Espoonjoen roskaretki 19.5.2021 – Kirkkojärven lampare jälleen suurin päänsärky

Avokanoottiyhdistys roskaretkeilee joka toukokuu Espoonjoella – ensimmäisen kerran 2009. Kun kohde ei vaihdu, voidaan seurata roskatilanteen muuttumista. Tilasto:

  • Vuonna 2013 keräsimme 1250 roskaa (keräysalue 4 km)
  • Vuonna 2014 keräsimme 750 roskaa (keräysalue 4 km)
  • Vuonna 2015 keräsimme 300 roskaa (keräysalue 3 km)
  • Vuonna 2016 keräsimme 340 roskaa (keräysalue 2,5 km)
  • Vuonna 2017 keräsin 262 roskaa (keräysalue 4 km)
  • Vuonna 2018 keräsimme 350 roskaa (keräysalue 3,5 km)
  • Vuonna 2019 keräsimme 350 roskaa (keräysalue 2 km)
    • Tai jatkoretki huomioiden 640 roskaa (keräysalue 8 km)
  • Vuonna 2020 keräsimme 750 roskaa (keräysalue 2 km)
  • Vuonna 2021 keräsimme 320 roskaa (keräysalue 2 km)

Kuvituskuva: Uutta roskatyyppiä 2021 edusti sateenvarjon lailla avautuvat katiskat. Mitään järkevää tarkoitusta en niille savisessa Espoonjoessa löydä – ainoastaan jonkun random-tyypin piittaamattomuus ja halu päästä niistä eroon.


Miten roskaretki tehdään?

Saadaan päähänpisto. Sovitaan asia toisen tyypin kanssa, jotta on ainakin kaksi kerääjää. Kerrotaan aika ja paikka sosiaalisessa mediassa, jotta muutkin saavat osallistua.

=> Tässä tapauksessa kokoonnutaan Espoon kirkolla [karttalinkki]. Hyvällä tunteella vaihdetaan kuulumiset vanhojen ja uusien tuttujen kanssa. Viritetään jätesäkit kanootteihin. Lasketaan kanootit vesille. Melotaan Espoonjoki ylös sinne missä Glimsin- ja Glomsinjoki yhtyvät – ja vielä 150 metriä ylemmäs [karttalinkki]. Siinä oli 2 kilometrin melontaosuus.


Käännetään kanootit alavirtaan. Katsellaan penkkoja, oikea, vasen, oikea. Melotaan hitaasti tai annetaan virran viedä. Hei, tuossa oli jotain, peruutetaan. Uuh. Nyt yllän.

Ammoin luontoon jäänyttä muovia.


Hieman enemmän jalostettua muovia.


Jalostettuja tuotteita.


Joka vuosi kaikkea tällaista.

Takaisin tilastoon. Viime vuonna 750 roskaa – tänä vuonna yhteensä 320. Mikä muuttui?

  • Styroksia ja rakennusjätettä ei ollut enää merkittäviä määriä. Ei edes vaahtolasia, jota pääsi jokeen Turun moottoritien siltatyömaalta lokakuun 2017 tulvan aikana. Hyvä juttu.
  • Toisaalta vesi oli alempana kuin toukokuussa koskaan. Kirkkojärven koulun edessä olevaan lampareeseen eteni vaivoin vain minun kanootti. Siellä sitä roskaa oli, ja jäi lopulta paljon keräämättä, kun keskittyminen kohdistui kanootin liikuttamiseen matalassa vedessä. Huono juttu.

Jos Espoon kaupungille jotain tämän retken pohjalta ehdottaisi…

Tehkää jotain tuolle Kirkkojärven lampareelle [karttalinkki]. Lampareen äärellä on liian helppoa hengata, nojata kaiteeseen, heittää lampeen pullo, jäätelöpaperi, huumeruisku. Kuka siitä välittäisi? Monikin! Kirkkojärven lampare on ollut useana vuonna Espoonjoen suurin yksittäinen päänsärky satoine roskineen. Niin tänäkin vuonna. Lampareesta roskat valuvat Espoonjoen pääuomaan. Niitä samoja roskia saa kerätä vielä kirkonkin edestä.

Murheellista, mutta tässä silti tyytyväinen porukka 2,5 tunnin urakan jälkeen – suurimpina kerättyinä roskina polkupyörän ja golfkärryn rungot.

Vuoden 2021 roskaretkelle osallistuivat (vasemmalta) Irma Matinlauri, minä, Heimo Hänninen, Saila Pajari, Eppu Stefan Blomqvist.

Kiitos minun puolesta kaikille. Ensi vuonna uudestaan!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: