Syysmelonta Raaseporin suurimmalle mökittömälle erämaajärvelle 30.10.2020 (Pitkäjärvi)

Raasepori on Uudenmaan järvirikkain kunta 219 järvellään, kertoo Järviwiki. Järvistä täysin asumattomia ja mökittömiä on parikymmentä ja niistä suurin on Pitkäjärvi: rantaviivaa 8 kilometriä. Sinne täytyy mennä melomaan!

Kuvituskuvassa kanootti ja kaksi miestä Pitkäjärven jäkäläisessä saaressa [karttalinkki] (isompi kuva tässä).

Retken tunnelmiin.

Torstai 29.10.2020

Pitkäjärvelle saapuminen ei ole helppoa. Ensinnäkin koko järvi on luonnonsuojelualuetta paitsi itänurkka. Järven itäpää on siis ainoa mahdollinen leiripaikka – sinne pitäisi päästä.

Houkuttelin sosiaalisessa mediassa itselleni etumelojan. Saavuimme paikalle klo 20 todetaksemme, että kovin lähelle Pitkäjärveä emme pääse – edessä on puomi. Kasasin kumikanootin otsalampun valossa ja kytkin kanootin alle kärryt [karttalinkki].

Kanoottikärry kulki leppoisasti 2 km hiekkatietä pitkin kohti Pitkäjärveä. Missä hiekkatie päättyi, siitä alkoi kuoppainen metsäpolku. Polulla oli hujan hajan oksia, keppejä ja ohuita puunrunkoja 10 cm paksuuteen asti. Sellaista jälkeä tekee metsätyökone.

Kanoottikärry tarttui alituiseen maasta törröttäviin oksiin tai kaatui kyljelleen. Ei siinä pimeässä kaikkea näe. Silloin peruutetaan takaisin tai nostetaan kumolleen kaatunut kanootti pystyyn, valitaan uusi reitti ja jatketaan hikoilemista.

Hieman eksyttiinkin, mutta Pitkäjärvi löytyi. Kaksi tuntia siihen meni, kunnes päästiin pienen mäen laelle telttoja pystyttämään [karttalinkki].

Tässä vaiheessa olin jo hylännyt kanootin maastoon. Sen hakisin vasta huomenna. Hyvää yötä.

Perjantai 30.10.2020

Miehet aamulla telttoineen.

Aamiaisen jälkeen hain kanootin (kuva Joni Palomäki).

Ennen lähtöä sumu tiheni.

Liikkeelle.

Sumuinen järvi on nätti. Otin joitakin dronekuvia, joissa Pitkäjärven pituuden ja kapeuden voi aavistaa (isompi kuva tässä).

Tässä kuvassa heilutamme käsiämme niemessä (isompi kuva tässä).

Sumuinen aamu kuin maalaus.

Veden alle kaatunut puu.

Pitkäjärvi oli niin hieno kuin kuvittelin. Paksussa sumussakin on katseltavaa.

Kun järvi on peilityyni, tarkkailen rantoja. Tässä kuvajaisessa on kuninkaallista tyyliä.

Nousimme Pitkäjärven länsipäässä kanootista. Ryhdyimme kantamaan.

Ajatuksena oli käydä melomassa ympäri Tuulijärvi, jonne matkaa 600 metriä. Hurja hakkuuaukea osui siihen väliin. Tässä on metsää kaadettu urakalla (isompi kuva tässä).

Tässä maisemassa silmä ei lepää (isompi kuva tässä).

Tuulijärvi [karttalinkki].

Kiersimme Tuulijärven rantoja myöten, 5,6 kilometriä. Yhtään valokuvaa en ottanut. Tuulijärvi tuntui niin tavanomaiselta verrattuna erämaiseen Pitkäjärveen.

Seuraavassa kuvassa olemme palanneet takaisin Pitkäjärvelle (järven länsipää). Sumu on kaikonnut [karttalinkki] (isompi kuva tässä).

Kun sumua ei ole, saadaan hienoja kuvia. Parkkeerasin kanootin saareen ja nostin dronen ylös (isompi kuva tässä).

Kohti seuraavaa saarta. Käpytikka nakutteli kelossa melojista välittämättä. Drone taivaalle ja valokuva [karttalinkki] (isompi kuva tässä).

Veden pinta oli peilityyni. Oransseiksi palaneet kaislat hohtivat syksyn tunnelmaa.

Löytyi kapea hieno niemi. Taas drone taivaalle (isompi kuva tässä).

Kalliorantojakin Pitkäjärvellä on (isompi kuva tässä).

Soma saari.

Mies kapean niemen laella [karttalinkki] (isompi kuva tässä).

Pitkäjärven rannoista 95 % on luonnonsuojelualuetta. Tämäkin kohta on suojeltu – miksi siinä on nuotiopaikka?

Pitkäjärven vesi on läpikirkasta. Pohjassa havaitsimme mm. kaksi lahonnutta soutuvenettä.

Viimeiset metrit. Tuosta alta mahtuu.

Palasimme alkupisteeseen. Pitkäjärvi kierretty 8,5 km.

Edessä oli kanootin veto 800 metriä takaisin hiekkatielle. Tosiaankin veto, sillä toista kertaa en halunnut kärrätä tällaisia kohtia.

Pitkäjärvi ei ole alueen ainoa 100 % erämainen järvi. Käytimme päivän viimeiset valonrippeet raahaamalla kanootin sateessa kahdelle sivujärvelle: Valkojärvi ja Pieni Valkojärvi.

Retken viimeisessä dronekuvassa Valkojärvi [karttalinkki] (isompi kuva tässä).

Niin hienoilta nämä pienet luonnonsuojelualueen ympäröimät järvet vaikuttivat, että harmitti päivän aikainen päättyminen. Näkemättä jäi yhdeksän vastaavaa erämaajärveä, joista suurimmalla hauska nimi: ”Teinipussi”. (Missään näistä järvistä ei saa leiriytyä. Se lukee luonnonsuojelualueen säännöissä.)

Palasimme hiekkatielle. Kärryt kanootin alle ja kotia kohti (kuva Joni Palomäki).

Yhteenveto

Patikointia 10 km. Melontaa 15,5 km. Tällaisia ovat parhaat syysretket. Ei niinkään pitkiä tai kovia, mutta erityisen hienon kohteen vuoksi lyhyinäkin mieleen jääviä.