Espoonjoen roskaretki 20.5.2020 – roskan määrä lisääntyy

Avokanoottiyhdistys aloitti keväiset roskaretket Espoonjoella 2009. Tänä vuonna roskienkeruuseen osallistui 5 melojaa.

Roskien määrä vaihtelee vuosittain. Ikävä kyllä tällä kertaa Espoonjoesta löytyi tavallista enemmän roskaa. Uskon sen johtuvan helmikuun 2020 suurtulvasta, joka on kelluttanut jokeen styroksia ja muuta rakennusjätettä kauempaakin rannoilta.

Kuvituskuva: Myös yksi suuri roska löytyi. Jää Espoon ympäristökeskuksen vastuulle nostaa tämä soutuveneen hylky pois Espoonjoesta, sillä meidän välineet eivät siihen riittäneet [soutuveneen karttalinkki].

Lähdetään alusta.

Retki aloitettiin perinteisesti Espoon kirkolta [karttalinkki] ..

.. josta noustiin ensin Turun moottoritielle [karttalinkki] ..

.. ja edelleen Glimsinjoen ylittävän ulkoilureitin ali [karttalinkki].

Se oli melontaosuus.

Sitten valutaan hitaasti jokea alas ja kerätään roskia.

Erilaisia. Yksi kerrallaan.

Melontavauhti on roskia kerätessä hidas. Tavallaan meditointia.

Katse on rannassa ja pusikoissa. Jos roska on pusikon perällä, jonkun on noustava kanootista ja tökättävä roska (tässä kanisteri) maan puolelta lähemmäs kanoottia, jotta se voidaan säkittää.

Sitten se ikävä roskatilanne.

Vuoden 2018 roskaretkellä Espoonjoessa havaittiin erityisen paljon rakennusjätettä, joka oli päässyt jokeen Turun moottoritien siltatyömaalta lokakuun 2017 tulvan aikana. Tämä rakennusjäte, kelluva vaahtolasi, kerättiin silloin pois suurelta osin, mutta keräys tehtiin tuolloin vain joesta – ei rannoilta.

Vuonna 2019 vaahtolasia havaittiin Espoonjoessa vähän.

Vuonna 2020 vaahtolasin määrä joessa on jälleen lisääntynyt.

Miksi?

Uskon tämän olevan sitä vaahtolasia, joka karkasi rakennustyömaalta lokakuussa 2017 ja laskeutui tulvan jälkeen rannoille. Tarvittiin helmikuun 2020 suurtulva irrottamaan rantojen vaahtolasi jokeen – meille kerättäväksi. (Tätä oletusta tukee se, että vaahtolasia ei ollut yhtä paljon kuin 2018 roskaretkellä. Mitään uutta vaahtolasipäästöä tuskin on tapahtunut.)

Oli miten oli, haavi on hyödyllinen väline vaahtolasin keräykseen.

Myös sormin voi kerätä suuria määriä kuten näkyy tässä Irma Matinlaurin ottamassa valokuvassa.

Tunnettu murheenkryyni on Kirkkojärven koulun edessä oleva lampare. Keräsimme siitä yli 200 roskaa, mm. huumeruiskuja (kuvassa vasemmalla harmittomampi roska) [karttalinkki].

Retki päättyi 3,5 tunnin jälkeen Espoon kirkolle.

Tällä kertaa kaikki laskivat omat roskansa. Minä keräsin 203 roskaa ja muilla hieman enemmän tai vähemmän. Yhteensä 750 roskaa.

Huom! Edellä mainittuun 750 roskaan ei laskettu vaahtolasia. Vaahtolasia kerättiin lisäksi noin 1500 kokkaretta.

Tilasto:

• Vuonna 2013 keräsimme 1250 roskaa (keräysalue 4 km)
• Vuonna 2014 keräsimme 750 roskaa (keräysalue 4 km)
• Vuonna 2015 keräsimme 300 roskaa (keräysalue 3 km)
• Vuonna 2016 keräsimme 340 roskaa (keräysalue 2,5 km)
• Vuonna 2017 keräsin 262 roskaa (keräysalue 4 km)
• Vuonna 2018 keräsimme 350 roskaa (keräysalue 3,5 km)
• Vuonna 2019 keräsimme 350 roskaa (keräysalue 2 km)
  • Tai jatkoretki huomioiden 640 roskaa (keräysalue 8 km)
• Vuonna 2020 keräsimme 750 roskaa (keräysalue 2 km)

Tilastosta ilmenee, että roskaa oli tavallista enemmän. Lisäys syntyi Kirkkojärven koulun lampareen poikkeuksellisesta törkyisyydestä sekä styroksista.

Omasta puolesta kiitos porukalle. Kuvassa kerättyjen roskien kanssa vasemmalta Jyri Heilimo, Janne Pyykkö, Irma Matinlauri, Jakke Huovinen, Eppu Blomqvist.

Huom! Tänä vuonna emme jatkaneet roskienkeruuta Espoon kirkon alapuolelle, koska Espoon kaupunki joka tapauksessa kunnostaa tuota jokiosuutta 2020 kesän ja syksyn aikana [Espoonjoen kunnostushanke Espoon web-sivulla].

Hyvä retki jälleen. Ensi vuonna uudestaan.