Vaskojoen loppuosan melonta 13.-14.7.2016

Suomen päälaella sijaitseva Vaskojoki melotaan usein Repojoen jatkeena siten, että Repojoki noustaan ylös ja kanootit kannetaan Vaskojoen alkulähteille. Näin päästään Vaskojoen hienoimpaan osaan laskemaan valtavasti koskia. Teimme tämän retken kesäkuussa 2011, minkä jälkeen soitimme taksin Angelin tien sillalle.

Kuinka Vaskojoki olisi jatkunut? Olisiko virta pysynyt yhtä mielenkiintoisena ja koskisena? Tämä pieni tarina kertoo Vaskojoen loppuosasta.

Päiväkohtaisiin tunnelmiin.

Keskiviikko 13.7.2016

Olin eilen päättänyt patikoinnin Varangin niemimaalla, josta olin tullut aamubussilla Inariin. Odottelin hetken kaupan aukeamista, josta tein viime ostokset. Sen jälkeen otin taksin Angelin tien sillalle [karttalinkki].

Pääsin liikkeelle klo 10 aikoihin. Heti sillan jälkeen ollaan ykkösluokan helpossa koskessa. Vettä oli joessa paljon, joten navigoinnissa ei ollut ongelmaa – reitin sai hakea melkein mistä vain.

Matka joutui. Laskin useita helppoja koskia ja ohitin nivoja. Välillä joki jakautui kosken kohdalla kahteen uomaan, joista molemmat näyttivät laskukelpoisilta.

Rannat olivat liki järjestään pusikkoisia. Kun 9 km jälkeen vastaan tuli pieni sorarinne, pysähdyin aterioimaan.

Ilmassa lensi jonkin verran hyttysiä, joten kätkin hupulla niskan näkyvistä. Yllä olevassa kuvassa kokkailu sujuu, mutta yhden parannuksen keksin. Olisi pitänyt keitellä rannempana (kumisaappaat vedessä), niin lisää vettä olisi voinut kauhaista suoraan joesta.

Vaskojoen tämän osuuden suurin koski on Palokoski 14,5 km sillalta alavirtaan, luokkaa II- [karttalinkki].

Mitään sinänsä hankalaa Palokoskessa ei ole, mutta kelpo laskureitti on hyvä tarkistaa. Itse en näin tehnyt, vaan menin virtaussuunnassa vasenta reunaa (sisäkurvi), jossa lopulta vesi ei riittänyt ja jouduin auttamaan kanootin muutaman kiven yli. (Olin hukannut silmälasit aiemmalla Vätsärin reissulla enkä luottanut täysin havaintokykyyni – siksi valitsin laskureitiksi sisäkurvin, joka yleensä on huolettomin valinta.)

Yllä mainitun Palokosken jälkeen Vaskojoki tasoittuu kilometrejä pitkäksi järveksi ilman merkittäviä virtapaikkoja. Jos siis joku haluaa laskea vain Vaskojoen viimeiset kosket, matka Angelin sillalta Palokoskelle on 14,5 km. Angelin tie kulkee Palokosken vieressä, joten lyhyt retki on helppo päättää siihen.

Katsotaan tässä vaiheessa kartta. Meloin siis Vaskojoen loppuosan Inariin, minkä olen merkinnyt sinisellä.

Tarkempi kartta. Vaskojoen lisäksi Inariin virtaa Juutuanjoen kautta muitakin jokia.

Itse en lopettanut retkeä Palokoskelle vaan jatkoin kohti Inaria. Sää synkkeni. Katselin sadekuuroja ympärilläni.

Vedin kumiset sadevaatteet päälle. Rankkasade kesti pitkään. En lopettanut melontaa mutta pudotin vauhdin viidestä noin neljään kilometriin tunnissa, jotten hikoilisi.

Parin tunnin jälkeen pääosa sateista oli ohi. Alitin Vaskojoen toisen sillan, joka on Tirron kylän kohdalla 29 km Angelin sillan alapuolella [karttalinkki].

Enempää siltoja ei Vaskojoen yli mene, vain nämä kaksi (Angelin silta, Tirron silta).

Tirron sillan jälkeen Vaskojoki levenee yli 200-metriseksi ennen kuin laskee Paatari-järveen 35 km Angelin sillan alapuolella [karttalinkki].

Avokanoottimelonta Paatarin läpi on reippaalla länsi- ja lounaistuulella huomattavan vaikeaa, sillä esteettömän järvenselän pituus on 9 km – se jos mikä nostaa aaltoja. Itselleni sattui pohjoistuuli (myötätuuli), jonka avulla saavutin Kettujoen suun, josta löysin hyvän leirimaaston 42 km jälkeen [karttalinkki].

Torstai 14.7.2016

Olen melonut Kettujoen suulta kohti Inaria vuonna 2013:

• Kun saavuin Lemmenjoelta Paatarin läpi.
• Kun saavuin Kaamasjoen suunnasta Muddusjärven kautta Kettujokea pitkin.

Vaskojoki on kolmas lähtösuunta kohti 11 km pitkää Juutuanjokea, joka kerää ja yhdistää jokivedet.

Olen kirjoittanut Juutuanjoen koskista ylempänä linkatuissa artikkeleissa (ja liittänyt mukaan valaisevia filmejä), joten en toista vanhoja asioita. Vedän vain yhteen (varoitan):

• Juutuanjoki on vaativa joki, jossa on kaksi ohi kannettavaa koskea (Ritakoski, Jäniskoski).
• Muutama muukin koski on hankala, joten ennakkotarkistukset ovat välttämättömiä, jotta oikea reitti voidaan valita.

Minua haittasi lisäksi silmälasien puute. En luottanut kykyyni tehdä nopeita ratkaisuja koskissa – siksi ohitin esim. Ritakosken näin: laskin kosken yläosan oikeaa reunaa alas vain täysin varmat paikat, sitten kiinnitin köyden kanoottiin ja kävelin rantaa myöten alavirtaan [karttalinkki].

Lopuksi kannoin ohi kosken pahimmat paikat. Tällä kalliolla olen seissyt aiemminkin katsomassa Ritakosken pauhua ja Otsamo-tunturia [karttalinkki].

Minua taitavampi avokanoottimies tai -nainen saattaisi kyetä laskemaan Ritakosken pystyssä. Minulle se on liian vaativa.

Ritakoskeakin vaarallisempi on Jäniskoski, josta kuvasin tällä kertaa 10 sekunnin filmin.

Ohitin Jäniskosken kuten aiemmin: oikea ranta, jossa maihin hyvissä ajoin [karttalinkki] ja pitkähkö maastoltaan hankala kantomatka kosken ohi [karttalinkki].

Edellisiin artikkeleihin voisi lisätä karttakuvan Juutuanjoen hyvin merkityistä retkireiteistä, laavuista ja tulipaikoista. Näet informaatiotaulun suurempana, kun klikkaat tästä.

Reitit alkavat Inarista tai Juutuanjoen eteläpuolella kulkevalta tieltä. Jäniskosken kohdalla on parkkipaikka ja silta.

Haapakoskella on asiallinen päivätupa (toinen päivätupa on Otsamo-tunturin huipulla).

Päätin Vaskojoen loppuosan melonnan Inarin satamaan. Kanootti liikkui noin 60 km. Juutuanjoen koskien ohitukset toivat reilun kilometrin verran kävelyä.

Kanootti jälleen pakattuna. Viimeinen ruokailu ja kippis.

Tämä oli 3-viikkoisen Lapin reissuni viides ja viimeinen retki. Liikuin 19 päivässä 444 kilometriä. Kanootti liikkui 252 km ja kävelin 207 km. (Summa 252 + 207 on enemmän kuin 444, koska olen myös kantanut, raahannut ja kärrännyt kanoottia.)

Kun palasin kotiin, punnitsin:

• Kanoottipaketti 34,8 kg.
• Selkäsäkki 32,3 kg (mukana myös yhden päivän ruoat, joita en ehtinyt syödä).

Olen siis retuuttanut Lapissa yhteensä 67 kg tavaraa plus ruoat. Oho, en tiennyt, että näin paljon!

Tällä oli seurauksensa. Toukokuussa painoin 94-95 kg. Nyt heinäkuun lopussa 88-89 kg, mutta palautuu taas talveksi normaaliin 94 kiloon.

Palaan Lappiin vuonna 2016 vielä kerran – syyskuussa patikoimaan. Siitä sitten myöhemmin.