Jäätilanteen tutkimusretki Linloon 28.–29.12.2018

Merijää on jo osin vahva, joten päätimme tehdä kokeellisen retken Suomenlahden saariin. Miten pitkälle etelään pääsisimme?

Otimme mukaan retkiluistelijan turvavälineet: jääsauva, naskalit, köysi, varavaatteet vedenpitävässä säkissä. Retken lähtökohdaksi valitsimme Linlon. Linlo on saari Upinniemen ja Porkkalanniemen välissä [karttapaikka].

Sitten retkelle.

Kun auto on parkissa, matka Linloon alkaa ahkiota vetäen (kuva Mika Sigvart kuten kaikki kuvat, joissa olen).

Emme tienneet ennakkoon Linlosta juuri mitään, mutta pian opimme.

Linlon pituus etelästä pohjoiseen on 1,5 km. Alla oleva kartta on tarjolla saaren länsipuolen keittokatoksella.

Tämän kartan vika on, että etelässä on lisää saaria, joita karttaan ei ole piirretty. Sinne olimme menossa, mutta palataan siihen myöhemmin.

Ihastellaan ensin sitä mitä kartassa on. Palveluiden tiheys Linlossa on mahtava: 4 keittokatosta, 9 tulipaikkaa, 8 puuseetä.

Tämä keittokatos on kuin pieni tukkikämppä. Tällaisia on saarella kaksi.

Keittokatoksen molemmin puolin on oviaukko. Sisällä on nykyaikainen grilli.

Puuvaja on siisti.

Sitten on myös retkisataman kuusikulmainen grillikota [karttalinkki].

Nuotiopaikkojen varustus on yksinkertainen. Pöytä, maahan muurattu grilli sekä kirves ja puukasa paljaan taivaan alla (joskus peitteenä pressu).

Takaisin retkelle. Ensimmäinen haaste on ylittää Linlon sillan portaat. Jäätä pitkin ei tästä pääse yli, sillä salmi on kapea ja alla liikkuu vesi.

Tavarat jätettiin parkkiin yhdelle tulipaikalle. Lähdimme kevyellä varustuksella kohti etelää.

Maisemat ovat komeat. Vastaavia näköalakallioita on Linlossa paljon. Hieno saari.

Testasin toisinaan jään paksuutta jääsauvalla. Pehmeää.

Mitä etelämmäs Linlon rantoja liikuimme, sitä ohuemmin ja vähemmän jäätä oli.

Tuosta pitäisi mennä yli, jos etelään tahtoo. Ei pääse. Kanootti on kotona.

Nuo kuvat olivat Linlon länsipuolelta, joka on käytännössä sisälahti ja jää paksumpi. Saaren itäpuolella ei jäätä edes ole.

Vedestä nousevaa sumua sen sijaan on.

Ja kun pohjoiseen mennään, jälleen on jäätä, mutta tämän jään kautta ei pääse etelään.

Vesiperä.

Jotta edes jonkinlainen jäätä pitkin kävely tapahtuisi, ylitin kokeeksi yhden sisälahden.

Jos putoaisin läpi enkä pääsisi ylös, kaveri voisi vetää minut ylös jumppapallosta kiskoen.

Mitään dramaattista ei tapahtunut. Varavaatteita ei tarvittu.

Leiriydyimme ja keittelimme kamiinan päällä ruokaa.

Aamu.

Tästä ei tullut ”suurta” tutkimusretkeä. Jotain silti löytyi.

Näyttävä kalliolippa.

Saaren keskus 30 metriä merenpinnan yläpuolella, josta lähtee pitkä pulkkamäki.

Sekä sittenkin jotain, josta kannattaa mainita. Hovus-saaressa neljäntoista (14) kaatuneen männyn yhteisjuurakko: leveys 10 metriä, suurin korkeus 4 metriä [karttalinkki].

Tämä oli jotain uutta. Muuten ihan tavallinen pieni retki.

Toivotan hyvää uutta vuotta 2019!