, että jättää mallipiirrokset kotiin. Mielessä oli paitsi piirroksen ulkoinen olemus, myös kokoluokka 10 metriä ja työnkulku, jolla piirros mitoitetaan vaiheittain.

Lunta oli jäällä 5 cm. Paikka saaren vieressä valikoitui tuulen suojan perusteella. Työkaluina oli lapio, harja ja kuokka. Lumi jäällä oli tiheää, niinpä paras työkalu oli kuokka. Piirsin lapiolla linjat, minkä jälkeen vedin kuokkaa linjaa pitkin taaksepäin peruuttaen. Tällä lailla lumipiirros valmistui 3,5 tunnissa. Drone esiin ja valokuvaus.

Jokaisessa piirroksessa näen jotain, mihin en ole tyytyväinen. Jotain, mikä olisi pitänyt suunnitella toisin. Mutta tällaista se on. Jäällä on vaikea korjata suunnitelmaa, kun on työn touhussa. Toteutus itsessään meni hyvin.

Yksi Facebook-kaveri näki tässä pannun ritilän tulipesän aukossa, toinen Kalevala-korun. En tunne muinaiskorujen maailmaa, mutta kiitos mielleyhtymästä!

Lauantai 12.2.2022 – Meritähti (220 metriä, 7 tuntia, 13 osallistujaa)

13 hengen ryhmällä tehdystä 220-metrisestä meritähtipiirroksesta olen kertonut erillisessä artikkelissa. En toista tässä pääasiaa, mutta kerron jälkinäytöksestä, jonka myötä minusta tuli Suomi-kuvan mannekiini Etelä-Koreaan.

Minuun otti yhteyttä Boyoung Lee, korealainen toimittaja, joka asuu Kauniaisissa. Hänen Etelä-Korean mediaan kirjoittama artikkeli on osa sarjaa, jossa kuvataan elämää Suomessa, maailman onnellisimmassa maassa. Haastattelun kysymykset olivat poikkeuksellisia kuten:

– Oletko onnellinen?

Mukava haastattelu. Artikkelista tuli erikoinen, sillä varsinkin konekäännös suomeksi on hassu.

Tiistai 22.2.2022 – Suksikokeilu (40 metriä, 1 tunti, 2 osallistujaa)

Uutta lunta oli satanut. Tämä pieni kokeilu tehtiin Kauklahden pellolle parityönä suksilla – ei lumikengillä kuten tavallista. Kokeilun tulos: Onnistuu! Alla olevassa valokuvassa askartelupari Marko Takanen tekee videota selfiekepillä.

Lauantai 26.2.2022 – Kyyhkysiä rauhan puolesta (65 metriä, 3 tuntia, 7 osallistujaa)

Venäjä oli hyökkäsi Ukrainaan 24.2.2022. Niin alkoi sota ja se vaikutti meihin kaikkiin (isompi kuva tässä).

Tässä ryhmälumipiirroksessa piti olla isoja ja pieniä kilpikonnia kehässä uiskentelemassa. Voimmeko muuttaa kuvaa, tiedusteltiin. Hetken mietittyäni piirsin uuden suunnitelman. Vaihdetaan kilpikonnat rauhankyyhkyihin. Kyyhkysten sisälle tulee auringonkukkia.

Näin tästä tuli sodanvastainen lumipiirros, koko 65 metriä.

Piirtomenetelmä oli pelkät kengät, sillä Löfkullan golfkentän pinta oli lumikengille liian kova. Laskin jälkikäteen, että piirroksessa on noin 20 000 yksittäistä askelta.

Kuinka erilainen jälki syntyy pelkillä kengillä verrattuna lumikenkiin! Vaikutelma on sama kuin tekisi öljyvärimaalauksen pisteillä. Pointillismia (isompi kuva tässä).

Yksityiskohta (isompi kuva tässä).

Korjattu perspektiivi (isompi kuva tässä).

Osallistujat kutsuin mukaan Lumikenkäily-Facebook-ryhmän kautta: minä, Leena Aaltio, Nina Heikkonen, Johanna Korhonen, Ilona Autti-Rämö, Kirsi Väljä, Terhi Aula. Neljä oli mukana ensi kertaa. Suuri kiitos kaikille!

Paikalla oli myös dronekuvaaja Jari Haarala, joka teki 3 minuutin videon, josta ilmenee mainiosti lumipiirroksen vaiheet. Kiitos videosta!

Lauantai 5.3.2022 – Hyökkäys Ukrainaan (10 metriä, 3½ tuntia, 3 osallistujaa)

Ukrainan tilanne ja sota olivat mielessä – kenelläpä ei?

Ajatus. Tehdään lumipiirrosmuunnelma Edvard Iston tunnetusta maalauksesta ”Hyökkäys” (1899), jossa Venäjän kaksipäinen kotka hyökkää Suomi-neidon kimppuun. Vyön symboliksi vaihdetaan Ukrainan vaakuna (isompi kuva tässä).

Paikka jälleen Espoonlahti. Koko 10 x 10 metriä, 3,5 tuntia, osallistujat minä, Nina Heikkonen, Irma Matinlauri.

Miten tällainen piirros tehdään? Hyvä keino on tehdä gridi – siis jakaa kuva ruudukoksi. Paperiprintin mukaan edetään ruutu kerrallaan, jolloin ei tarvitse ajatella, millainen on kuvan kokonaisuus. (Alla olevassa välivaiheessa näkyy paitsi ruudukko myös kolme pulkkaa, joiden avulla toimme lunta jäälle.)

Muita työkaluja: Lapioita, harjoja, istutuslapio, sormet (neidon hiuksiin), harava (niihin kohtiin, joissa lumi leviteltiin tasaisen ohueksi kerrokseksi).

Kuva kauempaa.

Vieläkin kauempaa (taustan saari Småholmarna).

Lauantai 12.3.2022 – Pakolaisia matkalla Lviviin (9 metriä, 3½ tuntia, 2 osallistujaa)

Mietin, että Ukrainan tilannetta voisi kommentoida joka viikko. Ajatukset Ukrainan puolella, Venäjän diktaattoria vastaan, sotaa vastaan (isompi kuva tässä).

Paikkana jälleen Espoonlahti. Koko 9 metriä, 3,5 tuntia. Osallistujat minä ja Nina Heikkonen.

Välineitä: lapio, harja, istutuslapio, ympyrän mittaukseen naru. Lisäksi ennakkopiirros paperilla, jonka perusteella asettelimme apumerkkejä jäälle. Kokonaisuus syntyi oikealla työjärjestyksellä.

Melkein samassa paikassa kuin viimeksi.

Lauantai 19.3.2022 – Jelena Osipova (9 metriä, 6 tuntia)

Addiktoiduin Ukraina-uutisiin kuten moni muu. Viikon suurimman vaikutuksen teki Jelena Osipova, 77-vuotias pietarilainen taiteilija ja aktivisti, joka vastustaa Ukrainan sotaa. Hän osallistuu mielenosoituksiin kantaen itse tekemiään kylttejä ja on joutunut siitä hyvästä pidätetyksi (esim. tässä videossa).

Lumipiirsin Jelena Osipovan maalauksineen kyyhkysen selkään Espoon Hannusjärvelle (tämän maalauksen hän teki 27.2.2022 mielenosoitusta varten, alkuperäismaalaus tässä) (isompi kuva tässä).

Kyltti sanoo: Poikani, älä lähde siihen sotaan!

Koko 9 metriä. 6 tuntia. Tämän tein yksin jo epävakaan sääennusteen takia. Merijää oli veden peitossa. Ajoittain satoi räntää. Hannusjärvellä (jonne menin lähinnä päähänpistosta) jään päällä oli 10 cm lunta, jota aloin lapioida. Jään väri oli lumen alla vaalea, niinpä kuokin päällimmäisen jääkerroksen kokonaan pois. Työ eteni hitaasti. Tätä ei voinut keskeyttää vaillinaisena (kuten reikäplaneetta aiemmin), vaan piti tehdä loppuun.

Kokovertailu ja työkalut.

Lauantai 26.3.2022 – Romahtava Mariupol (4 metriä, 4 tuntia)

Uutiset kertoivat Mariupolin kaupungin lohduttomasta tilanteesta. Venäjän terroristiset pommitukset jäävät historiaan. Lastensairaala, kaupunginteatteri, lukemattomat asuintalot – tuho on valtava.

Sommittelin yksinkertaisen kuvan ja toteutin sen Espoon Hannusjärvelle (isompi kuva tässä).

Millaista on asua monta viikkoa kylmässä pimeässä likaisessa kellarissa nälissään, räjähdyksien tärinää kuunnellen – sitä on vaikea käsittää.

Laajempi kuva.

Lopuksi

Tehtyäni neljä Ukraina-aiheista lumipiirrosta kysyin kahdelta toimittajalta, olisiko tässä jutun juurta. Tämän perusteella annoin haastattelut:

• Iltalehdelle (toimittaja Riika Tauriainen)
• MTV3-kanavalle (toimittaja Minna Perovuo) <= lisään linkin myöhemmin

Haastatteluissa kerroin oma sukuhistoriaa, sillä kahden evakon lapsena Ukrainan tilanne koskettaa myös henkilökohtaisesti – niin kuin useita suomalaisia, kutakin omalla tavalla oman sukuhistorian kautta.

Nauhoitin kaikista lumipiirroksista myös videota. Alla on kooste (pituus 4 min 39 s).

Talvi on pian ohi. On aika siirtyä muihin harrasteisiin…